Touhua Tammikuulle

Uudet tuulet puhaltaa vuoden 2026 kunniaksi.
Ensinnä Oikein ihanaa Uutta Vuotta kaikille

ja heti toiseksi "Toimintaan"

Kuukauden ensimmäinen päivä
tulen julkaisemaan
2 TOIMINNALLLISTA haastetta

Ilahdun osallistumisesta kumpaan vain
- mieluiten tietty molempiin!! 

Tammikuun haaste kehottaa TOUHUAmaan.
Mitä TOUHUat tammikuussa 2026?
Kerro ja halutessasi kuvaa omalla tavallasi

Linkitän postauksesi sivun loppuun, 
jotta pääsemme helposti kurkkimaan toistemme touhuja! 

Ja toinen haaste liittyy lempipuuhaani,
eli Skräppäämiseen
Muistojen tallentamiseen sanoin ja kuvin!

- saat silputa sydämen kyllyydestä
inspiroitua kuvasta, muodosta, väreistä
ja tallentaa sivuillesi vaikka kaikki hulluimmatkin toiveajattelut. 

Tätä haastetta olen vetänyt
Facebookin Skräppääät ryhmässä jo viime syksyn
(ja joskus vuosia sitten säännöllisesti)

Niinpä julkaisen lokakuun Skräppihaasteen
voittajan Marja-Liisan

mallisivun myös täällä!
Näin Marja-Liisa inspiroitui. 

Mikäli haluat mukaan
kotimaisten Askarteluliikkeiden
sponsoroimiin kuukausipalkintoihin,
niin liitä työsi myös 
Facebookin Skräppääjiin
Repolaisen Tammikuun Skräppihaaste
Joka kuukauden 3.päivä,
arvotaan edellisen kuun voittaja!!

Suurkiitos Vuoden 2025 blogiystävyydestä,
olette olleet mitä parhainta aamukaffeseuraa
- eli päiväni eivät olisi voineet paremmin alkaa!

Kiitos Bingoilusta, piipahtelusta, viipyilystä
ja sadoista kommenteista jotka ovat todella tuoneet iloa vuoteen!
 
Touhukasta tammikuuta ja koko vuotta
- toivottavasti viihdymme jatkossakin toistemme seurassa!

Tammikuun touhuilijat löydät täältä:
Kristiina K
Terhin tarinoita
Satavuotiaan sylissä
Kieltenopen kotiblogi
Stansta
Puikoillanikin
Sarin satoa
Kuvakirjeitä Karsikon perältä
Villa Emilia
Silmukka soikoon
Anun puutarha
Kutoo kutoo
Maiju
Marjon matkassa
Skool ja kulaus
Silmukka soikoon

Skräppityöt (facessa)
Marja-Liisa
Tiina
Anu
Terhin tarinoita
Päivi
Liisa
Sini

Jaana
Sarin satoa
Tekemisen tuulia
Marjukka
Marja-Riitta
Katri
Marika

Tuija

Sanna

Maria
Sirpa

Joulun 2023 This or that

Blogihaasteet - kalenterit - bingot;  ne ovat jostain syystä kiehtoneet aina. 

Koen ne itsetutkiskeluna, sillä vastaten tulee mietittyä omaa ajatusmaailmaansa
ja filosofisesti myös sitä, mikä on vaikuttanut sen hetkiseen tapaan kokea ja ajatella asioita.

Kysymysperäiset haasteet - nehän on kuin kouluvuosien Ystäväkirjat,
joita kiersi ainakin luokan kaikkien tyttöjen keskuudessa. 

Vastaukset ei kovin yllätyksellisiä olleet - hih...
On sitä oppinut vuosien saatossa perustelemaan omia valintojaan ja mieltymyksiään
- tietää jo mistä tykkää ja mistä ei... mitä välttelee jne. 
Vai mitä olet mieltä??

Vastauksia odottaa yhä yhtä innolla - nyt ne oikeasti avartaa maailmankatsomusta
ja on kertakaikkisen viehättvää, miten erilaisia ajatuksia herää.

Joten nappaahan sinäkin Jouluinen 2023 This or that haaste.  

kysymykset on luonut Joululainen ja minä löysin VillaEmilian blogista.

Joulu on merkilistä aikaa - sisältää tapoja - omanlaisia ja silti ehkä jotain samaakin...
Perinteet, kulttuurilliset/kansalliset ja niiden synty...

Vuosi sitten elin marraskuussa jo ihan täysillä JOULUA!

Koti oli olkkarin pöytää myöten jouluisesti hyrskyn-myrskyn.... 

Marraskuun lopulta alkoi kolmen viikonlopun putki Joulumyyjäisiä.
Kortteillen, askarrellen, leipoen toivoi kartuttavansa Hyväntekeväisyyskassaa Malawin tytöille. 

Oliko joulua viime vuonna niin paljon, että riittää täksikin vuodeksi... ei kai...

Joten lähdetäämpä etsimään joulumieltä vastaten haasteen kysymyksiin: 

 JOULUN 2023 THIS OR THAT:

1. Joululahjojen hankkiminen pitkin vuotta vai viimeisellä viikolla?

Ajatustasolla "hankin", eli suunnittelen lahjoja pitkin vuotta, mutta usein käy niin,
että deadline iskee. Lahjat, niin jouluna kuin synttäreillä ovat useimmiten yhteiseen tekemiseen
liittyviä "lahjakortteja", teatteria, leffailua, unelmien kokkailu/shoppailupäiviä jne. 

2. Joulukorttien lähettäminen vai some-toivotukset? 

Vastaan kuitenkin some-toivotukset, vaikka teen vuosittain satoja joulukortteja.
Parina viimeisenä vuonna en ole lähettänyt ainoatakaan.
Postimerkkikulutkin lahjoitan johonkin merkityksellisempään - viime vuonna Malawin tytöille ja tänä vuonna Nepalin lapsille.

3. Joululehdet vai somen jouluryhmät? 
Olen todella huono lukemaan lehtiä - mutta aika laiska myös some-ryhmissä.
Valitsen kuitenkin viimeksimainitun, koska Luova Joulukalenteri löytyy facesta ja siihen olen hurahtanut jo monena vuonna.
Ihanan toiminnallinen Joulukalenteri, johon on idea jo valmiina... Suunnitelmissa joululahja, joka törmää jälleen deadlineen.
Aattoaamuna saa viimeisen ohjeen... jossain välissä siis.... kun illaksi pitäisi saada pakettiin.
Luonko itselleni tietoista joulukiiretta???

4. Suursiivous vai pölyn piilottaminen hämärään valaistukseen? 
Hih... ei ainakaan suursiivous... rakastan niin paljon enemmän sotkemista kuin siivoamista...
Kuvaa kun katsoo - niin ehkä se on se hämärä valaistus....

5. Aito kynttilä vai led-kynttilä?
Ehdottomasti ledit. Ulkona poltin vielä muutama vuosi sitten oikeita kynttilöitä ja tuikkuja,
mutta nyt nekin on Ukkokullan virittämiä ajastimella syttyviä led-kynttilöitä
(kovertanut ihan tavallisten kynttilöiden sisälle sähköjohdot - ihana näppärä siippa!!)

6. Vihreä vai punainen? 
Saako ottaa molemmat ja lisätä vielä sinisen, valkoisen ja hopean.

7. Jouluneule vai ehdottomasti ei? 
Neuleet kutittaa ja jos alle on laitettava jotain, ettei neule osu ihoon - niin tulee tukala/paksu olo.
Jouluiset ihan överit kuosit kyllä sytyttää ja olenkin niin onnellinen,
kun löysin puuvillaisen joulumekon kirpparilta - näyttää olevan jonkun itse ompelema.

8. Koristelussa överit vai vajarit?
Olempa hankala - sillä harvoin muutoinkaan olen "ääripäiden" valitsija...
Kultainen keskitie - eli vastaan = sopivat.
Ja ne meidän sopivat ovat iänikuisen vanhoja, lasten tai jopa itseni tekemiä perinteisiä koristeita
ja ne löytävät aina samoille paikoille!!

Joulukuusi on ollut kyllä viime vuosina överi...
sillä lapsenlapset rakastaa, kun saavat meillä koristella sen juuri niinkuin haluavat...
Siihen tungetaan kaikki kahdesta laatikosta löytyvä ja kysellään keken äitin tai enon tekemä se onkaan? 
Muistavat jo aika hyvin omien äitiensä tekeleet. 

9. Lasten jouluelokuvat vai romanttiset jouluelokuvat? 
Öööööö - ei telkkaria jouluna. Joskus on kyllä saatettu mennä Tapaninpäivänä tai joulun jälkeisinä välipäivinä elokuviin
- mutta harvemmin sitäkään. 

10. Joululimppu vai saaristolaisleipä? 
Itse en syö viljaa, mutta vävy tapaa leipoa aina saaristolaisleipää
- sitä on siis aina joulupöydässä tarjolla.

11. Piparkakkutalon väsääminen vai kaupan piparit? 

Oih - piparitaloja on ollut vuosikymmenten saatossa niin monenmoisia, jopa Pyramidin muotoinenkin kameleineen.
Sama perinne on jatkunut lasten perheissä - lapseton pariskuntakin tekee joka vuosi jonkun erilainen pipapritalon
- viime vuonna oli kasvihuone liivate-ikkunoineen... 

12. Liköörikonvehdit vai englanninlakritsit?
Saavat olla molemmat rauhassa - jotain suklaakonvehtirasioita Ukkokulta saa lahjaksi....
Hän on meillä se "herkkupeppu"! 
  

13. Joulusaunassa koivuvihta vai ei? 
No EI! Kerran juhannussaunaan tuli tehtyä ja ai kauhistus sitä lehtien määrää...

14. Joulupukki vai lahjasäkin kantaminen salaa kuusen alle? 
Joulupukki... oli niinäkin vuosina, kun lapset oli jo aikuisia ja ei vielä ollut lapsenlapsia...

15. Lahjoja lemmikille vai ei? 
Tottakai... vanhimmalla tyttärellä kaksi pientä koitaa. Tänä vuonna löysin Tokmannilta hauskat lemmikkien joulukalenteritkin (harmi kun ei tullut otettua kuvaa!) 

16. Joululahjojen avaaminen yhtä aikaa vai yksi ihminen kerrallaan?
Yhtäaikaa - yhtäaikaa... lapset siis... me aikuiset maltillisemmin myöhemmin.

17. Joululahjojen unboxaus aattoiltana vai säilyttäminen pakkauksissaan kasassa päiväkausia?
Pakkauksistaan kyllä avataan, mutta saattaa tuleva sijoittelupaikka odotuttaa muutaman päivän.

18. Joulun kuvaaminen vai hetkestä nauttiminen ilman kameraa? 
Hetkistä ja kiireettömyydestä nauttimista känny-kuvin. Ihanista ilmeistä on pakko saada muistoja
ja perinteinen perhepotretti - äidilleni tärkeää, kun silloin ollaan aina takuuvarmasti kaikki koolla!!

19. Aattoiltana joulumessu Vatikaanista vai suomalainen joulukonsertti? 

Aattoilta on yhdessäoloa ilman messua tai konserttia.
Meidän oma "Vatikaani" on Brinkkalan talo,
jonka parvekkeelta on jo 700-vuotta (1300-luvuta lähtien) julistettu Joulurauha.
Joulukonsertinkin saa samalla kertaa, kun ryhdikäs puhallinorkesteri puhaltelee pakkastenkin paukkuessa
komeaasti "odottelu virret" ja päätteeksi kajahtaa lautas-kumahduksin Porilaisten marssi.
Itsekin pääsee osallistumaan Maamme-lauluun.
Se on tärkeä jouluinen perinteemme.... siitä se joulu alkaa!!

 

20. Tapaniajelu vai -kävely?
Kävely Tuomiokirkkopuistoon ja jokirannan valaistusta ihastelemaan on ihan perinne!!

Marraskuu jo puolivälissä - silti tuntuu, että jouluun on ikuisuus....

Kaupoissa Kausivaloja... (onko tuo nimitys ollut jo aiemmin? minulle uusi!!)
Kaupallinen joulu on ohittunut varsin sujuvasti.
Ruoka - se on kyllä aina mielessä.... joulupöydän tarjottavia olen kyllä jo miettinyt...
eli eiköhän se joulumieli ala hiipiä tännekin!!
Kiitos tästä haasteesta!

Haastetta pukkaa

Omatoimista Selviytymistä Costa Ricassa
vuodenvaihteessa 2020-2021
- kun siellä ei ollut covidin vuoksi juuri ketään!!

Olen heikkona haasteisiin...
aivan ihanaa lukea niitä teidän blogeista!!

Ja vaikka kutkuttavan hitaasti käy tämä oma vastaaminen - tätäkin pari viikkoa.
Suurinpiirtein kysymys/päivässä edennyt... niin tuleepa pohdittua ainakin kunnolla!!
Eli napatkaas haaste, jonka on suunnitellut Kukkapilli 

K-I-I-T-O-S-!!

PARIkymmentä kysymystä ja yhtä monta Repolaisen mielenjuoksuja
avaratavaa vastausta

1. Jos sinun olisi pakko osallistua johonkin tosi-tv-ohjelmaan, mihin ohjelmaan osallistuisit? 

On kolme(kin) Tosi tv-ohjelmaa,
joihin voisin ihan oikeasti osallistua
- jopa mielelläni. 

Yhteen yritettykin aikanaan Ukkokullan kanssa, kun se vielä oli taviksille mahdollista.
 
Tai no, ei kai Suuri Seikkailu ihan vastannut Selviytyjiä, mutta sinnepäin...
Emme tuleet valituksi, vaikka niin hyvät (mielestämme) videotkin lähetimme,
hih.. oli ainakin hauskaa niiden tekeminen.

Eli Amazing race olisi ykkönen
Selviytyjät kakkonen
ja kolmosena Tanssii tähtien kanssa
(viimeisin formaatti pitäisi kai olla, 
Tanssii Tähtiopettajan kanssa, hih!!)

2. Oudoin uni, jonka olet viime aikoina nähnyt?

Näen todalla harvoin unia - ja jos näen, ne on kaikki outoja/sekavia/pomppivat paikasta paikkaan ja niissä on aina kiire - mutta yhtäkään unta en osaa kertoa...  kun en muista!!

3. Kuka tuntee sinut parhaiten? 

Onkohan kukaan oppinut tuntemaan minua todella - kun en ole vielä itsekään....
Osaan siis todella yllättää ihan itsekin liki 6-kymmenen vuoden jälkeenkin...
Ja itseasiassa se on hauskaa.... eli arvaamatonta uteliaan yllytyshullua on vain mahdoton oppia tuntemaan ja miksi pitäisikään!!

4. Mikä on vahvin aistisi? 

No nyt pistit pahan - sillä jauhan, opastan ja teen kyllästymiseen saakka töitä (= työkseni) aistisäätelyn kanssa.

Todella harvoin mikään aisti toimii yksin - ne tarttee aina toisten aistien apua kaverikseen,
että aistitieto välittyisi edes jossain muodossa aivoihin saakka....
Kirjoitan parhaillaan "opasta", "Sen seitsemän aistia" ja itte haluaisin panostaa tällä hetkellä eniten liiketuntoaistiin - sen säilymiseen. Aika vahva aisti se on, kun pitää pystyssäkin!!

Kuvattu paikassa, jossa todella oltiin läsnä kaikilla aisteilla.

5. Jaa joltakin matkalta jäänyt kiva muisto.

Vaikka on vaikea valita MINKÄ jakaisi - niin tämä oli aivan ihana kysymys....
sillä kivoja muistoja tulvi mieleen niin paljon - että jäin ajatuksiini ihan piiiiiiiiitkäksi toviksi.

Jumping off the tallest tower in southern hemisphere - Auckland

6. Pelkäätkö vanhenemista? 

Lapsesta saakka säilynyt sama askarteluharrastuskin
- pitääkö se nuorekkaana?

Empä ole osannut pelätä
- mieluiten olisin ollut koko elämäni vähän vanhempi.
Tuntuu, että minä olen aina ollut liian nuori kaikkeen....
Kouluunkin laittoivat vuoden nuorempana, kriteerit:
kun oli niin pitkä ja osasi lukea...

Ripille en päässyt omien kavereiden kanssa... enkä saanut samaan aikaan mopoa, ajokorttia, enkä päässyt ravintolaan (tai ehkä pääsinkin)
Enkä siis eläkkeellekään...
kun tuli valittua niin paljon
vanhempi Ukkokulta. Mieluiten olisin samanikäinen!!

Voi minua - liian nuorta!! 
Olen jo useita vuosia sanonut itteäni
6-kymppiseksi, vaikka vasta ensi vuonna sen vihdoin täytän....
ja silloinkin olen liian nuori...
eläkeikä senkuin karkaa vain kauemmaksi!!

7. Onko sinulla jokin bucket list eli lista asioista, jotka haluat tehdä tai saavuttaa elämäsi aikana?

Listaa ei ole - mutta aina kun joku seikkailu on seikkailtu,
niin mieli tai peukalo alkaa googlettaa uusia vaihtoehtoja...
Jotain kivaa odotettavaa pitää aina olla, muttei missään tapauksessa listaksi saakka.

8. Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut elämäsi aikana? 

"Tie tyttö noista jottain!"
Ompelija-mummini lause on ehdottomasti elämäni paras ja pisimmälle kantanut neuvo!!
Sain kaikenlaista ihanaa: pitsejä, nappeja, nauhoja,helmiä, tilkkuja ja ISON PULLON Erikeepperiä!
Kaikesta liimaamastani sain aina kehuja!!

Kenenkään muun paperinukeilla ei ollut oikeita pitsejä ja nappeja vaatteissaan
ennenkuin oppivat minut tuntemaan, hih...
Ikuisesti kiitollinen Mummille täst'ä PellePelottomasta kokeilija-luonteestani!
Kokeilunhalu vain kasvanut ja laajentunut iän myötä erilaisille tekemisen aloille.
Senkin uhalla ja siitä välittämättä,
että ei nämä mun räpellykset suinkaan aina onnistu ensi yrittämällä, EI!!! 
Mut se sisuunnuttaa vaan lisää... eli ei lannistuta!!

 Melkoinen sotku&siivo... mut yrittänyttä ei laiteta!!
 Kattokaas tuota päällimmäistä vohvelia... jopas onnistui...
ja opin taas uutta, että ilman kanamunaa ei vohvelit onnistu...
ilman jauhoja ne on onnistuneet jo 1½-vuotta!!

9. Mikä on eniten käyttämäsi emoji? 

😅 - kuvastaa niin montaa tilannetta,
eli aina sattuu ja tapahtuu, mut huumorilla kun ottaa, niin...

10. Jos sinussa olisi varoituskyltti, mikä se olisi? 

Tuo kyltti olisi hyvä oikeasti olla minussa - muita varten!! Joskin itseä juuri eniten kiehtoo, että mitä tuon kyltin takaa löytyykään...

11. Onko sinua koskaan kiusattu? 

n. 10-vuotiaana muutettuani uuteen kouluun oli vaikea päästä "piireihin" - ehkä se oli sellaista ulkopuolelle jättämistä.
Se teki minusta sanavalmiin ja sittemmin; 
Ikävä kyllä muutuin itse sellaiseksi, joka loukkasi sanoillaan. Lukioon (taas muutettuani) pääsin aloittamaan alusta uusien kavereiden kanssa.
Seuraavan kerran koin olevani kiusattu ensimmäisessä esimiespaikassani, luottamusmies kiusasi,
mutta työtäänhän hän vain teki. Olin vastavalmistunut nuori esimies ja kokenut konkari vastassa...
Kumpi meistä sitten voitti??!! Mennessäni ko työpaikkaan siellä on 23vakituista työntekijää ja kun jäin vauvalomalle, niin 8!! Reilut 2-vuotta pääasiallisin työtehtäväni oli irtisanoa ihmisiä ja tehdä itse varsinkin sunnuntaisin 16h työpäiviä.
Kai minä voitin!! Mutta niin inhottavalla tavalla - etten enää koskaan ollut valmis palaamaan ravintola-alalle!! 90-luvuin alun lama oli kai suurin syyllinen!!

12. Jos poliisi pidättäisi sinut, mitä läheisesi ajattelisivat ensimmäiseksi sinun tehneen?

Läheiset olisivat varmaan huolissaan enemmän poliisista kuin minusta...
Väärinkäsityshän se olisi ja Repolainen laulaisi poliisin suohon kuten Väinämöinen aikoinaan Joukahaisen... Olen minä parit sakotkin "suohon laulanut"

13. Mitä olet oppinut muutoksesta elämässä?

Elämä itsessään on sellaista "opintomatkaa"- tähänkös kohtaan pääsen sen yhden lempparilauseeni laittamaan; eli: "Jos kukaan ei suutu, niin mikään ei muutu!!
Muutos opettaa ja ihaninta on ehkä se, ettei vielä tiedä mikä huomenna muuttuu/on toisin...
eli mitä huominen opettaa... ja mitä ylihuominen jne.
Utelias olen kaikelle uudelle...
Ukkokultaani lainaten - pitää niitä terroristejakin syntyä, että maailma pysyy kohtuudessa...
ei siitäkään mitään tulisi, jos kaikki olisi mallillaan.... itseasiassa hän on mielestäni varsin oikeassa.

                                                                                        14. Kahvi vai tee?

KAHVI-kahvi-kahvi.... ei missään nimessä tee... olen kipeä, jos juon teetä, onneksi viimeisestä teekupillisesta on yli 10-vuotta aikaa... saisi mennä toinenkin mokoma!!

15.Lempiaineesi koulussa? Entä inhokkisi? 

Luovat aineet, liikunta ja lukuaineet.
Kielistä äidinkieli ja varsinkin ainekirjoitus
- kun sai kirjoitella omiaan.

Vieraat kieletkin olisin halunnut luovemmiksi...
Ärsytti kun kokeessa menetti pisteitä
kun joku typerä "a" tai "the" puuttui...
Taisi kyllä puuttua jotain muutakin...
Varsinkin ruotsi oli oikeaa pakkopullaa... heh heh...
sehän olikin siihen aikaan pakkoruotsia!! 

16. Arvokkainta, mitä omistat?

Arvoja ja arvokkaita asioita on elämässä paljonkin
- mutta OMISTAN niistä vain omat ajatukseni ja kokemukseni.

Joten vastaan, että elämänkokemukseni on arvokkainta. Kiitollinen, että olen saanut elää aikalailla omannäköistäni elämää... aikalailla sellaisessa fyysisessä ja sosiaalisessakin ympäristössä,
jossa oikeasti viihdyn. Vaikka kolhinut itseni siihen kuntoon, että säännöllistä remppaustarvetta ja kipuja - niin niitäkin uhmaamalla ja nujertamalla vain pusken tekemään asioita joista nautin,
ja vielä sellaisten ihmisten kanssa joita rakastan ja joita arvostan... 

Kivuista, säryistä, taivavista ortopedeistä huolimatta, tai ehkä juuri niiden vuoksi on jäänyt ja toivottavasti jää jatkossakin arvokkaita MUISTOJA - omat muistonsakin sitä muuten omistaa. Repolaisen filosofisuus pääsi nyt valloilleen...
Tuntuu, että osaa arvostaa toimivaa elämää - kun se aina ei oikein tuppaa toimimaan!!
Toimivuuden eteen on sitten puolestaan valmis pistämään kaiken peliin...

Tämän tyypin kanssa on saatu eniten aikaan myös yhteisiä
tosi arvokkaita MUISTOJA!!
Kolme upeaa lasta - jotka puolestaan tekevät meidän elämään muistoja yhä!!

 

17. Jos deittailisit, mikä olisi sinulle deal braker (eli asia, jonka takia et voisi ryhtyä toisen kanssa parisuhteeseen)?

Nyt pistit kyllä niin pahan.... ja koskaan ei pidä sanoa ei koskaan!!
Mutta luulen, että mun deittailut on deittailtu... liekö geeniperimää äidiltä...
Ei hänellekään ole kukaan kelvannut... eli kaikki muutokset siihen ainoaan oikeaan
on niitä deal brakereita... Toista samanlaista ei löydy - niin on mieluummin ilman. Äiti reilut 20v!
Saman epäilen olevan kohtaloni jos... mieluiten itte häippäisin tästä elostamme ensin...
etten joutuisi elämään ilman maailman ihaninta ihmistä, jonka kanssa polut on näyttäneet niin samaan suuntaan ja visiotkin osuneet yksiin yli 4kymmentä vuotta... Aina kannattaa kyllä elää kuin viimeistä päivää!! Siltä kuulemma menomme usein ulkopuolisen silmin vaikuttaa.... (heh heh)

18. Uskotko jumalaan?  

Lienen totaalisen "uskomaton tyyppi". Uskonnot on kiehtoneet kyllä aina - siis oikeasti monikossa. Olisin voinut kylä kirjoittaa tuonne lempiaineisiinkin Uskonnon... sillä tärpillä vetäisin reaalissakin parhaan arvosanani...Myöhempien aikojen pyhien jeesuksen kristuksen kirkko... hih!!
Pari mormonivaihtaria oli olleet luokallamme, muistaakseni ykkösellä... ja yhä se kolmosella tuli kuin apteekin hyllyltä, vaikka olin panostanut historiaan ja maantietoon!! Tulee muuten yhä...  eli ne omat kokemukset - ne ne mieleen painuu eikä se päntätty tieto. Arvokkainta siis... mitä omistan, on omat kokemukset... taas todistettu!!

Ihanaa myös, että osa jälkikasvustammekin on saanut syntyä eri uskontoon. Budhalaisuus on kiehtovaa ihan lasten syntymästä saakka... niin erilaisia juhlapäiviä - aina oppii uutta!!

19. Mikä tekee sinut iloiseksi?

 Iloa tuottaa onnistumiset, eli asiat/tekemiset, joissa kokee olevansa hyvä. 
Mitä enemmän niille saa mahtumaan päiviinsä aikaan - niin sitä enemmän päivissä on iloa!!

Rakastan ryhmäliikuntaa ja tanssitunteja, mutta ylitse kaiken on nämä useamman laudan step-tunnit!
Jumppaa myös aivoille!

20. Miten pääset eroon hikasta?

Juomalla piiiiiiiiiitkän lasin vettä tai "kuivassa paikassa" pidättämällä hengitystä.
Joskus onnistuu, joskus ei... ei ole muuten aikoihin ollut hikka... mistähän sekin johtuu...
nuorempana oli useinkin... 

Tartu haasteeseen.... tulen ilolla lukemaan pohdintojanne

Kesätyöhistoriani - Blogihaaste

Kylläpä olikin hauskaa lukea Kepposen kesätöistä,

innostuksesta, sinnikkyydestä ja yritteliäisyydestä työelämään.

Ajatukset omiin varhaisiin töihin lähti heti laukalle,

mutta itseni tuntien halusin kaivella kuvia arkistojen syövereistä.
Niimpä se ei ihan nopsaan onnistunut tähän haasteeseen vastaaminen,
kun on tässä taasen kaikkea muutakin säätämistä...
Heh heh... varsinainen säätäjä olen tainnut olla koko "pitkän ikäni!"

Itseasiassa en löytänyt edes sitä etsimääni lehtikuvaa 
Kotiliedestä ehkä vuosilta 1968-1969
Kuva on minusta hörppimässä tassilta maitokahvia
palovartijan talon kesäkahvilassamme Punkaharjun yhdellä korkeimmalla mäellä,
(lapsuuskotini) jossa mummini piti kesäisin kahvilaa.

Enhän minä siellä nyt tietenkään töissä ollut (4-5 -vuotiaana), 
mutta hoidin kuulemma markkinointia aivan loistavasti...
höpöttämässä turistien ja näemmä lehtitoimittajienkin kanssa ja kuvattavana.
Punkaharjun viimeisestä palovartijasta, papastani sentään löytyi komeita kuvia
  

Lapsuudessani, ehkä johtuen siitäkin, että olin ainoa lapsi olin kaikessa aikuisten hommissa mukana.

Tunsin itseni niin kypsäksi ja "aikuiseksi" jo varsin varhain
- laitettiinhan mut kouluunkin jo juuri täytettyäni 6-vuotta, osasin lukea ja olin pitkä!!
Kaipa näistä seikoista juontaa kova "aikuistumisen" ja pärjäämisen halu.

Eikä kukaan edes kyseenalaistanut sitä, että minä, juuri 11-vuotta täyttänyt pitkä 174cm tyttö
pääsin suhteilla äitini hyvän ystävän Anjan pitämään terveyskeskuksen kanttiiniin töihin.

Rinta nousee yhä jotenkin rottingille, kun muistelen tuota luottamusta minua kohtaan.
Sain omat avaimet tuohon pieneen kopperoon terveyskeskuksen aulassa. 

Ensitöikseni laitoin aina sähkölevyn päälle ja keitin 8 kanamunaa
(mahtuivat juuri sopivasti kattilaan) muna-anjovisleipiä varten!
Ensimmäiset asiakkaat olivat aina labrasta tulevia suolaisen nälkäisiä.
Tein myös kinkkuleipiä ja Anja opetti minut koristelemaan leivät kauniisti... 
työaikani oli 3tuntia ja kuinka hienoa olikaan saada 15markkaa joka työpäivä lähtiessään.

Kanttiinissa työskentelin lukioikään saakka - isompana muistaakseni 5h.
Olin siellä joka kesä ainakin kuukauden ja usein myös joulun välipäivinä. 

Tämä kuva on rippikesältä ja samaiselta kesältä, kun sain tiedon,
että minut oli valittu Savonlinnan taidelukioon - se tiesi muuttoa pois kotoa.

Vanhemmat varmaan kustansivat ihan hyvin asumiseni ja opintoni,
mutta kun itseansaittuun rahanmakuun oli tottunut, niin 
sitä haki töitä heti myös uudella paikkakunnalla.
Paikalliseen Itä-Savo lehteen ilmoitus ja näin ihanat hoitomuksut sain kainalooni.

samaan perheeseen syntyi lukiovuosina vielä neljäskin ihanuus.
Kyseessä oli yrittäjäperhe ja vanhempien työpäivät jatkuivat pitkälle iltaan.
Itseasiassa minusta tuli kuin tuon perheen "isosisko"
- minut otettiin kaikkialle mukaan, talvella laskettelureisuille, kesällä lomamatkoille
- se oli upeaa aikaa!!
Nämä ihanuudet oli häissämmekin!

Lukiovuosilta löytyi hauska vanhojentanssi kuva
ja vapaaaikaa siivitti aktiivinen Sapkon naisjaostoon kuuluminen
- työtä sekin oli... joskin vapaaehtoistyötä lörtsyjä ja makkaroita myyden peleissä
ja kaikissa muissakin joukkueen kissanristiäisissä. Miten sitä ennättikin joka paikkaan???
 

Lukion jälkeen jatko-opinto paikka ei auennutkaan mieluisimpaan, eli lääkintäjumppariksi.
Edessä näytti olevan välivuosi ja onneksi Sapkon suhteiden avulla pääsin
ensin kesätöihin Savonlinnan satamassa sijaitsevalle kuuluisalle Lippakioskille
ja sittemmin samaisen omistajan avaamaan ihan ensimmäiseen kebab-ravintolaan töihin.

 
Yrittäjän tytär oli päässyt opiskelemaan ravintola-alaa ja houkutteli minutkin sinne kuukauden jälkikäteen,
sillä pari opiskelijaa lopetti opintonsa ja niinhän siinä kävi, että pääsinkin.  

Tässä kuva kesältä 2021, kun piti käydä pehmiksellä vanhalla kesätyöpaikalla.

Ravintolakoulu muuttikin ammatillisia suunnitelmia useammaksi vuodeksi
- töitä riitti, niin kesätöinä kuin viikonloppu keikkoinakin

Rahakkaimmat (mutta myös rankimmat) kesätyöt tein opiskeluvuosina Oopperajuhlilla.
Aamupäivä linnan kahviossa, sen jälkeen kattamaan siiman kera saleja juhlakuntoon.
Olen muuten tarjoillut painavalta hopeavadilta Tellervo Koivistolle paistettuja muikkuja.
Jos olisin ollut muutaman sentin pidempi, niin olisin saanut tarjoilla itselleen Maunolle.
Meidät tarjoilijat nimittäin laitettiin pituusjärjetykseen...
henkilökunnasta sai näkyä mahdollisimman vähän... eli pitkät eteen, heh heh!!
Ja jos kaiken paljastan, niin olen istunut myös Kalevi Sorsan polvelle, heh heh!!

Opin myös ulkoa aariat "Kuningas lähtee Ranskaan" oopperasta
- sillä kuuntelinhan sen 11 kertaa. 
Työpäivät olivat vähintään 16 tuntisia, joskus jopa 19h.
Ihailin paria kokkia ja heidän vaimojaan, jotka asuivat muun vuoden Espanjassa
ja kävivät töissä vain Oopperajuhlat kesäisin.
Minäkin aloin haaveilla vastaavasta... mutta ensin pitäisi valmistua.

Tyylikäs hovimestariharjoittelija menikin sitten rakastumaan toisena opintovuotenaan asiakkaaseen...
Meistä kumpikin seurusteli tahoillaan, minä olin kihloissakin,
mutta niin siinä sitten vaan kävi, että tämä Ukkokultani vei jalat alta.

Siinä muuttui suunnitelmat Espanjaan muutosta ja
toinen Olavinlinnan kesäkin jäi vajaaseen kuukauteen.
Sillä minähän muutin heidän maatilalle - tosin en purkanut edes tavaroitani ennenkuin
tuleva ukkokultani löysi vihdoin meille alivuokralaiskämpän kyliltä
- tämä "kaupunkilaistunut diiva" ei enää suostunut asumaan useamman sukupolven kommuunissa.
Loppukesän kävin tekemässä keikkaa Imatran Valtionhotellissa ja Vuoksenvahdissa. 

Lie ollut kuumaa aikaa, kun oli pakko välillä viilentyä pakastimessakin.

Kai olisi ollut mahdollista jatkaa töitä talvikin jommassa kummassa,
mutta olimme myös molemmat hakeutuneet opiskelemaan.
Minä taasen sitä kuntoutusalaa, ukkokulta hissialaa.
Minä pääsin Joensuuhun ja ukkokulta Hyvinkäälle. 

Hyvinkää voitti - mun oli helppo löytää ravintolatöitä,
tein keikkaa useammassakin ravintolassa ja seuraavana keväänä hain itsekin opiskelemaan...
Yllätys-yllätys, en enää kuntoutusalaa, vaan hotelli- ja ravintola-alan esimieheksi.

Kesä- ja keikkatyöt monipuolistui, olin kokkina, olin viihde-emäntänä,
salivastaavana, ravintolapäällikkönä
 ja lopputyönä pääsin mukaan suunnittelemaan kokonaisen konseptin CasaMia ketjulle,
ruokalista ja miljöö...
Sen myötä muutimmekin sitten työni perässä tänne Turkuun.
Elettiin kuuluisaa 90-luvun alun lamaa
ja eipä kokematon vastavalmistunut hotelli-ja ravintolapäällikkö voinut edes käsittää mikä vaikutus oli,

 kun Turkuun oli rakennettu uusi jäähalli
ja kaikki Tepsin pelit siirtyivät aivan toiselle puolelle kaupunkia.
Hikihatussa painoi päällikkö itse kaikki sunnuntait 16h, 
mutta työ oli silti vain lomautuksia ja irtisanomisia.
Aloittaessani innokkaana päällikkönä vakinaista henkilökuntaa oli 23
ja jäädessäni (Luojan kiitos) äitiyslomalle 2-vuotta myöhemmin vakituisia oli 8.

Vaikka tuon aikaisissa kuvissa hymyilen itsevarmana ja määrätietoisena,
 niin oikeasti hoidin jääpaloilla pois itkusta turvonneita silmiäni,
jotta edes näyttäisin itsevarmemmalta kokemusta omaavan luottamusmiehen kanssa neuvotellessani.
Paloin totaalisen loppuun koko ravintola-alaan, joten arvatenkaan en koskaan palannut
sinne töihin... vaikka yhä edelleen rakastan suunnitella ruokia ja kokeilla kaikkea.

Lasten myötä jäin ensin perhepäivähoitajaksi
5-vuotta kotona ja sitten alkoi taasen opiskeluputki
ja kesätyöt, heh heh!!

Opiskeluni liittyivät vihdoin edes vähän lähemmäksi nuoruusvuosien suunnitelmia. 
Sosiaali-ja perhetyön kautta loppujen lopuksi ihan sinne nuoruuden unelmaan = kuntoutukseen. 
Viimeisimmät korkeakouluopinnot sain päätökseen vasta (2013)
ollessani jo kahden lapsen mummo (nyt olen viiden)
joten kesä- ja keikkatöitä kertyi vielä päiväkodeista, jumpanvetäjänä,
ja liikuntakerhojen ohjaamisista ja pariin kirjaprokkikseenkin innostuneena mukaan. 
Eikä musta hullusta vieläkään tiedä - vaikka lähtisin taas opiskelemaan....
sit pääsisi taas kesätöihin, heh heh!
   

Vaikkei pyöräily liitykkään muutoin kesätöihini, kuin työmatkapyöräilynä
- niin laitan tän ihanan kuvan meistä vuodelta 1983.
Minä hullu saatoin ajaa tän ihanuuden luo vapaapäivänä yhteen suuntaa 60km ja vielä illalla takaisin... mikäli 
seuraava päivä oli jo töitä!
Paluumatkalla muistan korvamatona olleen aina: "Mul on levottiomat jalat, levottomat jalat..."

Napatkaas haaste vastaan ja viekää aikamatkalle "urakehitykseenne"