Sydämellistä

Se on kuulkaas jo helmikuu... eli aika uuden Skräppihaasteen:

Itse viehätyin luonnoksen sydämistä - mulla oli kyllä jo sellainen
"Kiss camera"-kuvakin varattuna,
mutta jotenkin näihin väreihin halusin kuitenkin tuon suloisen lapsenlapsen kuvan, jossa hän köllii niin-niin rennosti laivan pyöreällä ikkunareunuksella. Eli luonnosta lähdin toteuttamaan noiden runsaiden sydänten kera.  

Houkuttelen sinua siis Skräppäämään aiheesta
YSTÄVYYS
Tulkitse aihetta vapaasti, tai käytä luonnospohjaa
 - sinä päätät!! Linkitä työsi TÄNNE!

Helmikuussa voisi ilahduttaa ystävääkin skräppityöllä!
Tulethan mukaan, aikaa koko helmikuu,
eli 28.2.2022 klo 23.59 saakka!!

Sponsorina Klemmarikellari
 - klikkaa sivuille,
sieltäkin se idea ja inspiraatio saattaa löytyä.



Liitän sivuni mukaan:
Bastel-Traum-109-With-heart
Creatalicious-228-AG-optional-love
InternationalArt&Soul-126-All-about-love/hearts
CreationsInPink-42-AG-in-mainly-pink
CreativeKnockouts-437-Die-cuts/punches

Santorinin seikkailut Osa 3.

Yksi hauskimpia päiviä oli kruisailu mönkkärillä aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan.
Hiekka pöllyten ajeltiin mitä erikoisimpia reittejä... neliveto mönkkärit kun on mieheni mielestä juuri suunniteltu seikkailuihin joihin ei teitä tarvita...

polut, rannat, kivikot - ne vei kyllä uskomattomiin paikkoihin,
tosin muutama U-käännöskin ottaen. Yksi mieleenpainuvin reitti vei Eroosiorannalle.
Fiilis oli kuin Kiviset&Soraset leffassa
- tunnelmaa ei saanut edes kuviin vangittua, mutta onneksi siitä on video,
josta lapsetkin sen nähdessään totesivat:"Missä ihmeessä te ootte oikein ajelleet?"
"Uskaltaako teitä enää päästää kaksin maailmalle?

Jos hiekka,sora, laavaiset kentät ja kivet kiehtoo - niin vanhoihin kirjoihin skräppääminen kiehtoo myös.
Niin hauskaa, kun saa ensin
 suunnitella aukeaman taustan.

Tällä kertaa kun tiedossa Mönkkäripäivä, niin yritin loihtia hiekkaisen,
suorastaan eroosiomaisen taustan akryylimaalein, krakleerausaineella 
ja "eläimellisellä" sabluunalla kivikkoa (tuo yksi kuvio mielestäni näyttää siltä)

Päivä alkoi kuitenkin läntisimmistä kärjestä, Akrotidin majakalta, jonka jälkeen kruisailtiin kaikenväriset karttaankin merkatut rannat, cold-, red-, black- ja white. Eroosio löytyi vahingossa.
Eteläinen kalteran reuna oli uskomaton - mönkkärin lisäksi tankkasimme itsemme puoliksi kalteran reunan ulkopuolella Santorinis' heartin läheisellä näköalapaikalla.
Masut täynnä maukasta kreikkalaista kotiruokaa huomasimme silmää kantamattoman pitkät raput, jotka johtivat rantaan - ei muuta kuin sinne, hyvä rapputreeni sulattaa tuhdit fetat.

Auringonlaskua mönkkäröitiin odottamaan Profeetta Iliaan vuorelle - paikkaan josta näet koko saaren.
Iliaan luostarin lisäksi sinne korkeimmalle paikalle on asetettu myös saaten tv-, linkki- ja säämastot.
Aurinko ehti tosiaan laske mailleen ennenkuin saavuimme takaisin Kamarin kylään
- huikea päivä!

Iliaan vuorelle piti sitten kiivetä vielä kylästämme käsinkin...
miltä sieltä päivällä näyttää.
Kamarin kuohuvissa aalloissa virkistäydyimme kiipeilyreisumme päätteeksi
- komea pitkä ranta ja voi miten tyhjinä tuhannet aurinkotuolit odottavat koronan jälkeistä aikaa!
Ei meistäkään kyllä ollut täyttämään edes paria tuolia...

sitä ei vaan jaksa olla lomalla paikoillaan, 

niin kova halu nähdä ja kokea, että mitä siellä niemennotkon toisella puolella on
- meidän pari beach-päivää oli siis kävelyä, ensin itään, sitten länteen.

Tuuli oli ihana kaveri, joskin teki mulle punaisessa mekossani tuon tuosta Marilynit.

Täältä löydät tämän albumin aiemmat jutut
Kansi-Santorinin-seikkailulle+punaisten nuppineulojen "salaisuus"
Santorinin-seikkailut-Osa-1
Santorinin-seikkailut-0sa-2

Kansi matkamuistoille

Vanha karttakirja säilöö sisäänsä syksyiset seikkailumme ja vaikkei ole vielä ihan valmis,
niin kanteen Stamperian ihanalla maailmankarta muotilla pikkuruisen punaisen haaraniitin kanssa kohdennettu Kreikan ehkä kaunein saari Santorini.
Tekstit samoin maalarinmassalla "valettu" Timpan ihanaan 3D-kohotaskuun. 

Kuvasin tähän myös maapallon, josta ollutkin muutaman kanssa juttua:
syystä, että meinasin saada lähetteen paikallisesta kangaskaupasta kenties ihan muualle kuin kotiin.
Menin siis ostamaan punaisia nuppineuloja.
No - niitähän löyti sellaisissa 200kpl laatikoissa; kääntelin-vääntelin nähdäkseni,
että missä on eniten punaisia? Ystävällinen myyjätär lähestyi (kai se mun touhu näytti niin kummalliselta) ja kertoi: "Kyllä niissä kaikissa pitäisi se pari sataa olla!
"
Juu - en minä sitä, vaan missä on eniten punaisia...
kääntyi kannoillaan ja antoi mun rauhassa tutkia koko rivistön.
Kassalla oli molemmilla myyjättärillä varsin hymyilevät katseet,
joten katsoin parhaimmaksi selventää tarpeeni - ne tulevat maapalloon.
Mieheni timanttiporalla poraa pienen reiän ko maahan, jonka onnistumme bongaamaan...
jotenkin varsin huojentunut huokaus pääsi minua palvelleelta myyjältä, hih!

Tässä kuivumassa jo uudet massailut. Eikä kyllä tarvitse olla edes näitä 3D-taskuja, ihan tavalliseenkin kohotaskuun olen tehnyt maalarinmassalla kivoja "koristeita" esim. albumeihin tai kortteihin lisättäväksi.

Ihmeen littana on tämä albumi - no, kyseessä olikin vain viikon reisu
ja lopusta puuttuu vielä muutama aukeama!

Täällä sisältöä:

Santorinin-seikkailut-Osa-1
Santorinin-seikkailut-0sa-2
Santorinin seikkailut-Osa-3

Muutama muruselle

 
Mummon murun syntymäpäivä lähestyy. Maaliskuun alkuun pitäisi lahjaksi työn alla oleva kirja saada "päätökseen" ja kyllähän se jo pursuaa!!
Pursuaa rakkautta ja ihania muistoja monista yhteisistä hetkistä, joita tämän niin humoristisen vauhtimimmin kanssa on kyllä riittänyt...

Take Away-sivun ideoin SketchesInThyme # 500 luonnokseen

Neidille on niin tärkeää saada myös matka"kahvi" mukaan yhteisillä reisuilla...
No - oikeasti siellä kaffemukissa on Fantaa, mut äitille&iskälle pitää laittaa takapenkiltä aina kaffemuki kuva... hih - ihana pieni hassuttelijamme. 

Jos kaffekuvilla hieman huijataan, niin nämä Sushi-kuvat on täyttä totta! Neidin YKKÖSherkku on SUSHI!
6-vuoden ajalta oli helppo löytää sushilla herkuttelukuvia...
Innostuin väkertämään myös pienin rakein susheja sivun koristeeksi!!

Vauhtimimmissä on kyllä enemmänkin kuin ripaus oikeaa ladya... eleet ja ilmeet sen kertoo 

Mutta se sitä ladystä... taas mennään ja mitä ylemmäksi, sen parempi!!

Onneksi on kännykällä näitä kuvia - niiden kera letkujen jatkeena lasaretissa menee mukavasti aika unettomanakin!! Päivällä kenties nukuttaa...

Retkiä kiville

Samat materiaalit vaihtomme on edennyt Leenan materiaaleihin... eli 3/4
- hyvä kun kuoresta ulos sain, niin tiesin mitkä kuvat näihin ihanuuksiin pääsee.
Luonto on vaan niin lähellä sydäntä ja sieltä riittää kyllä kuviakin...
Tuo kivipaperi se inspiroi tallentamaan kuvan paikallisista nähtävyyksistä, joissa lastenlasten kanssa paljonkin on käyty. Luolavuoren Jatulintarha ja Runosmäen pirunpelto, joka on koko Turun alueen suurin jääkautinen ihmetys - sen laajuus keskellä varsin suosittua asuinaluetta hämmästyttää. 

Ja taas siinä kävi niin.. mikä siinä onkaan, että askartelussa vierastan punaista... tuosta ihanasta kuviopaperistakin leikkelin vain pienet sinset kukkaset albumin sivulle... punaiset kukat ehkä päätynevät johonkin korttiin!!

Kiitos Leena näistä ihanuuksista ja että lähdit mukaan rinkiin, taisi olla sulle ensimmäinen kerta tätä muotoa Skäppityönä - kortteiltu ollaan yhdessä ennenkin!

Ja täältä pääset näkemään miten erilaisia syntyi meidän neljän käsissä
siis Leenan, Pian ja Päivin työt

Unemien pakuyö-Luna

Samoista materiaaleista skräppääminen on vaan yksinkertaisesti hauskaa  

 - jo siitä lähtien, kun alkaa kasata omia materiaaleja... mitä sitä toisille lähettää???

Itsellä on yleensä jo joku ajatus  - kenties mielessä jo tietty valokuva/kuvat...

Nii-in yleensä... mutta tällä kertaa ei ollut. En tiedä miksi...

syystä kai, kun näitä punaisia papereita on kertynyt sen verran reilusti nurkkiin.

Vaikka punaisesta tykkään, niin askartelussa se ei vaan ole mulle todellakaan helppo väri - ei!!
Joulun jälkeistä aikaa elellessä kuvittelin, että pari joulukuvaa kun vaan "heittää" oheen...
mutta tuo lintu ja höynenet... miksi minä nekin laitoin mukaan... kääks...

Piti valokuvamatka tehdä kesäkuulle saakka, kun lapsenlapsen kanssa oltiin Meriteijon maisemissa viettämässä Unelmien pakuyötä. Lapsenlapsista mukana sillä kertaa Luna 6v.
- oikea pikkukokki jopa luonnossa nokipannukaffetta keittäen ja 

sellaiset gourmet asettelut salaateista loihtien venelaiturin nokassakin! Namskis!!!

Ensi kesänä kuulemma uusiksi jokaikisen kanssa... se lienee sitä laatuaikaa, 
kun vain yksi lapsenlapsi kerrallaan, näet paku on rekisteröity vain kolmelle!!

Mutta palaten takaisin askarteluun... niin tällä kertaa nämä omat materiaalit olivat vaikeimmat!
Johtuiko tuosta punaisesta väristä-tiedä tuota, mutta menkäähän kurkkaamaan
mitä Pia, Päivi ja Leena loihtivat näistä materiaaleista
Facen Skräppääjät ryhmään - liity ihmeessä mukaan, ellet jo ole!

 

Santorinin seikkailut 0sa 2.

Vanhoihin kirjoihin on ihanaa tallentaa kuvamuistoja ja "sotkea sielunsa kyllyydestä"
maalien ja muiden mömmöjen kanssa, MUTTA...
kun sitä voi tehdä vain yhden aukeaman kerrallaan... sitä maalien lotraamista siis!!
Täytyy näet antaa kuivua välillä... kuumailmapuhaltimella toki voi vähän nopeuttaa,
mutta ei oikein viitsi paljon - kun niitä kuviakin siellä jo on...
En tiedä niiden lämpökestoisuudesta ja en halua sitä tässä tapuksessa nyt ottaa edes selville...
eli kun taas on pari aukeamaa kuivumassa... omintakaisine purkit välissä tekniikoineen
- niin edetääs julkaisten muutama aukeama seikkailun jatkoa

Tämä aukeama halkeiluineen kuvastaa ihanaa ikivanhaa hotelliamme, joka oli suorastaan Oian katolla
alunperin 1700-luvun lopulla rakennetussa monimuotoisessa kiinteistössä, jossa oli jännittäviä luolamaisia maanalaisiakin huoneita. Meidänkin "kattohuoneisto" vei ovelta suoraan alas... mutta luola se ei ollut, koska oli ikkunat ihan joka suuntaan... siis merinäkymä jopa vessasta.

Rakastan juuri tuollaisia jännittäviä erilaisia majapaikkoja..
yleensä Booking.com ja varsinkin sen kartta on mitä parhain kaverini majapaikkaa etsiessä.
Hakukriteereistä ne tärkeimmät: ykkösenä sijainti ja heti kakkosena hinta.

Sijaintikriteerit ei niinkään mene suositusten mukaan, ne luon itse,
kun "kävelen google-ukkelilla 360kameran avulla" aina hotellin pihalla/ympäristössä
katsellen maisemia ja etäisyyksiä.
Isäntä nauraakin, että ihan kuin olisi käynyt niissä aiemmin, kun opastan perillä ollessa, että tuohon suuntaan ja tuolla on sitä-tätä-tuota...
 Pelkällä sijainti-kriteerillä löytyy tyypillisimmin monen tonnin öky-majoituksia...
MUTTA EI!! Suorastaan inhoan hienoja hotelleja!
Rinkka selässä ja martsahuivi päässä ponnarit heiluen se ei sovi ensinnäkään ulkoiseen hapitukseen, eikä millään muotoa myöskään kukkarollemme - jonka varainnot käytetään kaikkeen muuhun kuin majapaikkaan, jossa käymme vain nukkumassa.
Minibudjetilla kun tuppaa useimmiten löytämään usein oikeasti alkuperäistä-aitoa
sitä vanhan maan/kohteen historiaa huokuvan majoituksen...
ja niin kävi nytkin....

Santorinin seikkailut Osa 1 lupaili jo näitä auringonlaskuja kuuluisassa Oiassa

Tässäpä tätä komeutta ja meidänkin elon ensimmäinen kerta,
kun aurinko tosiaan laski taivaanrannan taa kokonaisena pyöreänä mollukkana...
ei yhtä ainutta pilvenhattaraa tai -juovaa edessään!
Eli NYT se on koettu ja peräti kahtena iltana peräkkäin
- uskomatonta, mutta kyllä se auringonlasku on täydellinen juuri Santorinin pohjoiskärjen Oiassa!!

Täydelliselle auringonlaskulle piti tehdä värikylläinen tausta...
eli uusien liitujen kanssa ilottelua

Vaikka edellisenä iltana oli ihailtu auringonlaskua sen viimeiseen säteeseen
- niin nukkua ei maltettu kukonkiekaisuun - auringonnoususta puhumattakaan. 

Sillä edessä oli yksi reisun odotetuin päivä.
Aamiaistarvikkeetkin oli ostettu kaupasta valmiiksi... eli ne reppuun ja matkaan

Aamuhämärissä 5.25 alkoi vaellus Oiasta Imerofiglin kautta pääkaupunki Firaan
kalteran reunaa seuraillen ylös-alas-ylös...
Sport-Tracker näytti perillä 12,94km - reisu oli jokaikisen askeleen arvoinen!! 

Ensimmäinen kilometri taivallettiin ihanassa vaaleanpunaisessa usvassa... siis ennen kukonlaulua.
Ensimmäiselle temppelinpihalle levitimme aamupalaeväät:
kreikkalaisen maalaisleivän kyytipojaksi kreikkalaista fetaa/aurinkokuivattua kinkkua/tomaatteja.
Olo muuttui painavammaksi, mutta reppu kevyemmäksi... 

Välillä polku oli kivinen ja ei oltu aina ihan varmoja oltiinko oikealla reitillä, mutta suunta oli oikea...
olihan tavoitteemme päästä kulkemaan reitti mahdollisimman lähellä kalteran reunaa...
välillä nelinkontin!!

Imerofiglin upea möhkäre Skaros rock siinsi hyvänä kompassina edessämme...
Sinnekin tietty piti yrittää kiivetä... mutta ei ihan päästy "neliön päälle"... paria metriä vaille jäi.

Liitän tämän Hiking-aukeaman mukaan myös
ScrapYourself-97-Working-together
= Hiking together haasteeseen

Skarosin jälkeen olikin enää yksi nousu&lasku ja saavuimme Firan pohjoiskärkeen.
Kuvat ei kerro sen jylhyyttä...koska askeleita oli jo niin paljon takana,
niin tutkimme Firan "laiskasti", eli rappumaista polkua alas rantaan ja kaapelihissillä takaisin ylös
(huikeat maisemat)

Välillä tuntuu, että näiden taustojen tekoon hurahtaa enemmän kuin itse kuvien sommitteluun... tiesin, että tälle aukeamalle laittaisin kuvan toisesta Firan reisusta... silloin tultiin paikallisbussilla - hammaslääkäriin... 

 joten krakleerausaineella ja isojakoisilla kohojauheilla tehtiin vähän särkyä, säröjä ja kristallista loistoakin - sillä samalla reisulla ennätimme tutustua/tutkia kunnolla Saint Johnin Kadetraalin

Upea oli Firankin auringonlasku, vakkei täydellinen...
Pientä pilviharsoa edessään laskeutui tulivuorisaari Thirasian taa.

Jos minä menetin Santorinille palasen sydäntäni, niin isäntä menetti sinne osan hermoistaan....
hih, hampaan hermojuuren!!

Santorinin seikkailut osa 1.

No niin, nyt on vanha karttakirja saanut kolme ensimmäistä aukeamaa "uutta tarinaa"
muistoksi viime vuoden syys-lokakuun vaihteen seikkailustamme Santorinilla.
Tämä repaleinen kirja sopii mielestäni niin paljon paremmin kertomaan Kyklaadien saariin kuuluvan Thiran= Santorinin tarinaa... kuin joku valmis albumi

ehkä siksikin, kun tykkään yhdistää MixedMediaa ja skräppäystä...
ehkä hieman ArtJournaliakin kun vauhtiin pääsen!
Siis selkokielellä sotkea kaikenlaista siihen asti, että näyttää omaan silmään miellyttävältä!
 

Näitä meidän omia "tietopläjäyksiä" syntyy aina reisuillamme oman uteliaisuuden, 

eli itse koetun/nähdyn perusteella haetaan Googlesta/Wikipediasta lisäfaktaa, 

ja sitten niistä syntyy "Repopediaa"

Saaren ja sen elämän synnystä = Muinainen Thera (Archeia Thera)

Tulivuorenpurkaus tuhosi Minolaisen kulttuurin n.1600 eKr. Kykladien saaristoon
kuuluvan saaren vuosisadoiksi asumattomaksi.
Vasta 800-luvulla eKr. doorilaisia saapui saarelle yrittämään maanviljelyä
- sen onnistuessa he asettuivat asuttamaan ja rakentamaan johtajanaan Thera-niminen mies saarta uudelleen. Sittemmin koko saari nimettiin hänen mukaan Theraksi
(puhekielessä paikalliset käyttävät Thiraa)

Santorini-nimi tuli vasta 1200-luvulla venetsialaisten ottaessa haltuunsa Kykladien saariston.
Saari kantaa siis yhä ylpeänä molempia virallisia nimiään.

Muinaisen Theran raunioita pääset näkemään korkean Mesá Vounó -vuoren rinteillä ja sen huipulla. 
Vuori sijaitsee saaren itäreunalla Kamarin ja Perissan kylien välissä kohoten todella jyrkästi merestä.
Kamarin puolelta nousee kunnon serpentiinitie ylös vuorelle, autollakin voit yrittää,
jos omaat hyvän peruutustaidon... vastaantulevia autoja ei nimittäin ohiteta kuin mutkissa.
Perissan puolelta johtaa kivinen polku. Maisemat ovat huikeat molempiin kyliin.

 Arkeologisia jäänteitä on jo polun varsilla, alttaria ja kiviseinämien jäänteitä
– yksi ihasteltava varhaiskristillisen basilikan päälle n.800–900-luvulla kyhätty kirkko.

Meidän piti tämä vaellus jättää lopumpaan lomaan... ja mennä vain vähän matkaa kokeilemaan kuinka jyrkkä karttakuvissa hauskana näkyvä serpentiinitie on…
mutta niinhän siinä kävi, että kiivettiin huipulle saakka ihailemaan auringoslaskua
- jota tosin niin Idästä oli mahdoton nähdä... aurinko laski vuoren taakse pimentäen vuoroon vuoren kummankin puolen salaperäisesti.

Takaisin Kamariin laskeuduimme kivisempää kinttupolkua juuri tuon basilikan kautta.

Repaleisia sivuja vahvistin washiteipeillä
ja gessolla sekoittaen joukkoon vanhaa krakleerausainetta.
Samalla liimailin vesi-Erikeepper liuoksella
matkaesitteistä karttoja ym. kivaa

                                            sivuille odottamaan valokuvia  

  

Sääennuste lupaili niin pilvetöntä taivasta parille seuraavalle päivälle...

ja koska olimme matkalla bongaamaan yhtä maailman kuuluisinta auringoslaskua
saaren pohjoiskärkeen Oiaan (puhekielessä Ia)

niin matka jatkui jo yhden yön nukuttuamme paikallisbussilla pääkaupunki Firan kautta Oiaan.
Bussi aikataulu on ihanan repaleinen (sitä käytettiin paljon) ja pieniä 1,60 bussilippujakin kertyi lähes korttipakaksi saakka... se selvinnee albumin edetessä, että miksi...

Oia lumosi samantien - kuvat eivät todellakaan pysty kertomaan tuon kalteran
ja kaupungin katujen korkeuseroja,
valkoisten talojen määrää, sokkeloisuutta kapeine kivikatuineen
ja turkoosikupolisine kirkkoineen, unohtamatta upeita vanhoja tuulimyllyjä.

Aika pysähtyi ihailuun ja uteliaisuuteen tutkia rinteen salaisuuksia!

Tämä tarina jatkuu seuraavaksi sillä kuuluisalla auringonlaskulla.... 

Projektini alkuosalla osallistun seuraaviin haasteisiin 
TryItOnTuesday-In-with-new

Although I love to use old stuffs (= recycle) the most...

I'm so exited my new delights DistTress Pearl Crayons brought by Santa ....
I love their glow, even though it doesn't look right in these photos.

C.R.A.F.T.-623-New
Allsorts-658-Something-new

Vanha kirja kertomaan uutta tarinaa

Vaikka mulla oli jo albumi Santorinin matkaa varten varattuna ja yksi sivu siihen skräpättynäkin,
niin tämän aarteen löytäessäni kaappia siivotessa jotain välähti...
Tämä repaleinen kirja on kuin luotu kertomaan Santorinin tarinaa.
Sivut, repeytyneekin ja taitokset vahvistin ensin washiteipeillä,
päälle gessoa ja krakleerausaineen purkin pohjia sivelin/vetelin 
huolimattomasti palettiveitsellä sinne-tänne

Hmmmm.... saas nähdä mitä tästä tulee...

seuraavaksi ettimään Santorinin väriset maalit, valkoinen ja turkoosi ja tulostamaan valokuvia.