Bloginimensä mukaan Repolainen rakastaa reissaamista ja räpeltämistä omin pikkukätösin itselleenkin arvaamattomin lopputulemin keittiössään ja piskuisessa ateljeessaan. Viimeksi mainitun tuotoksilla on pyrkimys auttaa maailman tyttöjen asemaa paremmaksi.
keskiviikko 31. elokuuta 2022
maanantai 29. elokuuta 2022
Purkkiin pistän ja pa... eikun Rakastan! Samat materiaalit 1/4
Varsinkin nämä samoista matskuista tekemiset on niin hauskoja!!
Huhuilin facebookin Skräppääjät ryhmässä samat-materiaalit vaihtoon 2-3 kaveria
ja eipä mennyt kuin pari tuntia, kun meitä oli 4 innokasta valmiina lähettämään toinen toisillemme yhteen skräppileiskaan materiaalit.
Jokainen sai itse valita haluamansa taustapaperin ja tietenkin valokuvat
ja niihin sopivat tekstit
- muutoin käytetään vain ja ainoastaan kuoresta tulleita matskuja ja kaikkia pitää käyttää edes vähän.
Mun materiaalit näet tässä.
Laminoidessa niin työ, kuin vapaa-ajan juttujakin jää aina läpinäkyvää muovikalvoa ja en raski heittää sitä pois - joten stanssasin siitä tälläkertaa "lasi"purkkeja.
Muutoinkin valitsin materiaalit syksyn sävyissä - hunajaan liittyvä oli aikeeni
Mutta ha-haa...
purkkiin pujahtikin keskimmäisemme vuosien takaa, silloin kun vasta aloittivat seurustelun.
- että ihanaa yllättää heidät ensi kesänä, kun tämän PITÄISI olla valmis!!
RUNOtorstai - Poikkeusolot
On tässä taukoa ollut, sillä mun piti ihan etsiä mun "Runokirjaa"
johon keväällä aloin rustailla runoja... löytyihän se lopulta...
Hih - hymyilytti vanhat sanailuni, mutta sen verran ilahduttavasti, että
niin yllätyksetön olen, että siitä jatkan mihin jäin...
samat alkukirjaimet viehättää yhä vain runosuontani!
Ärsyttääkö, kyllästyttääkö lukijoita???
Se on jokaisen lukijan omakohtainen kokemus, jolle en voi mitään!!
Omaksi iloksi ja omaan pöytälaatikkoonhan näitä rustailen, joten
jatkan itselleni mieluisaa ja nautinnollista leikittelyä saman alkukirjaimen sanailuillani!
Poikkeusolot vei mun luontoon!
Sillä viikonloppuna vietettiin Suomen Luontopäivää
(aina elokuun viimeinen lauantai). Mulle Luonto on rakas ja tärkeä vuoden jokaisena päivänä
- joten runon arvoinen ehdottomasti!!
Poikkeus vahvistaa säännön; 1½-vuotta metsään on pääsääntöisesti menty fillarein, mutta poikkeusoloissa osaan vielä kävelläkin... siitäpä runo tää jää mieltäni lämmittämään!
Kiitos Sus kun jaksat iloksemme sanoja/aiheita keksiä ja motivoida runoilemaan!
sunnuntai 28. elokuuta 2022
Capital City tour by bikes
lauantai 27. elokuuta 2022
Aurinkoenergiaa punakaalin&punaviinin kera
Aika koota annokset simppelisti muutaman romanasalaatin päälle kerroksittain, ”pihvi”, juusto & soosi ja eikun syömään!
perjantai 26. elokuuta 2022
Uuni kuumana…
2 kokonaista pienehköä kiinankaalia, halkaisin kahtia
ja otin keskeltä aikas reislusti pois (ne talteen ihan salaattia varten)
jotta alkoivat muistuttaa veneitä.
Mulla oli puolikas purkki cuacamole mexican-soosia
jonka levitin alle ja vähän raottelin kaalinlehtiä, että sain sinne "sisällekin",
samoin kuin työnsin kirsikkatomaatin siivuja myös sinne tänne.
Pientä potkua mustapippurijuuston palasesta ja tuotekuvasta poiketen lisäsin myös linssejä
- kun niistä niin tykkään
Ja kun se uuni oli kerran kuumana ja jääkaapissa vielä jämät kukkakaalit ja
pikkuinen promanesco (parsakukkakaali)
tiistai 23. elokuuta 2022
24 faktaa lapsuudesta
1. Missä synnyit?
Savonlinnassa synnärillä kuukauden etuajassa lasketusta ja koska keuhkoni eivät olleet vielä kehittyneet ja minut kiikutettiin hetimiten happikaappiin,
niin suoransanainen kätilö, vaiko lääkäri oli todennut äidille, että; "Tuskin tuo rippipäiväänsä näkee!"
Vaan jo puolivuotiaana istua napotin näin terhakkaasti ja kävelemään opin alle 10kuukautisena
- kiirettä on siis pitänyt pienestä saakka.
2. Onko sinulla sisaruksia?
Synnyttämiseni oli äidille todella vaikeaa ja sen seuraamuksena äitini ei pystynyt enää saamaan lapsia.
Pikkuveljeä minulle oltiin kyllä jo ihan tosissaan hankkimassa ollessani n. kymmen-vuotias, kun ystäviensä perheeseen adoptoitiin 2 afrikkalaispoikaa. Minä tuittupää olin määrätietoisena pakannut matkalaukun ja kertonut muuttavani (ilmeisesti mummolaan). Aikuisena olen harmitellut asiaa monta kertaa - veljestä olisi varmaan tullut rakas ja läheinen!
Serkuista (joita on 3) muodostui varhaislapsuuteni läheisimmät ystävät. Ainoa poika-serkku Markku, minua vuoden vanhempi - me oltiin kuin peppu ja paita. Ikävä on yhä, sillä hänen elonsa päättyi ihan liian varhain.
3. Olitko päivähoidossa?
Minua hoidettiin varhaisvuoteni kotona, ensin mummini ja isoisoisäni ("kakkopappa", kun en osannut vielä ässää sanoa).
Ensimmäiset 7-vuotta ikävuottani meitä asui yhdessä kolme sukupolvea.
Kun kakkopapasta ja niin-niin rakkaasta mummista aika jätti, niin naapurin tytöistä ainakin kaksi,
ehkä kolmekin ennätti olla ns. peräänkatsojani vielä koulun aloitettuakin.
Pyhäkoulua muistan käyneeni jo varsin pienenä ja sieltä sai suloisen lammastarran sellaiseen keräilytaustaan - ne olivat tärkeitä!
Voi kyllä ja vaikka mitä. Varhaisimpina vuosina kuvista päätellen pari lehmää ja kanojakin
(en kyllä muista niitä ja ne olivatkin sellaisia "kesähoitolaisia" - talvet jossain valtion navetassa, mutta mummi otti ne kesäksi meille.
- kissoja oli myös aina, ja variskin yhden kesän.
Äiti tuli myöhemmin koirille allergiseksi
ja Sari muutti rapakon taakse Bostoniin sukulaistemme tykö.
Minusta ei kaikesta tuosta eläinmäärästä tai ehkäpä juuri siitä johtuen tullut eläinrakasta
- en voisi kuvitellakaan, että meillä olisi joku eläin,
vaikka olihan meillä vuosikaudet akvaario,
parhaimpaan aikaan kolmekin akvaariota.
kun joka kesä mentiin Lappiin sukuloimaan) tukka hulmuten pää ulkona sivuikkunasta
hakemaan viikonlopun Itä-Savoa asemalta, kun ei viikonlopun lehtiä tienposken laatikkoon kannettu.
Ei ollut pyöräteitä, ei kypäriä... no, rekatkin oli silloin vain nykyisten kuorma-autojen kokoisia.
Se meni myyntiin jo seuraavana kesänä kun tuli kypäräpakko - ai kauhistus;
"Hiuksethan painui sen "potan" alla ihan kamalan näköiseksi!"
6.Millaisia leikkejä leikit, muistatko lempileluasi?
Minä olin ulkoilma-tyttö. Koska molemmin puolin kotia oli upeat rannat, niin minä uin-uin-uin ja uin.
ja leikin eläinlääkäriä "roskakaloilla".
vanhassa vauvan ammeessani.
Lemmikki variskin oli pitänyt viedä metsään ja vapauttaa
7. Mikäs sinusta piti tulla isona?
No se eläinlääkäri tietysti, sittemmin mattopyykkäri.
Matonpesussa kai viehätti taas se, että sai puljata veden kanssa...
Vesi on mun elementtini.
Myöhemmin kaikki veikkasi munsta tulevan taiteilijaa, käsityö-, tai kuvaamataidonopettajaa.
Ne kyllä kiinnostikin... ja taidelukioon hakauduin - mutta en kuitenkaan ollut tarpeeksi taiteellinen,
kun minusta tuli vain tällainen taivaanrannan maalari!
8. Olitko kiltti, vai "kauhu"kakara?
Ööööö - aikamoinen kakara minusta alkoi varttua varhain.
Kanatkin pistin järjestykseen jo 2-vuotiaana.
Kai mullakin oli yritys olla kiltti, mutta kun aina sattui ja tapahtui.... kaikenlaista.
Luettelo olisi niin pitkä - että mitä kaikkea...
Urheillessa varsinkin.... oli kipsiä, liimasidettä ja ortoosia....
mut ei se neulominenkaan vaaratonta ollut, tuikkasin sukkapuikon silmääni 11-vuotiaana Uljas Mustaa katsoessa...
pari yötä tehotarkkailussa ja karsastus jälkiseuraamuksena.
Tekevälle sattuu... eli varsinainen Kakara olin ja "Kauhunsekaisia" tunteita aiheutin säännöllisin väliajoin lähimmille.
Äiti ihmettelee vieläkin, miten ihmeessä olen elossa?
Vai tiesikö vanhemmat tarkkaan missä milloinkin liikuit?
Mikä AVAIN??? Eihän mun lapsuudessa ovia taidettu edes sulkea... ei ollut avainta ei.
Varsin tutuilta paikoilta aina etsivät/löysivät; rannasta, aitan takaa ja sittemmin Lasse Virenin (1976 jälkeen) siivittämänä AINA urheilukentältä.
Ensiapuun vietiin vasta tarvittaessa
10. Oliko sinulla rakas unikaveri, entä valot pois vai päällä nukkuessasi?
Oli mulla nalle... rikki rakastettu ja ei kyllä siihen aikaan otettu kuvia unikavereista.
Ne harvat kuvat on aina vaan poreearaus kuvia ihmisistä.
Valoja nyt ei todellakaan pidetty öisin päällä - eihän meillä ollut edes sähköjä.
Kaasuliesi ja sellaiset kaasulamputkin... kuka niitä olisi uskaltanut päälle jättää... ei tullut edes mieleen.
Hyvin nukutti pimeässä.
11. Millainen oli ensimmäinen koulupäivä - mitä siitä muistat?
No empä muista oikeastaan muuta kuin että sain niin-niin mieleisen koululaukun
- tuon kainalossa olevan punaisen ihanan olkalaukun!
Muutoin muistot liittyy lähinnä tähän kuvaan
- on ne polvisukatkin olleet napakat!!
Nätin mekon oli mummi ommellut ja tuo paitakin on hänen tekeleitään.
Minut puettiin kyllä aina niin-niin kauniisti ja mekkoihin...
Toki liikuinkin aina itseäni vanhempien kanssa...
Kaikki ystäväni olivat ainakin vuoden vanhempia - osa enemmänkin.
Ukkokultanikin on useamman vuoden vanhempi.
Olen jo pitkään sanonut itseäni 6-kymppiseksi, vaikka pyöreät vuodet ei täyty vielä ensi vuonnakaan!
Ranskan maalla bussiseikkailulla nyt kesällä
olin niin onnellinen, kun 58-vuotiaat sai bussiliput puoleen hintaan... ihan kuin Interraililla olisi ollut.
14. Mieleen jäänyt koulumuisto?
No - minä olen sitä "vuosikertaa" kun kansa/keskikoulu murros vaihtui peruskouluun.
Neljä vuotta kansakoulua ja sitten pääsi hakemaan keskikouluun.
Sen tuntui niin hienolta ja tunsin itseni niin ISOKSI!
Sain uudet ihanat vaatteet - samanlaiset kuin naapurintytöllä.
Meillä oli molemmilla keltainen heppa-t-paita, punainen vekkihame ja polvisukat
(mulla on monessa kuvassa muuten polvisukat)
ja päästiin keskikouluuun, hih....
Ennätin käydä keskikoulua vuoden,
eli ykkösluokalta pompattiinkin seuraavana vuonna kutosluokalle peruskouluun.
Muuta ns. materiaalia en muista keränneeni lapsuudessa enkä aikuisuudessakaan,
Pianotunneista kitaranrämpytykseen. Pianotunneilla tosiaan kävin monta vuotta, mutta koskaan en saanut pianoa - piti läksyt harjoitella sähköuruilla. Ensimmäisen kitaran säästin sitten omista rahoista - niitä tuli hankittua myöhemmin toinenkin, joka nyt on vävyllä.
Tähän voisin vastata kahdella sanalla: "Lähdettiin Lappiin!"
Isäni suku on karjalan evakoita.
Isäkin syntyi evakossa Keuruussa, mutta mummo palasi sittemmin lähemmäs itää.
Mummon sisarukset "ajautuivat" vieläkin ylemmäksi, Tornioon, Luleåån, Sommaroyhin saakka avioliittojensa myötä ja se oli joka kesä,
kun ajettiin pikku fiatillakin Norjan perukoille saakka hakemaan jäämeren lohta ja sukuloimaan.
Oikean puolen kuvassa myös pikkuserkkuni Jaana (asui perheineen Luleåssa) |
Sallassa ainakin pari kertaa ja Ylläkselläkin jokusen.
Periaatteessa hienoja kokemuksia, mutta Lappi-kiintiöni on kyllä täynnä!!
Eikä minusta koskaan tullut hiihtäjää... edes sunnuntai sellaista!
Ne ylipitkät puukepit jaloissa ja kädetkin vielä sidottuina keppeihin...
hiihto on jotenkin vaan niin kamala laji.
Siitä reisusta tulee heti mieleen, kun isä istui puistonpenkillä ensitöikseen koiranpaskaan uudet vaaleankeltaiset ruutuhousunsa.
Isä oli aina töissä piiiiiiiiitkää päivää (yksityisyrittäjä) ja äitiysloma oli siihen aikaan 3kk,
eli nopeasti oli äitikin palannut töihin ja ei ne kovin lyhyitä olleet äidinkään työpäivät,
joten eniten olin mummin tyttö ja ainoana lapsena onnistuin kietomaan hänet niin pikkusormeni ympärille, että kuri ei ollut kummoinenkaan.
Mulla oli kyllä "Uhma-ikä" varsinkin äitin sanomisia kohtaan pitkään...
Näin kiltin näköinen teinikuva musta on kuitenkin napattu (ainakin jouluna)
Äiti piti tiukkaa kuria mm. menojeni ja kotiintuloaikojen suhteen.
Ruisrockkiinkaan en päässyt, mutta sen sijaan telttailemaan kyllä tyttökavereiden kanssa...
hih... oispa äiti tiennyt mitä kaikkea puuhattiin.
Pappani poltti tupakkaa, mutta aina vain ulkona ja muistelen, että silloin oli lapsillekin "tupakoita".
Muistan aidonnäköisen kermanvärisen Camel-askin ja sen sisällä valkoiseen paperiin käärittyä lakua. Muistaako kukaan muu?
Yritin googlettaa, mutta en löytänyt kuin suklaisena... ehkä ne sitten olivat suklaata.
Mutta sen muistan, että ihan oikean näköisiä ja niin hienoja: cooleja!!
Oikeaan tupaakkaan sorruin vasta nuorena aikuisena, kun olin ravintolassa töissä... siellä et saanut taukoa muuten kuin tupakoimalla.
Meidät tupakoimattomat lähetettiin aina kaffekupin kanssa hommiin: "Mee sää kun mul on viel Marlboro kesken!" Kävin polttamaan saadakseni pitää tauot!
Mutta empä polttanut kuin parisen vuotta - en kai oikeasti edes oppinut siihen... poskisauhuja vetelin.
Kuva googlehaulla lainattu netistä |
jossa aina joku komea pullo brandyä ja hienot paksut kristallilasit.
Siitä tarjottiin vieraille ja Ruotsin reisuilta tuotiin aina Kirsberry Cherryä, jolla ensimmäiset kännitkin vetäistiin ystävän kanssa yläkerran portaikossa.
Kahdestaan tyhjennettiin koko pullo ja minähän tulin pyörimällä ne raput alas....
ai kauhia mikä kankkunen - muistan sen vieläkin!! Ja kurinpitäjä oli silloinkin äiti!!
21. Lempiruo'at lapsuudessa?
Kala-kala ja kala. Meillä oli aina kalaa ja olen kuulemma tullut koulusta ihan kiukkuisena manaten miten pahoja kalapullia siellä on.
Taisin maistaa vasta tuolloin 6-vuotiaana ensimmäisen kerran lihapullia.
Minä rakastin jauhaa niitä kaloja, meillä oli sellainen pöytään kiinnitettävä mylly ja mun hommaa rouskuttaa kalat mössöksi.
Kalaa syötiin kyllä kaikessa muodossaan, savukala kesällä oli aivan ihanaa,
ja yhä herahtaa vesi kielelle, kun ajattelenkin mummin voissa paistamia pikkumuikkuja (pyrstöstä vain kiinni ja kokonaan suuhun)
Ja kyllä maistui sieltä jäämereltä haettu lohikin, a-jai-ja-jai.
Marjoja ja vihanneksia kasvatettiin ja syötiin myös ahkerasti.
Ja kun nuha meinasi tulla, niin mummi keitti sipulimaitoa - siitäkin opin tykkäämään.
22. Saitko pukeutua mieleisiisi vaatteisiin, vai "puettiinko sinut lapsuudesta nuoruuteen asiaan kuuluvasti"?
Tokihan minut pienempänä puettiin, mutta varsin varhain pääsin vaikuttamaan mitä pitsiä mekkooni laitetaan ja mihin kohtaan,
Mummilla oli myös ihania Burdan kaavoja, joista etsiskelin aina itselleni mieluisia ja mummi ompeli.
23. Suosikkisi telkkarista ja C-kasetilta?
Hih, no ensinnäkin meille tuli sellainen pieni akulla toimiva televisio varmaan vasta kun olin jo jotain 8-9 -vuotias.
Ensinnäkin se oli niin pieni, etten oikein jaksanut innostua siitä. Vasta nuoruudessa tuli seurattua
jotain Uljas Mustaa ja Ritari Ässää, telkkari ei ole koskaan kiinnostanut, jotenkin ei vaan jaksa KATSOA mitään tai ehkä pysyä paikoillaan - se siinä varmaan suurin ongelma on!
Mutta C-kasetit oli kovassa käytössä ja nauhat jäi jumiin tuon tuostakin.
Nuorten Sävellahja oli suosikkini, sinne lähetettiin usein itsekin onnitteluja/terveisiä ja biisi toiveita.
Sormet oli rec & play napuuloilla valmiina aina nauhoittamaan hyviä biisejä ja tietty niitä itse toivottuja tervehdyksiäkin.
24.Lapsuuden vaikutukset aikuisuuteen?
Mietin ensin, että mitähän kysymys tarkoittaa, mutta summaampa nyt sitten omalla tavallani.
Opettajalla on iso merkitys koulussa viihtymiseen, isovanhemmilla muuhun elämään kun omat vanhemmat paljon töissä.
Kala on yhä lempiruokaani ja mekko päällä olen aina...
Lappi on nähty ja käyty "liian monta kertaa"
- vaikka raahasinhan minä sinne heti oman perheenkin kun asuntoauto hommattiin.
Matkailukärpäsen koen kuitenkin saaneeni jo isän maidossa (äiti ei niinkään tykännyt niistä reisuista)
Mutta hauskaa oli kaivella vanhoja kuvia ja takaraivolta muistojaan
- vaikka taisi viedä lähes vuoden ennenkuin sain aikaiseksi vastata Ninalta saamaani haasteeseen.
Toivottavasti tosi moni nappaa tämän 24 faktaa lapsuudesta haasteen.
Olisi ihanaa lukea teidän mietteitä ja tutustua menneisyyteenne!!
Näitä on luettu ja tutkittu eniten
Syysperinteitä vaalimassa
Viikonlopuksi saimme ihania syyslomalaisia - juuri sopivasti, kun Kurpitsaviikot Halikossa starttasivat. Syksyn ensimmäinen kurpitsakeitto ...
-
Seijan poistoista ostamani suihkeet ja mömmöt kutkuttaa laatikossa niin kovasti, että pakko oli kesken pullataikanan kohoamisen edes VÄHÄ...
-
Joulu saa tulla - joulu saa tulla! Lapsenlapset odottavat jo niin jännittyneinä joulupukkia.... eihän enää olekaan jouluun ...
-
Voiko olla hauskempaa kuin kissa-hiiri - leikit... hih... sattuuhan sitä!! Tämän ja useita muitakin ihania ilmaisia digileimoja löysin...
-
Tapaninpäivän näpertelyjä yhdessä äidin ja tyttären kanssa. Tapaninpäivä lienee ollut meillä se kuuluisa "Pyjama-päivä", k...
-
Liekö ne nämä paukkuvat pakkaset, vai mikä kun haasteblogeissa kaivataan kovasti Lämpimiä Ajatuksia Se on nimittäin aiheena molemmis...
-
Huomenta, eletään jo "toinen toista" ja arvonta kyllä suoritettiin EILEN 1.2. mutta sitä ei suinkaan tehnyt joku lapsenlapsistan...
-
Aina olen rakastanut räpeltää myös keittiössä, mutta vasta eilen nuoret syödessään taas kerran äitinsä ja mummonsa pöperöitä ehdottivat, ett...