lauantai 21. marraskuuta 2026

Mä joka vuorelle (vaikka) talutan....

Useampi tunti siinä meni vietittelyyn,
kunnes viidennestä numerosta löytyi tyyppi = firma,
jolla ensinnäkin oli maastopyörät!
Ja toisekseen luotto hulluun ideaamme,
että lähtisimme polkien läpi 
vuoristoisen Tamblingan viidakon, 
sademetsien vesiputouksineen ja kivikkoineen.
Määränpäänä ylängöllä sijaistevat
tulivuoren kraateriin muodostuneet kaksoisjärvet.
Sitkeys palkittiin ja tuo sähkönsininen auto
toi meille seuraavana aamuna pari maastopyörää
ja elämämme yksi hulluin idea starttasi. 
Mundukin ja kaksoisjärvien välinen vuoristo
on kuuluisaa lukuisista vesiputouksistaan.

Edellisenä päivänä olimme käyneet jo trekkaamassa
ystäväpariskunnan kanssa pari lähintä. 

Kävellen emme ikinä ennätettäisi näkemään kaikkia
- siitä se idea lähti saada fillarit alle...
Ystävämme eivät innostuneet!

Meillä intoa riitti,
vaikka varsin nopeasti tajusimme,
että nousua.... sitä kyllä riitti
ja polkemisen sijaan enemmänkin talutimme.
Hyvää kuntoilua sekin ja monipuolista
- kävi hyvin yläbvartaloonkin!


Ensimmäisenä Red Coral vesiputous (n. 900m merenpinnasta), 
joten oli sitä jo parin ekan kilsan aikana
nousua kertynyt liki 300m
vähäisin polkeisuin

Ihanan virkistävä vesisuihku 30metrin korkeudesta
antoi virtaa jatkaa

Melantingin voimakkaalle vesiputoukselle
pystyi hieman polkemaankin.

Vesi sinkosi jo 70-80 korkeudesta antaen viidakolle
taianomaisen kohinan.  

Golden Valleyn vesiputouksia
- niiden määrää oli mahtodon laskea!
Tuntui, että sademetsään tulvi vettä
sen jokaisesta kolosta.
Kohina muistutti rummuin säestettyä pauhua. 

Vesiputousten ja tiheimmän viidakon
jäädessä taakse vai pitäisikö sanoa, että alemmaksi
tajusimme, että olimme oikeasti rämpineet varsin korkealle.
Mundukin kylä siinsi enää horisontissa.


Viidakon uumenissa asui valtavasti ihmisiä
aivan käsittämättömissä paikoissa.
Ei autotietä, eikä ainankaan sateen jälkeen
myöskään skootteripolkua, ennen kivien uudelleen järjestelyä.
 
Kylään vähintään 7-8km

Varsin omavaraisilta puutarhat näyttivätkin,
jättikokoisia luonnonvaraisia kukkasia myöten 


mutta silti... ne korkeuserot, kinttupolut kotiin!!
Arvostan!!


Me olimme rämpineet itsemme jo tielle,
mutta näkyvyys - se ei parantunut - päinvastoin. 
Olimme ihan pilvessä. 



Offline kartasta tarkennusta järvien suunnasta
 ja korjaamosta hieman öljyä ketjuihin.




ja me teimme sen... 
saavuimme tosiaan kaksoisjärville!

Siinä kohtaa olikin nopsasti laitettava tekstaria
anoen LISÄAIKAA. 
Järvillehän meidän tavoite oli tulla polkemaan!
Olimmehan sopineet noudon sieltä
- ihanaa, että järjestyi...
pari tuntia lisäaikaa ja se tulisi kyllä riittämään, 
sillä olimme vihdoin polkaistavilla poluilla!
Talutukset oli taluteltu!

perjantai 20. marraskuuta 2026

Majapaikka paratiisin piilossa

 
Taivaanranta oli paljastellut houkuttelevasti
jo ensimmäisistä päivistä lähtien
pohjois- Balin huippuja!
Sinnehän se seikkaileva mieli seuraavaksi veikin:
Mundukkiin
Aamiainen ravitsi tuoreudellaan ja maisemillaan. 
 

Puri Lumbungin ekolodgen 
mökit on rakennettu
perinteisten riisivarastojen muotoisiksi
ja sijoiteltu keskellä trooppista vuoristomaisemaa. 


Kyllä, me olimme keskellä paratiisia

ikioma "sammakkolampi" leikki väreillä
vuorokauden eri aikoina ja kaikki ne äänet



Majapaikat saavat harvoin innostumaan
(ainakaan näin runsaasti)
minua kuvaamaan. 
Nyt räpsin suunnasta ja toisesta.
Jopa mökin alta, jossa erikoisen lavetti
ja vielä erikoisempi rottinkinen teline.
Ei aavistustakaan mikä...
mutta sopi erinomaisesti kuivatustelineeksi
- asusteet ehkä paljastaa mitä me hullut
lähdimme Mundukissakin tekemään!
Mökit sijaitsi 620m korkeudessa merenpinnasta
- se mitä haluttiin nähdä ja kokea 1440metrin korkeudessa.
Ensin katseltiin kuitenkin tumman puhuvaa taivasta
ja nukuttiin makoisat unet luonnon keskellä

tiistai 17. marraskuuta 2026

Riisipellon laitaa….

Riisiviljelmät imaisivat kirjaimellisesti 
syvemmälle syleilyynsä
Satulassa sitä pääsi paikkoihin, 
joihin autolla ei
ja kävellen ei millään
olisi jaksanut/ennättänyt
! 
Tour de Ubud avasi vehreää vihreyttä
- kasvillisuuden monipuolisuutta 
aina kahvipensaista banaanien kautta guavaan
ja ties mitä kaikkea tunnistamatonta!

Kukkaniityt lajike kerrallaan 
olivat myös ihan käsittämätön näky! 
Ganang Sari uhrilahjat
eli pikkuruisten kukka”korien” 
asettelu on päivittäinen tapa 
balilaisessa hindulaisuudessa. 
Piti katsoa jalkoihinsa, 
ettei astunut niiden päälle
jokaisen kodin edustalla sellainen oli.
Jälleen kerran vahvistui totuus 
maailmanlaajuisesta yhteisestä kielestä,
 jota kaikkialla osataan!
Se on LEIKKI!
Rakkautta ja iloa 
ei voi koskaan jakaa liikaa!

Kaukana ovat maamme toisistaan
-mutta ilo jakaa yhdessäolon hetket! 
Kohtaamiset on kyllä 
ihan parasta seikkaillessamme!
Tämä on sitä oppimisen iloa!

Niin kiitollinen yhteisestä iltapäivästä!
Sydämen täydeltä muistoja
tuhansia hymyjä-naurua!
Hymyillen takaisin satulaan! 

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Mä joka vuorelle (vaikka) talutan....

Useampi tunti siinä meni vietittelyyn, kunnes viidennestä numerosta löytyi tyyppi = firma, jolla ensinnäkin oli maastopyörät! Ja toisekseen ...