Eupoopan yksi loppu

Siellä se siintää, manner-Euroopan lounaisin niemi.

Portugalin eteläisin kärki,
Capo de Sao Vicente

Tämän kauemmas ei polkaisten pääse

majakoineen, linnan jäänteineen ja TUULIneen

Niemen kärjessä meinasi isompikin ihminen saada siivet

Sagresin niemen al-Andalusiin kuuluva

merkittävä moskeija ja pyhättö Kanīsat al-Ghurāb
= Variksen kirkko/moskeija "hupenee" vuosi vuodelta mereen.

Kannattaa pitää kiirettä, jos haluaa nähdä nämä historialliset
islamilaiset ja umbijadien perinnereitit (Al Mutamid route),
arkeologisin jäänteineen.

Loppumatka tulikin olemaan enemmän "sisämaata"
- ensin oli palattava takaisin Vila da Bisboon
- kolmas kerta toden sanoo.

Joten "Kaikki tiet vievät Bisboon"
tai Bisbon kautta...
ja siitä sitten itään ja lentokentälle!! 

Kaihoisat katseet vielä kallioilta merelle
- annoit paljon, energiaa!!
Vastatuulikin on vaihtunut sivutuuleksi!
Joten polkaistaan (seuraavassa postauksessa) loppuun saakka.

Tuulimyllyn asukit

Näin sitä saa pyörtää omat sanansa, 
että seikkaillessamme majapaikoilla ei ole mitään väliä
- kunhan vaan jossain saa levätyksi
ja kerätyksi voimia seuraavaan päivään.

Majapaikoista ei tule kerrottua, eikä kuvattua....

Ai - ei vai???
Nyt kuvattiin vesiklosettia myöten!

Ja vaikka alla oli jo 55,6 kilsaa polkemista,
niin polkaistiin vielä "lähikauppaan"
- 9 kilsan päähän hakemaan illallistarpeet,
että saataisiin viettää iltakin ei matalassa, vaan korkeassa majassamme. 

Kylällä olisi ollut kyllä yksi ravintelikin
 respan yhteydessä mm. pizzaa - mutta ei... 
Se ei nyt kertakaikkiaan tyydyttänyt nälkäämme.

"Nälkää tyydytti" ihana huoneisto
- ihanat astiat, 

joita olisi riittänyt isommallekin porukalle. 
Eikä siihen kauaa mennyt, kun polkaistiin ees-sun-taa
meitin näköiset tapakset ja
 todella hyvä paikallinen 3euron viinipullo.



Tyytyväiset tuulimyllyn asukit ei poistuneet enää ulkoilemaan
- ei edes auringonlaskua katsomaan
- eli osataan me nauttia joskus sisälläkin!!

Poikkeus vahvistaa säännön - vai miten se menikään!

Pedralvan kylä sijoittuu lounais-Portugaliin

Vila do Bispon (jossa lähikauppa)
  ja Carrapateiran (jonka upeilta rannoilta
polkaisimme polkuja pitkin kylään) väliin. 

Pedralvan historia johdatti yli vuosisadan
ja yli sadan asukkaan kivitaloihin ja kukoistavaan maatalouteen.

1900-luvun loppupuolella kylä autioitui nuorten muuttaessa pois
 ja 2005 se oli lähes täysin hylätty
- vain 9 vakituista asukasta.

Idyllisen kylän onni, että
vuotta myöhemmin ohikulkumatkallaan
arkkitehti Antonio Ferreira vaimoineen 
ihastui autioon kylään.

Heidän toimestaan käynnistyi projekti
kunnostaa raunioituneet talot
alkuperäisarkkitehtuuria kunnioittaen 
viehättäviksi lomamökeiksi.

Juuri tällaisesta me saimme nauttia!!

Tällä sielun ja ruumiin energialla
oli helppo jatkaa kohti manner Euroopan lounaisinta pointtia, 
Sagresin niemeä.

Edessä oli tosin pahimmat nousut ja laskut
ja sateen jälkeiset tulvat,
mutta vastatuuli alkoi kääntyä jo sivutuuleksi.

Hämähäkin verkoissa

Mielikuvat Portugalin länsi- ja etelärannikosta olivat

korkealla jo matkaa pohtiessa.

Spinning kaverin suosituksista siitä tuli lopulta totta.
Hän oli jokunen vuosi sitten polkaissut sen gravel-pyörällä.
Reitin runsas asfalttiosuus siirsi suunnitelmia useamman vuoden. 
Asfaltit kun käy niin ahteriin!

Ukkokullan omat googgeloinnut alkoivat kuitenkin näyttää siltä,
että "hämähäkin verkostoa" kulkisi paljon rannemmassa.
Lähinnä trekkaajien reitistöä, 

mutta sateliittikartat osoitti, että sopisivat myös polkaisuun.

Siinä kohtaa minäkin innostuin jo googgeloimaan, 
että mistä löytyisi sopivat fillarit alle. 

 
 https://www.portugal-a2z.com/

räätälöi mieleisen seikkailun (etenemis kilometrein )
niin trekkaajille kuin fillaristeille.
Majapaikkoja vaatimattomasta tasokkaaseen
 mielen ja lompsan mukaan
- meillä kaikista halvimmat.
Sillä me mielimme polkemaan, ei majailemaan.
Vaikka paljastuu myöhemmin,
että yksi majapaikka oli niin ihana,
ettei vaan voinut lähteä edes illalliselle
 - piti kokata itte, että sai olla kämpässä koko illan.

Saimme siis Lissabonin alapuolelta Setubalista
fillarit sivulaukuin (jossa pari sisäkumia, huolto- ja ensiaputarvikkeet +lukko)
käyttöömme 8 vuorokaudeksi.
Firma oli täpännyt kivan erilaiset majapaikat
 40-75kilsan välimatkoin.
Klo 9 mennessä rinkat respaan ja itse saimme polkaista
pelkkien sivulaukkujen kera seuraavaan majapaikkaan, 
josta rinkat löytyisivät viimeistään klo 15.30

Varmaan monasti jo aiemminnkin,
mutta me emme koskaan löytäneet
itseämme seuraaviin majapaikkoihin niin aikaisin.

Sillä nautimme omaan tahtiin polkemisesta,
stoppaamisesta kuvaamaan, nauttimaan eväistä ja maisemista
 tai pikkusen vaikka kaatumaan just sinne minne haluttiin...

Fiilikset oli korkealla jo ennakkoon,
mutta miten korkealle ne nousikaan livenä.
Sitä on vaikea kuvata, samoin kuin 
ihan mielettömiä korkeuseroja!

Bongaappa näistä kuvista Repolainen

Välillä oli pakko taluttaa alamäkeenkin

Monipuolisuus lumosi
- Altannin aaltoja, jokivarsia ja niiden ylityspaikkoja etsien. 

Tulvivia dyynejä ja teitä 

Vaihtoehtoisia reittejä etsien

Puolet sillasta jäljellä - kestääkö, riittääkö tasapaino
- kesti ja riitti!!

Suhisevista kaislikoista kapeille kujille ihaniin pieniin kalastajkyliin. 

Ja keskeltä ei mitään saattoi putkahtaa valkoisia kangastuksia
- pikkukyliä, joissa jokaisessa oli linna!

Makasiinejä. paatteja

ja punaisia"pulloharja"puita

9 päivän reissu, josta 7päivää satulassa
ja 520,9 polkaistua kilometriä.

Eksyttiin siis omille poluille yli 120kilsaa 
- niistä vielä lisää....
jos jaksatte lukea ja vaikka ette jaksaisikaan
- niin omaksi iloksi ja päiväkirjaksi ne postailen,
kunhan saadaan taas arki rullaamaan.