Super kevät!!

On kyllä ollut SUPERkevät... 
ja sellaisena sen toivoisi jatkuvankin!!

Jos vuosi sitten into piukassa treenattiin jaksamista Malawin seikkailulle,
että voisi nauttia paikan päällä enemmän, 
niin vieläkin motivoivempaa on ollut nyt,
kun kyseessä on se mieluisin liikkumismuoto - pyöräily!

Pyhäjärvi; Yläne, Eura, Säkylä polkaistiin viikko sitten...
ja niin läheltä rantaa kuin vain suinkin pääsi... 
Hauskimmat metsäosuudet koimme Vanhalla Turuntiellä.
Pakosti alkoi miettiä millaisin menopelein siellä on aikanaa menty!!

Ukkokulta tilastoijana laskeskeli tämän vuoden fillarikilometrejä
ja tonni meni rikki pääsiäisenä,
 nyt tarttis vielä ennättää muutaman kerran satulaan, niin saataisiin se toinen tonni!
Se oli tavoitteena ennen Afrikan fillariseikkailua, mutta jäänee siitä...

Tänään polkaisen kyllä töihinkin, tai koko viikon, sillä nythän on kansallinen Pyöräilyviikko 3.5. - 12.5.

Monenmoista kisaa työnantajatkin ovat keksineet...
pyörilybingokin on jääkaapin ovessa

ja viidessä päivässä yli puolet rasteista suoritettu... eli eiköhän täyty! 

Ukkokulta on oman firmansa kilometritilastoissa kakkonen...
joku valtakunnallinen kisa kestää koko kesän (toukokuu-syyskuu)
Saisikohan mun työpaikalta siihen joukkuetta, epäilen!

Deadline treenaamiselle lähestyy tuota pikaa...
Duffelilaukut haettiin eilen jo esille:
makuupussit ja -alustat odottaa pyöräilykamaa seurakseen.

Kestääkö se pylly sittenkään kyllin

- luuleeko sitä taas itsestään liikoja, mutta sitten toisaalta "Yrittänyttä ei laiteta"
Mummin muistan aikanaan sanoneen noin
- moneenkin uuteen asiaan... kannusti kokeilemaan vaikka ja mitä!!

Viikon päästä pitää duffelit olla pakattu - sillä tuleva reitti siintää jo näytöllä...


Fillaroinnin lisäksi oltiin toisen tyttären kanssa jumppareiden maratonilla...

6h jaksettiin vetäistä tanssia, steppailla, nyrkkeillä, armyjumppaa

ja ihan perus aerobicciäkin.  Niin hauskaa!!
Alunperin piti olla molemmat tyttäret äiteen jumppaseurana - mutta...
kiireiseksi on tuo jälkikasvukin tullut.
Vanhin tytär olikin oman lapsensa kanssa voimistelukisoissa toisaalla. 

 

Upea päivä - muutama vuosi ollut taukoa, joskus tämä kuului vakiosti kevääseen!
Sitten jalkarempat paheni, mutta nyt ne on saatu taas toimimaan.

Wappu willisti wiilettäen

Wappu willisti wiilettäen & wiltillä wetelehtien

Witsit.... muistaako kukaan yhtä aurinkoista ja lämmintä Wappua?
Säitä ei tule ihmeemmin mietittyä, eikä murehdittua
- koska rakastan sadetta ja tuultakin yhtä paljon!!
Ulkoiluun ja reippailuun sopii sää kuin sää, mutta ruokailuun ulkosalla
valitsen mieluummin kuivemman kelin.
Nyt oli mahdollisuus "wetelehtiä wiltillä" ruokaillen peräti pari päivää putkeen:
ilta- ja aamupalat, brunssit ja munkkikaffetkin pariin otteeseen.

Pelkkää wetelehtimistä se ei sentään ollut.
Äidin ulkoitus picnic eväiden kera suuntasi Rauvolanlahdelle,
jonne tepasteltiin ihanan sammalkivisen metsän läpi.
Hatunnosto äiteelle - joka myös tepasteli ees-sun taa yhteensä liki 1000porrasta
ja istui laavukalliolla, jolla oli suorastaan ruuhkaa (ehkä juuri sään vuoksi)
jalat ristissä ulkoruokinnasta nauttien!!

Onnea on myös pyöräilevät ystävät!!

Niin paljon kuin nautimme kaksin polkaisuista,
niin on se ihanaa ystävien kerakin...

Fillareilla fiilettäminen pisin metsiä, rantoja, rantakallioita ja luontopolkuja...
pakosti välillä asfaltillakin - mutta aina vain kuin mahdollista, niin EI ASFALTILLA.

Wappu oli ja meni
- toivottavasti iloisesti ja itsellenne mieluisten asioiden parissa, kuten meillä!

Ystävyys on kyllä niin energisoivaa!

Ja niin osaa olla Suomen luontokin!!