🖤 metsästäjät

St Helenalla on 21 virallista post-box vaellusreittiä
uniikkisin leimasimin ja vieraskirjoin. 
Tai olisi pitänyt olla, mutta kun talvi
- niin laatikot oli viety pois!!😱
Muutaman bongasimme!!

Sydäntä ei liene koskaan helppoa valloittaa, 

- ei St Helenan 🖤kään!! 
Se jos mikä, esitti vaikeasti tavoiteltavaa

Heitti ns. kapuloita rattaisiin,
eli savea renkaisiin!!
Renkaat ei pelittäneet lainkaan perinteisellä tavalla
- paremminkin kuin luistimet!
Savisin renkain taiteilimme kaarikallioden päällä
- ei mitään toivoa päästä alas...

Seuraavana päivänä uusi yritys
- alakautta ja ilman fillareita!

ja se tarjosikin yhden elämämme mystisimmän
ja monipuolisimman trekin.

Kaarikalliot alkoivat erottua edessämme

Naavan määrä kertoo luonnon puhtaudesta!

ja siellä me ollaan "lirupuron" alla
🖤 syleilyssä!!

Sataako 🖤rakkautta???

🖤bongattu päältä ja alta

- eikä siinä vielä kaikki.

Seuraavana päivänä 
Napoleonin ensimmäiseen kotiin Briars Paviljonkiin
tutustuessamme avautuikin koko kallioinen sydän
kaikessa komeudessaan silmiemme eteen!
Usein on niin,
että vasta kauempaa näkee paremmin = kokonaisuuden!!

Mitkä näkyvät hänellä onkaan ollut

kahden ensimmäisen kuukauden ajan asuessaan Briarsissa
- ennen Longwood Housen valmistumista. 

Ei ihme, että sanotaan
hänen eläneensä elämänsä onnellisinta aikaa
juuri Briarssissa! 

Palanen omaa sydäntäkin
 jäi näihin maisemiin!!

Home sweet home

Tervetuloa meidän St Helenan kotiin
Williams Estaten ihanan kodikkaaseen paritaloon.
Meitä houstasi koko perhe; Steven, Debi ja Craig
(+pikkuveli, jota näimme ohimennen)
Asunto-opastus heti saavuttuamme
- kyydit minne ikinä olisimme tarvinneet.
Eipä paljon tarvittu, koska vuokrafillarit
saimme heti ensimmäisenä aamuna käyttöömme.

Ylänaapurissa oli kauppa... 
joten mitään ei puuttunut, kaikki toimi!!

Menopelit alle saatuamme
meitä ei kotona pahemmin näkynytkään, 

No, pyykkiteline paljasti kyllä

varsin värikkäästi milloin olimme palanneet!

Rakkaimmaksi muodostui tämä 

todella hyvin varusteltu ja toimiva keittiö!
Toivottavasti lomakeittiömme kelpaa 
Näpertelijän elokuiseen haasteeseen:
Iloa, valoa ja rakkauden täyteistä eloa
- ne täyttyivät kaikki tästä keittiössä!

 Tämä maisema
- eteläinen Atlanti
lisäsi todellakin omat mausteensa aterioihin.
Että oli kiva kokkailla!!

Erittäin hyvältä näytti 
tässä maisemassa myös tiskaava mies!

Syrjäinen ja pieni säiden armoilla oleva
saari on paljolti tuonnin varassa.
Säilyvyyden kannalta pakasteet ja säilykkeet
monipuolistivat ruokavaliota.

Kokkailua just niin minun makuun!!

Päivät pitkät polkaistuamme ja ulkona ollen
nostatti ruokahalun ihanan kutkuttavaksi.

Aamupalat - aah... 
Aikaeroko se vaikutti,
että niitä nousin kokkailemaan jo kuuden jälkeen 
(Suomessa kello olisi ollut 3h enemmän)

Oikeasti houkutti satulaan pääseminen
- sillä saarella todella riitti
viikon jokaiselle päivälle
uusia polkuja poljettavaksi ja tutkittavaksi!!

Käytiinhän me välillä "ulkonakin syömässä"

Siis terassilla oli myös ihana paikka nauttia auringonlaskusta
ruokaillen tai välinehuoltoa harrastaen.

Ihana kotikatumme!

Makuuhuoneitakin kaksi, 
joten fillarit sai omansa. 

Nyrkkipyykillä mentiin,
vaikka konekin olisi ollut käytettävissä!

Just meidän oloista lomailua -
täällä olisi kyllä asustellut kauemminkin!!