Suirutkin talteen...

Gellilevyn kera painoin kesäisiä sävyjä tapettikirjan sivuille toissa viikolla
(allaolevassa kuvassa) Skräppileiskan kokoisia sivuja onkin päätynyt jo valokuva-albumeihin,
mutta kun jokaisesta sivusta jäi ohuita hauskan värisiä suiruja

- niin enhän minä NIITÄKÄÄN raskinut roskiin heittää,
vaan, liimasin ne vieri viereen korttipohjalle ja kas... 
omaa silmää miellyttävä tausta syntyi lapsenlapsen synttärikorttiin

Jääkös epäselväksi, mikä on hänen mielenkiinnonkohde tällä hetkellä?

Onnea ISO-pieni Rakkaani!

Tämä on yhdelle elämäni rakkaimmista miehistä - siksi mukaan myös:
TryItOnTuesday-For-man-in-your-life
TaylorMadeCards4u-Masculine-cardsC.R.A.F.T-639-Recycled
CraftersCafe-285-Spots/stripes

Unisieppari vanhoilla helmillä

Ruutua raitaa - mennyttä aikaa
toinenkin kortti 
KkVintage-136-Ruutua-tai-raitaa haasteeseen

Hologrammi paperia tuolla unisiepparin takana - hauskasti vaihtaa värisävyjään korttia liikuteltaessa ja vanhoja rikkimenneitä helmiaarteita lisäsin pieneksi yksityiskohdaksi!!

Ja yhä vain paperinsilppuja riittää
- niistä tulee aika hauskoja taustoja kortteihin!

 

Kaikkea se jääkiekko teettää...

Tosiaan, kaikkea se jääkiekko teettää...
joulukorttejakin....

parin ekan erän aikana syntyi käden taitoja enemmänkin (näätte ne myöhemmin omassa yhteydessään),
mut nämä pari joulukorttia postaan - kun oli pakko olla käsillä jotain tekemistä
myös kolmannessa erässä

1. Et ensinnäkin pysyn hereillä (kaikki aiemmat iltamatsit olen nukahtanut
- minä vaan olen niin totaalinen illantorkku ja tällainen aamunvirkku)

2. Mut mitään aivoja vaativaa se ei voinut olla: KOSKA
oli kyllä oikeasti henkeä raastava matsi...
Mä niin elän mukana itse pelissä, et Ukko-kulta jo kuunteli, et mulla on hengityskatkoksia...
heh heh: oli varmaan, pisin kuulemma liki 3min!

No - hengitin tai en, niin idea yksinkertaisiin joulukortteihin silppulatikon
paperisuiruista eroon päästäkseni virisi jo iltapäivällä kirpparilla.
Löytyi eurolla näin hauska pussi emalikoristeita...

Eli tuleman pitää vielä 3 enkelikorttia ja yksi lumiukkokorttikin!

Alla vielä yksittäin kuvattuna kortit.
Emalikoristeet on varmaan aika vanhoja ja ovat muuten magneetteja.
 Ukko-kulta nappasi magneetit irti
(saan hyödyntää ne johonkin muuhun projektiin)

 

Osallistun samalla:
 KkVintage-136-Ruutua-tai-raitaa haasteenseen tuolla joulupukki kortilla

Leipasuja

Eilen ei satulaan ennättänyt lainkaan,
vaikka sää olisi sateiden lupailusta huolimatta ollut ihanan aurinkoinen
ja mitä parhain vaikka pidemmällekin pyörälenkille
ja kaunis auringonlaskuineen pakuyöllekin...

Se oli tuo taustalla näkyvä tv-kuva, joka sai Ukko-kullan viihtymään kotimaisemissa.
Ehdotti kyllä jo Suomen matsin jälkeen, et jos kuitenkin ajetaan jonnekkin merenrannalle yöksi...
mut mulla oli siinä kohtaa leipasut vielä kesken...

Ensin tuli leivottua "mitallikaffeille"
ihme "kierrepullat"
- joista olin ottanut joltain nettivideolta still shotin, 

heh heh... ei han samannäköisiä - eli vaatisi varmaan hieman tiukemman taikinan ja erisävyisetkin taikinat - mut maultaan nämäkin meni siirtyi suusta vatsaan...
ja osa pakkaseenkin, kun ihan kaksin tällä kertaa kaffeteltiin.

Toinen video oli Galetta-piirakasta, joka kuulostaa just mulle sopivalle ohjeelle
- sen sisään voi netin mukaan survoa kaikki jääkaapin "Nökköset"
heh... en ole koskaan kuullut nökkös-sanaa,
joten iski sekin tajuntaan. 
Saas nähdä jääkö käyttökieleen,
vai palaanko tutulle "mitä kaapista-löytyy" kokkailu/leipomislinjalle?
Innovaatio eväskin kuvaava sana räpellyksilleni keittiössä
- siitä kiitos SusHuokailee blogille!
  

Mein jääkaapin nökköset oli mozzarellajuustoa- vihanneksia ja muutama leikkelesiivu keittokinkkua, 
niistä syntyi tämä piirakkavuokaa tarvitsematon "piirakka" suoraan leivinpaperille ohueksi kauliten ja täytteet sisään, reunat päälle... nopeaa ja helppoa ja vähän liian hyvää...
Me syotiin tuo illan jäkismatsin tiimellyksessä puoliksi - klups....

Lisään lopuksi vielä tuon taikinan ohjeen, johon taas meikäläinen teki sovelluksensa,
kun muistin/luulin juustoraasteenkin kuuluvan sinne taikinaan

3 dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta
100g pehmeää voita
½ dl vettä

Noin sen olisi pitänyt mennä, MUTTA...

kun mä siitä ohikiitävästä videosta olin näkevinäni, että se juustoraaste laitettiin sinne taikinaan

- niin sinnähän mä sen sekoitin nypittyäni voin ja jauhot

(käytin durum ja spelttijauhoja - lempparini suolaisissa)
ja itseasiassa oli ihan pirskatin hyvä pohja...
Ennen kuin alat kaulita suoraan leivinpaperin päällä - niin laitan jääkaappiin n. 30min...
et voi kovenee hieman takas... helppo kaulita ja mitä ikinä keksitkään sisälle... rosoiset reunat sit vaan leivinpaperin avulla nostin/painoin päälle ja uuniin... itseasiassa taisi olla juuri se juustoraaste siinäö taikinass - mikä teki niin nätiksi tuon reunankin... nää on näit mun innovaatio-eväi...

RUNOtorstai Hellyys

RUNOtorstai HELAtorstai
antoi sanaksi HELLYYS!

Tämä runo syntyi samantien… ja auttoi samalla jatkamaan työn alla olevaa ”Iisakin kirkkoa”
- eli lapsenlapsen Kymppialbumin pitäisi olla tasan kahden viikon päästä valmis! Klups…
Miksi mä vaan oon aina tällainen: ”Innostun ideasta jos toisesta"
ja alku on vauhdikasta toteutustakin… mut sit tulee kaikkee muuta (uusia innistumisia)
ja deadline kolkuttelee aina, ennenkuin lopullisesti saan mitään valmiiksi! 

No joo-se minusta, ainakin tunnen jo tähän ikään itteäni ja toimintatapojani varsin hyvin
-suorastaan ärsyttävän hyvin! Onko sun tavoissa jotain, joka ärsyttää itseäsi? 

Nyt oleelliseen, eli runo aiheesta:

HELLYYS

Huomiota herättämättä, 

hivuttaudun hiljaa - hiipien.

Hellävaraisesti hyväilen, hiuksiasi haron, 

huulillani hellästi hipaisen - halaan. 

Havahdut hitaasti,

hengähdät hiljaa, 

hymysi hurmaa - herkistyn!

RUNOtorstain Hellyysaiheiset runot ja haasteen löydät täältä SusUlvoo-Runotorstai-Hellyys

  

"Islannin" ympäriajo

Kotikulmille luvattiin sadetta, 

mutta Naantalin aurinkohan paistaa aina…

joten Naantaliin ja vielä ohikin Kustaviin saakka! 

Paku parkkiin ja pyörät esiin ja suunta maastokartalla upeilta näyttäviin maisemiin
polkaisemaan (ja aika pal taluttamaankin)
ympäri Kiparluodon luodon, jota muotonsa vuoksi Kustavin "Islanniksi" kutsutaan
(kurkkaas karttaa, eikös olekin sama "maan muoto"?)
ja samalla polkaistiin läheinen pieni Apalinjärvi!

Maasto oli todella vaihtelevaa
- juuri sellaista mistä eniten nautimme!
Tosin sisälsi puuduttavan asfatti pätkänkin mennen tullen, mutta sen kesti mennessä
odottaessaan innoissaan mitä periltä löytää
ja paluumatkan fiiliksissä siitä, mitä siellä todella oli!!

               
Jättimäiset, luonnon muovaamat "juoksuhaudat" olivat livenä aivan käsittämättömät!

Mistään kuvakulmasta niiden kokoa ei saa kuvaan vangituksi, joten iso suositus:
Kannattaa mennä kulkemaan nuo välillä "poluttomatkin polut"
-  "juoksuhautojen" kalliomaiset harjanteet!

Voi kumpa olisi ollut tämä välipäivä vapaata, niin oltais jääty tuonne luodolle yöksi!
Ja nyt olisi herätty nautittu kiireettömästi nokipannukaffet...
Mut vielä niitäkin aamuja tulee!!

Onkos se niin, että on KESÄ, kun kielo ja mansikkakin jo kukkii
ja mustikan kukat kuihtuu ja tilalla on pienenpieniä palleroisia?
Ei pakkasöitä enää kiitos!!

Uuniin vai ei?

 

Väriä elämään keskellä viikkoakin...
vihanneslaatikossa vaikka mitä, joten mitähän tekis iltapalaksi?
Idea oli kääriä kasvistäytteisiä dolmarullia ja sitoa ne kiinni kesäkurpitsa nauhoin,
mutta eipäs se kerä ollutkaan varhaiskaalia, vaan salaatinkerä.
Joka näytti kaikenlisäksi ihan ruusulta. Ja siitä se idea sitten lähti.

Kukkakaalit murusiksi, samoin sipuli ja paprikat. Pannulle hieman pehmenemään ja mozzarellaa+ kapriksenlehtien lientä "soosiksi"

Mozzarella suli nopeasti ja kiinteytti kasvimurut - sit vaan mössöä ruusun sisään ja kesäkurpitsa nuppuja cocktailtikuin tukemaan, että iso ruusu pysyy pystyssä.

Maistoin jo ja hyvää oli näinkin, joten nyt mietintämyssyssä, että uuniin vai ei?

Sen tiedän, että kauniimpi on näin - mut ehkä sittenkin pienellä paahdolla maukkaampi!!
Heleää helatorstaista - ihanaa kun on ylimääräinen vapaa keskellä viikkoa
- vaikka perjantaina taasen työt kutsuukin!!

REILU lohisoppa ja soppa-callup

Lohisoppaa a'la Repolainen

Tapaan viedä töihin aina oman lounaan mukanani - ja kun mulla oli lohikeittoa
- niin siitäpä virisi varsinainen Gallup-keskustelu!!
Joku ei edes muistanut koska on viimeksi mitään soppaa syönyt 
 joku taas voisi elää pelkillä keitoilla....

Joten siksipä pieni kysely: 
1. Kuinka usein keskimäärin syöt viikossa/kuukaudessa keittoa?

 2. Mitkä keitot kuuluu vakiona ruokavalioon?
2a) teetkös jotain soppia itte - bravuurisi?
2b) mitä mieluiten ostat valmiina?

3. entä onko inhokkikeittoja?

 

ja sit viel mun tapa tehdä lohisoppa....
REILUnkokoiset lohiuutiot (sama pätee, hauki-, kuha- ja ahvensoppaankin)
käytän REILUmääräisen sipulin kanssa pannulla
ja maustan REILUSTI Ruoveden herkun valmiilla kalamausteella.
Kevyesti ruskistetut kala-ja sipulikuutiot laitan ns. yön yli kuin "marinaadiin"
- imeytyy kunnolla maku kaloihin, pinnallekin saatan ripotella vielä ko kalamaustetta.
Seuraavana päivänä sit vaan potut kiehumaan, hetken päästä porkkanakuutiot ja kun alkavat olla napsuvan kovia, niin kala-sipulit mukaan ja ruokakermaa valkaisemaan neste - se on siinä!!
Tämä versio näyttää kyllä niin värittömältä
(ei mummini opettamaa: pitää olla neljää väriä lautasella)
kun ei ollut tuoretta tilliä - murr....

Ja tässä mun vastaukset kysymyksiin.
En tiedä miksi kovin harvoin tulee syötyä keittoa, ei edes joka viikko,
mut sit kun teen, niin teen kattilallisen, josta riittää pariksi päiväksi.

Ykkös suosikki on juuri kalasoppa.
Hyvänä kakkosena tulee broiler-viherpippurijuustokeitto!
Ne on oikeastaan ne kaksi joita edes teen....
kasvissosekeitosta tykkäisin itte,
mutta kun Ukko-kulta ei tykkää, niin ei tule tehtyä.

Ukko-kulta taas tykkäisi hernekeitosta,
minä tykkään siitä vain kylmänä ja suoraan purkista, heh heh!!
Joten ei sitäkään meillä kotona...

Töihin ostan joskus jotain valmiina, kuten :

pinaattikeittoa (pääseekin helpolla, kun keittää vain kanamunan mukaan)
kasviskeittoja, tomaatti-vuohenjuusto on yksi lemppari ja joku porojuustokeitto.

Inhokkikeitot vie kouluvuosiin, jotain liha- tai jauhelijakeittoja.
Ne ei vaan jotenkaan millään ui mun mahaan...
lihaliemetkin kuuluu inhokkeihin, jo tuoksultaan...

On se tämä ruoka mielenkiintoinen keskustelun aihe!!Hih...
Hyvää ruokahallua!!

Satulassa

Keväinen viikonloppu vietettiin satulassa, ai että: tätä on oikein odottanut!!
Viime kesänä viimeksi tällaisia kunnon seikkailuja tuntemattomilla poluilla.
Varhaisemman kevään pienet pyöränulkoilutukset eivät ole sisältäneet
vielä retkieväs-hifistelyä risukeittimellä! Se kruunaa ajetut polut!

Vielä kun tarkenee jäädä pakuun nukkumaankin - niin sit on pro meininki
- nyt ajeltiin yöksi omaan sänkyyn, kun lupaili yön tunneille vain +2
ja mein paku ei ole eristetty - eikä sellaiseksi muutu!
Kunhan ei vaan ihan pakkasia olisi enää öisin - sillä mustikka on jo täydessä kukassa!!
 
Eilen Euran Kauttualla, jossa Ukko-kultani on työmatkoillaan autolla liikkunut
ja jo auton vauhdissa vilissyt kuulemma vaimon näköisiä paikkoja
eli vettä ja harjuja ja niitähän tosiaan Säkylä-Eura akselilta löytyi,
kun pääsi ajamaan niin-niin lähellä vesirajaakin, että vaimo tosiaan tykkäsi!

Kauttuan ruukinkylä oli kyllä kertakaikkisen viehättävä vanhoine hirsitaloineen
- jestas mitä ikkunoita.

 Koski pauhasi vieressä ja Alvar Aallon suunnitteleman terassitalon

ohi puuskutimme vesitornin mäelle. 

Päivän päätteksi rannalle (oltiin jo Säkylän puolella) kirsikankukkien katveeseen
risukeittimeen määrämittaiset puut ja nopsaan oli kanto katettu ja
nokipannukaffet kiehautettiin päälle - namskis!!

Hyvä kun maltettiin yö käydä nukkumassa, kun hypättiin taas pakuun ja nyt suunta Saloon.
Opiskelukaverin päivityksistä eilen huomioin Vaisakon luontopolun
ja kyselinkin, että oliko pyörin mentävä? 

Pikkuisen haastava - mutta niin-niin upea seikkailla oikeassa aarniometsässä
jalopuiden ja valko-, sini-, ja ja keltavuokkojen keskellä.
Ja miten jättisuuria vuokot olivat - aivan käsittämätöntä!
Kokoa vaikeanähdä kuvista, mut tuntui todella, että saimme ajaa
kiemurtelevaa polkua keskellä kukkamerta!

ja nämä ihanat pahkat - niitä oli aivan käsittämättömän paljon
ja yhteen isoon pahkaan oli upotettu ihana kivi enkelitekstillä!
Niin totta!!



Vaisakosta ajeltiin vastarannalle Vuohensaareen, joka olikin mielenkiintoinen seikkailtava!
Kilometrejä ei paljon kertynyt, mutta korkauserot sellaiset, että piti taluttaakin paljon
- jopa alaspäin, kun ei vain uskaltanut ajaa...
ja poluille oli kaatunut puita ja tippunut valtavia oksia, mutta kyllä oli upeaa!
Kuusenkerkkiäkin keräsin talven varalle

 

Vanha Salon jätevesipuhdistamon alue muistuttaa suistoaluetta, josta on kehkeytynyt varsin suotuisa harvinaistenkin lintujen pesinnälle - jestas miten pitkin putkin varustautuneita valokuvaajia/lintuharrastajia oli sankoin joukoin liikkeellä.
Itse vain kaivoi taskusta kännyn ja räppäsin kuvia... hih...
Olisi kyllä ollut kuvattavaksi lintujakin, mutta ei oikein kännyn zoomi riittänyt ja enpä tunnistanutkaan muita kuin sorsat ja lokit äänestä... eräs kalastaja näytti kotkaa... oli heittänyt sille juuri saamansa kalan.
 
ja ruokailuun se päättyi tämäkin retkipäivä - nyt pistimme pannun tulille Vuohensaaren laavulla
- kun siellä oli sopiva hiillos jo valmiina. Minä hifistelijä olin tietty täyttänyt kylmälaukun värikkäillä eväillä - muut retkeläiset hieman katteli makkaroineen kun raaputin parmesanit pannun päälle.
Namskis - kyllä maistuikin, oltiinhan oltu ulkosalla jo 9h