Varpaat vapaalla

Kesäkuun ensimmäinen päivä
heitin koko kesän haasteeksi VARPAAT! 

Heinäkuu loppupuolella,
kun saan aikaiseksi paljastaa
omat varpaat (perinteisellä puskaparkki kuvalla)
Skräpätenkin varvasleiska on tekemättä!!
Mihin tämä kesä on mennyt???

Varpaat ovat olleet kyllä ennätys paljon paljaana.
Viipottaneet lastenlasten kanssa
vesipuistossa, pihalla ja rannoilla. 

Melkein siedän jo soralla ja käpyjen päältäkin kävellä
- kuten lapsena. 
Kuis herkkähipiäiset sun varpaat on?

Pakuöitä on ollut luvattoman vähän
aikaisin keväällä villasukat jalassa,
juhannuksena jälkikasvun kera.

Vasta nyt ennätimme tuulettamaan varpaita
neljän yön verran.
Ihana pidennetty viikonloppu
työntäyteisen heinäkuun keskellä!!
Mahtavia puskaparkkeja tarjosi
Pälkäne, Valkeakoski, Hollola ja Hämeenlinna.

Ensimmäisenä päivänä polkaistiin Toijala-Akaa
 ja Pälkäneen polut 70kilsaa tutummaksi.

Järvien ympäri pieniä metsäpolkuja on ihan paras viilettää!
Näillä seuduin vesistöjä riittää!!

Illalla oli treffit keskimmäisemme perheen kera.
Polkaisuhiet huuhdottiin Pakanrannassa Pälkäneellä
- hiki pintaan tuli myös kiipeillessä.
Ja kyllä pieni risukeitin taipui isommankin sakin grilliksi!!

Pojat olisivat mielineet jäädä jälleen pakuyöhön
- Tuhkimotarinan aikaan lähtivät vasta kotiin.

Nyt oli vuorossa mummon&ukon pakuyöt!!


Ukkosrintama uhkana Tampereen seudulla,
joten polkaisimme Valkeakoskelle
- vaikka onhan siellä poljettu aiemminkin.

Ei kuitenkaan Korkeakankaalla,
joka myös Veikko Hakulisenkin

hiihtokeskuksena tunnetaan.

Pyörät pistettiinkin parkkiin,
nämä 401 porrasta nähtyämme.

Palasi elävästi mieleen miten treenasimme
2022-2023Malawille
Mulanje-vuoren valloitusta.
Tunnin treenejä usein kuntoportaissa.

Kyllä on kunto laskenut,
4 kertaa = 52min. 
ja kumpikin totesi, että nyt riitti.
Fillarit alle. 

Ei sekään helppoa ollut,
rinnettä risteili ylös-alas 
"VAIN" 5km ja 8km reitit.
Wow - mitkä nousut ja jopa laskut!

Nostan todella hattua hiihtäjille, 
jotka viilettää suksilla ne mustat reitit.

Kuva lainattu Korkeakankaan omilta sivuilta,
sillä en tosiaan pysähtynyt kuvaamaan
- vaan kieli keskellä suuta keskityin pysymään pystyssä. 

Oli ne silti kaikki kierrettävä.
Siniset ja punaiset reitit olivatkin ihanan leppoisia
ja niiltä ennätimme sopivasti 
laavun katoksen alle ruokailemaan,
ennenkuin taivas repesi Valkeakoskellakin. 



Huiputettu on, kahdella tapaa!!

Valkeakoskella fillaroidessa on ollut tapana poiketa
Mokkapirtissä Jalluilla, 
mutta nyt se perinne jäi välistä
ja pakun nokka taas pilviä pakoon
- Lahden suunnalle lupaili vähemmän ukkosrintamaa.  

Stoppasimme Hollolaan, 
Vesijärven rannalle.
Vastarannalla Lahti, josta vielä illalla erottui
vesitorni ja hyppyrimäet

Aamulla ne olivat upean usvan piilossa.
Salpausselän harjuja riittää suuntaan jos toiseen
ja nyt päätimme lähteä tutkimaan sen tuntemattoman puolen.
Harjujen lisäksi oli tarjolla kosteita pitkospuureittejä

ja vuosituhannen vattuapajat. 
Näitä ihanuuksia oli silmän kantamattomiin

Onneksi löytyi edes pussi, mihin noukkia
ja ilman fillarimehustamoa
saada ne suht kokonaisina pois mettästä. 

Siellä ne on taatusti vieläkin, 
sillä jatkettuamme reittiä - tajusimme, ettei sinne pääse lähellekään autolla
ja kukaan ei jaksa kävellä sinne, 
tai ainakaan saaliin kanssa enää takaisin. 

Olivat nimittäin sellaisten harjujen,
nousujen ja laskujen päässä, 
ettei itsekään tehnyt mieli palata
- vaikka villivatut on parasta mitä tiedän. 
Tämä oli kyllä yksi niitä
kerran elämässä kokemuksia parhaimmillaan!!
 
Selvittyämme poluilta lopuksi
Hollolan keskiaikaiselle Pyhän Marian kirkolle
tupsahti keskiaika muutenkin ympärille.

Siellä oli Keskiaika markkinat
- ohimennen näytti olevan ihan "samoja tyyppejä"
kuin muutaman viikko sitten Turussa.
Taivaan ranta aloitti tummemman taiteilunsa,
joten me jatkoimme polkemista kohti Messilää
ja takaisin pakulle.
Mittarissa oli 72km ja vatut suht ehjinä
ennenkuin taivas repesi. 

Ruutuliinakattaus sai jäädä tälläkin kertaa.
Kuuron himmattua saatiin sentään broiskunvartaat kypsymään.
Romattisesti auton ohjaamossa nautittiin
uuden kuuron musiikki taustalla "soiden".

Jälleen matkasuunnitelman jatkot
Ilmatieteenlaitoksen sivuilta.
Hämeenlinna ja Katumajärvi.

joka tarjoilikin sellaisen taidenäyttelyn!

Tähän oli hyvä jäädä ja pistää kisamatsomo pystyy
- taivas oli selvästi Espanjan puolella - niin punaiseksi muuttui, 
ettei kännyn kuva saanut sitä edes taltioitua
miten upealta se näytti!!

Tour de Hämeenlinna, Aulanko & Hattula
saa jäädä seuraavaan postaukseen!!

Jussin 2024 polkaisut

Aattoaamua aurinkoisen Kuivajärven rannalla...
kuksassa kaffetta - pöperöitä potkua antavia pöydällä popsittavaksi!!

Siitä se Juhannusaatto kirjaimellisesti käynnistyi...
suunnitelmissa oli juhannuksen aikaan polkaista tuo kolme järveä...

Innoissamme sitten polkaistiinkin ne jo aattona kaikki kolme.

Eikä polkaisuun mennyt kuin kuutisen tuntia.

ilta oli vielä niin nuori nauttia maisemasta ja päästä kunnolla kokkailemaan
niin-niin mieluisalla risukeittimellä!!

Ja Apua - tajuttiin, että se oli tämän kevään/kesän ensimmäinen pakuyö
ja eletäänhän nyt jo kesäkuun loppua 

Kesäkotimme "takahuone" on kyllä sellainen monitoimitila...
löytyy "keittiö" (jääkaappi ja pari kaappia tuossa fillareiden yläpuolella),
on vessa, "kodinhoitohuone" = pyykkinarut mustekaloista
ja kalusteet - nuo kolme tattistuolia.

Olo/makuuhuone on sitten keskellä ja ajotila tietty ihan edessä...
Paku on meidän makuun kesäkoti parhaimmillaan ja tuunattu fillarit edellä...
niiden mittojen mukaan enemmän kuin meidän...
ne on ne meidän tärkeimmät seikkailukaverit!!

Ja kyllä veivät tälläkin kertaa
sellaisiin maisemiin, sellaisiin paikkoihin,
joita ei todellakaan ole tiennyt metsän siimeksessä olevan,
vaikka monasti ollaan autolla näillä seuduin ohi hurauteltu.

Aaton reitit olivat pääsääntöisesti hiekkateitä, polkuja harjumaisemissa
ja välillä asfalttiakin. Forssan Prismasta poikettiin pussikaljatkin nesteytykseen. 

 

kun Juhannuspäivälle ei jäänyt enää kolmesta järvestä kierrettävää
- niin piti ettiä neljäs... Ruostejärvi Eerikkilän urheiluopiston maisemissa aina Letkun metsiin saakka.

Kilometrit jäi vähäisemmiksi, mutta polut oli kirjaimellisesti TEKNISEMPIÄ

Pois alta risut ja männykävyt... täältä tullaan...
oli nimittäin pakko vaan lisätä vauhtia, että pysyi mutavelleissä ja pitkospuilla pystyssä

"Förillä" ja silloillakin ajeltiin välillä

Oli leveämpää baanaa ja "juoksuhautoja"

oli kaaria sillan merkillisiä

ja oli harjuja silmänkantamattomiin...
niiden korkeuseroja oli mahdoton vangita kuviin - ne tallennettiin vaan sydämeen!