Hyvin nousee nämäkin lukemat

Hyvin nousee nämäkin lukemat!
Ja näissä lukemissa!!

Taisi olla vuosi -95 - 96 kun
"joku outo lippalakkityyppi" tuli siihen "mun paikalle"
hyppimään mestari-guru Sannan koreografiseen steppiin!
Sekoitti hypyillään kaikki muutkin!

Vaan vuosikymmenten vieriessä
nousi lavalle Guruksi Gurun paikalle
- vakkariohjaajana on jo useamman vuoden
tuhatpäisille Naantalin Supertreeneille
ja onkohan Turussa salia, jossa ei olisi ohjannut? Tuskin! 

Omakin sali oli ja lanseerasi omintakeisia tunteja
 tramppa-jumpasta 9-laudan step-aerobicciin
koreografista fillarointia unohtamatta

Miksasi ja poltti aikoinaan mulle
cd-levyt omia ohjaustuntejani varten.

Miksaa yhä omat musansa ja suunnittelee kaikki tuntinsa
- tai ei edes enää ennalta suunnittele,
Kykenee vetäisemään kirjaimellisesti LIPPALAKISTA
missä tahansa lautamuodon laitettuamme 
koreografiset moovit...

Punaiset posket tunnin steppaamisen jäljiltä!
Harmi vain,
kun kesäkuisena lauantaina, 
näin pieni porukka pääsi paikalle. 

No - kaikkien nimet on kuulassa ja tärkein:
Onnistuimme YLLÄTTÄMÄÄN!

Kahvakuulan mallinen "kortti", 

Kuin "kori" jonka sisälle sai piilotettua
lahjakortin urheiluliikkeeseen namien kera!

6-kymppisinä vedetään siis yhtä lujaa kuin 3-kymppisinä...
ehkä lujempaakin, heh heh...
tai tuntuu ainakin siltä!!🤣😅

Tästä tulikin mieleeni kysyä,
että mikä on pisimpään säilynyt
harrastus/lempipuuha elossasi?

Tai ylipäätään, onko mielenkiinnonkohteet 
kovasti muuttuneet vuosikymmenten saatossa?

Mitä vanhemmaksi tulen,
niin sitä enemmän yrittää pitää kiinni niistä tekemisistä,
joista eniten pitää.
Monenmoista on kyllä tähän ikään ennättänyt!!

Vanhin on kyllä ehdottomasti tuo askartelu.
Räpelletty 57-vuotta!!
Lienette jo monasti "kuulleet" että kaikki sai alkunsa, 
kun ompelija-mummi minua hoiti alle kouluikäisenä.
Sain pitsien, nauhojen jämät, napit, nepit kannustavin sanoin:
"Tie tyttö noista jottain!"

Saimaan rannoilla

Kovin harvoin tulee osallistuttua enää korttihaasteisiin.
Muutaman vuoden olin aikoinaan DT:nä, eli desing teamissa
suunnittelemassa ideakortteja QKR Stampedelle.

Kaivelin vanhoja postauksia ja jestas
- en muistanutkaan, että siitä on niin paljon aikaa...
https://qkrstampede.blogspot.com/2016/06/qkr-stampede-challenge-197-paper-piecing.html
hih... olisin luullut, että max. 4- vuotta sitten.

QKR valmisti ja myi humoristisia digileimoja, 
joita mallikortteihin sai tilata "palkaksi" jo ennakkoon.
Tallessa ovat yhä... pitäisi kurkkia niitäkin ja käyttää useammin.

Mukava harrastus sekin ja tiimin jäsenet huippuja.
Mallikorttien lisäksi kommentoimme osallistujien blogeihin kiitoksin
ja itse tykkäsin aina kirjoittaa pienen tervehdyksen työstä muutoinkin. 
Teki hyvää kyllä kirjoittaa englanniksi...
jota muutoin ei oikein enää paljonkaan tee. 

Jotain pidempää seikkailua varten pyysin taukoa ja siitä tauosta tulikin pitkä...
Niin pitkä, että huomaan, ettei firmaa ja haastetta enää olekaan...
Covidin aikaan on tainnut useampikin korttihaaste ja firma kadota.

Yksi lempihaasteeni on sen sijaan säilynyt.
Jota myös säännöllisen epäsäännöllisesti kurkin... 

TryItOnTuesday2025/05/Things-with-wings

Siivekkäitä kyllä,
pullasorsia vai mitä lienevät,
jotka korttini kaislikossa suhisevat.

Sain jälleen ihanan korttitoiveen.... hih...
Fillaroivia kortteja on aina ihana tehdä
No - niin on muitakin aiheita!!

Tämä herra toivoo lahjaksi rahaa
- jolla aikoo hankkia sähköpyörän...
ja sillä fiilettää Saimaan rannoilla

Reippaat suunnitelmat!

Mukaan: TryItOnTuesday2025/05/Things-with-wings

Millaista voi toivoa?

Muutamankin kerran olen saanut kysymyksen,
että mitä näihin mun tekemiin kortteihin voi toivoa??

Pyydetty esimerkkejä... hmm...

Helpompi ideoida,
kun saa edes sanan pari - värin, tai jotain...
Saajan näköinen - tai antajansa näköinen!
"Sisäpiirin jutut" on ihanan henkilökohtaisia
- tuo ja luo muistoja!!

Kun sain näin hienon Post-It lapun,
johon työporukka oli koonnut työkaveristaan
kaikki hilpeimmätkin "sisäpiirin jutut"

että kortista tulisi saajansa näköinen!!

Niin tässäpä nyt esimerkki kuvan kera!!

Kysytty myös:
"Mistä aloitan, teenkö ensin taustan,
etsinkö koristeet vai "päähenkilön/pääosat"?

Siihen mulla on vastaus... aloitan hauskimmasta...
se tuottaa iloa ja iloisena syntyy lisää ideoita!

Tällä kertaa se oli legot - niitä on aina hauskaa tehdä!
Lävistäjällä pikkuruisia ympyröitä nappuloiksi...
ne liimataan legomaisesti samanväriseen kartonkiin
ja ripaus valkoista kuin "kohottamaan"

Legojen kuivuessa fillaroijan kimppuun...
Tai oikeastaan hänen mustan kypärän kimppuun
- se piti saada täyteen värikkäitä tarroja.
Tarrat ovat paikoista,
 joissa henkilö on pyöräillyt!
Hieno keräilyidea!

Pokemonit, aakkoset, grilli- ja grillimakkara...
Ja se sisäpiirin vinkki, että ketsuppia pitää aina olla...
sitä hakee vaikka juosten!
Nyt sitä ei tartte itte hakea... ketsuppi sai jalat alleen.

Runebergin kahvilavastaava ja torttu!

Ja tässä koko kokonaisuus... 

Löydätkö IT-asiantuntijan?
Sitä ei ollut sankari itse huomannut, hih....
 
Rennon hauskat bileet olivat olleet tänään
kortti oli herättänyt hilpeyttä kyyneliin saakka
(toivottavasti ilon kyyneleitä!)

Siis esimerkiksi kaikkea tällaista
 ja ihan mitä vaan muutakin voi toivoa.
 
Parasta tässä kortti-ovikyltti-seinäkoriste-valokuvakehys ym.
pahviräpellyksessäni on juuri IDEOINTI!!

Kiitän sydämestäni saakka,

sillä korttini ovat kartuttaneet keräystiliä
helmikuusta lähtien uskomattomat 674€!!
K-I-I-T-O-S-!!

Varoilla Tadzigistanin (ja toivottavasti myös Afgaani) nuoret naiset
saavat mahdollisuuden edetä
  opettaja- ja lääkäri opinnoissaan. 
Keräys päättyy 31.12.2025

Oma toivomme liittyy siihen, että 
maiden tilanne olisi lokakuussa sellainen,
että voimme matkustaa sinne paikan päälle.
APU ainakin menee perille, vaikka me emme!!
Ja kaikista tärkeintä,
että tyttöjen, että naisten olosuhteet paranevat!

Laiskan letut

Yleensä ne ovat lapsenlapset,
jotka antaa mun keittiöräpellyksille nimet,
mutta nyt annoin itte

Tässä tulee laiskan letut! 

Töissä kaikenmaailman kehittämis-, ja yhteenvetopäivää, 
ettei OIKEITA töitä ennätä tekemään....
Rakkaan ja pitkäaikaisen työkamun eläkkeelle "potkimista"
joten kevään perinteinen lähityökamujen nyyttäripiknik
yllätti ja tuli varkain!!

Jatkumoa "Repolaisen omintakeisiin tarjoiluihin"

Pesty ja käyttövalmis salaattisekoitus
olisi toki ollut ehkä vieläkin nopsempi salaattina
- mutta ei se petä Clas Olsonin mini vohvelirautakaan
(ei sisällä kaupallista yhteistyötä)

Tästä on muodostunut vuosisadan pyyteetön rakkaustarina
kaikkia vohvelirautoja kohtaan!
Niissä paistuu siis kaikki - salaattikin!

Väriä hieman lisää paprikasta ja sipulinvarsista.
"Kiinteytys" kolmella kanamunalla ja raastetulla Västerbotten juustolla.

ja paistumaan

Kyytipoikana salaatinlehtiä (ihan tuoreena)
rahka-majoneesimousse, 
jossa pieneksi pilkottuna
kylmäsavulohta-perunaa-kevätsipulia

Nyyttäri-Piknik 
PÖYTÄ 😱
suorastaan notkui herkkuja.

Pari meistä oli jo sadekamppeissa valmiina perinteiselle rantakalliolle,
mutta äänestyksellä hävisimme 2-3

ja ”piknik” katettiin toimistooni!

Energistä kesää toivottelin

Sillä lomat häämöttää!
Osalla alkaen jo tänään
ja meillä lopuillakin muutaman viikon kuluttua!

Bingohaastekin tuolla putkahti 1.6.(huomasitkos?)

Mutta haastanpa parilla tapaa muutenkin,
eli keksi nimi Laiskan letuilleni

Ukkokulta ehdotti:
"Kiireisen kintturat" 
Työkamut nimitti:
"Köyhän miehen (naisen) blinit"

Ja toinen haaste:
Onko sulla joku omintakeinen resepti/idea keittiöstä, 
jonka haluaisit jakaa kanssamme?

Maksaako?

Mikä on suhteesi maksaan?

Milloin viimeksi olet syönyt maksakastiketta?

Ittellä edellisestä kerrasta
varmaan parikymmentä vuotta
ja taas... 😂🤣😅

Mutta jos nyt vastaisin ensin ensimmäiseen kysymykseen,
eli suhteeni maksaan. 

Se on hyvä, lämmin, hellä
- säännöllinen ja maistuva (näin mietittynä) monella tapaa.

Muoto, jossa maksaa meillä on useimmiten-säännöllisesti
on ohueksi leikatut maksasiivut
ja Ukkokulta grillaa ne runsaan mustapippurin kera.

Paistettua sipulia aina kaveriksi kylkeen/päälle - RUNSAASTI!
Sipuli ja maksa on kyllä ihan bestikset yhdessä. 
Ukkokulta lisää tuohon "kolmanneksi pyöräksi"
puolukkahillon (anoppinsa tekemän)
- minä jätän sen maksanautinnostani pois
- pyöritän kenties lisää mustapippuria vielä lautasellakin maksasiivun päälle. 

Samat bestikset yhdistyi maksapaloihin pannullakin.
Runsaasti sipulia ja mustapippuria.

Oma kolmas mieluinen "mauste" lienee tomaatti
- sillä jos maksamakkaraa ostan,
niin se on Snellmannin tomaattimaksamakkaraa.

Joulupöytään tulee napattua kalkkunaa Saksan tilalta hakiessa
aina tomaattimaksapateeta.

Mutti-tomaattimurskan/vaiko pyreen...
koko purkin heitin kastikkeeseenkin.

Maksalaatikko... eineksenä menee kylmänä,
muttei kuumana.

Jauhemaksapihvejäkin olen tehnyt lettupannulla
- aikaan, kun omat lapset oli vielä pieniä
- siltä samalta ajalta oli tämä nostalginen soosi...
- jauhemaksasoosi ei oikein ole uponnut koskaan.

Nämä isohkot palaset ihan hyvää pottumuusin ja salaatin kera, 
mutta eiköhän se grillattuna tule taas jatkossa olemaan
se normi ja säännöllisyys!!

Piirrettynä

Kristiinan kuukausihaaste
"Minä piirrettynä"

oli niin mukaansatempaava,
että minähän läksin heti tutkimaan muotokuvia.

Ja julkaisen nyt sitten meistä molemmista
upeat 9-vuotiaan taideteokset. 
Ukko on saanut syliinsä vielä koko kolmikon

Nämä arvokkaat lyijykynätyöt
ovat esillä keittiön ilmoitustaululla!

Hih - tässä vielä kuva Mummon piposta!
"Kruununi" on siis pehmoisen pörröinen!

Itseasiassa lempipipossani onkin neljä tupsua,
mutta eihän edestäpäin näy kuin kolme
- eli ihan on mallin mukaan piirretty.
Terveisin "Pipopää Mummo"

Kesäkuun Bingo

Minkähänmoinen "Soppa" tästä KESÄkuun Bingosta syntyykään?

Tämmöttisen nyt ilmoille "Heitin/Keitin!!

Sanoilla kun tykkään leikkiä (ja ruoalla myös...)
niin "Soppahan tästä taitaa syntyä"

Jännittyneenä jään odottamaan millaisia BINGOja
pääsen "tarkastelemaan".

Kerro siis omalla tavallasi - sanoin/kuvin - miten vain!
Bingorivi suuntaan jos toiseen kelpaa,

vaakaan, pystyyn, vinoon
ja saa sitä BINGOilla useamman rivin
tai vaikka koko ruudukon!

Tässä mun "KESÄKEITTO!"

"Ihan pihalla" aika on alkanut...

risukeittimellä, grillissä syntyy kesäisin eniten ruokaa
- myös ruokailu tapahtuu paljon ulkona.

"Jotain uutta" tarttuu kaupasta/puutarhalta/torilta
mukaan varsinkin silloin kun on tarjouksessa, tai jopa poistossa.

Edullisuus saa kokeilemaan sellaisia, joita ei normisti raskisi...
Kuten esim. Hyvin kypsyneitä Sveitsiläisiä Juustoja!
Namskis...
Juustohimoni päihittää jo hiiretkin!!

"Jämät/hävikki" eli meilläpäin 
"Eilisen tähdet" (0,65senttiä/kg) kylmälaatikon tarkastan aina.
Yrttejä ja valmiita salaattisekoituksia on ollut viimeaikoina eniten.
Kuvassa parikin valmista salaatti/kaalisekoitusta.
Lisäsin vain 3 kanamunaa, juustoraastetta+mausteet
ja uuniin... paistui erinomainen pannukakku!!

"Uuni"ssa teen todella paljon ruokaa...
No, ehken kesällä, mutta kaikkina muina vuodenaikoina.
Kuvassa Focaccia - johon tuoreuksista
saa kauniita, värikkäitä ja terveellisiä päällisiä

"Soppa"na tällä kertaa Vi-vi-kanakeitto.
Lapsenlapset on erinomaisia nimeämään mummon räpellykset:
sopassa on kanan kaverina vihanneksia ja viherpippuria.

"Eväät" - tyypillinen näkymä mun työlounaasta

Pakkaan työeväät kierrätysrasioihin,
ettei tartte edestakaisin kannella ja muovijäte vähenee kotona.

Joskin on sitten käynyt kyllä niinkin,
kun olen Becel-rasian töissä avannut,
niin siellä on ollutkin oikeasti Beceliä... ei salaattia tai päivän pääruokaa.😂🤣

Kaalista ja sipulista syntyy muuten loistava "spagetti".
Viljattomuuteni on kestänyt tänään 2v2kk ja
ilman vahvoja hermokipulääkkeitä tulee parin viikon kuluttua 2-vuotta!!
"Leivät" ja "pastani" tulevat jatkossakin syntymään "jostain muusta!"
Lisännyt luovuutta, makuja ja ennenkaikkea kivutonta iloa elämään!!

"Ajankohtaista" alkaa olla kotimaiset marjat 
ja kotimaisena kaikki muukin sato 
 I-H-A-N-A-A-!!
Pikkuruisen kotimaisen mansikkarasian raskin ostaa...
Isommalle porukalle saa kyllä kelvata vielä Espanjalaiset...

"Kuuma" - tuli jostain korvamato "Pitkä kuuma kesä!"
Kuumimmat oltavat lienee meidän nokipannulla...
ai että se tekee kesän...

"Hedelmä"jota voisin syödä joka päivä,
jos se vain olisi mahdollista on pitaija/dragon.
Vävymme kotimaan kansallishedelmä
ja iloksemme olemme saaneet maistaa sitä
 seitsemänä eri värisenä ja -makuisena,
mutta vielä on kuulemma 4 kokematta.
Kuvassa toiseksi vahvin pigmentti-tumma liila. 
Mustaakin on olemassa. 

Mutta ei mustaa,
vaan iloisen kirkkaita kesävärejä toivotan kesäkuuhunne!

Käykääs kurkkimassa miten upeita BINGOja 
Terhin tarinoita
Ruusuperhonen
Terhin tarinoita
Kristiina K
Päivin oma Plogi
Ruostetta ja Rakkautta
KutooKutoo
Silmukka soikoon
Satavuotiaan sylissä 
Terhin tarinoita
Satavuotiaan sylissä
Terhin tarinoita
Maijun tekeleitä

Pupu meni pöksyyn

Tämänkertaisen seikkailun päätös
juuri Bolivian La Paziin oli tietoinen valinta.

Muutamat ovatkin kyselleet,
että mistä me näitä reittejä oikein keksimme?

Googlailen ja seuraan pyöräilijöiden sivustoja
- eli haku on koko ajan päällä mielenkiintoisista pyöräilyreiteistä.
Ja nuorimmaisemme on myös hyvin innokas tarjoamaan ja keksimään 
vahemmilleen fillarisuosituksia
(hän joka sai meidät lajista innostumaankin!)

Ehkäpä juuri se kaikkein mielenkiintoisin, 
tai ainakin vaarallisisin löytyy Boliviasta.
Yungas Road
= kuoleman tie
= maailman vaarallisin tie.

Siihen oli tämä seikkailu tarkoitus päättää...
mutta otsikko taisi jo paljastaa, että kuinkas sitten kävikään?!

Oliko syynä sitten sää, joka muuttui pilviseksi, sateiseksi
vai myönnämmekö rehellisesti, että: "Meni pupu pöksyyn!"

Seurattiin todellakin sääennusteita siinä pari päivää ahkerasti...
lupaili tosikovia tuulilukemiakin...
Ja aamulla, kun lähtö olisi ollut, satoi vettä....

Olisihan sillä reitillä jokatapauksessa kastunut,
kun reitti kulkee kahden vesiputouksen läpi...
joten ei se sää... vaan sääliksi kävi myös niitä 3-kymppisiä miehiä...
Nehän kattoi jo ihan kauhuissaan, että aikooko 
"tämä vanha pariskunta" tosiaan lähteä polkemaan samassa porukassa.

Niin me sitten peruimme... 
olisi pitänyt tehdä tuo reitti parikymmentä vuotta sitten. 

Puolilta päivin sade lakkasi ja pilvet alkoivat väistyä sen verran,
että korkeuksiin oli jollain muotoa päästävä.

La Paz tarjoaa siihen mielenkiintoisen vaihtoehdon
 sillä siellä metrot kulkee ilmassa.
8- eriväristä linjaa antoi todella kattavan kuvan La Pazista

Yhdessä laaksossa, 

tai siis sen laakson rinteillä asuu n. 1,8 miljoonaa asukasta.
Mikä järki on ollut rakentaa miljoonakaupunki tuollaiseen paikkaan?

Sään kirkastuessa alkoi harmittaa fillaroinnin peruminen yhä enemmän.
Miksei me lähdetty edes yrittämään??!!?? 

Peruimme todella ainutlaatuisen kokemuksen...
vaikka olimme ihan vieressä.
Meidät olisi kuljetettu vajaa tunnin matka
La Pazin korkeimmalle kohdalle 4700m.

Josta ensin pinnoitettua tietä 14km
ja sen jälkeen pelkkää ALAMÄKEÄ
sora-, hiekkatietä jyrkillä vuorenrinteillä,
vesiputousten ja kielekkeiden läpi n. 56km
Coroicoon, joka sijaitsee 1200m merenpinnasta. 

liki 70km ja 3,5kilsaa korkeuseroa. 
Tätä et voi kokea muualla!

Tien rakensivat Paraguaylaiset sotavangit 1930-luvulla
- se yhdisti pääkaupungin Amazonin sademetsiin.
 
2000-luvun alussa tiellä kuoli vuosittain 200-300 ihmistä.

2006 valmistui turvallisempi moottoritie laaksojen kautta
ja nykyään Dead Road on yksi suosituimmista reiteistä
extreme-pyöräilijöiden keskuudessa.
Uskalikkoja käy siellä vuosittain n. 25tuhatta...
Mekin kävimme, mutta....
jätimme yrittämättä!!

Sää todella kirkastui ja kirkastui....

Sateenvarjo- ja leijakatuja oli niin paljon,
etten pysynyt laskuissa mukana!

Tarjosihan kaupunkikin tietysti nähtävää,
ja joka kadunkulmassa oli mahdollisuus
maistaa tuttuja ja tuntemattomia hedelmiä

Päivän "lounas" koostui todellakin hedelmistä. 

Jättikokoinen kaakaopuunhedelmä yllätti todellakin
- hyviä valkoisia papuja,
mutta ei ikinä olisi arvannut, että siitä ne kaakaopavut ja suklaat syntyy.
Passio-kärsimyshedelmä, kuin myös pitayan värivalikoimaan, 
kuin myös makeus/happamuusasteeseen tuli jälleen uusia kokemuksia
useampikin sävy/maku. Sweet&sour!

Pitaya, pitaija, dragon fruit - lohikäärmehedelmä
rakkaimmalla hdelmälläni on monta nimeä!!
Tuoreena - ihan käsittämättömän hyvää!!
Ostan aina, kun mahdollista
- eli niitä toimme Suomeen saakka.

La Pazz tummuvassa illassa.

Joskin vuoren rinteet valaistuivat tunti tunnilta
- käsittämättömän erilaisissa paikoissa on elämää!!