Missä Rolex?

Monellakin voi olla Rolex ranteessa,

mutta entä masussa?

Itseasiassa, jos tämä olisi kehonosien välinen kilpailu
- niin masut voittaisi mennen tullen ranteet
 sillä Rolex on Ugandan suosituin pikaruoka.

Niitä kadunkulmia ja pihapiirejä,
joissa meidän risukeitintä muistuttava
pikkuinen uuni "muurinpohjalevyineen" oli
- Oli nimittäin joka mutkassa ja käänteessä...
Pääkaupunki Kampalassakin
käänsit pääsi mihin suuntaan tahansa,
niin aina luki Rolex.

Maaseudulla oli "kioski-katuja"
mutta aivan yhtä hyvin saatoit pysähtyä pihaan,
jossa uunin näit ja kysäistä Rolexia
ja se kyllä sinulle paistettiin.
Erinomainen pikaruoka ja
"energiapatukka" myös fillaroijille.

Roll eggsin sisälle käärittiin mitä sattui löytymään, 
tässä tomaattia ja sipulia.

Kokemuksemme Afrikkalaisista ruoista vaihtelevat kovasti
Uganda meni heittämällä kärkeen!!
Annokset ovat jättimäisiä
- mutta normaali Ugandalainen syö kerran päivässä. 

Ja mikä parasta, ruoka on todella terveellistä.
Maut mietoja
- joskin paikallisella chilitipalla saat kyllä potkua!!

Kansa itse elää pääsääntöisesti kasviksilla,
banaaneilla ja koisoilla

Banaania on kaikissa muodoissaan:
fileinä, keittona, paistoksena,
muhennoksena, eli Matoke jota ilman ei yksikään päivä onnistu! 

Banaania käytetään alku- pää- ja jälkiruoissa
- riippuen banaanista,
sillä lajeja on kymmeniä.

Banaaniplantaasit olivat aivan järjettömän kokoisia
- ei ihme, että Uganda ruokkii lukuisia naapurimaitaankin.

Kuin myös kahvittaa ja teettää (heh heh)

Enpä muista ennen nähneeni kahvin kukkaa ja marjojakaan

Ensimmäinen Afrikan maa,
jossa kahvi oli todella hyvää
ja sitä osattiin keittää!

Ja jos jostain, niin kurpitsoista ja munakoisoista
valmistetut ruoat olivat aivan taivaallisen hyviä.
Kibalo ei lainkaan tykännyt, että kuvaan munakoisoja
- sillä ne kertovat köyhyydestä.
Avokadot olivat jättisuuria ja niin maukkaita
Unohtamatta papuja, linssejä ja herneitä.

Ja minähän olin kuin taivaassa
kun kyytipojaksi oli usein kalaa

Alkumatkasta fillarireittimme olivat paljon
järvien läheisyydessä tai niiden ympäriajoja

(niitähän me Suomessakin tykätään polkea) 
Niinpä ensimmäisen viikon majapaikatkin
olivat vesistöjen äärellä.
Upeissa maisemissa.

Liharuoka on harvinaista,
se possu tai vuohi teurastetaan usein uutena vuotena, 
kun perheet kokoontuu yhteen. 

Hedelmiä oli mahdollista ostaa lähes vauhdissakin 
Karviaiskoiso, ananaskirsikka
oli omittu Ugandan marjaksi.
Minä olen sijoittunut sen alkuperän aina eteläamerikkaan,
perulaiset pitivät sitä omanaan.
Mutta myönnettävä on, että näin hyviä ja tuoreita
en kyllä ole mistään muualta saanut kuin Ugandasta
- joten olkoon Ugandanmarja(kin)

Tyypillinen aamupalan aloitus
kuin myös jälkiruoka on hedelmälautanen.
Nuo hedelmätomaatit olivat makeita.

Kaupat tunnistit tuplaovista

Näyttävät pieneltä, 
mutta kätkivät sisäänsä kaiken tarpeellisen ja enemmänkin!

Näin se lähiruoka saapui kyliin. 

Isommissa kylissä Kibale ja Robert olisivat vieneet
meitä "turisti ravintoloihin"
- ei kiitos!

Viihdyimme paljon paremmin
siellä missä he itsekin ruokailivat
ja tutustuimme ihaniin,
niin ystävällisiin ihmisiin. 

Varsinkin lapsiin

jotka näkivät, kuulivat
jo käsittämättömän kaukaa meidät.
Ja tulivat juolksujalkaa
tsemppaamaan, kannustamaan ja moikkaamaan meitä!

Tätä iloa ja riemua jokaisen viikonloppuun!

Samoilla poluilla

Viimeiset kaksi fillarointi päivää
olivat yhtä unelmaa - kuin unta,
josta ei haluaisi herätä lainkaan.

Seepra ja kirahvi
ovat vuosikymmeniä olleet voimaelämineni.
Kai siitä saakka, kun n. 10-vuotiaana
sain Afrikantähti- ja Maailmanympäri pelit.
Naapurintyttö sai Monopolin
- että niitä pelattiin paljon 
ja kun nyt katsoo meidän elämänpolkuja
- niin aika pelien mukaisesti on mennyt!!
Voiko lautapeleillä ennustaa?

Olen ollut todella onnekas,
että olen saanut kohdata lempieläimiäni
luonnollisissa elinympäristöissään
jo lukuisat kerrat.

Mutta koskaan aiemmin,
en ole polkenut niiden kanssa samoilla poluilla,
ihan lähekkäin, vierekkäin
ja toinen toistemme ohi. 
YHDESSÄ - kiireettömästi!

Eihän tällaisesta ole osannut
edes (oikeasti) unelmoida,
vaikka olenkin siitä (salaa) unelmoinut!

Näemmä hulluimmistakin

unelmista voi tulla totta!

Lake Mburon kansallispuisto on monipuolinen, 

5 järveä, kosteikkoja, savannia, mikä tarjoaa varsinkin 
erinomaiset elinolosuhteet lukuisille eläimille:
impalat, antiloopit, puhvelit, hipot, krokotiilit, leopardit, hyeenat
ja yli 350 lintulajia näiden voimaeläinteni lisäksi. 

 
Alueella on tehty todella arvokasta

suojelu- ja kasvatustyötä niin eläinten,
kuin sen kasvuston ja ekologisen tasapainon eteen.

10-vuotta sitten, 2015 koko savanni
oli täyttyä akaasisukuisin pensain ja puin.

2015 tänne tuotiin Keniasta
40 kirahvia - herkuttelemaan,
sillä kirahvin kieli ja suu on todella merkillinen,
koska se pystyy riipimään rikkomatta itseään
pelkät lehdet valtavien piikkien joukosta.

Kun akaasipensas/puu ei saa saa säilytettyä
vettä/kosteutta lehtiensä avulla 
- se kuivuu. 
Kanta pysyy sopivana.

Kymmenessä vuodessa alueen kirahvikanta
on kasvanut luonnonmukaisesti 120 yksilöllä.

Minäkin jo takaan, että voit taatusti bongata täällä
useitakin näistä komeista pitkäkauloista,
joita alueella elää nykyään jo 160. 

Ne todella viihtyvät täällä!

Tuolla meidän takana - kosteikossa
Ibislintujen lisäksi peuhasi 
pari iloista Hippoa!

Kuvia ja muistoja näistä kahdesta viimeisestä(kin)
fillarointipäivästä kertyi satoja.
💗tuntuu samalla täydeltä, että kevyeltä
Ennenkaikkea uskomattomalta,
että ihminen voi kokea jotain tällaista
- olla hetken aikaa osa sitä ja sen keskellä!

Sanaton Onnesta!

Löytyihän ne...

Löytyihän ne, lempeät jättiläiset
vuorigorillat vuoristostaan. 

Useamman tunnin rämpiminen

ei todellakaan mennyt hukkaan.

Tässä vaiheessa mennään alaspäin
- sillä tuolla vastapäisessä tiheässä "parsakaali"metsässä
alkoi vasta se kunnon kapuaminen ja
"Piiloleikin" etsintäosuus!

Tuntui mahdottomalta ajatukselta,
että sieltä voisi löytää
jotain näin upeaa!!

Lauman Bossi - komea Hopeaselkä nähtiin aivan ensimmäisenä.
Sen rauhalliset ja arvokkaat astelut, katseet...
ja lopulta selänkääntö tuntui aivan uskomattomalta
- niin lähellä, vajaa pari metriä väliä. 

Nuoremmat uroot olivat vikkelämpiä 
ja yksi ohi mennessään läppäsi mua reidellekin.
Mitäs olin siinä polulla edessä.

Voimakas ja vahva läpsäys!
Sain kuulemma ikuisen onnen
- sillä on erittäin harvinaista kokea gorillan kosketus.

Sademetsässä sataa, 

 jollei aina, niin usein.
Meillä kävi todellinen tuuri,
sillä saimme nauttia sen sallitun tunnin
14 gorillan kanssa upeassa auringonpaisteessa
ja vasta pois rämpiessä taivas repesi!!

Viidakossa ei pystynyt kuvaamaan

- sillä märät lehdet olivat tosi liukkaat
ja ylösnousu tapahtui enemmän nelinkontin.

Tielle päästessä piti ottaa jo
muistoksi kuva jyrkkyyserosta!
Hih, tällainen oli se leppoisa välipäivä polkemisesta!

Upea VOITTAJA-fiilis!!