Altered Book from Sene-Gambia

...muistojen kirja on valmis. 

Vanha ompelukirja, jossa oli niin sopivia kuvia, kuten lankakirahvi, huovutettu aasi...
sai uudenlaisen elämän matka-albumina Länsi-Afrikan seikkailustamme.

Mössöillä, washeilla, omatekoisella pastalla ihanin sabluunoin peitin sivujen reunoja kuviin sopivasti
niin väreiltään kuin tekstuuriltaan. Sain todellä mömmöillä sieluni ja sydämeni kyllyydestä.

Innostuin myös ruostuttamaan kaneli/hiekka/akryylimaali "keitoksellani" metallisia renkaita
ja stanssattuja kuvioita. Että rakastan kierrätystaidetta. Rakentelin miniatyyrimaisia kuvasarjoja, kompassi syntyi muropakettipahvista... mitähän vielä muuta.... kuvat kertokoot lopun...

Ensimmäiset majapaikat oli camppejä ilman sähköä ja lämmintä vettä.
Illat/yöt tunnelmallisesti kynttilänvalossa, ilman ikkunoita (vain hyttysverkot aukkojen kohdalla)

olivat yksi upein muisto tältä seikkailulta.

Aamulla sai herätä aitoihin/oikeisiin luonnonääniin.... ja apinoiden kilpajuoksuun katolla!

Tämä on sellaista elämää, jota R-A-K-A-S-T-A-N-!! ja jota matkoiltamme haluan!

                     Joku voisi sanoa jopa, että Eläimellistä menoa...
                                                   mutta upeaa ja elämysrikasta sellaista!!

Pikkutytöstä saakka olen rakastanut puita... synnyinkin hulppeiden honkien ja lehmusten keskelle Punkaharjun korkeimmalle mäelle.
Iso-iso-isäni, eli "Kakko-pappa"
(en osannut sanoa S-kirjainta pienenä) oli puiden halailija ja opetti sen minullekin. Sitä teen vieläkin - rakastan halata puita...
tosin tällä kertaa - kun kädet ei riittäneet, oli pakko vain silittää.

Siitä tulikin ihana aisti-muisto...
karheasta/roisoisesta satoja, kenties jopa tuhansia vuosia nähneistä puista... jotka muistuttivat milloin norsun jalkaa, milloin kokonaista norsua.

Puiden pintaa pyrin  mömmoineni loihtimaan ja olen tyytyväinen... ainakin sävy on oikea sivun reunoissa. Ruskean ja kullanväriseen akryyliväriin rouhetta toi laattakivien välinen ohut hiekka ja maissijauho.

R

Rouheutta ei puuttunut myöskään Wassun kivimuodostelmista
Upeat ja vaikuttavat!


Tämä sivu on myös yksi niistä joita rakastan erityisesti.
Ehkä siihen vaikuttaa tuo toivon ikkuna, vaikkakin ruostuneen renkaan läpi orjaksi Atlannin yli lähetetyt orjat maailmaa katsoivat, yksi heistä Kunta Kinte...
Halusin järkyttävän sellin rouheisuutta-karuutta luoda sivuun .
Isännän työkalupakista löytyneet renkaat saivat kaneli/hiekka/akryylimaali "ruosteen" päälleen 

Kunta Kinten kotikylä ja Orjasaari nostatti kyllä ihokarvat pystyyn!

Markkinameininkiä oli kaikkialla katujen varsilla....
Kierrätys on kova sana, siivilät, reikäkauhat... niitä tehtiin naulalla hakaten...
Kotona veskin hanan suutin hajosi sopivasti... kas kummaa,
siinä oli ihan samannäköiset pienet siivilät... ei nekään siis roskiin, vaan uusi elämä niillekin...
Arvatkaa vaan, nauraako jo mieheni.... että mihin kaikkeen keksinkään "rikkoutuneita"
talous, ym. tavaroita laittaa... nii-in... Eihän sitä koskaan tiedä mitä ne muistuttaa!!

Paikalliselle taiteelle olin avoin... sitä yritin albumikirjaankin luoda omin materiaalein
- sabluunat, mössöt, maalit on olleet nyt ahkerassa käytössä!

 Tää hurja Kevin sarvikuono oli kyllä myös yksi reisun kohokohta.... 

 
Gambian ainoa vientituote on MAAPÄHKINÄ, banaaneitakin kasvaa valtavasti, mutta ovat muodoltaan niin rumia, ettei kukaan niitä osta. Makeita olivat pienet ja käppyräiset banaanit!

Varsin selväksi tuli kyllä miten maapähkinä kasvaa - siis oikeasti maassa, kuin pottu mukuloineen
ja nostetaan sitten maanpinnalle kuivumaan napsauteltavaksi... ei muuten ihan helppo avata tottumattoman valkonaaman. 
Afrikkalaisnaisten ryhti on kyllä ihailtavaa....
ei pysynyt mun päänpäällä ilman käsiä, eikä edes yhdellä kädellä tuoettuna tuo huiviin pakattu kuorma Hessu Hopon Superpähkinöitä. Upeaa tutustua näihin Supernaisiin!
 
 Luonto, kukat, linnut, apinat ja eläimet hurmasivat - sivut vain vaikeita kuvata micajauheella höystettyjen maalimössöjen sävyttämiä aukeamia. Luonnossa hohtavat hauskasti... linnunsulatkin!

 

Öin ja päivin... aina riitti seikkailtavaa suistoalueilla ja joella

Maassa myös maantavoin... rohkeesti maistelimme palmuöljyä- ja viinaa myös...

Repolaiset rankana nautti lomasta tästä....
Tää on vaan niin meidän juttu.... ensin reissata!!
Ja sitten albumi siitä väsätä muistin tueksi!!


Tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet jo, että olen julkaisuut sivuja täällä aiemminkin samasta albumista.. jos kiinnostaa, niin rollaa alaspäin...

Makin matkassa Madagaskarilla

            3.10.- 13.10.2018
Terve.... 

vihdoinkin tulit... oon kuullu,
et olet pikkutytöstä saakka halunnut tulla Madagaskarille ja mitä nyt sit ootkaan,
reilusti yli viiskymppinen - kyllä kesti!!
Aloin jo pelätä et me Makit, Lemurit, Indrit (joil ei oo häntää) ja Sifakat (jotka osaa loikkii sivuttain maallakin) kuollaan sukupuuttoon, kun ei sua vaan täällä näkyny....
Onneks alkoivat suojella meitä - joten on meit tääl viel - mut ei kyllä missään muualla maailmassa... sen verran hauskoi ja harvinaisia veikkoi ollaan!!
(puoliapinoita ja vaan pinsettiote erottaa meidät teistä viel kehittyneimmist "ihmisist") Endeemisiä sillai hienost sanottuna!

Oli kyllä ilo-uutinen, että olitte Istanbulin ja Mauritiuksen kautta matkalla tänne ja 4.10 hyppäsin samantien matkalaukkusi päälle!
Oppaaksi, et millanen maa tää oikein on... 

Lentokoneel tietty pääsee vaan meidän pääkaupunkiin Antananarivoon, mut kyllä lämmitti mieltä, kun et jäänyt sinne, vaan olit heti valmis pitkään pikkubussimatkaan (6h) löytämään uskomattomat Antasibe-Mantadian sademetsät... jotka onkin oikeastaan ainoat rehevät paikat meidän Makien enää asustella täällä maailman neljänneksi suurimmalla saarelle ( 2x Suomen kokoinen), sillä  aikanaan Ranskalaiset kuin paikallisetkin meinas hakata koko saaren ihan autioksi. 

Niimpä saari onkin suurimmaksi osaksi täysin aavivoitunut ja kuivunut.
Ei ole elinolosuhteet helpot meillä. Väkeäkin liki 23milj. ja koko ajan syntyy lisää...
Meistä sanotaankin, että olemme ristiriitainen köyhä/rikas maa... 80% kansasta elää alle eurolla päivässä... rikkaudet ovat maan alla, (metalleja, jalokiviä, öljyä ja kultaa) mutta kaivaukset hankalia niin etsien kuin halliten...
Ei siis ihme, että piikkimattojakin oli levitetty tiellenne kun kuoppaisia teitämme ajelitte.
Vartiointikeinomme ovat alkeellisia, mutta silti hymyileviä ja onnellisia ihmisiä täällä asuu ja sen tulitte huomaamaan. 

 

Yksi lukuisista jalokivikylistä kaivausonkaloineen ja iloisine lapsineen, jotka työskentelvät vaskeineen huuhtoen siinä missä isommatkin.   

Sademetsän siimeksessä, polkuja, ihania tuoksuja, kukkaloistoa, kameleontteja... 

nyt oltiin keskellä elämää, jota et voi aistia missään muualla 

ja kyllä oli ihanaa nähdä miten viihdyit... 

Kännykkä napsahteli kuvia siihen tahtiin, että tuntui,
että haluat ottaa kuvan jokaisesta hetkestä!

Kuinkahan monta kuvaa otit ja kuinka monta halauskertaa sai Bao bab puut?
Me täällä Madagaskarilla tavataan halata apinanleipäpuita vain silloin,
kun on murheita ja huolia, eikä oikein tiedetä miten niistä selvitä.
Silloin kannattaa halata ja kysyä ratkaisua pulmaansa
tai kertoa huolensa vanhalle (jopa 5000-6000v) Bao babille.
Aamulla kun heräät, niin tiedät ratkaisun.
Olikohan sulla oikeasti niin valtavasti huolia (JOS, niin toivottavasti sait kaikkiin ratkaisun)
sillä Bao bab ei petä!! 
Vai halasitko silkasta rakkaudesta? 

Ehkä rakkaudesta!!
Näytti muutenkin,
että sieluusi ja sydämeesi painui ikimuistoisia hetkiä!
Niin tulkitsin ilmeistäsi!

Mulle taasen oli uutta tää hotellielämä - ihme puuhia teillä ihmisillä, hampaiden harjaamista ja vessanpytty: HUI.... pelottava vesiputous....
Kiva kuitenkin kun yövyitte paikallisissa lodgeissa!

Paitsi pääkaupungissa Antananarivossa asettelit mut
ihan hurjan korkeelle parvekkeen kaiteelle...  jos nyt suoraan sanon, niin se ei kyllä ollut makin elämää parhaimmillaan...mut olenpa nyt suurkaupungin vilinääkin sit kokenut...         Onhan se tietty reiluu, että meille molemmille tuli uusia kokemuksia ja elämyksiä...

Mut kyllä täytyy tunnustaa, että olin elementissäni, kun pääsin taas luontoon...

keskelle Madagaskaria Ranohiran Isoloon 

- isoon kivikylään ja kunnolla vuorikiipeileen sun kanssa. 

Sähän tykkäät samoista asioista kuin minä....
mitä korkeemmalle, sen parempi!! Sieltä nimittäin näkee paremmin!!

Olit kyllä rohkea kun pulahdit jääkylmään vesiputoukseen keskellä vuoristoa uimaan...

Minä säästelin vesileikkini Anakaon lämpimille rannoille....

Paikalliset lapset rakensi mulle sopivan kokoisen Pirogueveneenkin,

joilla kalastetaan ja kuljetetaan uskomattomia kuormia pitkiäkin merimatkoja

suotuisia virtauksia ja merituulia tuntien.

Kyllä tälle Koillis-Madagaskarilla elävälle pikku-Makille oli ihan uskomattomia kokemuksia
 nämä Lounaisen-Madan rannat niin Anakaossa kuin Tulearissa

"Once a life time", sanoo nyt Makikin

Kiitos kun sain esitellä maatani, jota rakastan ja mikä parasta,

huomasin, että sinäkin jätit ison osan sydäntäsi tänne!

Syksyisiä muistoja

Torstai-ilta vierähti Jehkottaren Minialbumi kurssilla;
kaikenlaiset albumit on kyllä niin-niin mun juttu!
Kiva saada uusia ideoita, ettei ala toistaa liikaa itseään....

Tosin, mulla oli kyllä niin valmis visio mistä minialbumin teen,
että Tarun kurssiin sisältyvät ihanat kurssimatskut pääsevät käyttöön myöhemmin!

Tämä syksyinen mieli ja ajatus viedä ihanille ystäville ensi viikonloppuna mökkituliaisiksi albumi,
johon koottu edellisvuosien kuvia ja muistoja yhteisistä hetkistä samoissa maisemissa. 

Tulostettuani kuvat valikoin mukaan omat paperit
- minä oikea vastarannan kiiski.... mutta Taru taitaa jo tuntea mun.... ;)

Ihan valmiiksi en albumia saanut ennenkuin tänään...

Mutta olen tyytyväinen ja takuuvarmasti tulee vastaavaa mallia käytettyä jatkossakin... 

Itseasiassa leikkasin jo valmiiksi seuraavaan albumiin sivuja ja tageja....

Hauskaa albumissa on taskuun piiloon sujahtavat kuvat ja tekstit...

 

Mutta kylläpä oli hankalaa tämän albumin valokuvaaminen...
Nyt täytyy itsekin todeta, että liveä aivan ihana, mutta kuvissa paljon pliisumpi!

 Tagit lähempää

Syksyinen albumini liitetään myös muutamaan sopivaan haasteeseen:
Cardz4galz-80-Thoughts-of-fall
CutiePie-127-Shades-of-autumn
ThatsCrafty-Forever-autumn
ScrapFromYourHeart-25-Autumn-colors
FabrikaFantasy-24-Autumn
SnarkyStampers-118-L-is-for-leaves
TheCatsPajamas-350-Fall
Allsorts-485-Create-scene-with-stamps-and/or-dies
MovingAlongWithTheTimes-80-Use-ribbons

Pikkumiehet mustissaan

Kyllä se vaan on totta, että Puku tekee miehen!!

Tässä mummon suloisuudet mustissaan!

Tähän sivuun inspiroi kaksi ihanaa haastetta
LastingMemories-284-Black-tie-affair

ScrapbookChallenges-Sketch-473