Monimuotoinen Portugal antoi paljon

 Vielä kerran palaan muistoissa Portugalin länsi- ja etelänrannikolle.
Niin hurmaavia kuin rannikon maisemat olivatkin
niin esille pääsyn ansaitsee sisäisemmätkin kohteet.

- pienet hurmaavat kylät/kaupungit, 

Melides, Sines, Rogil, Aljezur, Milfontes, 
Odeceixe, Monte Ruivo, Almograve, Bispo,
Raposeira, Carrapateira, Petralva.

Maaseudun idylli ja pieni kangastus vuoriston keskellä
Hiljaisuuden järvi.

Olisin voinut polkaista tuon monipuolisen
pikkujärven ympäri vaikka kuinka monta kertaa 
- mutta Ukkokullalle riitti pari kierrosta!!

Omaan tahtiin polkaisten on vaan niin parasta nähdä ja kokea maailmaa
- pysähtyä siihen mitä haluaa nähdä tarkemmin
ja viilettää ohi, jollei kiinnosta!

Päästä paikkoihin joihin autolla ei pääsisi ja kävellen ei jaksaisi
(ainakaan niitä kaikkia!)

Horisontissa siinsi majakka - keskellä ei mitään.
Liekö vanhaa meren pohjaa
- kymmenien kilometrien päässä mantereella.

Tuulimyllyjä ja meren kuohuista pelastettu maapallomme!

Kissahotelleja

Valtavasti strutseja

Yrittelijäisyyttä pikkukylillä

Selvää arvostusta fillaristeja kohtaan

Uusia seikkailu ideoita kaikissa ilmansuunnissa

ja just kun lasketeltu alas,
niin sillan takana siintää uusi ylämäki!!

U.T.E.L.I.A.I.S.U.U.S.

kannattaa aina!
Mitähän sieltä seuraavan nyppylän takaa löytyykään???
7päivää satulassa, 520,9 km avarsi paljon!!

KIITOS Portugal!!

Työpaikan fillarikisassa(kin) pääsin kärkeen...
mut en ole enää!!

Eupoopan yksi loppu

Siellä se siintää, manner-Euroopan lounaisin niemi.

Portugalin eteläisin kärki,
Capo de Sao Vicente

Tämän kauemmas ei polkaisten pääse

majakoineen, linnan jäänteineen ja TUULIneen

Niemen kärjessä meinasi isompikin ihminen saada siivet

Sagresin niemen al-Andalusiin kuuluva

merkittävä moskeija ja pyhättö Kanīsat al-Ghurāb
= Variksen kirkko/moskeija "hupenee" vuosi vuodelta mereen.

Kannattaa pitää kiirettä, jos haluaa nähdä nämä historialliset
islamilaiset ja umbijadien perinnereitit (Al Mutamid route),
arkeologisin jäänteineen.

Loppumatka tulikin olemaan enemmän "sisämaata"
- ensin oli palattava takaisin Vila da Bisboon
- kolmas kerta toden sanoo.

Joten "Kaikki tiet vievät Bisboon"
tai Bisbon kautta...
ja siitä sitten itään ja lentokentälle!! 

Kaihoisat katseet vielä kallioilta merelle
- annoit paljon, energiaa!!
Vastatuulikin on vaihtunut sivutuuleksi!
Joten polkaistaan (seuraavassa postauksessa) loppuun saakka.

Tuulimyllyn asukit

Näin sitä saa pyörtää omat sanansa, 
että seikkaillessamme majapaikoilla ei ole mitään väliä
- kunhan vaan jossain saa levätyksi
ja kerätyksi voimia seuraavaan päivään.

Majapaikoista ei tule kerrottua, eikä kuvattua....

Ai - ei vai???
Nyt kuvattiin vesiklosettia myöten!

Ja vaikka alla oli jo 55,6 kilsaa polkemista,
niin polkaistiin vielä "lähikauppaan"
- 9 kilsan päähän hakemaan illallistarpeet,
että saataisiin viettää iltakin ei matalassa, vaan korkeassa majassamme. 

Kylällä olisi ollut kyllä yksi ravintelikin
 respan yhteydessä mm. pizzaa - mutta ei... 
Se ei nyt kertakaikkiaan tyydyttänyt nälkäämme.

"Nälkää tyydytti" ihana huoneisto
- ihanat astiat, 

joita olisi riittänyt isommallekin porukalle. 
Eikä siihen kauaa mennyt, kun polkaistiin ees-sun-taa
meitin näköiset tapakset ja
 todella hyvä paikallinen 3euron viinipullo.



Tyytyväiset tuulimyllyn asukit ei poistuneet enää ulkoilemaan
- ei edes auringonlaskua katsomaan
- eli osataan me nauttia joskus sisälläkin!!

Poikkeus vahvistaa säännön - vai miten se menikään!

Pedralvan kylä sijoittuu lounais-Portugaliin

Vila do Bispon (jossa lähikauppa)
  ja Carrapateiran (jonka upeilta rannoilta
polkaisimme polkuja pitkin kylään) väliin. 

Pedralvan historia johdatti yli vuosisadan
ja yli sadan asukkaan kivitaloihin ja kukoistavaan maatalouteen.

1900-luvun loppupuolella kylä autioitui nuorten muuttaessa pois
 ja 2005 se oli lähes täysin hylätty
- vain 9 vakituista asukasta.

Idyllisen kylän onni, että
vuotta myöhemmin ohikulkumatkallaan
arkkitehti Antonio Ferreira vaimoineen 
ihastui autioon kylään.

Heidän toimestaan käynnistyi projekti
kunnostaa raunioituneet talot
alkuperäisarkkitehtuuria kunnioittaen 
viehättäviksi lomamökeiksi.

Juuri tällaisesta me saimme nauttia!!

Tällä sielun ja ruumiin energialla
oli helppo jatkaa kohti manner Euroopan lounaisinta pointtia, 
Sagresin niemeä.

Edessä oli tosin pahimmat nousut ja laskut
ja sateen jälkeiset tulvat,
mutta vastatuuli alkoi kääntyä jo sivutuuleksi.