Kansi matkamuistoille

Vanha karttakirja säilöö sisäänsä syksyiset seikkailumme ja vaikkei ole vielä ihan valmis,
niin kanteen Stamperian ihanalla maailmankarta muotilla pikkuruisen punaisen haaraniitin kanssa kohdennettu Kreikan ehkä kaunein saari Santorini.
Tekstit samoin maalarinmassalla "valettu" Timpan ihanaan 3D-kohotaskuun. 

Kuvasin tähän myös maapallon, josta ollutkin muutaman kanssa juttua:
syystä, että meinasin saada lähetteen paikallisesta kangaskaupasta kenties ihan muualle kuin kotiin.
Menin siis ostamaan punaisia nuppineuloja.
No - niitähän löyti sellaisissa 200kpl laatikoissa; kääntelin-vääntelin nähdäkseni,
että missä on eniten punaisia? Ystävällinen myyjätär lähestyi (kai se mun touhu näytti niin kummalliselta) ja kertoi: "Kyllä niissä kaikissa pitäisi se pari sataa olla!
"
Juu - en minä sitä, vaan missä on eniten punaisia...
kääntyi kannoillaan ja antoi mun rauhassa tutkia koko rivistön.
Kassalla oli molemmilla myyjättärillä varsin hymyilevät katseet,
joten katsoin parhaimmaksi selventää tarpeeni - ne tulevat maapalloon.
Mieheni timanttiporalla poraa pienen reiän ko maahan, jonka onnistumme bongaamaan...
jotenkin varsin huojentunut huokaus pääsi minua palvelleelta myyjältä, hih!

Tässä kuivumassa jo uudet massailut. Eikä kyllä tarvitse olla edes näitä 3D-taskuja, ihan tavalliseenkin kohotaskuun olen tehnyt maalarinmassalla kivoja "koristeita" esim. albumeihin tai kortteihin lisättäväksi.

Ihmeen littana on tämä albumi - no, kyseessä olikin vain viikon reisu
ja lopusta puuttuu vielä muutama aukeama!

Täällä sisältöä:

Santorinin-seikkailut-Osa-1
Santorinin-seikkailut-0sa-2
Santorinin seikkailut-Osa-3

Syytä hymyyn

Kierroksemme Caribialla jätti ison loven sydämeen Dominican kohdalla...

Ihmisten aitous - varsinkin lasten...
Ohiajaessamme kohti vesiputouksia vuoristoon pienessä kylässä lasten riemu suorastaan häikäsi
ja riemun kiljahtelut pienessä rakennuksen seinämään tehdyssä "uima-altaassa" olivat kokemus,
joka sai sydämenkin hymyilemään.
Tilaa n. 3neliötä täynnä vettä ja yli 20 lasta!
Ilon ja riemun määrä ei ehkä ole koskaan pakkautunut näin pieneen tilaan!!

Tämä kokemus ansaitsee saada kokonaisen leiskan matka-albumiin.
Sydämeni murusia ripotelin sinne enemmänkin... älkää kompastuko kun osutte niille seuduin!!

Taustalla itsessään kaunis 30x30 leiska. lehdestä leikattu ja revitty filmi, jonka sisään upotin tulostamani still-kuvan videopätkästä. Jätin tarkoituksella kuvan yläreunaan nuo puhelimen tekstit  että muistan myöhemminkin googlekuvista kaivaa tämän hyvän tuulen videon.
Pastaa leikkeen ylle ja alle - kun sattui löytymään niin tuota altaan kivireunaa muistuttava sabluuna. Diecutseja leikkelin, yhdistelin uudelleen keskenään ja embossasin sopivammaksi sävyiltään. Kohojauhe tuo kivasta pintaan efektiäkin- jota on kyllä vaikea kuvata!
Ikkunakalvovärillä sydän ja Huge-timantti kuvaamaan kokemuksen arvokkuutta.

Tämä oli siis kokemuksena niin ainutkertainen ja uusi
- että siitä leiskan tekemiseen halusin käyttää aikaa
ja jättää siihenkin kuvainnollisesti palasen sydäntäni!

Mukaan seuraaviin haasteisiin:
ArtyDivas-12-Just-fun
TryItOnTuesday-Make-someone-smile
LoveToCraft-42-Aything-goes
CraftersCastle-Anything-goes
CraftyFriends-126-Something-new
(a new experience and a new way of using my dies)
CraftRocket-66-Something-new
Kreativtanten-37-Alles-geht
MovingAlongWithTheTimes-114-Anything-goes

Altered Book from Sene-Gambia

...muistojen kirja on valmis. 

Vanha ompelukirja, jossa oli niin sopivia kuvia, kuten lankakirahvi, huovutettu aasi...
sai uudenlaisen elämän matka-albumina Länsi-Afrikan seikkailustamme.

Mössöillä, washeilla, omatekoisella pastalla ihanin sabluunoin peitin sivujen reunoja kuviin sopivasti
niin väreiltään kuin tekstuuriltaan. Sain todellä mömmöillä sieluni ja sydämeni kyllyydestä.

Innostuin myös ruostuttamaan kaneli/hiekka/akryylimaali "keitoksellani" metallisia renkaita
ja stanssattuja kuvioita. Että rakastan kierrätystaidetta. Rakentelin miniatyyrimaisia kuvasarjoja, kompassi syntyi muropakettipahvista... mitähän vielä muuta.... kuvat kertokoot lopun...

Ensimmäiset majapaikat oli camppejä ilman sähköä ja lämmintä vettä.
Illat/yöt tunnelmallisesti kynttilänvalossa, ilman ikkunoita (vain hyttysverkot aukkojen kohdalla)

olivat yksi upein muisto tältä seikkailulta.

Aamulla sai herätä aitoihin/oikeisiin luonnonääniin.... ja apinoiden kilpajuoksuun katolla!

Tämä on sellaista elämää, jota R-A-K-A-S-T-A-N-!! ja jota matkoiltamme haluan!

                     Joku voisi sanoa jopa, että Eläimellistä menoa...
                                                   mutta upeaa ja elämysrikasta sellaista!!

Pikkutytöstä saakka olen rakastanut puita... synnyinkin hulppeiden honkien ja lehmusten keskelle Punkaharjun korkeimmalle mäelle.
Iso-iso-isäni, eli "Kakko-pappa"
(en osannut sanoa S-kirjainta pienenä) oli puiden halailija ja opetti sen minullekin. Sitä teen vieläkin - rakastan halata puita...
tosin tällä kertaa - kun kädet ei riittäneet, oli pakko vain silittää.

Siitä tulikin ihana aisti-muisto...
karheasta/roisoisesta satoja, kenties jopa tuhansia vuosia nähneistä puista... jotka muistuttivat milloin norsun jalkaa, milloin kokonaista norsua.

Puiden pintaa pyrin  mömmoineni loihtimaan ja olen tyytyväinen... ainakin sävy on oikea sivun reunoissa. Ruskean ja kullanväriseen akryyliväriin rouhetta toi laattakivien välinen ohut hiekka ja maissijauho.

R

Rouheutta ei puuttunut myöskään Wassun kivimuodostelmista
Upeat ja vaikuttavat!


Tämä sivu on myös yksi niistä joita rakastan erityisesti.
Ehkä siihen vaikuttaa tuo toivon ikkuna, vaikkakin ruostuneen renkaan läpi orjaksi Atlannin yli lähetetyt orjat maailmaa katsoivat, yksi heistä Kunta Kinte...
Halusin järkyttävän sellin rouheisuutta-karuutta luoda sivuun .
Isännän työkalupakista löytyneet renkaat saivat kaneli/hiekka/akryylimaali "ruosteen" päälleen 

Kunta Kinten kotikylä ja Orjasaari nostatti kyllä ihokarvat pystyyn!

Markkinameininkiä oli kaikkialla katujen varsilla....
Kierrätys on kova sana, siivilät, reikäkauhat... niitä tehtiin naulalla hakaten...
Kotona veskin hanan suutin hajosi sopivasti... kas kummaa,
siinä oli ihan samannäköiset pienet siivilät... ei nekään siis roskiin, vaan uusi elämä niillekin...
Arvatkaa vaan, nauraako jo mieheni.... että mihin kaikkeen keksinkään "rikkoutuneita"
talous, ym. tavaroita laittaa... nii-in... Eihän sitä koskaan tiedä mitä ne muistuttaa!!

Paikalliselle taiteelle olin avoin... sitä yritin albumikirjaankin luoda omin materiaalein
- sabluunat, mössöt, maalit on olleet nyt ahkerassa käytössä!

 Tää hurja Kevin sarvikuono oli kyllä myös yksi reisun kohokohta.... 

 
Gambian ainoa vientituote on MAAPÄHKINÄ, banaaneitakin kasvaa valtavasti, mutta ovat muodoltaan niin rumia, ettei kukaan niitä osta. Makeita olivat pienet ja käppyräiset banaanit!

Varsin selväksi tuli kyllä miten maapähkinä kasvaa - siis oikeasti maassa, kuin pottu mukuloineen
ja nostetaan sitten maanpinnalle kuivumaan napsauteltavaksi... ei muuten ihan helppo avata tottumattoman valkonaaman. 
Afrikkalaisnaisten ryhti on kyllä ihailtavaa....
ei pysynyt mun päänpäällä ilman käsiä, eikä edes yhdellä kädellä tuoettuna tuo huiviin pakattu kuorma Hessu Hopon Superpähkinöitä. Upeaa tutustua näihin Supernaisiin!
 
 Luonto, kukat, linnut, apinat ja eläimet hurmasivat - sivut vain vaikeita kuvata micajauheella höystettyjen maalimössöjen sävyttämiä aukeamia. Luonnossa hohtavat hauskasti... linnunsulatkin!

 

Öin ja päivin... aina riitti seikkailtavaa suistoalueilla ja joella

Maassa myös maantavoin... rohkeesti maistelimme palmuöljyä- ja viinaa myös...

Repolaiset rankana nautti lomasta tästä....
Tää on vaan niin meidän juttu.... ensin reissata!!
Ja sitten albumi siitä väsätä muistin tueksi!!


Tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet jo, että olen julkaisuut sivuja täällä aiemminkin samasta albumista.. jos kiinnostaa, niin rollaa alaspäin...

Vanhan kirjan uusi elämä

Vanhan kirjan uusi elämä matka-albumina,
jotenkin kutkuttaisi ihan jättää tuo takakansi alkuperäiseksi, että muistaisi mistä tämä on syntynyt!

Vielä on monta aukeamaa kesken
- mutta jokaisella jo jotain ja näin monta valmistakin
- niin en malta olla julkaisematta,
ettei sitten tule kerralla ihan liiän pitkä postaus! 

 Tällä kertaa olen saanut leikkiä oikein sieluni kyllyydestä sabluunoilla 

ja tehdä omanlaisiani pastoja kaikista jämä-mömmöistäni. 

Askarteluystäväni ideasta maalata osa vanhasta kartasta Inka Goldeilla
syntyi kyllä "mun juttu" - tätä tullee näkynään lisääkin töissäni! 

Avokado ja sipulipussit antoivat itsensä kalanverkko käyttöön...

Lopuksi vielä vanhan kirjan alkusivuja reissukarttoineen ja tarinoineen 

- sillä kyllä tämäkin reisu oli taas omalla tapaa niin erikoinen, erilainen kuin vain olla voi...

Neljän maan sijaan pääsimme vain kahteen, mutta ollaan niin onnellisia, että edes niihin!!

 

Islannin muistoissa

Viikko sitten vietimme ihanaa pidennettyä viikonloppua Islannissa ystäväpariskunnan kanssa!
Albumia väsätessä syntyi samalla heille pieni minialbumi = haitarikortti kuvineen muistoksi
- toivottavasti yllättää kivasti! Kortti edestä...

ja takaa

Sateisen lauantain ei annettu haitata uteliaisuuttammme; todettiin, ettei ole huonoja säitä, on vain huonoja varusteita.... osa oli jo pukeutunut eskimon tavoin, mutta loputkin suostuivat hankkimaan sadeviitat, kun "Maija Poppanen - leikit" sateenvarjojen kanssa alkoi kyllästyttää...

Hauskannäköiset huppupäät olivat valmiit seikkailuun ja aivan uskomattomaksi Satujen saareksi Islanti osoittautuikin....


Retkipäivämme alkoi mannerlaattojen kohtaamispisteestä...
tuli tallusteltua sekä Euroopan, että Amerikan puoleisilla laatoilla!

Geisirit hämmästyttivät/kummastuttivat pieniä kulkijoita

Värikkäät talot saivat pysähtymään kameran kanssa usein.... kirkontornista paljastui, että myös talojen katot olivat värikkäitä

Minialbumi-korttiin piti tietenkin tallentaa kuvia kohokohdista - yksi niistä oli Blue Lagoon, joskin Islannissa päivä oli vieläkin huomattavasti lyhyempi kuin meillä (joten turha puhua kaamoksesta Suomen korkeudella)

Blue Lagoon olisi taatusti ollut upeampi kokemus, kun olisi nähnyt sen veden sinen, lämmön kyllä koimme ja ihanat Silica-naamiot tekivät ihon pehmeäksi useammaksi päiväksi.

Hassuttelua viikinkien hengessä ja tietenkin ihania illallisia - varsinkin tuoretta kalaa-hummeria unohtamatta ja olihan lautasella kerran haitakin!

Kiitos Islanti ja Reykjavik...   kiitos ihanat ystävät!

Tämä seikkailu ei unohdu koskaan!

Mukaan myös:
DreamValley-191-No-squares-or-rectangles
BBBchallenges-16-Easy-easel
Crafteezee-Shop-Anything-but-card
GetCreative-75-Anything-but-card