perjantai 30. syyskuuta 2022

Punakaalin vuoro päästä lautaselle muodossa jos toisessa

Niin söpö,
täydellisen pyöreä punakaali
suorastaan kutsui päästä koriini
ja keittiöömme.

Leikkasin n. 1½sentin paksuiksi renkaiksi.... 4 halkaisijaltaan suurinta otin
munakkaita varten ja oli niin ihana irtonaista, että keskeltä lähti pikkurenkaat, jotka pääsevät vielä seuraavien åpäiovien aikana tuomaan väriä ihan perussalaattiin. 

Suurimmat renkaat siis uunipellille samanmuotoisen juustoraasteen päälle
- miksi päälle???No siksi, että imee hyvin päälle kaadettavan munakkaan.


Tuohon keskiaukkoon survoin vuohenjuustoa tuomaan lisää makua ja sit vain munakas päälle.
Kuivattua basilikaa ja kirsikkatomaatteja antamaan väriä ja ihan muutama murunen juustoraastetta...

 ja eikun uuniin 175asteeseen

 n.40minuutin jälkeen näyttivät tältä 

eikun syömään.... 


Kaalin reunat silppusin sipulin kera uunivuokaan


Päälle tofukuutioita ja tomaattista oliivisoosia.
Kaikenlaisia Italialaisia sooseja, tahnoja, pestoja ja pastoja ostin
S-marketin Italiaviikkojen jälkeen hyllyn päädystä (kukin euron)
Tuossa Oliivisoosissakin oli hinta 5,89 ja nyt eurolla....
joten arvatenkin otin kaikki jäljellä olleet purkit. 


ja tietty päälle juustoraastetta (nyt kaapissa oli Polar 15, joten raastoin sen lopun)


Uunissa 180asteessa 40min


ja eikun taas syömään....

maanantai 26. syyskuuta 2022

Muutto vol 2

Näin uskomaton auringonlasku odotti lapsuuden kotirannassa,
kun "viimeistä kertaa" sinne matkattiin viime torstaina!
Viimeistä siksi, että kyseessä oli muutto vol 2.
Eka kuormahan haettiin jo 3 viikkoa sitten.

Nyt mukaan kaikki loput tavarat, sänkykin ja tietty muuttaja itsekin, eli äitini.
Hyvästi Itä-Suomi!
Kuuden tunnin sijaan äitini tykö on nyt vain 6km. 


Perjantaista muodostui varsinainen tehopäivä...
Aamupuurot vielä oikeilta lautasilta, mutta lounas, joka maltettiin syödä vasta kolmen jälkeen
olikin jo kertakäyttö kattauksella... 

Tyhjää täynnä - tai no, naapurista lainassa olevat patjat
ja matot, jotka seuraava omista toivoi jäävän paikoilleen...

Periaatteessa muuttomatkaan oltaisiin voitu startata vaikka jo ennen viittä,
mutta koska ajomatkaa olisi sen 6h, niin ilta otettiin rennosti
keräten voimia seuraavaan päivään. 

Eihän se muutto siinä ollut, että kaikki on pakattu....
se purkaminen ja uudelleen järjestely... ehkä enemmänkin kuin puolet.

Niimpä Itä-koti-Suomen ruskamaisemista lähdettiin nauttimaan vielä lenkkeillen
ja ottaen kuvia muistoksi... sillä eihän tänne nyt ainakaan niin säännöllisesti ole tarvetta tulla käymään!! 


Lauantai aamuna varmoin ja päättäväisin askelin heipat vanhalle kodille ja kohden uutta kotia!!
jossa olikin vastassa tehotiimi = vanhimman tyttären perhe. 

Kantotiimi oli käsittämättömän tehokas ja vahva... 
vävyn leveillä hartioilla ei tunutunut missään pesukonekaan... 

  ja mikä ihaninta, niin nuorimmatkin muutto-avut aivan innoissaan.
7-vuotias kantoi kaikki pehmoiset, 12-vuotias otti vastuulleen kaikki särkyvät
- joten kantoi telkut, viritti kanavat
ja 10-vuotias ennätti jo sisutamiseenkin - isomummin makuuhuone näytti tunnissa tältä
ja mummia vietiin jo tutustumaan pihapiiriin.

Isot kehut muuttajalle itselleen...
Reippaana jäi uuteen kotiinsa heti nukkumaan
 - varmasti väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti.

Ja ihan innoissaan Ikean Ihmeelliseen maailmaan shoppailemaan
heti seuraavana päivänä.

Ilman tehotiimiä ei olisi kyllä Ikean "tuhannen palan palapelistä" selvitty millään!!

Jo oikeiden hyllypaikkojen ja kaikkien palasten löytäminen
oli uusi kokemus mullekin.

1½ ylimääräisellä vapaapäivällä pidennetty viikonloppu oli enemmän kuin tehokas
- niin hyvä mieli sulkea ovi ja jättää onnellisen näköinen äiti katsomaan niin tyytyväisenä
Tanssii tähtien kanssa ohjelmaa Uuteen kotiinsa!!
Vielä riittää pitkäksi aikaa hommia...
mutta rauhoitutaan välillä ja annetaan mumminkin tottua uuteen ympäristöönsä
- me muut päästään "töihin lepäämään"!

Lisäämpä vielä kuluneen viikon RUNOtorstai mietteeni tähän postaukseen,
koska näihin muuttoaiheisiin runokin nyt vei...
P-kirjaimella leikitellen (tottakai)


inspiroijana
SusUlvoo-RUNOtorstai-aiheena-Päättäväisyys


Päivä 1.
Peräänantamaton päätös pystyyn pantu päättäväisesti.
Potku persuksille - peesaaminen pannaan 

Puhuri puhalsi pesässä:
pakattiin pikarit pumpuliin,
purkit peiteltiin paperiin. 
Painavatkin pakerrettiin pakolla pakuun.

Piiskattiin, putsattiin, 
pyyhittiin pölytkin pitkin permantoa. 
Pinnat pestiin puhtoisiksi - paljahiksi.

Piti pollan pinkeenä puhteet päivän. 
Pinnistellen päättäväisesti päätyyn päästiin.
Päät pöyhittyihin palleroihin painettiin
- peiton pehmeän painallukseen. 

Päivä 2. 
Pimeään pihaan perävalot-pakokaasut päästeltiin.
Pisarat poskilla päätietä pitkin paluumatkalle pitkälle.

Päätös pitää
- paikkaan parempaan
piiriin perheen perustamaan pesää. 


keskiviikko 21. syyskuuta 2022

RUNOtorstai_Uneton yö

Lähes viikko sitten SusUlvoo_blogissa-RUNOtorstain-aiheena-Uneton-yö

Hippasen kiirutta on pitänyt niin töissä
kuin vapaa-ajalla, minkä ajankäyttöä kiihdyttää äitini muutto.

Unirytmi on ollut itselläkin kaikkea muuta kuin normi
- joten ihmekkös tuo, kun aamuyön tunteina mieleen hiipi: UNEN elämänkaari
- uskollisesti U-alkuisin sanoin
- leikkimieleni siis on yhä tallessa tässä unirytmiltään erilaisessakin arjessa, eli näin


Uskomukseni unesta

Unikko untuvainen uinuu,
unessaan uudistuu. 

Uhmaikäinen untenmaille unihiekalla?
Uhkailemalla?

Uppiniskainen uhitteleva "ukkosmyrsky"
unille usein uniajan umpeuduttua.

Urakehityksessään unettako uskoo
urhoollisesti uurastava urbaani 
uran urkenevan? 
Uhrautuu - uupuu - ulvoo:
Unta-unta-unta!!!

Ulsterista urheiluvaatteisiin
uudistamaan ulkoista uskottavuuttaan
Uneen uuvuttaako ulkoilma, urheilu?   
 
Ura ulkoistettu - uutuudet unohdettu.
Unelias uneton unilääkkein uneen.

heh heh...
Viime torstaina viikon aiheen nähtyäni riimit vei ajatukseni samantien
Stephen Kingin kirjaan vuodelta 1994 Uneton yö (Insomnia)
I-kirjaimella jo aloin ilakoida... mutta jääköön se toiseen kertaan....

Ilahduttavaa loppuviikkoa - hyviä ja riittäviä unia samalla toivotellen!

perjantai 16. syyskuuta 2022

Pizza-perjantai, arvannet jo MISTÄ?


Pizza perjantai... kaalista tottakai!!
Eilen suuntasin työpäivän ja muutenkin aikas rankan työviikon jälkeen 
  mein Parhaaseen Cittariin, Isoon Kupittaan CityMarkettiin
Sehän oli kuin "Kaalien taivas"!
Koskaan - Missään- Ennen en ole nähnyt näin LITTANAA kaalia
Käärylekeräkaali on tuotenimi!
Korkeutta sellaiset 4-5cm ja ympärysmitta 24cm tässä 870grammaisessa jättiläisessä
 minähän näin siinä heti "Pizzapohjan"
eli halkaisin vain kahtia


ja ei muuta kuin täyttämään pizzoja
 Tacosoosia - meni muuten koko purkillinen kumpaankin....

täytteeksi ruskistin hienonnetun sipulin kera karitsan jauhelihaa,
mozzarella- ja Aurajuustoa, sekä tomaattisiivuja. 
Päälle sinileima-emmentalia ja ripaus oreganoa


Uunissa kesti 180 asteessa liki tunnin... oli sen verran "isot kaverit”


Lautaselle ja villirucolat päälle... 
Ukkokulta söi puolikkaan ja minä neljänneksen... siis oikeasti TODELLA RUOKAISAA

Tänään saatiin käteen meiksin (=äitini) uuden kodin avaimet...
illalla jo mittailemassa tarkemmin "nurkkia".
Huomenissa nuorten kera se ensimmäinen kuorma, 
joka haettiin pari viikkoa sitten...
Miten ihmeessä me saadaan se vuodesohva niitä kierreportaita pisin sinne ylös...
hissiin ei näet mahdu... no, vävy on vahva, heh heh...

Viikon kuluttua lähdemme noutamaan sitten toista pakukuormaa 
ja mummon on itsensäkin mahduttava kyytiin...
siitä tulee siis oikeasti totta, että meiksi muuttaa 11-vuoden suunnittelun
ja harkinnan kautta meitä lähemmäksi...
Mitattiin muuten eilen välimatka, 6km 870metriä
- huomattavasti helpompaa kuin NYt, autolla 6h.

Energistä viikonloppua kaikille teille ihanille lukijoilleni
ja muillekin " salaperäisille kurkkijoille"
jotka ei jätä käynnistään kommenttia...
Niistä niin ilahtuisin - vaikka vain pienen pienenkin "jäljen jättäisi"! 

torstai 15. syyskuuta 2022

Kaali puhkesi kukkaan

Piti päästä taas vaihteeksi leikkimään ruoalla.
Oli jotenkin niin näpsäkkä kaali, että päätinkin tehdä siitä veneiden sijaan kukkasen.

Viikonlopulta oli jäljellä vielä niin paljon basilikasta tekemääni tuorepestoa, 
että survoin sitä joka väliin ja väriläikiksi sitten suippopaprikaa ja helmitomaatteja

Sitten tiiviisti paistopussiin, johon olin lorauttanut noin desin vettä.
Ja ei muuta kuin kattilaan höyrystymään.
Miedolla lämmöllä annoin kiehua n. 40min
siihen saakka kun kaalin vihreys alkoi muuttua vaaleaks.  

Kuva jäi tästä pikku kasarista, mutta vaihdoin suurempaan, kun alkoi roiskia vettä yli kiehuessaan.

Höyrystämisen jälkeen uunivuokaan ja avautuikin helposti ja nätisti.
Raotyin kaalivälejä vielä lisää ja lisäilin väleihinkin pestoa, tomaatteja ja paprikaa

Pikkuisen tietty juustoraastetta päälle ja taisi olla kymmenisen fetakuutiotakin jääkapissa, joten nekin...

ja sitten toiset 40min uunissa 180asteessa. 
Käytin kiertoilmaa, kun mulla oli broiskujakin samaan aikaan uunissa,
niin ruskisti aika rapeiksi nuo kaalin "terälehdet"
- mut kivan rapsakoita olivat nekin. 

Tähän vuoden aikaan ei muuta höystettä tarvinnut kun kourallisen tuoreita puolukoita
- ukkokulta lisäsi vielä puolukkahilloa

Tulee varmasti tehtyä uudelleenkin, täytteitä voi vaihdella mielen ja kauden mukaan...

keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Repputehtailua


Reppukortit herättikin kiinnostusta
ja olen saanut näperrellä niitä nyt iltojen iloksi minkä olen ehtinyt.

Kolme luikahti maailmalle niin etten ennättänyt kuvata,
mutta tässä niiden aika identtiset serkut kuvattuna
malliksi ittellekin tulevaa varten:
"Eestä ja takkaa, sivusta ja makkaa!"
.... vai miten se menikään??. 




Nyt alkaa onnistua tuo repun etuosakin enemmän "pullolleen",
että mahtuu sitten sisälle mitä kukin haluaakin.
Eläkekorteiksi näitä olen aiemmin taiteillut (täällä ensimmäinen)
- mahtuu vaikka isommankin työporukan henkilökohtaiset toivotukset reppuun muistoksi laittaa. 

Nämä kortit menevät kuulemma muuhun tarkoitukseen ja tilattiin ilman tekstiä...
siksipä etuosan yläosaan leimailin vain hennosti koukeroita,
ettei mikään varsinainen kuvio jää piiloon,
jos antaja haluaakin siihen vielä jotain henkilökohtaisempaa liittää. 

maanantai 12. syyskuuta 2022

Kesätyöhistoriani - Blogihaaste

Kylläpä olikin hauskaa lukea Kepposen kesätöistä,
innostuksesta, sinnikkyydestä ja yritteliäisyydestä työelämään.

Ajatukset omiin varhaisiin töihin lähti heti laukalle,
mutta itseni tuntien halusin kaivella kuvia arkistojen syövereistä.
Niimpä se ei ihan nopsaan onnistunut tähän haasteeseen vastaaminen,
kun on tässä taasen kaikkea muutakin säätämistä...
Heh heh... varsinainen säätäjä olen tainnut olla koko "pitkän ikäni!"

Itseasiassa en löytänyt edes sitä etsimääni lehtikuvaa 
Kotiliedestä ehkä vuosilta 1968-1969
Kuva on minusta hörppimässä tassilta maitokahvia
palovartijan talon kesäkahvilassamme Punkaharjun yhdellä korkeimmalla mäellä,
(lapsuuskotini) jossa mummini piti kesäisin kahvilaa.

Enhän minä siellä nyt tietenkään töissä ollut (4-5 -vuotiaana), 
mutta hoidin kuulemma markkinointia aivan loistavasti...
höpöttämässä turistien ja näemmä lehtitoimittajienkin kanssa ja kuvattavana.
Punkaharjun viimeisestä palovartijasta, papastani sentään löytyi komeita kuvia
  
Lapsuudessani, ehkä johtuen siitäkin, että olin ainoa lapsi olin kaikessa aikuisten hommissa mukana.
Tunsin itseni niin kypsäksi ja "aikuiseksi" jo varsin varhain
- laitettiinhan mut kouluunkin jo juuri täytettyäni 6-vuotta, osasin lukea ja olin pitkä!!
Kaipa näistä seikoista juontaa kova "aikuistumisen" ja pärjäämisen halu.

Eikä kukaan edes kyseenalaistanut sitä, että minä, juuri 11-vuotta täyttänyt pitkä 174cm tyttö
pääsin suhteilla äitini hyvän ystävän Anjan pitämään terveyskeskuksen kanttiiniin töihin.

Rinta nousee yhä jotenkin rottingille, kun muistelen tuota luottamusta minua kohtaan.
Sain omat avaimet tuohon pieneen kopperoon terveyskeskuksen aulassa. 

Ensitöikseni laitoin aina sähkölevyn päälle ja keitin 8 kanamunaa
(mahtuivat juuri sopivasti kattilaan) muna-anjovisleipiä varten!
Ensimmäiset asiakkaat olivat aina labrasta tulevia suolaisen nälkäisiä.
Tein myös kinkkuleipiä ja Anja opetti minut koristelemaan leivät kauniisti... 
työaikani oli 3tuntia ja kuinka hienoa olikaan saada 15markkaa joka työpäivä lähtiessään.

Kanttiinissa työskentelin lukioikään saakka - isompana muistaakseni 5h.
Olin siellä joka kesä ainakin kuukauden ja usein myös joulun välipäivinä. 


Tämä kuva on rippikesältä ja samaiselta kesältä, kun sain tiedon,
että minut oli valittu Savonlinnan taidelukioon - se tiesi muuttoa pois kotoa.

Vanhemmat varmaan kustansivat ihan hyvin asumiseni ja opintoni,
mutta kun itseansaittuun rahanmakuun oli tottunut, niin 
sitä haki töitä heti myös uudella paikkakunnalla.
Paikalliseen Itä-Savo lehteen ilmoitus ja näin ihanat hoitomuksut sain kainalooni.
samaan perheeseen syntyi lukiovuosina vielä neljäskin ihanuus.
Kyseessä oli yrittäjäperhe ja vanhempien työpäivät jatkuivat pitkälle iltaan.
Itseasiassa minusta tuli kuin tuon perheen "isosisko"
- minut otettiin kaikkialle mukaan, talvella laskettelureisuille, kesällä lomamatkoille
- se oli upeaa aikaa!!
Nämä ihanuudet oli häissämmekin!

Lukiovuosilta löytyi hauska vanhojentanssi kuva
ja vapaaaikaa siivitti aktiivinen Sapkon naisjaostoon kuuluminen
- työtä sekin oli... joskin vapaaehtoistyötä lörtsyjä ja makkaroita myyden peleissä
ja kaikissa muissakin joukkueen kissanristiäisissä. Miten sitä ennättikin joka paikkaan???
 

Lukion jälkeen jatko-opinto paikka ei auennutkaan mieluisimpaan, eli lääkintäjumppariksi.
Edessä näytti olevan välivuosi ja onneksi Sapkon suhteiden avulla pääsin
ensin kesätöihin Savonlinnan satamassa sijaitsevalle kuuluisalle Lippakioskille
ja sittemmin samaisen omistajan avaamaan ihan ensimmäiseen kebab-ravintolaan töihin.
 
Yrittäjän tytär oli päässyt opiskelemaan ravintola-alaa ja houkutteli minutkin sinne kuukauden jälkikäteen,
sillä pari opiskelijaa lopetti opintonsa ja niinhän siinä kävi, että pääsinkin.  
Tässä kuva kesältä 2021, kun piti käydä pehmiksellä vanhalla kesätyöpaikalla.


Ravintolakoulu muuttikin ammatillisia suunnitelmia useammaksi vuodeksi
- töitä riitti, niin kesätöinä kuin viikonloppu keikkoinakin

Rahakkaimmat (mutta myös rankimmat) kesätyöt tein opiskeluvuosina Oopperajuhlilla.
Aamupäivä linnan kahviossa, sen jälkeen kattamaan siiman kera saleja juhlakuntoon.
Olen muuten tarjoillut painavalta hopeavadilta Tellervo Koivistolle paistettuja muikkuja.
Jos olisin ollut muutaman sentin pidempi, niin olisin saanut tarjoilla itselleen Maunolle.
Meidät tarjoilijat nimittäin laitettiin pituusjärjetykseen...
henkilökunnasta sai näkyä mahdollisimman vähän... eli pitkät eteen, heh heh!!
Ja jos kaiken paljastan, niin olen istunut myös Kalevi Sorsan polvelle, heh heh!!

Opin myös ulkoa aariat "Kuningas lähtee Ranskaan" oopperasta
- sillä kuuntelinhan sen 11 kertaa. 
Työpäivät olivat vähintään 16 tuntisia, joskus jopa 19h.
Ihailin paria kokkia ja heidän vaimojaan, jotka asuivat muun vuoden Espanjassa
ja kävivät töissä vain Oopperajuhlat kesäisin.
Minäkin aloin haaveilla vastaavasta... mutta ensin pitäisi valmistua.

Tyylikäs hovimestariharjoittelija menikin sitten rakastumaan toisena opintovuotenaan asiakkaaseen...
Meistä kumpikin seurusteli tahoillaan, minä olin kihloissakin,
mutta niin siinä sitten vaan kävi, että tämä Ukkokultani vei jalat alta.

Siinä muuttui suunnitelmat Espanjaan muutosta ja
toinen Olavinlinnan kesäkin jäi vajaaseen kuukauteen.
Sillä minähän muutin heidän maatilalle - tosin en purkanut edes tavaroitani ennenkuin
tuleva ukkokultani löysi vihdoin meille alivuokralaiskämpän kyliltä
- tämä "kaupunkilaistunut diiva" ei enää suostunut asumaan useamman sukupolven kommuunissa.
Loppukesän kävin tekemässä keikkaa Imatran Valtionhotellissa ja Vuoksenvahdissa. 
Lie ollut kuumaa aikaa, kun oli pakko välillä viilentyä pakastimessakin.

Kai olisi ollut mahdollista jatkaa töitä talvikin jommassa kummassa,
mutta olimme myös molemmat hakeutuneet opiskelemaan.
Minä taasen sitä kuntoutusalaa, ukkokulta hissialaa.
Minä pääsin Joensuuhun ja ukkokulta Hyvinkäälle. 
Hyvinkää voitti - mun oli helppo löytää ravintolatöitä,
tein keikkaa useammassakin ravintolassa ja seuraavana keväänä hain itsekin opiskelemaan...
Yllätys-yllätys, en enää kuntoutusalaa, vaan hotelli- ja ravintola-alan esimieheksi.

Kesä- ja keikkatyöt monipuolistui, olin kokkina, olin viihde-emäntänä,
salivastaavana, ravintolapäällikkönä
 ja lopputyönä pääsin mukaan suunnittelemaan kokonaisen konseptin CasaMia ketjulle,
ruokalista ja miljöö...
Sen myötä muutimmekin sitten työni perässä tänne Turkuun.
Elettiin kuuluisaa 90-luvun alun lamaa
ja eipä kokematon vastavalmistunut hotelli-ja ravintolapäällikkö voinut edes käsittää mikä vaikutus oli,
 kun Turkuun oli rakennettu uusi jäähalli
ja kaikki Tepsin pelit siirtyivät aivan toiselle puolelle kaupunkia.
Hikihatussa painoi päällikkö itse kaikki sunnuntait 16h, 
mutta työ oli silti vain lomautuksia ja irtisanomisia.
Aloittaessani innokkaana päällikkönä vakinaista henkilökuntaa oli 23
ja jäädessäni (Luojan kiitos) äitiyslomalle 2-vuotta myöhemmin vakituisia oli 8.

Vaikka tuon aikaisissa kuvissa hymyilen itsevarmana ja määrätietoisena,
 niin oikeasti hoidin jääpaloilla pois itkusta turvonneita silmiäni,
jotta edes näyttäisin itsevarmemmalta kokemusta omaavan luottamusmiehen kanssa neuvotellessani.
Paloin totaalisen loppuun koko ravintola-alaan, joten arvatenkaan en koskaan palannut
sinne töihin... vaikka yhä edelleen rakastan suunnitella ruokia ja kokeilla kaikkea.

Lasten myötä jäin ensin perhepäivähoitajaksi
5-vuotta kotona ja sitten alkoi taasen opiskeluputki
ja kesätyöt, heh heh!!

Opiskeluni liittyivät vihdoin edes vähän lähemmäksi nuoruusvuosien suunnitelmia. 
Sosiaali-ja perhetyön kautta loppujen lopuksi ihan sinne nuoruuden unelmaan = kuntoutukseen. 
Viimeisimmät korkeakouluopinnot sain päätökseen vasta (2013)
ollessani jo kahden lapsen mummo (nyt olen viiden)
joten kesä- ja keikkatöitä kertyi vielä päiväkodeista, jumpanvetäjänä,
ja liikuntakerhojen ohjaamisista ja pariin kirjaprokkikseenkin innostuneena mukaan. 
Eikä musta hullusta vieläkään tiedä - vaikka lähtisin taas opiskelemaan....
sit pääsisi taas kesätöihin, heh heh!
   
Vaikkei pyöräily liitykkään muutoin kesätöihini, kuin työmatkapyöräilynä
- niin laitan tän ihanan kuvan meistä vuodelta 1983.
Minä hullu saatoin ajaa tän ihanuuden luo vapaapäivänä yhteen suuntaa 60km ja vielä illalla takaisin... mikäli 
seuraava päivä oli jo töitä!
Paluumatkalla muistan korvamatona olleen aina: "Mul on levottiomat jalat, levottomat jalat..."

Napatkaas haaste vastaan ja viekää aikamatkalle "urakehitykseenne"

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Tanssien (K) APUA!!!

TÄNÄÄN oli se ODOTETTU The Tanssien (K) APUA päivä! Syvälahden koulun sali täyttyi n 70:stä HYVÄÄ TEKEVÄSTÄ Tanssijasta! Sanat ei riitä kert...