torstai 30. syyskuuta 2021

Tää päivä mennään vaan…

Tää päivä tosiaan mentiin ja kruisailtiin vaan…
Pohjoispuoli saaresta oli jo tutkittu tarkoin! 
Olimme palanneet takaisin etelään Itärannikolle: Kamarin kylään,
jossa olimme jo yhden yön juuri lennettyämme nukkuneet.
Siitä käsin oli helppo suunnistaa etelän valloitukseen. 
Alunperin haaveissa oli sähköavusteiset maastopyörät
- niitä en löytänyt kuin yhden paikallisen matkatoimiston kautta..
vuokrat 2h, 4h tai 6h ja tuo 6h hinta oli 119€/pyörä... klups... anti olla!
Mönkkärivuokrausta sen sijaan joka kadunkulmassa ja tämä upea neliveto vuorokaudeksi 45€!
-niin ei muuta kuin etelää valloittamaan!  Santorinin Itäisimmässä eteläkärjessä Farosissa komeilee yhä vanha majakka. Sen sijaan Majakan vieressä  kohoavalla vuorella ollut kalkkipatsas on enää valkoisena kumpareena vuoren huipulla!
 Siinä kävellessä sait aikaan valkoisen pölypilven! 
Tänäkesänä innostuimme valloittamaan majakoita enemmänkin,
niin ehdottomasti tämä oli yksi ”Täytyy nähdä” paikka! 

Eteläkärjen kallioiden kätköistä löytyi luolia, uskomattomia kallioita,
joita on ihan mahdoton kuviin vangita! Yritän aina kuitenkin…
  
Kyllä sieltä joku luolamieskin vilkuttelee


Ja arvatkaa vaan, kun kyseessä on tuo ihana ”luolamieheni”-niin ajeltiinko me teitä pisin?
Ei tietenkään-!!
Mönkkärit on kuulemma tehty just rannoille, hiekalle ja vaikeisiin/vaihtuviin maastoihin!
Ja olihan se niin!!!
Onneksi vuokrattiin kunnon neliveto!

Omintakeiset reittivalinnat johdattivat meidät kyllä tälläkin reisulla mitä uskomattomimpaan paikkaan-eroosio-rannalle! Sai elää kuin ”Kiviset&Soraset” leffan maisemissa! Aivan uskomaton paikka! 

Yritin napsia suorastaan huikeasta kivikylän läpiajovideosta näyttökuvia
-mutta tämä reitti on ajettava -todellisuus ei mistään kuvista avaudu! 
Yksi niitä elon WAU-kokemuksia!


Kruisailimme tietysti myös muut eteläkärjen rannat-joita löytyikin kaikissa ”väreissään”
ja osuvin nimin:
Gold-, White-, Black- ja Red-beach!


Uikkaritkin kulki koko päivän mukana mönkkärin boxissa, mutta kyllä ilmavirta viilensi sen verran varsinkin jylhissä korkeuksissa ajellessa-ettei muuta viilennystä tarvinnut ja malttanutkaan!


Tankata sentään maltoimme niin mönkkäriä (kilometrejä kertyi reilut 80) kuin itsemme oikein perinteisellä kreikkalaisella ruoalla Panorama-ravintolassa eteläisen Calteran reunalla!

Tuskin kaloreita muutoinkaan paljon aivan ihanassa mousaka-kapris-tomaattipallerois ateriassa oli
mutta ne takuuvarmasti kului, kun näimme kallionkielekkeeltä alas johtavat portaat!! 
Suorastaan kutsuivat, joten pakkohan ne oli lähteä ensin laskeutumaan ja tyrskyihin vähän kastumaankin! Ylöspäin tullessa hengästyksen lomassa laskettiin, niitä oli 237!


Huikea paikka tämäkin-kuten koko päivän seikkailu välillä teillä tietymättömillä ja nimenomaan niillä!! Löytyi taas elämyksiä, joita ei googlekaan meille ennakkoon osannut kertoa! 
Tämä on juuri parasta tuon rakaan siippani kanssa kanssa seikkaillessa!❤️
Uteliaisuutemme johdattaa meidät ennalta-arvaamattomiin kokemuksiin/maisemiin!

Auringon alkaessa laskea mailleen suuntasimme kohden Kamarin kylää
-viimeiset serpentiinitien kilometrit tarvittiin jo ajovaloja!
Mummo&ukko otti vielä kylän rantaraittia yhden kruisailukierroksen…
 niinkuin ennen vanhaan-hih-olipa ihana päivä!

keskiviikko 29. syyskuuta 2021

Fira toisenlaisessa valossa

Nyt vuorossa pääkaupunki Firan auringonlasku! 
Sitä kavuttiin odottamaan yhdelle korkeimmalle ravintolaterassille ja niitähän riitti! Vaelluksella Starkos-vuori oli ollut niin vaikuttava, että halusin näkymän sinne… vielä viimeisen kerran-sillä seuraavana päivänä siirtyisimme Itäpuolelle!

Aurinko teki samat temput Firassakin-se alkoi värjätä kalkittuja valkoisia taloja kaikkiin eri pastellinsävyihin.


 Aurinko leikki kuin tehden siluetit edustalla olevista risteilijöistä ja Volcano-saaresta.

Ja lumosi jälleen kerran…
…ennenkuin painui kokonaan meren syleilyyn!

Kun aurinko oli laskeutunut oli Firan vuoro sytyttää omat valonsa-kaunis illan ja yön pimeydessäkin!
Hyvää yötä Fira!


Monta syytä mennä Firaan


Santorinin pääkaupunki Fira, siellä tuli poikettua monasti. Jo siksikin, että aina kun bussilla liikuit jonnekin-oli mentävä ensin Firaan ja vaihdettava siellä kohteeseen! Vaihto sujui helposti/nopeasti-aikataulut oli suunniteltu hienosti 5-10min vaihdolla. Aina ehdit löytää sen oikean bussin… mekin jo kuin paikalliset määrätietoisesti kysymättä toisesta kerrasta lähtien! 

Vakiotaksa 1,60/nuppi. Ei ihme, että oli suosittua hintansa vuoksi, mutta myös maisemien!! Paikallisbussit eivät käyttäneet lainkaan itä rannikon ”ohitustietä”, eli lentokentän reittiä (paitsi tietenkin ne, jotka menivät lentokentälle) vaan vuoristo/solateitä serpentiineineen-siis wau! 


Kävelykatujen harmoniaa käsityöläisiä- ja taidekauppoineen!

Aasin tuoksuisia satamasta johtavia mukulakiviportaikkoja, kun aasiparat rahtaavat risteilijöiden väkeä muutamaksi tunniksi ihmettelemään kaupunkia! 
Etualalla Volcano saari, jonka keskellä Hot springs lähteet -ehdimmeköhän sinne pulahtamaan?

St Johnin ja Tree bells katedraalit kohoavat valkoisina Firan keskustassa! Firan katedraalien katot ovatkin useimmiten valkoiset kuin muualla Santorinilla turkoosin siniset!



Toinen Firan satamista, ns.turistien ”paattipoukama” retkilaivoja ja risteilyalusten matkustajakuljetukseen. Oikea Firan satama jäi lännemmäksi, se käi meiltä näkemättä!

 Vaelluspäivän päätteeksi poikkesimme tänne turistisatamaan, sille päivälle oli porrastreeniä jo sen verran, että ne toista tuhatta rappua riittivät vain alaspäin! Ylös hurautimme muutamassa minuutissa kaapelihissillä nähden maisemat taas eri kuvakulmasta!

Yksi Firan reisu tehtiin paikalliselle hammasklinikalle! Isäntä menetti hampaan verran hermojaan tällä reisulla! Kotimaassa juurihoito jatkukoon! 
 Loistopalvelu!
r

tiistai 28. syyskuuta 2021

Kattohuoneiston katolla

Kerrasta sitä oppi! Ei toisena iltana enää tungokseen lähtenyt, kun tajusi, että oma majapaikkahan oli kattohuoneisto ja siinäkin oli tietysti katto! Jos ensimmäisenä Oian päivänä isäntä kiipesi katolle vaimoaan kuvaamaan-niin toisena hän kantoi sinne jo tuolit&pöydän sillä aikaa, kun minä valmistelin kreikkalaisia herkkuja Santorinilaisen viinin palanpainikkeeksi!

 


Kyllä sinne kelpasi emännän kiivetä ja tuli isäntä itsekin perässä odottamaan auringonlaskua!
Todellinen Privat Sunset ja jälleen täydellisen pyöreä aurinko laskeutui meren syliin!

Maailman kauneimpia auringonlaskuja


Santorinin pohjoisin Calteran reuna todella vetää magneetin tavoin kuvaajia, ihailijoita picnic eväineen tuota täydellistä auringonlaskua odottamaan! Tuolla tungoksessa mekin piipahdimme muutamat kuvat ottamassa-minä olen se, jolla on kädet pystyssä-löydätkö?

Ja pakko myöntää-upea oli se hetki, kun meri alkoi suorastaan imeä aurinkoa syleilyynsä! Aurinko pysyi kokonaisena pyöreässä muodossaan-yksikään ohuen ohut pilven hahtuva ei uskaltautunut sen eteen-se oli ihmeellistä! Eli totta se on: Santorinilla voit nähdä TÄYDELLISEN auringonlaskun!
 

 Se miten aurinko väritti valkoisia taloja kuin kaikissa sateenkaaren hennoissa pastelliväreissä oli jotain aivan ihmeellistä! Once a lifetime-tai no ei… me otamme tämän ainakin huomenna vielä uusiksi ja itseasiassa omalla kattorerassillamme ilman tungosta!



Hyvää yötä Oia!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Pitkä viikonloppu Ähtärissä

Pidennetty viikonloppu Ähtärissä! Tämä siis oli JO viime viikonloppu, mutta kun ei ole ehtinyt aiemmin postaileemaan... Nuorimmaiselle lapse...