Torstai toivoa ja tonnikalaa täynnä

Tässä piti olla ahven fileitä, mutta onkin tonnikalatäytteisiä jättisieniä...

Tässä viikossa ja tulevissakin piti olla paljon muuta...
mutta muutosten tuulet tai oikein jytinät maanjäristyksineen
muutti syksyn suunnitelmat "pyllylleen".

No - meidän muutokset ovat pieniä siihen verrattuna mitä ne ovat Marokossa,
kolmisen tuhatta kuollutta ja kuinka monta kotinsa, koko kotikylänsä menettänyttä.

Malawin Kapuamisesta innostuneena varasimme matkan Marokkoon heti kotiuduttuamme.

10.10. oli tarkoitus olla Atlas-vuorilla, pohjoisen Afrikan korkeimman
vuoren Mt. Toubkalin huipulla 4167m. Eipä olla!

Ja ei ole enää kuin muutama niistä berberikylistäkään
ja majapaikoista paikoillaan jonne suunnittelimme.
Tiet ovat poikki - tai hautautuneet kokonaan, joten pelastustyöt vuoristoon viivästyivät pahoin!

Moni sanonut, että onneksi emme olleet siellä - en minä sitä osannut edes ajatella.  
Paremminkin alan ajattelemaan, että aiheutammeko me katastrofeja??? 

Tämä ei todellakaan ollut ensimmäinen kerta, 

kun jotain ikävää sattuu juuri ennen kuin olemme ko paikkaan menossa. 
Mustaa surmaa, tsunamia, hirmumyrskyä, tulvaa, koronaa, syklonia ja nyt maanjäristys. 

Siirsimme lentomme marraskuun lopulle, 

ehkä tuolloin jo johonkin pääsee,
mutta sen tiedämme, ettemme kunnolla vaeltamaan Atlas-vuorille ja sen huipulle!! 

Muutoksen tuulet puhalsi sitten töissäkin... kalenteri tyhjää täynnä
- ei asiakkaan asiakasta, kun meidänhän piti olla lomalla.
No - siihen ei kauaa mennyt, kun työkalenteri oli enemmän kuin ylibuukattu...
Uuden loma-ajankohdan tyhjentäminen se tuleekin olemaan mielenkiintoinen urakka...
mutta ei huolita siitä... syödään ensin.

Hyvä ruoka ja jo ruoan suunnittelu/tekeminen saavat niin hyvälle tuulelle.
Eilen tulin hyvälle tuulelle, kun pikaisesti kipaisin Ässällä hakemassa palaveri-tarjottavat...
siellä oli ahvenfileitä.... oi namskis, koska niitä ollaan viimeksi saatu/syöty?

 
Mulla ei ollut mitään kylmäsäilytys mahdollisuutta,
joten jätin fisut tiskiin ja päätin hakea töistä päästyäni.
Turha reisu, kaikki myyty... ei mene putkeen nyt syyselo lainkaan. 
Eikä mitään muutakaan "järkevää" kalaa...
Tonnikalaa tiesin olevan kotona vaikka ja kuinka... eli ei muuta kuin soveltamaan. 

Tein tonnikalasta, ranskankermasta, kanamunista ja juustoraasteesta taikinan, josta riitti palleroiset sienien sisälle, vaikka sienet oli oikeasti JÄTTImäisiä...

Olivat jotenkin niin kalpean näköisiä, joten piti saada taas väriä.
Värikkäät paprikat yritin leikellä kuin kukkasiksi sienien päälle

ja sit vielä juustoraastetta ja uuniin 180 astetta ja tulivat aikas nopsaan, 20min.

Tonnikala"mössöä" tuli tehtyä niin reilusti, että otin vielä pienen uunikulhon ja levitin pohjalle.
Päälle paprika-, ja sienen kantasilput, purjosipulia ja toinen kerros "mössöä" päälle

Ihan päällimmäiseksi tomaattisiivuja, purjosipulia ja juustoraastetta ja uuniin
180astetta ja tämä saikin olla n. 50min. Ei ollut "tiivistynyt" vielä puolessa tunnissa - ei tietty mitään jauhoja suurusteena, siksi nämä tekeleeni ovat aika mureita/pehmeitä!!

Mut tosi hyvää tämäkin - mietin, että ihan samoin tulisi broiskun- tai naudankin jauhelihasta.

Tämä lienee oikea tonnikala-viikko, kun viikollakin tein siitä kiinankaalin kanssa veneitä.
Mun yrttipata pursuaa persiljaa, basilikaa ja rucolaa.
 Tämä oli jo kolmas kerta kun tein siitä pestoa
parmesanjuuston kanssa ja vielä riittää tehdä ainakin kerran.  

Ukkokullalle samat täytteet Reissumiehen päälle.
Hänkin on oppinut syömään tosi paljon mun viljattomia juttuja
- mutta monasti on helppo tehdä molemmat versiot.
Tonnikalan päälle vielä kotijuustoa ja sit uuniin. 
Nämä tulivat ihan vartissa ja asteet oli 200.

Ulkonäöllisestikään eivät hurjasti poikkea toisistaan. 
Kylmäsavulohisiivuja oli sopivasti 4 - ruusuiksi päälle ja rucolaa - sitä riittää!!

Vauhtia korttiin

Tämän kortin saajalle oli idea heti valmiina, 

ehdottomasti fillari... 

 

Lyijykynällä luonnosteltu ja hopeatussilla väritys-varsin simppeliä!

Foliokartonki on hauska kun eri suunnista näyttää ihan eriväriseltä! 

 Siksi useampi kuva samasta kortista!

Vauhdikasta syntymäpäivää ex-työkamulle!

Surun silmin

 Kädentaidot ovat olleet tauolla
- eikä helpoimmasta päästä olleet aiheetkaan, joilla palata mieleisen tekemisen pariin.

Haasteellisuutta lisää, kun adresseja joutuu tekemään nuorille.
Näissä ikä kyllä vaikuttaa!

Tekemiseen tuottamaan iloon vaikuttaa sekin, että tuotto näistä menee
11.10. (eli tyttöjen päivään) saakka Malawin tyttöjen hyväksi.

Keräyksessä parasta on sekin, että paikan päällä käytynä sai kokea konkreettisesti,
ettei yksikään euro mene hukkaan
- niille on oikea tarve!

Joten kiitos kun saan kortteilla
- suunnittelu ja sormien värjäytyminen maaleihin tekee
ihan kummallisella tapaa hyvää omalle päälle= mielelle!

Tällä kertaa oikein keskityin, mitä kaikkea ehtii päässäni liikkua
maaleja sotkiessa ja koristeita sommitellessa.

Valtava ero tunteilla ja mielen liikkeillä tehdessään suruadressia versus onnittelukorttia.

Ajatukset vie pakosti elämänpoluille: 
saa itsensä kiinni miettimästä,
että millaisia polkuja kyseinen henkilö on kulkenut
- mitä matkan varrella tapahtunut?

Siksi uskallankin sanoa, että käsintehdyt kortit ovat aina tunteella tehty!

Muutama kuva lähempää, jossa toivottavasti näkyy pintasruktuuri paremmin.
Adressit ovat kokoa A4

Minkälaisia tunteita kädentaidot sinulle nostaa pintaan?

Astetta parempaa

...treenausta ja sapuskaa.
Viikonloppuna ja vähän viikollakin oli ensinnäkin astetta parempaa
= tasokkaampaa/laadukkaampaa treenausta.
Hyvä seura sai samalla pistämään pikkasen parempaa sapuskaakin esille...

Itseasiassa nyyttärit muuttui "Kokkisodaksi"
kun ystäväpariskunnan saunamakkaraksi tuoma HK:n sininen
osoittautuikin gourmet versioksi Aurajuustolla.

Olen luullut olevani huumorintajuinen, mutta taisin ottaa vitsin todesta,
kun kuulin, että: "Teeppäs nyt lenkistä sitten ravintola-annos!"

HK ei päätynyt kiukaalle - vaan täydensi toista salaattia merenelävien kaverina/vaihtoehtona.

Salaattipedit odottelemaan saunanraikkaita reippailijoita ja grillimestareita

Mut polkaistaas ensin ne fillarilenkit...

Ekat lenkit suuntasi suuntaan jos toiseen, Naantaliin työpäivän päätteeksi.
Naantalin aurinko pettää harvoin - nyt se teki sen!!

Kun oltiin kauimpana kotoa, iski kunnon sadekuuron - hih... oli raikasta ajella.

 
Lenkkarit kuivui vasta seuraavan päivän Korppoon sääaseman käyntireisulla
- sinne mun on tehnyt monasti mieli mennä....
Vaatii vaan vähän enemmän aikaa, kun kilometrejäkin kertyi astetta paremmin. 

Eikä fillaroitu verenmaku suussa, vaan ehdittiin kuvata Naantalin Luostaripäivien miekkailua.
Teltat ja myytävät sateen vuoksi muovien alla, shoppailut siis jäi,
mutta tuskin olisi muutenkaan mitään mukaan tarttunut.
Korppoon komea kivikirkko paistatteli seuraavana päivänä auringonpaisteessa.

Ja Rumarin säätutka oli kyllä vieläkin komepampi kuin mitä kuvissa
- se humina!! Aivan kuin helikopteri olisi lentänyt koko ajan yllä...
Niimpä sijaitsee keskellä "Ei mitään", tai hetkinen, Mitä parhaimmilla fillarireiteillä,
sileitä kallioita ja metsäisiä polkuja!!
Maantieajon väliin oli kivaa päästä polkemaan hetkeksi mettään.


ja saunan jälkeen astetta parempaan salaattipöytään....
Kärsäsalaattia ei olla kyllä ennen syötykään, mut mehän ja vieraammekin tykkäävät yllätyksistä!

Viikonlopun päätti kirjaimellisesti (ja numereenisesti) 2KERRAN lenkki!!
Viikonlopussa 140,64km satulassa.
Haaveissa joskus astetta parempi fillarireisu, joten treenaus on alkanut!!

Eilisiltana oli astetta parempi iltapalakin...
Minä säästän kyllä kummallisia asioita,
kuten esimerkiksi tyhjäksi koverrettuja hunajamelonin puolikkaita

Maistui jotenkin paremmalta lauantai-illan jämät tämännäköisinä

ja mitä tulee kärsäsalaattiin... niin yhtään kärsää ei jäänyt näihin jämäkulhoihin...
Eli taisi se HK-maistua muussakin muodossa, kuin vain kiukaalta!!

Ohje kammoinen

Mikä siinä vaan on, kun saa sotkottaa ja sekoitella ihan ilman ohjetta

niin se tekee iloiseksi!!

Nostaa ensin pöydälle esiin mitä kaapista löytyy....
ja eihän omasta kaapista voi löytyä muutakuin sellaista mistä tykkää...
ittehän ne on sinne kaupasta/puutarhalta tuonut.
En kyllä suostu ostamaan ainesosia, jotka tiedän, etten tykkää...

Tosin innostun kyllä itse kantamaan sinne kaikkea mielenkiintoista
ennen maistamatonta saadakseni kokeilla jotain uutta
ja tietää sitten sen jälkeen, että kannattaako tuoda uudemman kerran.

Nyt ei kyllä kaapissa ollut mitään uutta - mutta uudella tavalla sitten tutut aineet sotkotin.

Kaalia meiltä löytyy aina....
Itseasiassa valkokaali jäikin nyt kaappiin, kun täm,ä punakaali riitti täyttämään koko pellin.

broiskun jauhelihan joukkoon  sotkotin kanamunan, kokonaisen MustaPekka pippurijuuston
ja n. puolikkaan purkillisen texmex cheecesoosia. 

Mössöstä tuli murekemainen, joten levitin sen punakaalikiekkojen päälle.

vähän punaleimaista juustoraastetta ja uuniin n. 40 min 180astetta


Makupala piirakan tapaan kaffen kanssa

mutta kyllä kelpaa ihan ruokanakin... eli taidampa ottaa huomenna tuplakokoisen palan töihin
ja kylkeen vihreä tuoresalaatti.... 

Tällaisesta kokeilevasta kokkailusta nautin... ja onhan lehdistä tai netistäkin kiva katsoa annoskuvia
- en vaan kykene lukemaan mitä niissä oikeasti on.
Nuorempana mulla oli tapana kerätä vihkoon silmää miellyttäviä "OHJEITA", heh heh...
en koskaan leikannut mukaan tekstiä, vain kuvat!! 

Löytyihän se vihkonenkin -eli jossain on vähän tekstiäkin
ja näemmä kaali kiinnostanut jo 20-vuotta sitten!

niin, ja olihan viime viikolla Maaseudun tulevaisuudessa
"Mullistava tutkimustulos"

Tässäkö syy, vaiko seuraus, ettei flunssat ja muut pöpöt
ole saaneet mua kiinni vuosikymmeniin. 
Ihan hyväkin, että "tavallisuudet" pysyneet poissa, kun kinttujen kanssa kiusaa senkin edestä, 
mutta kaali helpottanut niitäkin!
Todellista SuperFoodia ainakin Repolaisen elämässä.
Jatkan lisää työstämistä ja Pelle Pelotonta keksimistä, että mihin kaikkeen sitä voikaan tunkea!!

Räpeltäminen keittiössä on pysynyt yhtenä rakkaimpana harrastuksena.

Sama ohjeettomuus se koskee muitakin itselle mieluisia kädentaitoja.... eli räpeltämistä!

Askartelu (ihan mahdoton tehdä mitään jostain mallista)

Kutominen - ainakin sukat, niitä tykkään luonnostella/piirtää
Puukynät kaivoin esiin, kun pari kerää kauppareisulla 

tarttui matkaan ja sit tietty esille jämät aiemmista...
Josko niistä räpeltäis ittelleen syyssukat??

Saa nähdä mikä syksy se vaan on, kun nämä ovat valmiit....
Onneksi ruokien kanssa olen sentään nopeampi.

Onkohan mulla joku ohjekammo?

Malawin Triatlon osa 3. Huiputus

KapuaMalawi reisun ja sen Triatlonin loppuhuipennus oli 3 päivää kestävä trekki,

KAPUAminen maan korkeimman vuoren Mt. Mulanjeen huipulle, kolmeen kilometriin (3002m)!

Kilometrejä kertyi 43,44 ja helppo ynnätä, kun startti tapahtui 640 metristä,

niin 2342m oli nousua ja olihan sieltä alaskin tultava - siihen meni neljäs päivä!

Elämämme huikein saavutus - itsemme ylittäminen!! 

Sitä oli odotettu - siihen oli treenattu, sen eteen oli tehty töitä ja oltiin niin-niin valmiit!!

 Nyrkit yhteen ja töppöstä toisen eteen...

3 ensimmäistä vuorokautta tarjosivat sellaisia maisemia, sellaisia kokemuksia....

ettei niihin osannut millään muotoa valmistautua... vaikka niitä oli odottanutkin ja googlaillut.

K-niinkuin Kapua.... ei muuta kuin huippua kohti!

Reitti oli kivinen jo alkumatkasta ja nousuun lähdettiin heti.
Ensimmäisenä päivänä kapusimme liki 2tonniin 15 kilometrin matkalla.
Kuntoportailla - rapuilla treenaaminen oli kyllä todella hyvä ohjeistus!
Nyt sen sai kokea, ettei sitä rapputreeniä oltu turhaan tehty!!

 antoi kyllä kummasti pontta maisemien monimuotisuus:
vesiputoukset, sillat, kasvillisuus 

 
kummalliset kiven lohkareet

ja kohtaamamme paikalliset, jotka hakivat polttopuita vuorilta.

Kokemuksesta sanon, ettei ihan helpolla tule polttopuut tämänkään äidin&tyttären kotiin.
Minä jaksoin kannatella puukuormaa muutaman minuutin
- alas jyrkkää rinnettä se pään päällä olisi ollut mahdottomuus.
 

Myös vuoristossa oli asutusta.
Nämä teltat olivat siis vakutuisia koteja

Meidän teltat oli luksusta paikallisiin verrattuna. 
Joskin tarjosivat nekin extreme kokemuksia
- vaikka meidän varusteet oli taatusti niin paljon parempia kuin paikallisten kotiteltoissa.

Mitä ylemmäksi vuorille kapusimme, sitä kylmemmiksi varsinkin aamuyöt muuttuivat.

Ilmankos lätäköt olivat aamulla jäässä ja mulla lähes kaikki kaikki vaatteet päällekkäin,
jotka olin vuorille raahannut sadeviitasta lähtien. 

Ukkokulta vaan nukkui.

Miesten- ja naisten välinen lämpötila ero on kuulemma tieteellisesti todistettu.

Nainen tarvitsee lämpöisemmän makuupussin... eipä tiedetty tuota ennakkoon.

Eli aina oppii uutta. 

Seuraava yö, ei ollut enää yhtä kylmä - mutta aamuyöstä heräsin outoon tunteeseen...
Oliko mulle sattunut vahinko?

Illalla oli kyllä ihanaa nukahtaa tarpomisen jälkeen hellivän keveään sateenropinaan
- pikkuyön tunteina viereinen koski herätti voimistuvalla kohinallaan.
Ja samalla tajusin, että makuupussin toinen puoli "lotisi".
Äkkiä pelastamaan teltan etuosasta tavarat pois.... osa niistäkin aloitteli jo uimaan!

Vaan kyllä se päivä ja hellivä aurinko kuivasi kaiken, minkä yö oli kastellut!!

Eli ei muuta kuin jatkamaan matkaa, läpi pilvien...

läpi maaäidin kohdun ja lukuisten luolien

välillä puuskuttaen ja hengähdystaukoja ihaillen uskomattomia maisemia

Päät pilvissä - kirjaimellisesti!

Huippu alkoi jo näkyä. 

Tosin viimeisen päivän KAPUAminen kohti huippua oli vuorikiipeilyä
- vaellussauvoja ei saanut ottaa mukaan
Sillä oikeasti matkasta suurin osa mentiin karhukävelyä - nelinkontin.

ajatukset oli pakko pitää kasassa päästäkseen YLÖS...
ja sulkea pois mieleen hiipivät kauhun sekaiset tunteet, että MITEN SIELTÄ PÄÄSEE ALAS!!

Kohtaloako????
Mutta meidän motivaatiota lisäsi kummasti se,
että Huiputuspäivä osui meidän 37-vuotis hääpäiväksi!!
Aivan käsittämätöntä!!

Ehkä yksi ikimuistoisin hääpäivä!!
37-vuotta sitten (tai oikeammin 41-vuotta sitten, joilloin yhteinen seikkailumme alkoi)
Ei arvannut tyttö tää, mihin yhteiset vuodet saa kiipeämään??!! 

Huipulla oli kyllä niin-niin HUIPPUfiilis!!

Ja ME KAIKKI teimme sen, voimalla 7 mie...
eikun: kuuden naisen ja yhden miehen!!

Enää puuttui, että päästään alas...

siitä se pyllymäki sitten alkoikin!!

Vaelluksia on tehty ennenkin - mutta se mikä Malawilta puuttui, oli POLUT!!
Täällä ei yksin olisi päässyt ja osannut mihinkään. 

 

Ilman tätä uskomatonta paikallistiimiä, jotka kokkasi, kasasi/purki teltat,
lämmitti pesuveden ja kantoi pahoissa paikoissa reputkin.
Eli piti meidät hengissä koko vuorivaelluksen ajan ilman mustelman mustelmaa!
Ilman heitä emme olisi selvinneet!!

Ruokahuolto pelasi niin sisällä kuin ulkona

Chisepo hutin toiletit; korkeimmalla (2100m) sijatseva bace camp ennen huippua (3002m)
Ei jonoa naistenkaan vessaan.

Päällä pilvien...

...yli vesiesteiden

Auringonnousuista

 auringonlaskuihin

koimme jotain sellaista, joka piirsi jälkiä sydämeen.

joka ikinen askel oli ottamisen arvoinen!

Kunnostamme tästä, joka vie eteenpäin elämässä kiitämme M&M Kuntotaloa
- nyt ei malta lopettaa, treenaus jatkuu! 

Uusia vapaaehtoisia haetaan, KapuaNepal24
https://kapua.fi/

Oletko Se SINÄ?

Voimme suositella suurella sydämellä!

Pienen palasen paremmaksi elämää Malalwilla - ison palasen paremmaksi omaa elämää!!

Aiemmat postaukset Malawilta:

Hakuna-matata-Osandandaula

Kohtaamisia Malawilla

Malawin-triatlon-osa-1-Pyöräly

Malawin-triatlon-osa-2-Melonta

4-Yötä-villin-luonnon-keskellä