No niin, nyt on vanha ka
rttakirja saanut kolme ensimmäistä aukeamaa "uutta tarinaa"
muistoksi viime vuoden syys-lokakuun vaihteen seikkailustamme Santorinilla.
Tämä repaleinen kirja sopii mielestäni niin paljon paremmin kertomaan Kyklaadien saariin kuuluvan Thiran= Santorinin tarinaa... kuin joku valmis albumi
ehkä siksikin, kun tykkään yhdistää MixedMediaa ja skräppäystä...
ehkä hieman ArtJournaliakin kun vauhtiin pääsen!
Siis selkokielellä sotkea kaikenlaista siihen asti, että näyttää omaan silmään miellyttävältä!
Näitä meidän omia "tietopläjäyksiä" syntyy aina reisuillamme oman uteliaisuuden,
eli itse koetun/nähdyn perusteella haetaan Googlesta/Wikipediasta lisäfaktaa,
ja sitten niistä syntyy "Repopediaa"
Saaren ja sen elämän synnystä = Muinainen Thera (Archeia Thera)
Tulivuorenpurkaus tuhosi Minolaisen kulttuurin n.1600 eKr. Kykladien saaristoon
kuuluvan saaren vuosisadoiksi asumattomaksi.
Vasta 800-luvulla eKr. doorilaisia
saapui saarelle yrittämään maanviljelyä
- sen onnistuessa he asettuivat asuttamaan ja
rakentamaan johtajanaan Thera-niminen mies saarta uudelleen. Sittemmin koko
saari nimettiin hänen mukaan Theraksi
(puhekielessä paikalliset käyttävät Thiraa)
Santorini-nimi
tuli vasta 1200-luvulla venetsialaisten ottaessa haltuunsa Kykladien saariston.
Saari kantaa siis yhä ylpeänä molempia virallisia
nimiään.
Muinaisen Theran raunioita pääset näkemään korkean Mesá Vounó -vuoren rinteillä ja sen huipulla.
Vuori sijaitsee
saaren itäreunalla Kamarin ja Perissan kylien välissä kohoten todella jyrkästi merestä.
Kamarin puolelta nousee kunnon serpentiinitie ylös vuorelle, autollakin voit yrittää,
jos omaat hyvän peruutustaidon... vastaantulevia autoja ei nimittäin ohiteta kuin mutkissa.
Perissan puolelta johtaa kivinen polku. Maisemat ovat huikeat molempiin kyliin.
Arkeologisia jäänteitä on jo polun varsilla, alttaria ja kiviseinämien
jäänteitä
– yksi ihasteltava varhaiskristillisen basilikan päälle n.800–900-luvulla
kyhätty kirkko.
Meidän piti tämä vaellus jättää lopumpaan lomaan... ja mennä vain vähän matkaa kokeilemaan kuinka
jyrkkä karttakuvissa hauskana näkyvä serpentiinitie on…
mutta niinhän siinä kävi, että kiivettiin huipulle saakka ihailemaan auringoslaskua
- jota tosin niin Idästä oli mahdoton nähdä... aurinko laski vuoren taakse pimentäen vuoroon vuoren kummankin puolen salaperäisesti.
Takaisin Kamariin laskeuduimme kivisempää kinttupolkua juuri tuon basilikan kautta.
Repaleisia sivuja vahvistin washiteipeillä
ja gessolla sekoittaen joukkoon vanhaa krakleerausainetta.
Samalla liimailin vesi-Erikeepper liuoksella
matkaesitteistä karttoja ym. kivaa
sivuille odottamaan valokuvia
|
|
Sääennuste lupaili niin pilvetöntä taivasta parille seuraavalle päivälle...
ja koska olimme matkalla bongaamaan yhtä maailman kuuluisinta auringoslaskua
saaren pohjoiskärkeen Oiaan (puhekielessä Ia)
niin matka jatkui jo yhden yön nukuttuamme paikallisbussilla pääkaupunki Firan kautta Oiaan.
Bussi aikataulu on ihanan repaleinen (sitä käytettiin paljon) ja pieniä 1,60 bussilippujakin kertyi lähes korttipakaksi saakka... se selvinnee albumin edetessä, että miksi...
Oia lumosi samantien - kuvat eivät todellakaan pysty kertomaan tuon kalteran
ja kaupungin katujen korkeuseroja,
valkoisten talojen määrää, sokkeloisuutta kapeine kivikatuineen
ja turkoosikupolisine kirkkoineen, unohtamatta upeita vanhoja tuulimyllyjä.
Aika pysähtyi ihailuun ja uteliaisuuteen tutkia rinteen salaisuuksia!
Tämä tarina jatkuu seuraavaksi sillä kuuluisalla auringonlaskulla....
Projektini alkuosalla osallistun seuraaviin haasteisiin
TryItOnTuesday-In-with-newAlthough I love to use old stuffs (= recycle) the most...
