”Mistä kaikki alkoi, se on salaisuus… ”
Eipäs olekaan enää tämän postauksen jälkeen…
sillä kesäloman ensimmäisenä päivänä polkaisimme synnyinkotini maisemiin Punkaharjulle!
Ihan samalla menopelillä ei muistoista löytynyt valokuvia kotitalon edessä… Hih, mutta lienee uusi automme tuolloin ollut ihan yhtä tärkeä,
kuin mulle on tällähetkellä pyöräni…
sitäkin kuvataan mitä ihmeellisimmissä paikoissa!
Mutta siis-samalla harjulla saman talon edessä vuosina1968 ja 2022!
Ja ollaankohan oltu aikaa edellä? Meillä oli jo tuolloin ”kuntoportaat” ihan omassa pihassa.
Raput johtaa vanhalle tielle
ja rantaan jossa opin uimaan
Kuvassa kyllä poseeraan rannalla kyllä mummini ompelemassa kauniissa pitsimekossa!
Kotiharjulta polkaistiin koulumatkalle Punkasalmelle (nykyisin sekin on Punkaharju)
Uskomatonta, että samassa ovessa oli lappu 1.luokka
Jotkut asiat sentään ovat pysyneet paikoillaan!
Ihme tietysti, että olen hengissä, kun olen tuota vanhaa siltaa ja muutenkin harjun rinteitä pikku pyörälläni (ja vielä ilman kypärää) rekkojen (taisivat olla tosin vain nykyisten kuorma-autojen kokoisia tuolloin) kanssa liikenteen seassa sompaillut!
Löysi huoltokäytävän raiteiden vierestä…
sellainen ristikkopohjainen, josta näki jalkojensa alla Puruveden liplatuksen: jossain 20-30m alapuolellamme!
Minä tarkastin kyllä, että junaa ei tulisi…
mutta arvatkaa vaan… juna tuli,
kun olimme hieman yli puolen välin…
Että harmittaa, kun en kaivanut kännyä ja kuvannut junan ohi menoa… olin näet ihan paniikissa:
”Nyt se joutuu pysähtymään, me saadaan sakot ja mitähän kaikkia skenaarioita ennätinkään hokea?”
Konduktööri hymyillen vilkutti ohimennessään-kuulemma…
minä en ilennyt nolona katsoa ohjaamoon päinkään!
Onneksi matka jatkui seuraavaksi harjuille
- samoja polkuja on polkaistu lukemattomat kerrat ja kuinka ihanaa se taas olikaan!
Punkaharjua voi todella suositella maastopyöräilyyn
maasto on vaihtelevaa ja saa todella polkaista vetten äärellä… maisemat suuntaan jos toiseenkin on kansallismaisemaa-sinisiä/valkoisia/vihreitä!
Vaaleanpunainen unelma Valtionhotelli -suosittelen!
Saimi Hoyerin käsissä siitä on tullut monipuolinen ja tasokas majoitus vaihtoehto eri harrastusmuotoineen
ja varmaan ne ruoatkin olisi aivan taivaallisia, MUTTA
kun minä niin tykkään kokata&kattaa reisuillamme aina itte!
Nyt oli kyllä liinavalinta liian pieni Mustanniemen vanhan leirintäalueen,
nykyisen kahvilan pöytiin!
Mustallaniemellä on ihanat hiekkarannat pulahtaakin
-se teki hyvää pyörälenkin jälkeen!
Hauskaa miten pyöräillessä ei ole yhtään kuuma, vaikka kännyn mukaan asteita oli 29…
ilmavirta viilentää polkijaa
-hiki pukkaa vasta kun pysähtyy!
Paras pysyä siis liikkeellä!
Minäkin olen nyt sitten heittänyt sen talviturkin!
Illalla jatkoimme pakun kera matkaa kohden Savonlinnaa-sinnehän ne mun muistot vei…
sillä Savonlinnaan muutin tämän pytingin vuoksi
- se oli silloin taidelukio, nykyään osa kaupungintaloa!
Kaikki talotkin löytyi…
Hauska bongauskohde tämäkin ja niin monta muistoa tulvi mieliin! Lukioikäisenä elettiin kyllä aikas kivaa aikaa… hmmm no, kivaahan tämä elo on nytkin!
Yhteen päivään sai mahtunaan liki 20-vuotta eloani!
Se oli kyllä kuoharin korkkauksen arvoista näissä maisemissa, johon samalla jäimme nukkumaan Kyrönsalmen sillan kupeeseen!
Aamulla kun pakun sivuovi avattiin, niin värit olivat Kyrönsalmessa vaihtuneet…
Bongailimme vielä pari työpaikkaani.
Ihan ensimmäinen, terveyskeskuksen kanttiini-se jäi…, mutta Lippakioski Savonlinnan satamassa-oih.
kahtena kesänä pehmistä väännettiin niin että!
Ja sitten yksi kesä tarjoilijana Savonlinnan Oopperajuhlilla.
Olen muuten tarjoillut Tellervo Koivistolle.
Jos olisin ollut pisin, olisin saanut tarjoilla Manulle itselleen, mutta parista sentistä se jäi kiinni!
Muistojen matkassa kasvoin näemmä jo aikuisuuteen , joten matka jatkukoon!
Pakun nokkakin on kohti uusia seikkailuja!
