"Tour de France" Repolaisittain osa 2

Olen horoskoopiltani rapu... eikös ne ota usein askeleita myös taaksepäin!!
Pakki päälle meillekin - ensinnäkin upea satamakaupunki Le Havre oli jäädä väliin, 
kun Etheretathiin emme jääneetkän yöksi, kuten alunperin suunnitelmissa oli.

Toiseksi sieltä oli huomattavasti parempi jatkoyhteys nähdä myös Deauville
julkkisten suosimat rannat The Pukukoppeineen,
ja poiketa kenties Casinon kylpylään virkistäytymään
- jos taas olemme rannalla, kun siellä ei ole vettä!!

Toisen maailmansodan pommitukset tuhosi "vanhan" Le Havren lähes maan tasalle.
Arkkitehti Auguste Perrettin visiot pääsi valloilleen molemmin puolin 50-lukua,
kun uudisrakentaminen alkoi. 
Le Havre taloineen, julkisine rakennuksineen lisättiin Unescon perintökohteeksi 2005.

Eikä syyttä - kyllä oli pytinkiä jos toista, joista mietti, että mitä ne ovat
ja tarkkasilmäinen huomasi muutakin.

Aivan ihana riippukeinu, jossa niin aidon näköinen keinuja...
että minähän kiirehdin jo askeleitani sinne, että pääsisin seuraavaksi, heh heh...
Ei antanut vuoroa neitonen tämä toisille lainkaan.
 

Tulivuoresta inspraation saanut kulttuurikeskus
- senkin katolla taiteili joku.
Skeittaaja oli juuri starttaamassa alamäkeen.
Wau... nautin - nämä "ulkoilma"-museo/taiteet sopii niin minulle!!

Katsottavaa-kuvattavaa todellakin riitti. Olen pikkuhiljaa googlaillut lisätietoa kuvistani.
mm. urheilustadionin sähkönsininen väri oli aluksi shokeerannut lokit
- tutkijat tulivat tulokseen, että näin valtava sininen pytinki vaikutti lintujen aivoilla katsottuna mereltä.  Niiden karkoitamien takaisin rannalle ei ollutkaan yksikertaista.

Värikäs konttimuodostelma sataman edustalla oli valtava!

Kenties tunnistat nuo valkoiset pukukopit Kaurimäen elokuvasta "Le Havre"
Oma muistikuva on niin hämärä, että elokuva menee maisemoinniltaan
uudelleen etsittävien listalle  kotiin palattua.


Aurinko hiipi jo mailleen kun ruokailimme ihania keltaisia simpukoita
ja kampasimpukoita rannan tuntumassa.
Vedenelävät on pääravintoaineeni kotonakin - mutta näin tuoreena, bueno! 👌🏼

Iltauinnille emme taaskaan ehtineet... vesi karkasi syödessämme,
mutta tällä kertaa ruoka oli kyllä kehollemme tärkeämpi

Jälkiruoaksi riitti auringonlasku...

Aamulla bussille kävellessämme oli iloinen yllätys, että Le havren kirkon ovet olivat auki
ja pääsimme kurkkaamaan sen todella uniikkia ja modernia sisäpuolta ennen bussiin nousua.
Illalla kävellessämme emme olleet edes tajunneet sitä kirkoksi.

Perretin "arkkitehtikynä" voisi hyvin olla 2000-lukua, 
suorastaan uskomatonta, että kirkon hän "piirsi" 1950 ja se valmistui 1956.
Samalta vuosikymmeneltä on lähes koko Le Havren keskusta
- perintökohde luetteloon liittäminen on oikeutettua!

Linja-autossa ompi tunnelmaa.... eli taas mentiin ja torkahdimme, joten olimmekin hetkessä Deauvillessä, heti rantaan ja MITÄ??? Siellä oli vettä!!

Siinä lensi kuulkaas mekko samantien ja sukelsin aaaah, ihanaa UIMAAN
"kulkematta edes pukukopin kautta"
- pelkäsin veden taas katoavan, joten biksut pysyi kuivana rinkassa.
Alusvaatekerta oli oikein sopiva ja nopea ratkaisu!
Itse asiassa ihanan viilentävä ratkaisu vielä pitkään mekon allakin +39 helteessä!
Ukkokulta asteli niin paljon maltillisemmin pulahtamaan.


Pukukopit oli kyllä kieltämättä upeita.
Ja pukukoppi rivien käsittämätön pituus.... ainakin kilometri

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin olimme tosiaan JetSet rannalla, 
jossa ennen meitä on astellut ja kenties pulahtanut käsittämätön määrä julkkiksia.
Käynnistä merkkinä nimikko pukukoppi
- tuskin Repolaista lukee siellä jatkossakaan, mutta kyllä oli ihanaa päästä uimaan!

Ihanat The Pukukopit!!

Casinon kylpylä osasto jäi nyt sitten testaamatta - kuvailin vain ulkoapäin,
kuten myös rannan upeita Villoja - suurin osa bussista,
sillä lähes koko parin tunnin Bitstoppimme meni uiden ja rannassa!!

Palanen rannikkoa maalaismaisemineen ja kylineen jäi näkemättä,
sillä nukahdimme molemmat välillä Deauville-Port En Bessin-Huppain. 

Pienellä parin tuhannen asukkaan niin kauniilla kalastajakylällä on hauska nimikin.
Mutta katsokaan taivasta kun aloimme laskeutua kylään....
niihin kanssamatkustajien huudahduksiin heräsimme.

Taivas suorastaan repesi ja koska emme ehtineet kaivaa sadevarusteita rinkasta
saati kiirehtiä majapaikkaamme, vaikka se oli oikeastaan ihan satamalaiturilla 
- niin sukelsimme ensimmäiseen katoksen sisältävään ravintolaan!

Nälkähän siinä jo olikin ja rapusalaatti oli suoranainen elämys!! 

ja kyllä siinä taas niin kävi kuin laulussa sanotaan, että:
"Sateen jälkeen on poutasää!"

Näitä nousu- ja laskuvesiä olen kyllä jaksanut ihmetellä koko seikkailumme ajan...

Paatithan olivat ihan kuivalla maalla ennen ukkoskuuroa,
silloin niille tosiaan pääsi helposti kävellen, mutta kuinka niillä merelle pääsi ja eikö pohja kärsi?

Ukkoskuuron jälkeen puolestaan kelluivat puhtaan kauniissa sinisessä vedessä, 
mutta kuinka veneille silloin pääsi??🧐🤔



Pienessä päässäni en ratkaisua asiaan saanut
- mutta näin kaunista auringonlaskua tuijottaen uni tuli ja aloimme kerätä voimia huomiseen.

Edessä oli ehkä rankin: ei niinkään fyysisesti, vaan koskettavin päivä tällä seikkailulla.
Edessä kaikki 5 Normandian maihinnousun rantaa.
eli psa 3. coming soon....