perjantai 29. huhtikuuta 2022

Wappua….

Kevättäkö ilmassa, kun puukauha heiluu jo kuuden aikaan kädessä 
ja Altamuran aidot durumjauhot spelttijauhojen kanssa alkavat saostua niin ikään
Puglialaisen neitsytoliiviöljyn kera focaccia taikinaksi
- joka yllättää oikeasti kuohkeudellaan...
Ne kohosivat ennätysajassa ja leivistä tuli suuremmat kuin yleensä... 
eli kyllä niissä aidoissa ainesosissa on eroja...

klo 7.52 tuli jo toinenkin leipä uunista ja sen lämpimäisen kanssa lähdin työmatkalle...
en edes myöhästynyt, vaikka leipä ennättää kyllä jäähtyä, kun vasta puolilta päivin lounastamme luonnon helmassa Sauvon perukoilla.
Alkamassa on uusi mielenkiintoinen hanke...

Että mä tykkään näistä kukka Focaccioista
- mietteissä oli tehdä kyllä Dino-leipäset huomenna saapuville pikkupojille...
mutta en nyt ainakaan aamutuimaan siinä onnistunut... ehkä huomenna, tai sitten syödään vain kukkia!!

Leipästen ja oman kuvan kera toivotan kaikille ihanille lukijoilleni ja blogissa vieraileville mitä rentouttavinta Wappua!!
Minun suun sai hymyyn isännän ostama ilmapallo...
hih... siitä on liki 50-vuotta kun minä olen saanut ilmapallon!!


Tätä Focaccian ohjetta suurinpiirtein noudatan
- mittailematta tosin nykyään, kun sen jotenkin tuntee

4 dl vettä
50 g tuorehiiva
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa tai siirappia
5 dl spelttijauhoja
2dl durumjauhoja
4 rkl oliiviöljyä

- kädellä hieman lämpöiseltä tuntuvaan veteen liuota hiiva, suola&hunaja
- puolet jauhoista ja öljy puukauhalla ”vatkaten” kuohkeaksi
– sit maltillisemmin loput jauhot
- kohota puolisen tuntia kipossa,
toinen puoli tuntia levitettynä vuokaan oliiviöljytyn leivinpaperin päällä

- leikkele saksilla/veitsellä vihanneksista, kasviksista koristeita mielen mukaan
- suihki/voitele oliiviöljy ”liimaksi” ja painele koristeet pintaan,
voitele oliiviöljyllä vielä koristeetkin
 ja lopuksi suolarakeita (Himalajan/sormi) maun mukaan

- uuniin puoleksi tunniksi pikkuisen yli 200 asteeseen
- voitele oliiviöljyllä uunista otettua
- nauti

lauantai 23. huhtikuuta 2022

Saapasmaan Seikkailut osa 6

Otrandossa olisi kyllä todella viihtynyt useamman päivän ja riittänyt tutkittavaa, mutta kun paluulentojen ajankohta vaan lähestyi kuumottavasti,
niin tuntui järkevältä siirtyä viimeisiksi öiksi lähemmäksi lentokenttää Polignano a Mareen - johon olin ihastunut ns. nettideittinä
ja ei todellakaan tuottanut pettymystä livenäkään.
Ilmakuva lainattu netistä

ihan "ilmasta" en itse päässyt kuvailemaan samaa rantaa, mutta niin korkealle tietty taas kiivettiin,
kuin vain suinkin päästiin!!
Tuo veden kirkkaus on aivan käsittämätöntä!






Uskomatonta rantaviivaa erikoisine tunneleineen ja kivityksineen (varmaankin vanhaa koralliriutan pohjaa) riitti lenkkeiltäväksi Polignano a Maresta Monopolin kautta Capitoloon saakka.
Google mapsin mukaan 3h 8min suuntaansa kävellen, mutta me saimme menemään siihen mennen tullen koko päivän.


Paluumatkalla sai kuvailla jo upeita auringonlaskuja
ja kun minä olen tunnetusti aamunvirkku, 
niin olin kyselmässä isäntää jo aamulla 
puoli kuuden pintaan... että lähdetkös kanssani lenkille.

Olimme aikas upeilla paikoilla jo klo 6.04, kun aurinko nousi minuutilleen niinkuin säätiedotus oli luvannut ja miten kauniisti!! 

Olen seikkailuillamme ahkera aamulenkkeilijä, mutta aina en saa isäntää innostumaan mukaan - mutta ei haittaa, sillä ei hänkään saa mua kotimaisemissa lenkille mihinkään aikaan...

Olen tosi kranttu mihin maisemiin lähden, heh heh.. aina jos on uutta, niin kinttu nousee kepeästi ja nukkuakaan ei malta!!

Tällä kertaa kyllä isäntäkin pomppasi ihan innoissaan ja aamupala kaffeineen maittoi niin paljon paremmin
parin tunnin meri-ilmassa köpöttelyn jälkeen.  





Siteeraisinko Mark Twainia vai laulaisinko Domenico Modugnon tunnettua Volarea
huikean seikkailumme päätteeksi
- ehkä teen molemmat!!

Kiitos Italia - annoit paljon!!



Tyypilliset matkamuistot liittyy lähes poikkeuksetta aina ruokaan
- ellei kattaukseen liittyvää, niin sitten ihan paikallisia herkkuja, kuten tälläkin kertaa:
puhtainta tuplasti jauhettua durum jauhoa, fenkoleita, parmesania ja juuri pellolta poimittuja latva-artisokkia, joita pipertelin sitten tämän päivän ruo'aksi maun lisäksi silmän iloa!

Ei yhtä hyvää kuin Italian Maman tekemänä 
- mutta makumuistoihin vei...

Saapasmaan Seikkailut osa 5

Ostunia tuli seikkailtua sen verran tehokkaasti ristiin rastiin yhdessä illassa, joten reippaana jatkettiin  heti aamusta yhä etelämmäksi Salenton niemimaalle,  Leccen kaupunkiin. 

Leccen "juuret" juontaa mereen... sillä n. 3km rannasta on sijainnut aikanaan kreikkalainen kaupunki. Leccen siirrätti nykyiselle kohdalleen itse keisari Hadrianus.
Kovia kokenut Lecce on vallattu 
(saraseenit, lombardialaiset, slaavit ja ostrogootit) lukuisia kertoja.
Jokainen 
hallitsija jätti myös arkkitehtoniset jäljet… joten ei ihme, että lukuisiin elokuviin on tämäkin Italian pikkukaupunki antanut aidot ”kulissit”. Se liitettiin v549 Bysanttiin ja Lecce kantaa ylpeänä kulttuurikaupungin titteliä. 

Keskustan valtavasta aukiosta on kaivettu n. puolet auki ja tutkimustyö jatkuu.
Alta paljastuu valtava amfiteatteri.

Ylenpalttiseen Barokin aikaan pääset Basilica di Santa Croce edessä. NIin valtava, että sitä oli mahdoton edes kuvata yhteen kuvaan, saati siihen kiinnittynyttä jättiläismaistä nunnaluostaria.
Valkoinen Tuffi-kivi (= lecce-kivi) on yhä kaupungin ja alueen tärkein vientituote.
Ja tarvitseeko muuta mainosta, kuin nämä huikeat rakennetut pytingit.

Pitkäperjantai ja Juudaksen kavallus on jäänyt taa, mutta pakko kuvata vielä lisää tätä uskomatonta Juudaksen puuta, joka tekee kukkansa suoraan puun varresta, oksista ja vasta sitten kasvattaa pienet pyöreät lehtensä - empä ole ennen moista nähnyt. Ja uusi tuttavuus on kielopuukin...
tuoksu ei kyllä yhtään muistuttanut meidän kieloa!

ja eteläänhän sitä oltiin matkalla... vaikka yöt alkoivat käydä vähiin.... niin yhden yön halusin Italian itäisimpään kaupunkiin Otrantoon, on myös eteläisin "iso" kaupunki.


ja oih... kyllä olisin viihtynyt kauemminkin. Otrantoon jäi palanen sydäntä
- se oli muutoinkin juuri meidän tyylinen "seikkailu-kaupunki", jossa paikalliset virvelin heittelijät varoittelivat, että ei sieltä linnan muurin ulkopuolelta kannata lähteä kiertämään - aallot lyö...
mutta sitäkös me nyt uskottiin - pakkohan se oli kokeilla, hih... 

ja löihän ne, mutta me ollaan vikkeliä ja sitä paitsi se on vettä vaan... ainoa jota suojelin oli känny,
että saisi jatkossakin räpsiä kuvia! Aivan ihana reitti!!





Otranton vanhaa kaupunkia kiertää siis upeat muurit, kätkien sisäänsä 
Aragonialaisen Otranton linnan, rak. 1100-luvulla,
nykyisen ulkonäkönsä sai espanjalaisten vaikutuksesta 1578.

Linna antaa kulissit Horace Walpolen, (kirjailija nimenään William Marshal)
maailman ensimmäiselle goottilais-kirjalle (kirjoitettu 1764)
joka hyytävyydellään ja irstaudellaan aiheutti paheksuntaa.

Linnan alkuperäänkin on yhä jäljellä - joten voitaneen sanoa, että on kyllä
ollut puolustuskykyinen kaupunki. Tietty linnaa on restauroitu ja toimii samalla museona - tykinkuulatkin on kerätty talteen!

Korkeimmalle huipullekin piti päästä tietenkin kiipeämään
- ihanaa ettei ole turhia suoja-aitoja. rajoituksia ja kieltoja - niinkuin ylivarjelevassa Suomessa.

Taas se tuli todistettua, että minua magneetin tapaan vetää puoleensa
aina meri (järvet, joet, yleensäkin vesi) ja korkeat paikat!!
Täällä niitä oli molempia!

Mietin juuri - että mistähän tuo vetovoima onkaan peräisin....
ja tulin tulokseen, että olen syntynyt Punkaharjun liki korkeimmalla harjulla ja molemmin puolin on ollut vettä - verenperintöäni saan siis kiittää tästä seikkailevasta mielestäni!!


No kyllä ne kirkotkin vetää meitä puoleensa.
Otrandon kadetraali on kuuluisa lattiamosaiikeistaan ja pääkallo alttaristaan.
Harmi, että penkkirivistöt peittivät suuren osan "Elämänpuu" aiheista
koko lattian kattavaa mosaiikkitaidetta.
Kuviin sitä oli mahdoton vangita. 


Alttarin 3 pääkallo/luuvitriiniä ovat kyllä vaikuttavat.

Ei siis ihme, että Otrandossa sanotaan olevan aina myös hyytävyys läsnä.
Wikipedia vaati pidemmän tarkastelun ja löytyihän luille selitys - arvauksemme sen liittymisestä uskontoon osui oikeaan, eli:
800 roomalaiskatolisen verilöylyyn kuuluvan ihmisen kallot (Otranton pyhät marttyyrit,
jotka paavi 
Franciscus kanonisoi vuonna 2013, näytetään pyhäinjäännöksissä katedraalin pääalttarin takana.
He eivät suostuneet siirtymään islaminuskoon tappouhkauksesta huolimatta.

Seikkailuihimme liittyy aina wikipedian&googlen avulla tutkimusmatkaa...
todella hauskaa - kun löytää jotain mielenkiintoista, niin sitä uppoutuu selvittämään.
Ja usein käy toisinkin päin - etsiessään löytää jotain niin mielenkiintoista, että alkaa suunnittelaan seuraavaa tutkimusmatkaa sinne - eli pakko päästä livenä näkemään.

Tämä eteläisen ja itäisen Italien seikkailumme on juuri sellainen netti"LÖYTÖ"
-matkablogeja seuraten nousi nämä pikkukaupungit lukuisia kertoja
ja aivan ihanaa näistä on nyt itsekin kirjoittaa.
Mieheni sanookin näitö matkakohteitamme mun nettideiteiksi!! 
Eikä hän ole yhtään niistä mustasukkainen, kun on päässyt kaikille treffeille itsekin mukaan!!🤣😂

perjantai 22. huhtikuuta 2022

Saapasmaan seikkailut osa 4

Ihmeellinen itäinen Italia tarjosi kyllä kokemusten kirstuun paljon ennennäkemätöntä koettavaa.
Pääasiassa kiersimme Apuliaa, mutta yhden punkun (kuka muistaa Castel del Monte viinin?)
tai oikeammin yhden linnan verran poikkesimme Bacilicatan puolellakin.
Osui logistisesti niin sopivasti matkalle ennen maan kuulua leipää maistelemaan
ja hakemaan rinkkaan sitä maailman parasta Durum-jauhoa.

Mystinen linna (rakennutti Frederico II 1240),
etenkin muodoltaan kohosi 8 kulmaisena 8 torninsa kera
ensin tuhansien oliivipuiden ympäröimänä ja sittemmin pinjametsän suojassa korkealla kukkulalla.
Pinjat muistuttavat sateenvarjoja ja eivät ole tuota lempinimeä saaneet turhaan, sillä ne todella olvat vuosisatojen ajan toimittaneet niin aurinko- kuin sadevarjon virkaa.
Etelän läpitunkevan auringon alla sotilaidenkin kerrotaan hengähtäneen pinjojen suojissa. 

Linnan massiivinen suuruus yllätti totaalisesti - karu lähes ikkunattomuus teki sekin osansa. 

Luku 8 symboloi ikuisuutta ja ylösnousemusta,
mutta se ei selitä mihin tarkoitukseen se on rakennettu.
Frederico oli erityisen oppinut, puhui 8 kieltä sujuvasti
ja vaikutteina lähed ympärimaailmaa saaneena linnaa on arvailtu myös hänen tietämyksensä näytteeksi.




  




Pakko vielä mainita, että kulkuneuvo, jolla nousimme linnalle oli "Navetta"

Suora suomennos Italiankielestä Suomeen kertoo kyseessä olevan sukkula, sukkulalinja...
No, kyllähän se pikimusta pikkubussi sukkuloi sitä rinnettä ylös ja alas...

Meille riitti kertakokemus Navetta-kyytiä. Teki mieli tulla ihan jalkaisin pieni luontopolku alas upeiden puiden suojassa ja silmänkantamattomiin riittävien oliviipuiden vihertäessä maisemaa. 

 Nauroimmekin tätä pääsiäissunnuntaita, että me kävimme kuin ehtoollisella kahdessa kaupungissa. 
Tosin jäjestys oli väärä - viiniä ensin Castel del Montella ja maailman parasta leipää sitten Altamurassa 

Leivän lisäksi idyllinen pieni kaupunki oli pullollaan toinen toistaan upeampia ajanpatinoimia ovia



 "Pane di Altamura" -leipä tunnetaan tosiaan EU:nkin sertifioimana korkealaatuisesta SAN-merkistä. Eikä EU ole ainoa, joka on antanut leivälle kunniaa, sillä jo keisari Augustuksen aikana runoilija Horatius ylisti kyseisen leivän maailman parhaaksi leiväksi vuonna 37 ennen Kristusta.
Pakkohan sitä oli maistaa ja puhtaimpia, durumvehnän mannasta uudelleen jauhettuja jauhoja piti ostaa kotiinkin tuliaiseksi.

Hih, taidampa paljastaa tässä samalla muutkin ostokseni...
durum.jauhojen lisäksi ostin latva-artisokkia ja jättifenkolin.... neitsytoliiviöljyjä
Ruoka oli kyllä taivaallista, varsinkin juuri kypsyneet kasvikset ja etelä-Italiassa kasvaa paljon sellaisiakin erikoisuuksia, joille ei suomenkielistä nimitystä edes löydy - eikä auttanut oikein kuvan kanssa googlehakukaan, mutta makumuistoja kertyi ja kiva niitä on yrittää loihtia kotonakin!



Eikä siinä vielä kaikki, sillä olihan leivän lisäksi käytävä kyyristelemässä koko Euroopan matalimman holvikaaren alla... siis katu kulki tuosta...
vähän pisti nöyräksi 174senttisen rouvan tämä kuja ja kymmenen senttiä pidemmällä isännällä piti selkää köyristää vieläkin enemmän 140senttisen kaaren alta. 


Energiaa se leipä oli ainakin antanut, sillä päätimmekin siirtyä vielä ennen iltaa uuteen majapaikkaan - takaisin rannikolle Murgian tasangosta kohoavalle kukkulalle, jossa yksi etelä-Italian kauneimmista kaupungeista seisoo valkoisen kutsuvana - Ostunia.




Niin kaunis valkoisuus suorastaan hohti
- kalkituille taloille oli aikanaa syynsä, kakilla tuhottiin tuholaistet ja bakteerit.


Mun silmät kiinnittyi usein taidekauppoihin... mukaan ei kyllä tarttunut mitään taidetta muuta kuin kuvina... tuo kitaranmallinen leikkuulauta jäi kyllä harmittamaan - hintahan se oli, joka jätti sen yhä tikkaille roikkumaan. 

Saapasmaan seikkailut osa 3

Sassi di Matera (antiikinaikaiselta nimeltään Lucania) vei samalla vuosituhansien taa,
kuin myös leffaglamouriin tuoreimman Bondin maisemiin!
Käsittämätöntä, että tällainen paikka maailmassa yleensä voi olla ja lienee lähes ensi toimia
kotiin päästyä kattoa uusiksi kyseinen leffa
-nyt uusin silmin ympäristöön, maisemiin enemmän keskittyen!
Sää oli sateisen harmaa, silti niin kevättä herättävän hellivää, kun ensiaskeleet
antiinkinaikaiselta nimeltään Lucanian kaupungissa otimme! 
Se näkymä, kun toriaukiolta nousimme näköalapaikalle
-oli suorastaan henkeäsalpaavan uskomaton-käsittämätön!

Matera lukeutuu tiettävästi maailman vanhimpiin kaupunkeihin.
Pysyvää asutusta on tutkimusten mukaan ollut
Syyrian Aleppossa vuosissa 13 000,
Palestiinan Jerikossa 12 000
ja Materassa 10 000 vuotta!!




Labyrinttimainen luolakaupunki Matera lisättiin Unescon maailmanperintökohteisiin
2019 ja samana vuonna se oli myös Euroopan kulttuuripääkaupunki. 
Vanhan luolakaupungin Sassi de Materan asukkaat oli pakko siirtää 1950-luvulla muualle
- viemäröintiongelmien vuoksi!
Asunnot on kaivettu alunperin luoliin ja sittemmin rakennettu toinen toisensa päälle.
 
Nyt saat vanhan asumuksen valtiolta ilmaiseksi, MUTTA
siinä on "pieni" MUTTA
jonka vuoksi taloista suurin osa on yhä käyttämättömiä/asumattomia.
Tuo MUTTA vaatii, että asut siellä ympärivuostisesti tai harjoitat elinkeinoa
ympärivuotisesti ja restauroit kiinteistöä tarkoin perintökohteen säännöksin.

Ja ne ohjeet on tiukat, mm. rännit on valettava savesta
- julkisivu ei saa muuttua, vaikka sisätilat olisivat kuinka modernit
- vaatisi hiukan pätäkkää, joten meilläkin jäi sieltä kämppä lunastamatta!!
Hotelleja, ravintoloita ja niiden ohessa asumuksia kyllä riitti
 - Covidin vaikutukset näkyivät niissäkin



Kuviin on kaikenlisäksi aivan mahdoton vangita alueen laajuutta!





Luolakaupunki luontopolkuineen ja asuntoineen vei todelliselle aikamatkalle.
Vuoren rinteillä olevia asuntoja kaivetaan yhä esiin
ja kyllähän tuohon hunajanväriseen pehmeän vulkaaniseen tuffikiveen louhitaan uusiakin asuntoja.
Eli jollain sitä pätäkkää löytyy ja museotyyppinen asumuskin on avattu meille matkaajille nähtäväksi.
 

Asumuksissa tosiaan eli niin ihmiset kuin eläimet, joten "Aasinsiltana" päästäänkin vihdoin 

SusHuokailee RUNOtorstain kimppuun, viikon sana KUULUISUUS

pisti tämän rouvan runoilemaan lentokoneessa ja muuta paperia ei löytynyt,
kuin istuintaskusta paperipussi - lienee roskia varten

- mites se menikään, että yöpöydällä pitää olla aina pala paperia
luovuutta varten
Vieressäni istui Chigagolainen liikemies, jonka mielenkiinnon selvästi onnistuin herättämään
- pahoitellen kysyi, että; "Saako häiritä ja kysyä, että mitä oikein teen?"
"Runoa kirjoitan"
- mielenkiinto heräsi lisää ja yritin kääntää runoa englanniksi
- ei todellakaan onnistunut yhdellä kirjaimella!!
Mutta hauska keskustelu aiheesta virisi ja herra kiitteli lopuksi sanoin:
"
 "I ve never met a poet before!"
Ikvä tuottaa pettymys, mutta jäi tuo kokemus hältä vieläkin kokematta...


Visuaalinen puolikin valmis - olipa tätä hauska tehdä!
Matkamuisto itselle!
Enkä tulostan viereen sekä oman, että Bondin kuvan samoilla kaduilla!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Punakaalin vuoro päästä lautaselle muodossa jos toisessa

Niin söpö, täydellisen pyöreä punakaali suorastaan kutsui päästä koriini ja keittiöömme. Leikkasin n. 1½sentin paksuiksi renkaiksi.... 4 hal...