Taj Mahal

Viimeisimmäksi postaukseksi monipuoliselta Intian seikkailulta
säästin uskomattoman upean Taj Mahalin!! 
Vaikka se ei suinkaan ollut viimeisen päivän vierailu, vaan jo Agrassa, 
ennen paluuta Delhiin.

Herätyskello soitti 04.30 ja viideltä Tuk-tukutimme samalla riksataksilla 
Intian ylpeyteen, jolla olimme edellisenä päivänä tulleet pois basaareilta. 
Varhainen lähtö - sillä kaikesta olin lukenut, kuullut ja vinkkejä saanut, 
että siellä kannattaa olla ennen auringonnousua.
Olimmekin ja niin oli moni muukin....
Jono kiemurteli jo useamman sadan metrin mittaisena... 

Hyvin ennätimme auringonnousulle - joskin itse auringon näki vasta, kun se oli jo aika ylhäällä.
Viimeisimmät Intian päivät oli kyllä sellaisen smokyn "varjostamia", että tuntui kuin pilvet olisivat jämähtäneet maan tasolle ja niinhän tässä saimmekin kotiduttua lukea lehdistä, että myrkkysumu on laskeutunut Delhiin, koulut, tehtaat suljettu ja ihmisiä pyydetään pysymään sisätiloissa.
Joka vuotinen ongelma lämpötilojen vaihtuessa.


Kai minä pylly pystyssä otan omituisissa asennoissa valokuvia - kun taas kävi niin,
että Taj Mahalin puutarhuri Ramveer alkoi kiskoa meitä ympäri upeaa pytinkiä ties mihin

 ja otti kännylläni meistä jälleen kerran Studiotason kuvia.
Hänellä puutarhurina 38-vuotinen ura... joten tiesi kyllä jokaisen valon suunnan.  

Näihin upeisiin kuviin päätän vihdoin Intia postaukset
- kotona oltu jo 3päivää...
arki lähti rullaamaan sellaista vauhtia, töihin...
joulukorttiaskarteluihin... sillä tulossa on parit myyjäiset.
En ole koskaan ollut myyjäisissä
- joten kaikki vinkit otetaan vastaan...
Tuotto 100% Kapua hankkeeseen

https://kapua.fi/osallistuja/repolaiset/

Torilla tavataan

Ikimuistoisten safaripäivien jälkeen matkaa jatkettiin niin ikään junalla - nyt Agraan, 
jossa komeilee yksi maailman kauneimmista rakennuksista Taj Mahal.

Mikään idyllisen kaunis kaupunki Agra ei ollut. 

Ruuhkainen ja savusumun peittämä teollisuuskaupunki
sai kurkun karheaksi parissa tunnissa.

Liikenne tullee helpottumaan kun yksi ikuisuusprojekti "ilmatie" saadaan valmiiksi
- sekä auto, että raideliikennettä ollaan nostamassa ilmaan. 

Löysimme varsin viehättävän ja suorastaan kuhisevan paikallistorin,
jossa ei ollut turistikatujen tyrkyttäviä myyjiä
- vaan ihanan ystävällisiä ja maistiaisia tarjoavia kiireettömän leppoisia torikauppiaita,
jotka ihmettelivät meitä valkonaamoja. 



Vietnamissa tuli popsittua vesikastanja jos toinenkin, mutta nyt saimme herkutella vesipähkinöillä.

Ostospussukoihin keräsimme tietysti SuperHessun pähkinöitä ja mausteita

Oih - minä eläisin näillä ihanuuksilla
- kumpa olisi ollut keittiöllinen majapaikka, niin takuuvarmasti olisin kokkaillut.

Nyt oli tyytyminen valmisruokiin, jotka olivat todella hyviä
- masalaa-masalaa-masalaa!
Itseasiaa meidän oma ruokavalio muistuttaa paljon Intialaista
- siis raaka-aineet!!

Olisin jaksanut tuijotella ja kuvata näitä kauniita vihannes asetelmia loputtomiin.

Sekatavarakaupoista jos ei jotain löytänyt - niin sitä ei sitten tarvittukaan.

Eräs kauppias sanoikin osuvasti:
"Intiassa mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy!
- sen tulimme kyllä huomaamaan 11 päivässä.

Tiikereitä kameralla "metsästämään"

Jaipurin Durga Puran asemalta hypättiin junaan ja suunaattiin etelämmäksi
"metsästämään" tiikereitä🐅🧡📷 kameroilla tietenkin!

Vaihteleva maasto vilisti junan ikkunoista parhaimmillaan 138km tuntinopeudella.
Enimmäkseen vasta istutettuja peltoja - joiden istutuksista ei vielä saanut selvää... pohjoisempana oikeat traktorit hommissa, mutta mitä etelämmäksi Ranthamporea kohden matka eteni
- niin "työkalut" ja työvoima pieneni ihan tekijä/kuokka asteelle.
Matkaa kertyi reilut 150km ja parhaimmillaan juna viiletti 138 kilometrin tuntinopeudella.
Eli matkasimme ns. keskiluokan pikajunalla - jossa olisi ollut kyllä alempien luokkien puisia istuinvaunujakin, mutta meille turisteille myytiin vain keskiluokkaan lippuja päällystetyille penkeille ja hinta oli peräti 165rupiaa, eli n. 2€/nuppi. 

Jäimme junasta pois Sawai Mathopurin asemalla
ja jo aseman muraalit kertoivat, että nyt oltiin lähellä villiä luontoa, että tiikereitä. 

Olimme aivan Ranthamporen luonnonpuiston kupeessa,
jossa ajopeleinä (=takseina) oli kutsuvasti heti isot jeepit.

 

Siitä alkoi tukka hulmuten kyydit seuraavien 3päivän ja parin yön ajaksi. 

Rinkat majaan ja tutkimaan ympäristöä - paikalliset pojat tulivat varoittelemaan, 

kun talsimme suistoalueella,
että siellä on sitten kymmeniä ja kymmeniä krokotiilejä, sellaisia 1½-2½-metrisiä.
Mutta lohduttelivat kyllä, että tulevat vedestä vasta aamu yhdeksän maissa, heh heh...
Ja totta... ensimmäiseltä aamuajolta palatessa nähtiinkin "laiska köriläs"
laskeutumassa veteen juuri eilisillan lenkkipolultamme.

Lumoava paikka - ei olisi malttanut mennä lainkaan nukkumaan, 
mutta pakkohan se oli - koska jo kännyt soitti 4.50 ensimmäiselle ajelulle.


3 ajelua teimme luonnonpuistossa ja kaikki suuntautuivat ensinnäkin eri rangeille.
Tiikerit ovat tarkkoja reviireistään ja reviirin on oltava lisäksi suuri...
15-vuodessa tiikerikanta on saatu nousemaan n.20 tiikeristä yli 70.
Ja mikäli uskaltaudutte katsomaan postauksen lopussa olevan eläinkunnan aikuisviihdevideon,
niin n. 4kk kuluttua kanta kasvaa.
Ranthamporen luonnonpuisto on yli 1300 neliökilometriä ja siitä 10% on avoinna meille uteliaille - tämä takaa, että tiikerikanta kasvaa - vaikka eivätpä nuo ujostelleet turistien silmien edessäkään.

Kauris-, apinat ja vesipuhvelikanta, sekä linnut olivat enemmistö mitä nähtiin, mutta mun surkea tunnistustaito ja muisti, vaikka opas ja kuski innokkaana osoitteli suuntaan jos toiseen - niin arvatkaa vaan... en muista. Kuvista suurin osakin on napsittu suurella zoomilla ja valoa vastenkin,
joten enemmän tallenttui sydämeen - varsinkin se fiilis ja ympäröivä luonto!
Once a lifetime - kertakaikkiaan!

Ruokaakin riittää - pikkukauriit ovat kuulemma "suklaanappeja" tiikereille,
isommista näemmä kelpaa vain parhaat palat!!

Luonto oli hurmaava ja niin monipuolinen

"ei alle 18v"

Jal Mahal - järvilinnoitus

Jaipurissa pidimme 3päivän ja parin yön verran majapaikkaa
tekojärven Man Sagarin rannan tuntumassa.
Järven keskellä komeilee yksi arkeologinen ihme Jal Mahal. 

Linnoituksen pari ylintä kerrosta "kelluu" pinnalla ja 5 on upoksissa.
Veneilemään ei lähdetty, vaikka mielessä oli
- sukellustaitoisia sen sijaan jos olisimme olleet, niin ehkäpä olisi innostuttukin.

Tyydyimme kuvaamaan vain tuota erikoista näkyä niin aamulla, päivällä kuin illalla.
Vaihtoi upeasti väriä auringon tullessa eri suunnista,
puhumattakaan iltavalaistuksesta 

Kaupungin puoleisella rannalla oli piiiiitkä "kuin levhdysalue",
jossa oli markkinat yötä päivää!

 

Ruokapaikkaakaan ei tarvinnut kauempaa etsiä.

Sokeriruokojuomaa sai tasaamaan tuoreena nestetasapainoa
ja katukeittiössä pavut ja masalat sai upeasti vaikka liekitettynä.

Itseasiassa asiaa sen kummemmin miettimättä tai mistä johtuen, 
niin mun/meidän ruokavalio on ollut jo pitkään aika "intialainen"

- paljon tuttuja papuja, kikherneitä, linssejä, tofua, falafel tyyppistä "pyörykkää".
Mausteiltaankin masalat yhtä rohkeita, kuin mun "soosit"
Namskis... vatsa voinut mainiosti - vaikka moni varoitteli:
ettei Intiassa oikein uskalla syödä mitään -varsinkaan tuoreita.
Minä olen kyllä popsinut salaattia, kurkkua, tomaattia, sipulia ja ties mitä,
ihan hyvällä ruokahalulla. 

Majapaikan kanoista piti huolen komea kukko ja että ne kanamunat olikin hyviä!! 

Tässä vielä Jal Mahalin väriloistoa eri  vuorokauden aikaan!

Suunnattoman suuret kiitokset ihanista aiempien postauksen kommenteista
-en pääse vastaamaan niihin edes anonyyminä!
Joten kiittelen näin yhteisesti - kiitos kun jaksatte seurata matkaamme!