keskiviikko 29. kesäkuuta 2022

Poluilla muistojen

”Mistä kaikki alkoi, se on salaisuus… ”
Eipäs olekaan enää tämän postauksen jälkeen… 
sillä kesäloman ensimmäisenä päivänä polkaisimme synnyinkotini maisemiin Punkaharjulle!


Ihan samalla menopelillä ei muistoista löytynyt valokuvia kotitalon edessä… Hih, mutta lienee uusi automme tuolloin ollut ihan yhtä tärkeä,
kuin mulle on tällähetkellä pyöräni…
 sitäkin kuvataan mitä ihmeellisimmissä paikoissa!
Mutta siis-samalla harjulla saman talon edessä vuosina1968 ja 2022! 
Ja ollaankohan oltu aikaa edellä? Meillä oli jo tuolloin ”kuntoportaat” ihan omassa pihassa. 
Raput johtaa vanhalle tielle 
ja rantaan jossa opin uimaan 
Kuvassa kyllä poseeraan rannalla kyllä mummini ompelemassa kauniissa pitsimekossa!

Kotiharjulta polkaistiin koulumatkalle Punkasalmelle (nykyisin sekin on Punkaharju)
Uskomatonta, että samassa ovessa oli lappu 1.luokka
Jotkut asiat sentään ovat pysyneet paikoillaan!

Ihme tietysti, että olen hengissä, kun olen tuota vanhaa siltaa ja muutenkin harjun rinteitä pikku pyörälläni (ja vielä ilman kypärää) rekkojen (taisivat olla tosin vain nykyisten kuorma-autojen kokoisia tuolloin) kanssa liikenteen seassa sompaillut!
No-ehkä ihmeempi on, että olen yhä hengissä tuon huimapäisen ukko-kultani kanssa! Keksi nimittäin, et mennään ”muistojen polkua” rautatiesillan yli, eikä kierretä uuden tien/sillan kautta-eihän niitä silloin edes ollut. 
Löysi huoltokäytävän raiteiden vierestä… 
sellainen ristikkopohjainen, josta näki jalkojensa alla Puruveden liplatuksen: jossain 20-30m alapuolellamme! 
Minä tarkastin kyllä, että junaa ei tulisi…
mutta arvatkaa vaan… juna tuli, 
kun olimme hieman yli puolen välin…  
Että harmittaa, kun en kaivanut kännyä ja kuvannut junan ohi menoa… olin näet ihan paniikissa:
”Nyt se joutuu pysähtymään, me saadaan sakot ja mitähän kaikkia skenaarioita ennätinkään hokea?” 
Konduktööri hymyillen vilkutti ohimennessään-kuulemma… 
minä en ilennyt nolona katsoa ohjaamoon päinkään! 

Onneksi matka jatkui seuraavaksi harjuille 
- samoja polkuja on polkaistu lukemattomat kerrat ja kuinka ihanaa se taas olikaan! 
Punkaharjua voi todella suositella maastopyöräilyyn 
maasto on vaihtelevaa ja saa todella polkaista vetten äärellä… maisemat suuntaan jos toiseenkin on kansallismaisemaa-sinisiä/valkoisia/vihreitä!

Jos yhdellä korkeimmalla harjulla komeilee meidän vanha kotitalo, niin toisella komeilee
Vaaleanpunainen unelma Valtionhotelli -suosittelen!
Saimi Hoyerin käsissä siitä on tullut monipuolinen ja tasokas majoitus vaihtoehto eri harrastusmuotoineen
 ja varmaan ne ruoatkin olisi aivan taivaallisia, MUTTA
kun minä niin tykkään kokata&kattaa reisuillamme aina itte! 
Nyt oli kyllä liinavalinta liian pieni Mustanniemen vanhan leirintäalueen, 
nykyisen kahvilan pöytiin!

Mustallaniemellä on ihanat hiekkarannat pulahtaakin
-se teki hyvää pyörälenkin jälkeen! 
Hauskaa miten pyöräillessä ei ole yhtään kuuma, vaikka kännyn mukaan asteita oli 29… 
ilmavirta viilentää polkijaa
-hiki pukkaa vasta kun pysähtyy! 
Paras pysyä siis liikkeellä! 
Minäkin olen nyt sitten heittänyt sen talviturkin!

Illalla jatkoimme pakun kera matkaa kohden Savonlinnaa-sinnehän ne mun muistot vei… 
sillä Savonlinnaan muutin tämän pytingin vuoksi 
- se oli silloin taidelukio, nykyään osa kaupungintaloa!

Savonlinnassa ennätin asua neljässä osoitteessa ennenkuin tuo ukko-kulta minut osaksi omia seikkailujaan nappasi Hyvinkään kautta Turkuun! 
Kaikki talotkin löytyi… 
Hauska bongauskohde tämäkin ja niin monta muistoa tulvi mieliin! Lukioikäisenä elettiin kyllä aikas kivaa aikaa… hmmm no, kivaahan tämä elo on nytkin!

Yhteen päivään sai mahtunaan liki 20-vuotta eloani!
Se oli kyllä kuoharin korkkauksen arvoista näissä maisemissa, johon samalla jäimme nukkumaan Kyrönsalmen sillan kupeeseen! 
Aamulla kun pakun sivuovi avattiin, niin värit olivat Kyrönsalmessa vaihtuneet…

Bongailimme vielä pari työpaikkaani.
 Ihan ensimmäinen, terveyskeskuksen kanttiini-se jäi…, mutta Lippakioski Savonlinnan satamassa-oih.
 kahtena kesänä pehmistä väännettiin niin että!
Ja sitten yksi kesä tarjoilijana Savonlinnan Oopperajuhlilla. 
Olen muuten tarjoillut Tellervo Koivistolle. 
Jos olisin ollut pisin, olisin saanut tarjoilla Manulle itselleen, mutta parista sentistä se jäi kiinni! 

Muistojen matkassa kasvoin näemmä jo aikuisuuteen , joten matka jatkukoon! 
Pakun nokkakin on kohti uusia seikkailuja!

tiistai 28. kesäkuuta 2022

Taidetta, luontoa ja sushia


Itä-Pasilan Muraalitaidetta oli suorastaaan pakko lähteä bongaamaan-upeaan kulttuuripläjäyksen esitiedot sain Kepposen blogista-iso kiitos vinkistä! 
Sopi mainiosti juhannus viikonlopun päätteeksi ja helteiseen sunnnuntaiaamuun! Mittari näytti jo aamupäivällä +26, mutta korkeiden kivitalojen välissä ja rappukäytävissä oli suorastaan vilpoisaa nauttia ihan uskomatonta valtavan kokoista ja osin kolmiulotteista taidetta! Ja mikä määrä… tässä siis vain osa, kännyssä huomattavasti enemmän kuvia! Klikkaa itsesi unohtumattomalle citykävelykartalle: löydät tietoa taiteilijoista ja tarkat sijainnit!










Itä-Pasilasta siirryimme Kulosaaren kartanon kautta 

Kivinokan luontopoluille, josta löytyi ensinnä varmaan sata uskomatonta pikkumökkiä kauniine mijöönein! 

Mökit oon sijoiteltu niin taitavasti sopusointuun luonnon kanssa, että mahdoton vangita niitä edes kuviin!  
Kivinokan kärki antoi taas uuden näkökulman Helsingille! 
Äidin se vei muistoissa Olavi Virran ikivihreisiin säveliin Viljo Vesterisen ja Georg Malmsteenin haiturivirtuoosein! Kivinokassa komeilee upea laatta Dallape-orkesterin alkujuurilts! Paikalla on ollut Kivinokan tanssilava, jossa jo1920-luvulla kuultiin ensimmäiset haitarijazzinsävelet! 

Ona määränpää ja bongauskohteeni oli täysin esteetön luontopolku, joka on osa Livinokassa risteilevä luontopolkua ja täysi Respect! Nyt oli panostus kohdillaan, pistekirjoitetut- ja kohokuvskommunikaatioin täydennetty opastetaulut halattavine puineen! Kerrankin luonto tarjosi parastaan mietitysti kaikilla aisteilla  pyörätuoleilla siirtymisineen erikorkuisille penkeille, joita polun varrella riitti! 

Täysin esteetön kulku vaikka suuremmallakin sähköpyörätuolilla Kivinokan lintujen suosimallekin kärjelle! 


Kun upean päivän päätteeksi saatiin Hesalaistuneet (iltatähtemme) kanssamme nimipäiväsushille-niin se kokosi jotenkin ihanasti yhteen koko viikonlopun!
Eikä mitkä tahansa sushit, vaan rullasushi”rata” Easton ostoskeskuksessa! 
Meidän todellinen suosikki-vain Japanissa ja yhdellä lentokentälle (jota emme muista, missä se oli) olemme saaneet nauttia näistä koko suvun herkuista pyörivässä muodossa! Tätä liikeideaa odotan niin-niin Turkuun! Ja vinkatkaa jos tiedätte MISSÄ olisi… valmiina lähteä bongaamaan kauempaakin!

Juhannus viikonloppu on ollut TÄYNNÄ ELÄMÄÄ! Enää äifin kotiutus Itä-koti-Suomeen ja sit POLKAISTAAN loma kunnolla käyntiin!
 

maanantai 27. kesäkuuta 2022

Jussit 2022

Juhannus Seikkailumme alkoi Nokipannukaffeilla Lohjan Liessaaressa.
Sen luontopolku jäi tällä kertaa kiertämättä, ettei jo heti alkuunsa äidin voimia kulutettaisi
-niitä säästeltiin PÄÄkohteeseen Porkkalanniemeen ja kyllä kannatti!
Oli itsellekin uusi tuttavuus.
Kyllä kelpasi näistä maisemista tuijotella Vironpuoleiselle vastarannalle, 
jonne matkaa 36km-näkyi!
Samaista väliä on sotilaat hiihdelleetkin




Pamsgatanin kärjen rantakallioilta oli helppo valita sopivan kokoinen kivi pöydäksi ja risukeittimeen määrämittaiset puut ja ruokaa tulille


Juhannuspäivän aamusta klo 10.08 Kehäykkönen oli kyllä niin-niin nopea kulkuinen… 
lähes yksityistietä saatiin ajella Kauppatoria kohden! 
 Juhannuspäivän seikkailuihin innosti Stansta-kiitos!

Kauppatorilla hypättiin Pörtö Linen paattiin ja suuntasimme  puolen tunnin matkan Vallisaareen

Valloittava Vallisaari antoi kyllä niin uudet näkökulmat Helsingille ja varsinkin Suomenlinnalle, 
jossa viime kesänä seikkailtiin kahden vanhimman lapsenlapsen kanssa, että…

Pitkä pysähdys lammen rannassa, joka aikoinaan on ollut tärkeä puhtaan veden lähde merenkulkijoille! Nyttemmin sinne ei ole varpaalla astumista, 
ellet halua saksiniekkoja varpaaseen kiinni! 
Rapuja olisi voinut noukkia vaikka käsin 





Vallisaaresta matka jatkui Kuninkaansaareen hauskaa kivisiltaa pitkin!   
Kuninkaansaari vastaanotti upeine kallioineen, maltettiin kiertää ensin virallinen polku 
ja olen enemmän kuin ylpeä miten reippaasti äiti 
 tarpoi molempien saarien lenkit ottaen huomioon senkin, 
että aattona oli tarvottu jo Porkkalanniemessä yhteensä liki 10km kolmella eri reitillä! 

Kallioille kiipeillyt äiti jätti meille, 
omin sanoin:”jälkikasvulleen”
jääden vesipullonsa kanssa penkille ihailemaan maisemia, kun me teimme niin houkuttavan kiipeilyn Obelix-kiville ja niiden takana kohoaville jylhille kallioille! 

Kalliot tarjosi huikeita näköaloja-ja sen ihanan vuorenvalloittaja fiiliksen!

Luonto näytti kyllä parastaan, vihreyttä, vihreyttä, luonnonkukkien lumoa! 

Eikä tässä vielä kaikki Juhannusviikonlopulta, odottakaas kun ennätän postata sunnuntain!
Elohopea suosissani on perintö äidiltä ja isä se vasta varsinainen vikkeläkinttu olikin
- ne jalat juoksi tosin vajaat 61-vuotta, mutta matkassamme kulkee yhä isän vuolemat/kovertamat-vai miten niitä kuksia tehdäänkään KUKSAT! (palaa alkuun, näet luksusta 3) 
Ne on rakkaat… 
Kuksien kyyti on vasta alkamassa-Alkoihan juuri viiden viikon loma!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Kenraaliharjoitus

Viikko myyjäisiin - joten pitihän se Kenraaliharjoitukset vetäistä. Äiti jälleen reippaana talkoonapuna - keksittiin silittää niin sopivan v...