Kurpitsa festareilta kurpitsan jatkojalostukseen

Ihanaa, kun Halikon Kurpitsa viikot osui syyslomaan
- isommat mummotettavat eivät innostuneet enää niitä katsomaan,
mutta nuoreimmaisten kanssa on eletty todellista Kurpitsa-viikkoa!
Jatkojalsotustakin niin monella tapaa, että...

Vanhaa Museosiltaa kurpitsapäineen
 ja muutoinkin sillan puolen peltoaukemia
kurpitsoineen kyllä kaihoili.

Eli vaatii tottua uuteen paikkaan
- vanhaa piti parempana, mutta kai tähän tottuu. 
Halikon kirkolta askellettiinkin nyt isompaa tietä
- tai kuka askelsi, kuka ei...
Jälkikasvun mielestä Halloweenimaisempi reitti
oli kiviaita irtonaisin päällikivin
- jännittävämpää!!

Rannikon puutarha oli kirjaimellisesti muuttunut
LUUtarhaksi ja löytyihän sieltä "Mummo&Ukkokin"
vielä kauemmin fillaroineena!

Eihän uudessa paikassa muutoin sen kummepaa vikaa ollut
- tilaakin enemmän, mutta valokuvaamisen näkökulmasta
omaa silmää häiritsi nuo kasvihuoneet.

Enhän tykkää muutoinkin kuvata rakennettua ympäristöä
ja nyt sitä jäi pakosti taustalle lähes kaikessa!! Murr....

Sisätiloja oli nyt enemmän,
yksi kasvihuone oli tehty valtavaksi ravintolaksi
ja bändi soittele "kuin viimeistä päivää" nurkassa. 

Kassaneiti oli parhaat päivänsä nähnyt

Monenmoista ammattilaista oli luineen paikalle saapunut, 
osasta tosin ei enää luitakaan jäljellä
- heistä enää hautausmaalla muistokivet

Nämä tekstit sopivat kuulemma parhaiten Mummoon&Ukkoon. 
Myönnetään!!

Vaan sittempä tähän aivan käsittämättömään 
Kurpitsa T A I T E E S E E N!
Siis näitä toinen toistaan upeampia teoksia
oli satoja ja koko ajan syntyi lisää.

Pimeys paljasti pienemmätkin 
ihan uskomattomat yksityiskohdat! 

Samaa reittiä takaisin kirkolle
- haustausmaa olikin mystisempi väreineen
ja kiviaita vieläkin jännittävämpi!!



Komia kurpitsa sieltä tarttui meidänkin matkaan

Jatkojalostus on alkanut

Mitähän kaikkea yhdestä kurpitsasta keksitäänkään?

Ryytimaalle tehtiin hienot istutusmerkit

Toiveissa lienee, että ens syyslomalla on omat 
PUU vaiko LUUtarhan juhlat!!

Huomenna nämä "duracellit" haetaan jo kotiin
- joten meillä on Halloween bileet tänään!!

Onk tää ny si lihakakku?

Tarkoitukseni oli postailla vihdoin viimein loppuun

 elokuiset seikkailumme eteläisissä Afrikan maissa,
mutta...
Syyslomalaiset on keksineet kaikenlaista innovatiivista -

joten pakkohan tässä on "purkaa"
välissä tämän viikon touhuja

- ettei jää huomiotta heidän tämän kertaiset keksinnöt!

Vilskettä ja vilinää on riittänyt 

seiska ja ysi-veen kanssa, 

mitä nyt näin aamutuimaan, 

kun mummo yksin vain on hereillä. 

Tää on ny sit lihakakku!!

Kesällä rakastivat pyöritellä 

tai ehkä vielä enemmän
punnita lihapullia pikku vaa'alla! 
Niinpä suunnittelin niitä syyslomaapuuhaksikin.

Kivaahan se oli taaskin ja koko pellillisen pyörittelivät kaksisteen.

Yks' kaks seiska-vee kysyi,
että miks aina on lihapullia, miksei oo lihakakkua?

Niimpä - miksei?
Joten tuumasta toimeen
- mureketaikina broiskun jauhelista irtopohja vuokaan.
Sillä epäilin, etten saa sellaisesta
kuivakakku vuoasta kaakkua kauniisti irti. 

Suurin uunin kestävä "keskusta" kekattiin kannusta ja toimii!

Pikkukokit sai taiteilla koko komeuden
- kaikki samalle suurelle lautaselle!
Ranutkin kekkasivat laittaa siihen keskelle.

Oli muuten hyvää...

Palataan Afrikkaan myöhemmin
- näiden ihanuuksien kanssa iloitaan tässä ja nyt!

Yhä isommalle kivelle; Sibebelle

Maailman toiseksi suurin kiven järkäle Sibebe rock = monoliitti
 kohoaa "Kalju päänä" (tuttu silläkin nimellä, Bald rock) 
350metriin Mbuluzijoen laakson yläpuolelle. 

Maapallomme suurin graniittiplutoni löytyy Australiasta, Uluru
- siellä tarvottiin 9-vuotta sitten 2017
- silloin ei vielä fillareita "oltu löydetty" seikkailuihimme. 

Kivet ja kalliot ovat kyllä jostain itsellekin
tuntemattomasta syystä kiehtoneet aina.
Covid-vuosina bongailtiin ahkerasti Suomen
suurimpia ja erikoisimpia siirtolohkareita.
Lapsenlapset keksi niistä lukuisia jättiläistarinoita. 

Kuusi suurinta oli jotenkin huvittavatkin, kun 
liittyivät ihan omaan "LÄHI"-eloon 
ja silti ei  oltu niissä aiemmin käyty. . 

Turussa oli helppo bongata 1. ja 3.
Kukkarokivi ja Kärsämäen Pirunpesä.
2. Ilveskivi Pohjanmaalla, ystävät asuvat ihan nurkilla, 
eikä olleet hekään käyneet aiemmin.
Ystäviä kun sai tavata silloin vain ulkona.
4. Tervolankirkko kotikonnuilta Savonlinnasta 

Äitikin asui silloin vielä siellä, 
eikä ollut kuullut koko paikasta.
5. Kuurnan lohkare Kontiolahdella
Poika opiskeli Joensuussa
ja sen myötä meillä oli "lomaosake"
koluta kunnolla vaara-Suomen ihania luontokohteita. 
6. Kummakivi Ruokolahdella, 
ihan ystäviemme mökin lähellä.
He sentään olivat siellä jo käyneet.

Lukuisten kivenjärkäleiden perässä 
 on maailma kiehtonut näiden bongausten jälkeenkin. 

Mutta yksi on yhä piilossa Sipoon korvessa.
Erikoisesti rapautunut rapakivigraniitti, 
joka muistuttaa muodoltaan...
No joo... antaa olla,
että pysyy siistinä kieleltään tämä blogi.
Jos ajattelee luontoa,
niin mikä Sinua siellä kuljettaa?
Mikä on se syy pukea ylle ja lähteä ulos?
Tutuissa maisemissa hapensaanti/liikunta, 
mutta millaiseen ympäristöön/maisemaan
askeleillasi silmäsi viet, jos voisit valita?

Oma vastaus taisi jo pitkästä höpinästä selvitä; 
kivet, mutta kyllä myös vedet!

Mutta jos alan nyt niitä luetella,
niin ei koskaan päästä tuonne 
Sibebe rockille, joka oli siis toinen syy,
miksi Eswatiniin on mieli kaihonnut jo 14-vuotta

Kyllä nostan hattua, jopa kypärää niille,
jotka tarpovat koko matkan trekaten.  

kuva Mbuluz Rotary Club

 Mbabane-Mbulizin Rotareiden jo vuodesta 2004 järjestämä
Sibebe Survivor varainkeruukävely kokoaa yhteen
vuosittain heinäkuun viimeisenä sunnuntaina 
tuhansia vaeltajia/kävelijöitä ympäri maailmaa.

Minä samalla polulla, ihan yksin
- tai no, kaksin!

Ketään emme nähneet 8½ tuntia
kestäneen valloituksemme aikana
muutakuin Sibebe lager tankkauksella
Sibebe resortilla

Suorastaan käsittämätön keidas = kangastus
keskellä nousua.

Näin energisinä alkoi huiputus,
jonne resortilta vie kävellen n. 1½-2 h
Kyllä meilläkin kesti saman.

Tähänkin meni aikaa, kun piti oikein 
"mallikansiota" kuvata!

 
Resortilta onnistui polkaisten liki pari kilsaa 

kiviä kääntäen ja heinätupsujen ratistessa renkaiden alla. 



Ylhäältä valuvan veden vuoksi
kallion liukkaus pakotti taluttamaan

lopulta oli luovuttava pyöristä kokonaan. 
Järkäle nousi kirjaimellisesti pystyyn. 

Huipulta avautui 360asteen panorama näkymät 
Mbuluzijoen laakson kyliin ja 
koko Highveldia ympäröivään luontoon

 
Linnut, te näette kyllä kauas
 ja upeita kokonaisuuksia! 
Joskus tällaisissa maisemissa
kuvittelen itselleni siivet ja päästän
mielikuvikseni liitämään, leijailemaan. 

Jos huipulle pääsy tässä postauksessa(kin) kesti kauan,
niin alastulo ei todellakaan ollut yhtään helpompaa.

Eli ansaitsee oman juttunsa;
 sisältäen jotain ihan uskomatonta...
mm. "sukelluksen" vesiputouksen alle.

Niinpä päätän tämän postauksen kuin mainoksen:  

"Ei tässä vielä kaikki!"

Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista
14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta
Eläimellistä menoa Eswatinissa
Kivikartan kierros Malolotjessa