Samoilla poluilla

Viimeiset kaksi fillarointi päivää
olivat yhtä unelmaa - kuin unta,
josta ei haluaisi herätä lainkaan.

Seepra ja kirahvi
ovat vuosikymmeniä olleet voimaelämineni.
Kai siitä saakka, kun n. 10-vuotiaana
sain Afrikantähti- ja Maailmanympäri pelit.
Naapurintyttö sai Monopolin
- että niitä pelattiin paljon 
ja kun nyt katsoo meidän elämänpolkuja
- niin aika pelien mukaisesti on mennyt!!
Voiko lautapeleillä ennustaa?

Olen ollut todella onnekas,
että olen saanut kohdata lempieläimiäni
luonnollisissa elinympäristöissään
jo lukuisat kerrat.

Mutta koskaan aiemmin,
en ole polkenut niiden kanssa samoilla poluilla,
ihan lähekkäin, vierekkäin
ja toinen toistemme ohi. 
YHDESSÄ - kiireettömästi!

Eihän tällaisesta ole osannut
edes (oikeasti) unelmoida,
vaikka olenkin siitä (salaa) unelmoinut!

Näemmä hulluimmistakin

unelmista voi tulla totta!

Lake Mburon kansallispuisto on monipuolinen, 

5 järveä, kosteikkoja, savannia, mikä tarjoaa varsinkin 
erinomaiset elinolosuhteet lukuisille eläimille:
impalat, antiloopit, puhvelit, hipot, krokotiilit, leopardit, hyeenat
ja yli 350 lintulajia näiden voimaeläinteni lisäksi. 

 
Alueella on tehty todella arvokasta

suojelu- ja kasvatustyötä niin eläinten,
kuin sen kasvuston ja ekologisen tasapainon eteen.

10-vuotta sitten, 2015 koko savanni
oli täyttyä akaasisukuisin pensain ja puin.

2015 tänne tuotiin Keniasta
40 kirahvia - herkuttelemaan,
sillä kirahvin kieli ja suu on todella merkillinen,
koska se pystyy riipimään rikkomatta itseään
pelkät lehdet valtavien piikkien joukosta.

Kun akaasipensas/puu ei saa saa säilytettyä
vettä/kosteutta lehtiensä avulla 
- se kuivuu. 
Kanta pysyy sopivana.

Kymmenessä vuodessa alueen kirahvikanta
on kasvanut luonnonmukaisesti 120 yksilöllä.

Minäkin jo takaan, että voit taatusti bongata täällä
useitakin näistä komeista pitkäkauloista,
joita alueella elää nykyään jo 160. 

Ne todella viihtyvät täällä!

Tuolla meidän takana - kosteikossa
Ibislintujen lisäksi peuhasi 
pari iloista Hippoa!

Kuvia ja muistoja näistä kahdesta viimeisestä(kin)
fillarointipäivästä kertyi satoja.
💗tuntuu samalla täydeltä, että kevyeltä
Ennenkaikkea uskomattomalta,
että ihminen voi kokea jotain tällaista
- olla hetken aikaa osa sitä ja sen keskellä!

Sanaton Onnesta!

Löytyihän ne...

Löytyihän ne, lempeät jättiläiset
vuorigorillat vuoristostaan. 

Useamman tunnin rämpiminen

ei todellakaan mennyt hukkaan.

Tässä vaiheessa mennään alaspäin
- sillä tuolla vastapäisessä tiheässä "parsakaali"metsässä
alkoi vasta se kunnon kapuaminen ja
"Piiloleikin" etsintäosuus!

Tuntui mahdottomalta ajatukselta,
että sieltä voisi löytää
jotain näin upeaa!!

Lauman Bossi - komea Hopeaselkä nähtiin aivan ensimmäisenä.
Sen rauhalliset ja arvokkaat astelut, katseet...
ja lopulta selänkääntö tuntui aivan uskomattomalta
- niin lähellä, vajaa pari metriä väliä. 

Nuoremmat uroot olivat vikkelämpiä 
ja yksi ohi mennessään läppäsi mua reidellekin.
Mitäs olin siinä polulla edessä.

Voimakas ja vahva läpsäys!
Sain kuulemma ikuisen onnen
- sillä on erittäin harvinaista kokea gorillan kosketus.

Sademetsässä sataa, 

 jollei aina, niin usein.
Meillä kävi todellinen tuuri,
sillä saimme nauttia sen sallitun tunnin
14 gorillan kanssa upeassa auringonpaisteessa
ja vasta pois rämpiessä taivas repesi!!

Viidakossa ei pystynyt kuvaamaan

- sillä märät lehdet olivat tosi liukkaat
ja ylösnousu tapahtui enemmän nelinkontin.

Tielle päästessä piti ottaa jo
muistoksi kuva jyrkkyyserosta!
Hih, tällainen oli se leppoisa välipäivä polkemisesta!

Upea VOITTAJA-fiilis!!

Polkemaanhan tänne tultiin

Satulapäivät on ollut hyvä startata 

jo ennen auringonnousua, 

sillä klo12 lämpöä on riittänyt

kuluneella viikolla varjossa liki 40

Paljonkohan auringossa? 

Iltapäivän tunteina on tälle 

Suomi-neidolle polkeminen käynyt 

jo kahtena päivänä liian raskaaksi! 

Nämä piiiiiiitkät ylämäet on 

vieneet finaaliin, vaikka maisemat

- ne ovat ihan käsittämättömiä!

En tiä millä ”Suo-kuokka ja Jussi”

-asenteella tuo Ukkokulta on polkenut

 kaikki ennalta suunnitellut reitit 

loppuun saakka ihan huikean 

pyöräoppaamme Kiplimon kanssa! 

No, on kyllä ollut finaalissa Ukkokultakin
"Poikien tourien" jälkeen.

Pettynyt ja kiukkuinen olen ittelleni ollut
- ei sitä saanutkaan itteään tarpeeksi kestävään kuntoon.

No - on kyllä ollut nautinto
sama reitti pakussa, hauskan kuskimme Robertin kanssa.
Kiva kuvailla ja tsempata polkevia. 

Ei se matkan pituus, vaan ne nousut...
Ugandan korkeuserot yllätti! 

Piiiiiiiitkät nousut monasti yli 2kilsaan (huippu 2,4)

 ja sit taas lasketellaan 1,5tonniin…
on tehnyt liikaa hapenottokyvylleni... 

Kahdesti olen luovuttanut viimeiset
nousurypistykset, ekana päivänä 10km, 
kolmantena 14km.

Sellaista ittensä ylittämistä
- tänään vedin sisulla loppuun saakka 69,7 kilsaa...
joten jospa se tästä... fillarointi päiviä on vielä 4 edessäpäin.

Polkemaanhan tänne tultiin!

Palautuminen on onneksi tapahtunut tosi nopeasti.
Aina innoissaan satulaan seuraavana päivänä

Ylös pääseminen on ollut palkitsevaa

- ensinnäkin ihan uskomattomiin paikkoihin ja maisemiin 

ja niin mielenkiintoisiin kohtaamisiin!

Jos Uganda on yllättänyt 

korkeuseroillaan. niin myös 

vehreydellään ja rehevyydellään

Mitä lännemmäs ja vuoristoja poljemme
-  niin johan Suomi häviää mennen tullen metsineen.

Täällä sitä riittää - metsiä ja sademetsää vuorijonoiksi saakka.

Viisi polkaisu päivää ovat tuoneet meidät Kibalin
"kansallismaisemiin" ja edessä siintää Bwindi
Jättiläismäisten vuorigorilloiden
vieraaksi olemme polkemassa. 

Bwindin sademetsät näyttävät täältä toiselta puolelta
ihan jättiläismäisiltä parsakaaleilta. 
Sitä miettii, että miten siellä pääsee rämpimään eteenpäin
ja löytämään sen asukkeja?
No - silloin jätetään pyörät parkkiin!!

Laaksot puolestaan ovat reheviä ja ei siis ihme,
että Uganda "ruokkii" viljelyksineen naapurimaitakin
- vienti on vilkasta hedelmien, vihannesten, kahvin ja teen osalta.

Tuolla se jo siintää - upea Mutanda-järvi. 
Viimeiset kilometrit olikin pelkkää laskettelua...
ja pari yötä rauhoituttiin näissä maisemissa

Kelpo möksä ja maisemat kerätä voimia Gorilloiden jäljitykseen