torstai 24. helmikuuta 2022

Kuorrutettu auto

Hih, olipa hauska kotiinpaluu-ei sentään yli 4kilometriä paksu jääkerros vastassa, mutta kiva 30cm kuorrutus kuin kermavaahtoa auton jokapuolella! 

Jos meidät reisussa 9.testauksella todettiin negatiiviseksi, niin Flyparkissa meitä kehuttiin kolmeen kertaan niin-niin positiivisiksi, jopa yltiöpositiiviseksi, kun hymyssä suin, tai oikeesti ihan ääneen nauraen kuorittiin auto parkista (onneksi osui käsittelyyn heti oma auto)!

Palaute kun oli ollut ihan erilaista pari päivää Flyparkin todella mahtavalle henkilökunnalle ja kunnon lumilapio valikoimalle-lisänä olis ollut viel kaffee/kaakao, WC-palvelut, mut me innoissaan kaivettiin vain auto esiin ja pojan luo Lauttikseen kaffeelle! 

Ihana reisu sai ratkiriemukkan ja yllätyksellisen kotiinpaluunkin-Turussa ei muuten ole nimeksikään lunta, vaikka onhan sitä tänä vuonna meilläkin!Kaikenlaiset UUDET kokemukset on niin-niin mieleen… ne on niitä muistoja! Jos elo soljuu normina päivästä toiseen, niin ne päivät sekoittuvat  toisiinsa! Tämä reisu ja tämä kotiinpaluu ei sekoitu toisiin päiviin 🐧😂🥶🌎! 

Mutta ihanaa olla kotona-voi taas suunnitella jotain uutta!Lisäksi olen 8kk kärsinyt enemmän&vähemmän kovin kivuin/nukkuen parin-kolmen tunnin unia välillä letkun jatkeenakin-kun syytä ”jalattomuuteeni” on etsitty!Ilmeisesti oikeasti Lymen borre, jota nyt viimeisimpänä epäillään on aiheuttanut kaiken tuon CRPS:n kaupanpäälliseksi! Mutta isoin osa on henkisellä puolella - sillä nyt tunnen taas eläväni! ”Elämättömyys” ja itselle merkityksellisten asioiden esto/riisto sairastaa mielen -sitä ei mitkään pillerit paranna ja siksi ne onkin resepteinä hakemattomina!

Mikään kipu ei vie voittoa viimeisten viikkojen kokemuksista -uusia janoten voin syventyä vaihteeksi paksun valokuva-albumin tekoon! Kun mielekästä tekemistä/kokemista riittää, niin se voittaa kaikki kivut ja pitää elossa!

Buenos Airesin osittain rakennetut ja itse mitä erikoisemmin lisää kyhätyt kerrostaloslummit  kaasupullojen ja vesikanistereiden sekamelskassa miljoonan ihmisen elinolosuhteita nähden lasten aitoa naurua, hippaleikkejä ilman seiniä olevissa asunnoissa saivat jälkeen kerran miettimään tätä elämän mielettömyyttä ja mielekkyyttä!

Tärkeintä on tunnistaa/löytää itselleen mielekkäät asiat, pyrkiä elon tunneissaan niiden pariin niin paljon kuin mahdollista! 

tiistai 22. helmikuuta 2022

Paluu Tulimaahan

Aurinko nousi Ushuaian satamassa utuisena! Kaupunki jossa vuodessa on keskimäärin 10 aurinkoista päivää, niin meille osui yksi niistä!
Rantaviivaan heijastui värikkäät talot, vuorenhuipusta-voisiko kutsuvansa maisemaa olla palata taksin kiinteämmälle mantereelle!
 

Kolmetuntisen ennätimme nauttia jo tutun kaupungin heräämisestä uuteen viikkoon! Kovin uinuva oli aamu kahdeksalta -joten suuntasimme lenkille 
”hämyisille kujille”
Reitti johti ylemmäksi löytäen paritkin hyvät rapputreeniportaat ja niiden myötä avautui upeat maisemat vielä kerran Patagoniaan, ihaillen yhtä aikaa niin Argentiinan kuin Chilen huonoja!



maanantai 21. helmikuuta 2022

2 1/2-vuorokautta paluumatkaa

Hyvästi jää, talvinen sää…
Antarktis ja eteläiset Shetlandsaaret jäi taa ja varaudumme taasen maailman myrskyisimmille merille! Jussi laittoi tasapainolaastarin korvan taa ja minä lähdin tukka hulmuten tuulia päin…
päätin uhmata testausmielessä luonnonvoimia.. 
kokeilla miten selviän merenkäynnistä ilman lääkkeitä ja vastaus tuli nopeasti! 
HELPOSTI!

sillä meri oli aivan käsittämättömän tyyni, vaikkakin aluksenme joutui toisena yönä meripelastustöihin! 
Pieni tutkimusalus oli saanut pohjakosketuksen ja neljän Zodiakin voimin oli alukseltamme lähdetty apuun pumppaamaan vettä! Minä kun olen aikainen lintu, niin ihmettelin kyllä 03.30 omituista kolinaa ja tuntui, että seisomme paikoillamme-tähyilin aamuyön hämärään ja näin horisontissa kaksi muuta pienempää alusta! Vasta aamulla selvisi, että toinen oli tuo vaurioitunut ja toinen meripelastuslaitoksen! 
Enkä älynnyt öisistä havainnoista edes kuvaa ottaa…
jatkoin vain unia! 4h oli seisottu avustushommissa
-ja me nukuimme kuin pienet possut!


Vietimme käytännössä kaksi päivää yläkansilla tähyillen valaiden vesisuihkuja, pyrstön heilahduksia ja ihaillen hylkeiden leikkiä ja albatrossien liitelyä! Valtava delfiinilaumakin yllätti ja 
muutaman delfiinin ryhmässä leikkisät hyppijät ilahduttivat kannella seuraajia! 
Aivan mielettömän upeat meripäivät ohittaen Kap horn ja lähestyen vieläkin tyynempänä siintävää Beaglen salmea! 


Siis näin uskomattomasti käyttäytyivät maailman myrskyisimmät meret paluumatkalla-naama on punainen, kun ei tajunnut edes aurinkorasvaa laittaa, mutta sen arvoista! Uni on tullut varhain ja on maistunut makoisalta ulkona vietettyjen päivien vuoksi!



Nämä silmää hivelevät maisemat ovat Beaglen Salmesta, seilasimme Chilen puolella liki 4h, mutta kapean salmen jälkeen alkoivat avautua Argentiinan ja Ushuaiaan upeat vuoret-niitä emme olleet menomatkalla nähneetkään, koska hyttimme, jossa olimme 2 vrk karanteenissa maisemat olivat vain Chilen puolelle!


Paluumatkalla aluskin tuli tutkittua kunnolla-keulakärjessäkin, joka oli oikea jäänsärkijä saattoi seisoa matkan aikana-siis aivan käsittämättömän tyyntä!

Ushuaia, täältä tullaan taas…
 takana aivan mieletön seikkailu!
Satamalaituriin viimeiseksi yöksi!
Argentiina haluaa varmistaa vielä PCR-testillä, että kaikki "Maailman ulkopuolelta palaajat"
ovat negatiivisia!

Malttaako näissä maisemissa mennä edes nukkumaan! Pakattava on ainakin!

lauantai 19. helmikuuta 2022

Half moon Island

Vielä viimeisen kerran rantautuminen! 

Half moon = Puolikuu saarelle suloisten myssy- ja valkokulmapingviinien, sekä merileijonien valtakuntaan!

Nämä valloittavat pingviinit saivat sydämen sulamaan-niiden touhuja&touhuamattomuutta jaksaisi seurata vaikka loputtomiin! Kunhan kunnon netin päähän pääsen, kirjoitan enemmänkin näistä ihanuuksista! 
mm. siitä että luulin näkeväni parven lentokaloja… ei, se oli lauma pingviineitä uimassa! Ne loikkivat, hyppivät ja sukeltavat sulavasti jopa 35km/h. Ne rakentavat pesän pienistä kivistä ja kun silmä välttää varastavat kivet viereisistä pesistä… ei pysty kuvailemaan niitä viekkaita ilmeitä, kun pingu lähtee pesältään uintiretkelle kalaa hakemaan, niin toinen vie kiviä sillä aikaa minkä ennättää… joskus jopa vain kun selkäsi käännät, niin kivi on pesästään kadonnut! Siis niin suloista ja huvittavaa, mutta samalla niin totta! Pingviini tarvitsee aina maata pesiäkseen! Rannalla on tuttu näky täysin paikoillaan pysyvät jo emonsa kokoiset pingut-ne erottaa karvaisesta/höyhenisistä ”turkistaan”-niillä kun ei voi vielä uida, ne kastuu! Siksi poikaset seisoo ”lapsiparkissa” rannan tuntumassa odottaen jopa 12h kiltisti paikoillaan! Energiaa on pakko säästää… vikkelä takaa-ajo ja juoksu alkaa vasta kun emo saapuu… suussaan/nielussaan mieletön määrä kalaa jo valmiiksi paloiteltuna! Ja arvatkaas mistä nuo täysin samannäköiset frakkipukuiset sitten tunnistaa toisensa ja emo sen jolle ruokaa haki?? Äänestä-kaulaa kurkottaen kurkkukiekaisut ovat niin persoonallisia, että vain omat vanhemmat ne tunnistaa!

Aluksella työskenteli joukko huippututkijoita, joista jokainen piti todella mielenkiintoisia luentoja-kuin myös havainnollisti Zodiac retkillä ja rantautuessa Antarktiksen elämää. Sai osallistua niin plankton -kuin muuhunkin tutkimustyöhön-enemmän kuin mielenkiintoista ja enemmän kuin oma pieni pää pystyi ottamaan tietoa kerralla vastaan! Luennoista otin kännykuvia, joihin on Wikipedian avulla palattava monta kertaa! 



Nämä laiskimukset vilkuttelivat evillään ja vaivautuivat välillä näyttämään kovin hankalalta näyttävää liikkumistaan maalla/jäätiköllä-mutta vedessä… ne olivat hetkessä silmän kantamattomissa!



Deseption Island, tulivuorisaari

Paluumatka on alkanut ja jälleen eteläisten Shetlandsaarten kautta!!Tutkimusalus lipui käsittämättömään ”donitsin” sisään, 

etsin tarkemmat tiedot postaukseen myöhemmin, sillä nyt on vain nautittava näissä livekuvissa  maisemista, tunnelmasta, tuulesta ja ikuistaen hetket myös sydämeen,
eikä vain tähän ”matkapäiväkirjaan”!
Tutkimusaluksella on mukana joukko uraa uurtavaa tutkijoita, geologeja, biologeja, sekä Antarktiksen eläimiin kuin sen muotoutumiseen, historiaan ja nykyhetkeen paneutunutta ammattilaisia,
joiden luennot ovat olleet enemmän kuin mielenkiintoisia pingviineistä, hylkeistä, valaista, kivistä, jään muodostumisesta ja tänään tietenkin tulivuorista ja tästä käsittämättömästä saaresta keskellä Antarktista!


Saari ehti olla useiden maiden aluksille tyyni suoja ja täällä on yhä jäänteet rakennuksista ennen 1951 viimeistä purkausta! Suojan se antaa yhä jopa hullulle suomalaiselle, joka pääsi toteuttamaan yhden unelmansa-uida Antarktikan jäisissä vesissä!

Aivan huipulle emme oppaiden vuoksi saaneet kiivetä-liian voimakas tuuli, mutta tarpeeksi ylös nähdäksemme koko pyöreän kraaterin kalterareunoineen! Aamuinen lumisade teki mustista tuhkavuorista seepraraitaiset jännittävät harjanteet!



 

perjantai 18. helmikuuta 2022

Lemairen kanaali ja Paradise Bay

Jäänmurtaja ominaisuus tuli tarpeeseen edettyämme Lemairen kanaaliin-en olisi millään uskonut, että
pääsemme sen läpi tai oikeastaan
että edes yritämme sitä 
Mutta kyllä vain-jäät kirskuen
 alkoi matka kanaalin läpi!



Lemairen kanaalin jälkeen saavuimme aivan uskomattomaan ”poukamaan” Paradise Baylle,
 Bryden saarelle, jossa sijaitsee myös yksi 13:sta Antarktiksen tutkimuskeskuksesta, 5 niistä toimii ympärivuotisesti. Brown tukikohta on perustettu 1951 ja nimensä se on saanut Amiraali William Brownin mukaan!
Punaisen talon takana sijaitseva ”jylhäkallio” oli päivän plääni kiivetä ylös, mutta aluksen tutkimustyöryhmä  oli sitä mieltä, ettei sinne ole tänään asiaa-kallio oli jäätävän liukas, joten oli tyytyminen Zodiac kruisailuun kiertäen lahden kaikki poukamat!
Sniff… ja kun me niin oltiin odotettu kunnon kapuamista vaikkapa ihan nelinkontin!

Tässä samalla lähikuvaa Ocean Victorian kyljestä, jossa pari aukkoa, joista pompimme jo varsin ketterästi kuin aropuput kumiveneisiin ja takaisin aluksen ”Mudroomiin”!
Valmiudet riittnee pian vapaa palokuntaan, sillä parka, kumisaappaat ja pelastusliivit sujahtaa ylle jo parissa minuutissa ja saappaat on huuhdottu parissa altaassa, ettemme yhtäkään ylimääräistä
ja outoa pöpöä mantereelle kengänpohjissakaan kulkeudu!



Jos vuorelle kiipeämättömyys aiheuttikin pienen pettymyksen, niin se katosi vähintään siinä vaiheessa, kun olimme keskellä Paradise bayta!
 Käsittämätön paikka, sillä katsoit suuntaan mihin tahansa, niin aurinko tuntui paistavan juuri sieltä! 
Tässä kuvakimaraa idästä, etelästä, luoteesta, lännestä, pohjoisesta ja koillisesta! 









 

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Punakaalin vuoro päästä lautaselle muodossa jos toisessa

Niin söpö, täydellisen pyöreä punakaali suorastaan kutsui päästä koriini ja keittiöömme. Leikkasin n. 1½sentin paksuiksi renkaiksi.... 4 hal...