Legenda jo eläessään

Todellakin, olen Jonathan ja legenda jo
tai paremminkin YHÄ eläessäni!
Joulukuun alussa täytän 194-vuotta!
Olen tiettävästi koko maailman vanhin elossaoleva maaeläin!

Komeilen 5pennin kolikossa,
mulla on oma Wikipedia sivu, 
190-synttäreitteni kunniaksi
minusta julkaistiin sarja postimerkkejä 
ja tietysti Guinnesin kirjaankin olen päässyt.

Saaren toista kuuluisuutta Napoleonia en muista tavanneeni, 
vaikka näitäkin huhuja liikkuu!

Olin nimittäin jo 5-kymppinen (1882),
kun minut tuotiin Seychelleiltä
tänne Plantation housen (rak. 1770-luvun lopulla)
puutarhaan silloiselle
Itä-Intian kauppakomppanian kuvernöörille
William Grey-Wilsonille lahjaksi. 

Kuvernöörit ovat vaihtuneet ja uusi on 
tulossa taas syyskuussa,
eli Britannian merentakaisten alueiden
 (Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha)
kuvernöörin virkaan valittu Belinda Lewis.

 Plantation Housea on pidetty kuin kukkaa kämmenellä
- pääset kuin kurkistamaan saaren elämään viimeisten 200 vuoden aikana!

Me kurkistelimme myös saaren kirkkoihin  

St Matthew (rak.1862) lännessä,
kuuluisa lukuisista arvokkaista lasimaalauksistaan!
Suljettu oleskelumme ajan.

St James (pääkaupungissa, rak.1770) 

ja sen seitsemän kertaa ohi polkaistu St Paul,

josta tuli lempi kirkkomme-eväät syötiin pariinkin otteeseen sen tuntumassa

kiehtovine hautakivineen

Buurisotilaiden hautausmaalle löysimme vahingossa.
Buurisodat (1880-1881 ja 1899-1902),
joiden pyrkimyksenä oli perustaa Etelä-Afrikkaan
itsenäiset buuritasavallat, eli maan timatti- ja kultavarantojen hallinta.
Britit eivät luopuneet löydöistään taistelematta.
Buurisodissa menehtyi kaikkiaan liki 80 000 ihmistä.

Selvisi, että hautausmaalle on haudattu myös
kultakuumeen ja seikkailumielen viemiä
kaivoksille töihin päätyneitä suomalaisia,
jotka osallistuivat vapaaehtoisina sotaan. 

 Rinnehaudat on merkitty numeroin ilman nimiä.
Myöhemmin (1913) Etelä-Afrikan hallitus pystytti 
2 graniittista obeliskia, joihin kaikkien saarella kuolleiden
buurien nimet ja iät on kaiverrettu.
Emme löytäneet tarkasta tutkailusta huolimatta
suomensukuisia nimiä.

Paljon mielenkiintoista kyllä löysimme
 ja yllätävistä paikoista!!
Jälleen kerran todettiin,
että fillaroiden voit löytää ensinnäkin
itsesi ihan mistä vaan
ja sitten sieltä; mitä vaan!!

🖤 metsästäjät

St Helenalla on 21 virallista post-box vaellusreittiä
uniikkisin leimasimin ja vieraskirjoin. 
Tai olisi pitänyt olla, mutta kun talvi
- niin laatikot oli viety pois!!😱
Muutaman bongasimme!!

Sydäntä ei liene koskaan helppoa valloittaa, 

- ei St Helenan 🖤kään!! 
Se jos mikä, esitti vaikeasti tavoiteltavaa

Heitti ns. kapuloita rattaisiin,
eli savea renkaisiin!!
Renkaat ei pelittäneet lainkaan perinteisellä tavalla
- paremminkin kuin luistimet!
Savisin renkain taiteilimme kaarikallioden päällä
- ei mitään toivoa päästä alas...

Seuraavana päivänä uusi yritys
- alakautta ja ilman fillareita!

ja se tarjosikin yhden elämämme mystisimmän
ja monipuolisimman trekin.

Kaarikalliot alkoivat erottua edessämme

Naavan määrä kertoo luonnon puhtaudesta!

ja siellä me ollaan "lirupuron" alla
🖤 syleilyssä!!

Sataako 🖤rakkautta???

🖤bongattu päältä ja alta

- eikä siinä vielä kaikki.

Seuraavana päivänä 
Napoleonin ensimmäiseen kotiin Briars Paviljonkiin
tutustuessamme avautuikin koko kallioinen sydän
kaikessa komeudessaan silmiemme eteen!
Usein on niin,
että vasta kauempaa näkee paremmin = kokonaisuuden!!

Mitkä näkyvät hänellä onkaan ollut

kahden ensimmäisen kuukauden ajan asuessaan Briarsissa
- ennen Longwood Housen valmistumista. 

Ei ihme, että sanotaan
hänen eläneensä elämänsä onnellisinta aikaa
juuri Briarssissa! 

Palanen omaa sydäntäkin
 jäi näihin maisemiin!!

Home sweet home

Tervetuloa meidän St Helenan kotiin
Williams Estaten ihanan kodikkaaseen paritaloon.
Meitä houstasi koko perhe; Steven, Debi ja Craig
(+pikkuveli, jota näimme ohimennen)
Asunto-opastus heti saavuttuamme
- kyydit minne ikinä olisimme tarvinneet.
Eipä paljon tarvittu, koska vuokrafillarit
saimme heti ensimmäisenä aamuna käyttöömme.

Ylänaapurissa oli kauppa... 
joten mitään ei puuttunut, kaikki toimi!!

Menopelit alle saatuamme
meitä ei kotona pahemmin näkynytkään, 

No, pyykkiteline paljasti kyllä

varsin värikkäästi milloin olimme palanneet!

Rakkaimmaksi muodostui tämä 

todella hyvin varusteltu ja toimiva keittiö!
Toivottavasti lomakeittiömme kelpaa 
Näpertelijän elokuiseen haasteeseen:
Iloa, valoa ja rakkauden täyteistä eloa
- ne täyttyivät kaikki tästä keittiössä!

 Tämä maisema
- eteläinen Atlanti
lisäsi todellakin omat mausteensa aterioihin.
Että oli kiva kokkailla!!

Erittäin hyvältä näytti 
tässä maisemassa myös tiskaava mies!

Syrjäinen ja pieni säiden armoilla oleva
saari on paljolti tuonnin varassa.
Säilyvyyden kannalta pakasteet ja säilykkeet
monipuolistivat ruokavaliota.

Kokkailua just niin minun makuun!!

Päivät pitkät polkaistuamme ja ulkona ollen
nostatti ruokahalun ihanan kutkuttavaksi.

Aamupalat - aah... 
Aikaeroko se vaikutti,
että niitä nousin kokkailemaan jo kuuden jälkeen 
(Suomessa kello olisi ollut 3h enemmän)

Oikeasti houkutti satulaan pääseminen
- sillä saarella todella riitti
viikon jokaiselle päivälle
uusia polkuja poljettavaksi ja tutkittavaksi!!

Käytiinhän me välillä "ulkonakin syömässä"

Siis terassilla oli myös ihana paikka nauttia auringonlaskusta
ruokaillen tai välinehuoltoa harrastaen.

Ihana kotikatumme!

Makuuhuoneitakin kaksi, 
joten fillarit sai omansa. 

Nyrkkipyykillä mentiin,
vaikka konekin olisi ollut käytettävissä!

Just meidän oloista lomailua -
täällä olisi kyllä asustellut kauemminkin!!