Nyt on pakko ensinnäkin kiittää PikkuKepposta
Blogiystävyys opasti meidät tälle upealle illalliselle Porvoon vanhan kaupungin sydämeen,
vanhan Tuomiokirkon vastapäätä olevaan idylliseen Sicapelle ravintolaan.
Ravintolan nimellä onkin tarina, jonka ehkä haluat kuulla
Paivänlehti.fi/Vanha-Porvoo-Kun-Gallen-Kallelan-susikoirat-Sikapellen-söivat
Blogiystävyys opasti meidät tälle upealle illalliselle Porvoon vanhan kaupungin sydämeen,
vanhan Tuomiokirkon vastapäätä olevaan idylliseen Sicapelle ravintolaan.
Ravintolan nimellä onkin tarina, jonka ehkä haluat kuulla
Paivänlehti.fi/Vanha-Porvoo-Kun-Gallen-Kallelan-susikoirat-Sikapellen-söivat
Kuva Leppävaara-seura, lainattu Päivälehden artikkelista |
Meidän mielenkiinnon herätti Muurahaiset
-niitä lähdettiin siis Turusta saakka syömään Porvooseen!
Vaan kuinkas olikaan käydä???
Saimme upean ja niin henkilökohtaisen vastaanoton tilaamaamme aikaan
ja meidät ohjattiin SicaPellen hurmaavaan yläkerran käytävään/loungeen
nauttimaan shampanjaa ja ruokahalua herättäviä alkupala-snacksejä.
Minähän iloisesti kerroin jo odottavani muurahaisia!
Mutta tarjoilijan kauhistunut ilme ja sanojen takeltelu, että:
"Eihän nyt muurahaisia kukaan syö...
Huoneen valtaisi hiljaisuus, niin tarjoilijan kuin minun....
kunnes sain suustani ulos, että NYT ilta alkoi kyllä SUURELLA pettymyksellä.
Tarjoilija riensi alakertaan ja omistajista Taru tuli pian kertomaan,
että ruokalista elää todella ajanhengessä ja muurahaiset eivät ikävä kyllä olleet enää listalla.


-niitä lähdettiin siis Turusta saakka syömään Porvooseen!
Vaan kuinkas olikaan käydä???
Saimme upean ja niin henkilökohtaisen vastaanoton tilaamaamme aikaan
ja meidät ohjattiin SicaPellen hurmaavaan yläkerran käytävään/loungeen
nauttimaan shampanjaa ja ruokahalua herättäviä alkupala-snacksejä.
Minähän iloisesti kerroin jo odottavani muurahaisia!
Mutta tarjoilijan kauhistunut ilme ja sanojen takeltelu, että:
"Eihän nyt muurahaisia kukaan syö...
Huoneen valtaisi hiljaisuus, niin tarjoilijan kuin minun....
kunnes sain suustani ulos, että NYT ilta alkoi kyllä SUURELLA pettymyksellä.
Tarjoilija riensi alakertaan ja omistajista Taru tuli pian kertomaan,
että ruokalista elää todella ajanhengessä ja muurahaiset eivät ikävä kyllä olleet enää listalla.


Hetkeä myöhemmin rapuissa kuului korkojen kopinaa
ja Taru kehui ensinnäkin suoraa palautettani ja sitä täydentävää "koiranpennun katsettani"
Ääneen lausutuilla toiveilla voi kuulemma saada ihmeitä aikaan...
Jostain "Ihmeestä" he niitä muurahaisia sitten taikoivat meille!!
Meidän toast skagen oli täydentynyt muurahaisilla - yammy!!
Toinen pikkusuolainen oli kananmaksapalleroinen orvokeilla.
ja Taru kehui ensinnäkin suoraa palautettani ja sitä täydentävää "koiranpennun katsettani"
Ääneen lausutuilla toiveilla voi kuulemma saada ihmeitä aikaan...
Jostain "Ihmeestä" he niitä muurahaisia sitten taikoivat meille!!
Meidän toast skagen oli täydentynyt muurahaisilla - yammy!!
Toinen pikkusuolainen oli kananmaksapalleroinen orvokeilla.
Ja kurkatkaapa kokonaisuutta, kun gazpachot tarjoiltiin suloisesti kahvikupeista,
niin eikös näytäkin kuin olisi kaffet ja leivokset tarjolla?
Kuppi-idea ihana - nyt saan käyttöä anopin perintökupeille
- enpä ole tajunnut tarjoilla niistä kylmiä tai miksei kuumiakin alkukeittoja! Söpöä!

Me käymme Suomessa todella harvoin ravintolassa syömässä
- jos käymmekin, niin se on sitten sushia - sillä sitä olen laiska tekemään itse.
Muutoin rakastan siinä määrin kaikenlaista kokeilevaa kokkailua, ettei yhtä yllättävää menyytä ravintoloista voi löytyä kuin omasta keittiöstä, heh heh!!
Kokeilukynnyksen ylittää sitten juuri vain tällaiset muurahaiset sun muut....
Maisteluillallisiin tulee siis innostuttua joskus - harvoin niihinkin.
Niissä viehättää YLLÄTTÄVÄT yhdistelyt ja varsinkin ulkoasu/esillelaitto.
Tällä kertaa tajusin mm. sen, että minun keittiöstä puuttuu pinsetit,
silikonimuottejani voisi käyttää erilaisten tahnojen - kuten vaikka punajuuritahnan kanssa,
eikä täyttää niitä pelkästään akryylimassalla kortteja varten!!
Ja "liekin heittäjällä" voi kypsentää/grillata rapuja, simpukoita ja oikeastaan mitä vain,
eikä pelkästää antaa väriä creme bruleen pintaan.
Tarttee vaan tarkistaa palovaroittimen patterit, ennenkuin alan enemmän grillailla
ja heitellä tulta - liekittänytkään en ole aikoihin!!

Täydet kymmenen pistettä saa kokeista Matias - joka työskenteli koko ajan tarkkailevan silmäni alla...
hän tuli viimeistelemään muutamat annokset jopa pöytäämme, kun huomasi jo,
että muuten menen aina kännykkäni kanssa kuvaamaan.
Yritettiin yhdessä löytää netistä jo wasabin (japanin piparjuuren) siemeniäkin
- sillä empä ole koskaan ennen syönyt tuoreita wasabin lehtiä (tosi mietoja, mutta ihania)
Plantaagenin sivuille etsintä johti - siellä oli ollut taimia, mutta ei ole enää,
etsintä siis jatkuu - saa ilmoitella, jos tietää! Kiitos!!
Itse menuussa oli jälleen yllätyksiä suuntaan jos toiseen
- ehkä upein yhdistelmä maultaan oli
- parmesanrisotto mustapippurilla.
Oli pakko kysyä kuinka kauan kypsytettyä parmesan oli, sillä siinä oli makukin mukana
- vastaus: 24kk - ilmankos!!! Nam!!

Ulkonäöllisesti ei jatkoon - sillä
näytti riisipuurolta, eli ei täyttänyt mummini 4värin sääntöä,
vaikka marinoituja sitruunakuutioita olikin muutama päällä
- ne olivat kivoja ja toivat raikkautta!
Lämmin osterikastike puolestaan kruunasi liekinheittimellä grillatut kampasimpukat.
Muoto, eli taivaallisen ohuet "slaissit" Matias sivalteli tikarillaan ja taidolla kuin aidon sushikokin
Muoto, eli taivaallisen ohuet "slaissit" Matias sivalteli tikarillaan ja taidolla kuin aidon sushikokin

Simpukoiden päällä juuri wasabinlehtiä.
Toinen taivaallinen kastike: perinteinen valkoviini-voi kastike
kruunasi palan ruijanpallasta ja tonnikalalla maustettua fenkolia. Hyvä kompo ja värikin aikas ok!!
100-vuotta vanhaan juureen tehty leipä oli kyllä aivan uskomatonta jo kostealta koostumukseltaan.

Tuo tofua muistuttava broilerinrinta ei mene jatkoon maultaan, eikä varsinkaan ulkonäöltään.
Sen sijaan naattiporkkana saa suoraan jatkopaikan; kiva leikkaus naatteineen, täydellinen napakkuus ja pintamausteiden kompo; chorizo würzungia ja arrabiata antoivat potkun!
Sinapinsiemen kastike näytti hauskalta - oli kovin hunajainen ja makea mun makuun,
ukko-kulta tykkäsi.
Illan kauneimmat pisteet menee punajuuriparfaitille joka lepäsi vuohensjuustovaahdon päällä
- vuohenjuusto ei ollut homekuorinen, vaan pehmeä ja siksi mauton, chevrevaahto olisi sopinut tähän antamaan makua - siitä tulee muuten taivaallinen vaahto!
Outoa annoksessa oli myös lakritsanjuuret - varmasti ihana nautinto, mikäli pitää lakritsista!
Punajuuritahnasta silikonimuottiin tehty kiekura oli kaunis - pakko käydä kokeilemaan...
- vuohenjuusto ei ollut homekuorinen, vaan pehmeä ja siksi mauton, chevrevaahto olisi sopinut tähän antamaan makua - siitä tulee muuten taivaallinen vaahto!
Outoa annoksessa oli myös lakritsanjuuret - varmasti ihana nautinto, mikäli pitää lakritsista!
Punajuuritahnasta silikonimuottiin tehty kiekura oli kaunis - pakko käydä kokeilemaan...


Jälkiruoat meillä menee aina oikeastaan tuplana ukkokullan suuhun, kun minä en ole koskaan oppinut syömään muuta jälkiruokaa kuin marjoja ja juustoja.
NYT aivan suussasulavien hieman kirpeiden marinoitujen mansikoiden kera oli mustaherukkaparfait, mustaherukkasitruunaliemessä "hattuna" päällä mansikkaLASI - siis ihana!!
Ja söin itse ihan kokonaan!!

Itseasissa söin myös ja hyvällä ruokahalulla tämän söpön orvokeilla ja raparperillä koristellun
brie-juuston.
Lie ollut enemmän väli/siirtymäruoka pääruoista jälkiruokiin - kuin jälkiruoka,
mutta minulle todella mieleienen jäkiruoka; no tietty - kun juustoa!!
Nämä pari annosta meinasin unohtaa julkaista - mutta kun kuvatkin niistä on, niin mainittakoon täälä lyhyesti - ei jatkoon!!


Omituisin ehkä koskaan syömäni yhdistelmä,
munakas on piilossa tuolla tuoreiden marinoitujen herneiden ja lohenmädin alla.
Annos oli lämmin ja lohenmäti lämpöisenä muistutti enemmänkin Helmivellin perunahelmiä
- omituisia koostumukseltaankin ja kaikki tuop pyöreys yhdessä - vaikka väriä olikin.
Taru oli ihana - aina noutaessaan kysyi mielipidettä - vastaukseni: "mielenkiintoinen"
kuulemma näkyi taas koiranpentuilmeenä, ettei ehkä positiivisen mielenkiintoinen, hih!!
Tuo jälkiruoka kompo meni nyt ainesosiltaan ihan ohi - makeaa oli ja ukko-kulta hoiteli mieluusti minunkin osuudet.
Kuten myös näistä suloisista puulaatikoista,
jotka tuotiin päällekkäin kasattuna pöytään keittiön loppuhuipennuksena.

Marmeladit ja vaahtokarkit ei kuulu kurkustani alasmeneviin, vaikka ne olisi tehty raparperistä, lakritsista ja mustaherukasta - mutta ukko-kulta söi mieluusti tuplana ja minäkin rouskuttelin vaahtokarkin alta anistähden - niistä pidän!!
Ruoveden herkulta ostan aina pussillisen kun on markkinat
- käytän lähinnä koristelussa ja jouluisissa juomissa kauniita lasissa.
Montaa ei kannata syödä - mutta yksi ok!!
Illallisemme alkoi klo 17.15 ja päättyi 21.55

Aurinko oli laskenut mailleen - taiteillut taivaan upeisiin sävyihin.
Lasillinen viiniä olisi voinut vielä maistua jossain vanhan kaupungin idyllisessä jokikuppilassa,
mutta ne kaikki sulkivat ovensa klo 22 lauantai-iltana.
Musiikki kaikui vain sillanjuuren laivaravintolasta ja oli makuumme liian nuorta, heh heh...
Viinikin paranee ikääntyessään, mutta musiikille ei taida niin käydä näin hankalien asiakkaiden kera.
Eikä uuden kaupungin puoli kiinnostanut sitäkään vertaa.
Joten nautiskelimme vain hiljaisista kävelykaduista - oli ihanaa ottaa kuvia,
kun ei todellakaan ollut turisteja edessä, kuten saapuessamme oli yllin kyllin.
Hyvä että saimme pakun parkkiin sopivan kävelymatkan päähän ravintolasta...
aika vinoon itseasiassa, joten ajattelin meidän nukkuvan hyvin läheisesti
- mutta olihan yö jo aika vilpoisa, joten hyvin nukutti