Aalloille siis...

Jos oli fillarit oiva ja avartava tapa

nähdä läntistä Grönlantia,
niin kyllä paattikin tarjosi parastaan -
päästä sinne lohkareiden keskelle/joukkoon!

Paatilla pääsi käsinkosketeltavan lähelle 

Myös näitä Fishermanin nightmareja = black ice
- jota oli todella vaikea havaita päivänvalossa
- saati aamuyön kalareisuilla
ja kaamoksen aikaan, kun aurinko ei lainkaan nouse. 

Meille se kyllä nousi niin upeasti jokaisena päivänä!

Aivan uskomaton tuuri säiden suhteen!
Tässä vaiheessa olisi voinut olla jo ihan muuta!
Kunnon tuulta, tuiskua...
vesisadetta ihan vaakaan - ehkä räntää/ensiluntakin, 
mutta ei!!

Aurinko nousi jokaisena päivänä!
Yöllä oli muutaman asteen pakkasen puolella
- mutta päivällä kohosi varjossakin ainakin +4 -10 asteeseen 

Ei näihin kuviin tarvita edes sanoja
- ne puhuvat puolestaan!

Aalloille siis....

Läheltä mentiin...

Ja jättiläisistä pysyteltiin hieman kauempana 
- railomaisia kumahduksia kuulimme...

Kiitos ikimuistoisista päivistä!

Töitä on paiskittu jo muutama päivä...
mutta arkisempiin postauksiin ei voinut siirtyä
ennenkuin oli purkanut tätä
ihastuksesta mykistynyttä sydäntään ja mieltään
koko seikkailun verran. 

Sen verran vinkkejä tulevaan, että kun
viikko vedettiin L-I-H-A-A
myskihärkää, poroa, lammasta, 
valaanrasvaakin rouskutellen
(no, sai sentään muutaman kerran kalaa ja rapujakin)

Niin tämä tyttö kaarsi ensimmäiseksi puutarhalle
- töiden lisäksi on räpelletty keittiössä
tyydyttäen tuoreuksien ja kasvisten puutostilaa!

Diskon lahden huiput

"Mä joka vuorelle kiipeän"

Kirjaimellisesti - tie nousi pystyyn
muutamankin kerran ja taluttamiseksi meni, 
mutta huiputtamatta ei voinut olla!!! 

Kun optikko (joka fillareita Ilulissatissa vuokraa)
oppi meidät tuntemaan
- niin antoi kyllä niin loistovinkkejä polkaisuillemme.

Yksi mielenkiintoisin oli tämä vasta räjäytetty,
kuulemma jo ihan suht hyvin tasoitettu, uusi tie, 
joka vei uuden lentokentän rakennustyömaalle... 

Rivien välistä teimme omia päättelyitä:
"Joko se Trumppi valmistelee
Jumbo jetille ja Air Bussin mahdollistava kenttää?"  

Grönlannissa on tosiaan paljon näitä
"Ehkä"-juttuja meneillään!
Kenttäkin kuulemma valmistuu "ehkä" ensi vuonna, 
tai jonain muuna vuonna!!
 
No - aika näyttää... 

Jokainen Diskon lahden huippu (korkein kohta)
tarjosi uskomattomat näkymät suuntaan jos toiseenkin!

Vaihtelevaa poljettavaa - tasaisia kallioita, pitkospuita,
polkuja - keskeneräisiä teitä ja asfalttiakin.
Loppujen lopuksi teitä oli vähän
- ne oli Ilulissatissa helppo ajaa päästä päähän.

Tie kertakaikkiaan loppui lentokentän taakse. 
Kalastajakylä onkin mahdollista saavuttaa vain
ilmojen tai merien teitä.

Jostain syystä rakastan kuvata
myös liikennemerkkejä - lippuja.
Varsinkin, kun näen ennennäkemättömiä. 

Jääkarhuja ei bongattu yhtäkään,
myskihärkää oli jossain muotoa lautasella joka päivä,

Rekiä oli lähes joka pihassa
ja niiden vetäjät ulvoivat kuin sudet.

Nämä kohtaamiset nelijalkaisten kanssa
olivat huomattavasti mukavampia
kuin keväinen kohtaaminen. 
Täytyy myöntää, että varsin varovaisesti ja kunnioittaen
ajoin ohi koiratarhojen!

Tulevia reen vetäjiä

Hautausmaita bongasimme peräti neljä.
Hautaaminen on ongelma - ikiroudan ansiosta. 

Harvoin haluan polkea samoja polkuja uudelleen
 - mutta nämä yli kilometrin pituiset pitkospuut
poljin joka päivä....  kolmasti! 

Tänne jäi iso palanen sydäntä...
älkää kompastuko, kun menette!!

Ikimuistoinen päivä

Seuraavana päivänä hypättiin paattiin
ja alkoi reilu tunnin (n. 20km) merimatka pohjoiseen,
kohden Oqaatsutin (Rodebayn) kylää. 

Ogaatsut (nimi tarkoittaa merimetsoja)

on ollut 1700-luvulta lähtien 

inuiittien asuttama pieni grönlantilainen siirtokunta.
Tärkeä valaanpyynnin ja kaupankäynnin keskus Ilulissatin edustalla.

Ja on sitä yhä

 - väkiluku nyt 2025 on n. 40-50 asukasta, 5 koululaista

joista pari pienempää tässä
ja nämä isommat taisivat olla välitunnilla😅!

Väkiluku on kasvussa,
mikä tuntuu ihmeelliseltä
- samalla myös todella upealta!

Väestö elää perinteitä noudattaen kalastaen/metsästäen

Saarella on kirkko, koulu, kauppa, josta saa "mitä vaan"
ja Unescon suojelukohde Punainen tupa heti satamassa.

H8-ravintola, joka rakennettiin alunperin 
kuninkaallisen Grönlannin kauppaosaston varastoksi.

Lounaaksi söimme myskihärkä-lammas pataa/keittoa
- tuhdin lihaisaa,
sillä mitään tuoretta kun ei näin karuissa olosuhteissa kasva,
niin potut ja muut vihanneksetkin "korvataan" lihalla.
Oli sinne tuontina saatu hieman väriksi lanttua joukkoon. 
Varsin lihaisaa/kalaisaa oli koko viikon ravintomme!

Tuhti ravinto lämmitti ja antoi energiaa kiipeillä kallioilla

ja laskeutua riskillä aivan reunoillekin.

Se kannatti, sillä onnistuin näkemään
komean ryhävalaan pyrstön (n. 20m päästä)
- kun se arvokkaasti nosti sen pintaan ennen sukellustaan.

Känny olisi pitänyt olla koko ajan kädessä liipasin herkillä....

Ikimuistoinen päivä