Löytyihän ne...

Löytyihän ne, lempeät jättiläiset
vuorigorillat vuoristostaan. 

Useamman tunnin rämpiminen

ei todellakaan mennyt hukkaan.

Tässä vaiheessa mennään alaspäin
- sillä tuolla vastapäisessä tiheässä "parsakaali"metsässä
alkoi vasta se kunnon kapuaminen ja
"Piiloleikin" etsintäosuus!

Tuntui mahdottomalta ajatukselta,
että sieltä voisi löytää
jotain näin upeaa!!

Lauman Bossi - komea Hopeaselkä nähtiin aivan ensimmäisenä.
Sen rauhalliset ja arvokkaat astelut, katseet...
ja lopulta selänkääntö tuntui aivan uskomattomalta
- niin lähellä, vajaa pari metriä väliä. 

Nuoremmat uroot olivat vikkelämpiä 
ja yksi ohi mennessään läppäsi mua reidellekin.
Mitäs olin siinä polulla edessä.

Voimakas ja vahva läpsäys!
Sain kuulemma ikuisen onnen
- sillä on erittäin harvinaista kokea gorillan kosketus.

Sademetsässä sataa, 

 jollei aina, niin usein.
Meillä kävi todellinen tuuri,
sillä saimme nauttia sen sallitun tunnin
14 gorillan kanssa upeassa auringonpaisteessa
ja vasta pois rämpiessä taivas repesi!!

Viidakossa ei pystynyt kuvaamaan

- sillä märät lehdet olivat tosi liukkaat
ja ylösnousu tapahtui enemmän nelinkontin.

Tielle päästessä piti ottaa jo
muistoksi kuva jyrkkyyserosta!
Hih, tällainen oli se leppoisa välipäivä polkemisesta!

Upea VOITTAJA-fiilis!!

Polkemaanhan tänne tultiin

Satulapäivät on ollut hyvä startata 

jo ennen auringonnousua, 

sillä klo12 lämpöä on riittänyt

kuluneella viikolla varjossa liki 40

Paljonkohan auringossa? 

Iltapäivän tunteina on tälle 

Suomi-neidolle polkeminen käynyt 

jo kahtena päivänä liian raskaaksi! 

Nämä piiiiiiitkät ylämäet on 

vieneet finaaliin, vaikka maisemat

- ne ovat ihan käsittämättömiä!

En tiä millä ”Suo-kuokka ja Jussi”

-asenteella tuo Ukkokulta on polkenut

 kaikki ennalta suunnitellut reitit 

loppuun saakka ihan huikean 

pyöräoppaamme Kiplimon kanssa! 

No, on kyllä ollut finaalissa Ukkokultakin
"Poikien tourien" jälkeen.

Pettynyt ja kiukkuinen olen ittelleni ollut
- ei sitä saanutkaan itteään tarpeeksi kestävään kuntoon.

No - on kyllä ollut nautinto
sama reitti pakussa, hauskan kuskimme Robertin kanssa.
Kiva kuvailla ja tsempata polkevia. 

Ei se matkan pituus, vaan ne nousut...
Ugandan korkeuserot yllätti! 

Piiiiiiiitkät nousut monasti yli 2kilsaan (huippu 2,4)

 ja sit taas lasketellaan 1,5tonniin…
on tehnyt liikaa hapenottokyvylleni... 

Kahdesti olen luovuttanut viimeiset
nousurypistykset, ekana päivänä 10km, 
kolmantena 14km.

Sellaista ittensä ylittämistä
- tänään vedin sisulla loppuun saakka 69,7 kilsaa...
joten jospa se tästä... fillarointi päiviä on vielä 4 edessäpäin.

Polkemaanhan tänne tultiin!

Palautuminen on onneksi tapahtunut tosi nopeasti.
Aina innoissaan satulaan seuraavana päivänä

Ylös pääseminen on ollut palkitsevaa

- ensinnäkin ihan uskomattomiin paikkoihin ja maisemiin 

ja niin mielenkiintoisiin kohtaamisiin!

Jos Uganda on yllättänyt 

korkeuseroillaan. niin myös 

vehreydellään ja rehevyydellään

Mitä lännemmäs ja vuoristoja poljemme
-  niin johan Suomi häviää mennen tullen metsineen.

Täällä sitä riittää - metsiä ja sademetsää vuorijonoiksi saakka.

Viisi polkaisu päivää ovat tuoneet meidät Kibalin
"kansallismaisemiin" ja edessä siintää Bwindi
Jättiläismäisten vuorigorilloiden
vieraaksi olemme polkemassa. 

Bwindin sademetsät näyttävät täältä toiselta puolelta
ihan jättiläismäisiltä parsakaaleilta. 
Sitä miettii, että miten siellä pääsee rämpimään eteenpäin
ja löytämään sen asukkeja?
No - silloin jätetään pyörät parkkiin!!

Laaksot puolestaan ovat reheviä ja ei siis ihme,
että Uganda "ruokkii" viljelyksineen naapurimaitakin
- vienti on vilkasta hedelmien, vihannesten, kahvin ja teen osalta.

Tuolla se jo siintää - upea Mutanda-järvi. 
Viimeiset kilometrit olikin pelkkää laskettelua...
ja pari yötä rauhoituttiin näissä maisemissa

Kelpo möksä ja maisemat kerätä voimia Gorilloiden jäljitykseen

Mailla ja (Ugandan) halmeilla

Hyvät työt tehty,

joten oli aika hypätä satulaan 

ja lähteä polkemaan

hyvää myös ittelleen. 

  Fillareihin ja Ugandan teihin

tutustuminen alkoi Fort Portalista 

energisen pyöräilyoppaan Kiplimon kanssa!

Mountain biket oli hyvä valinta, 

sillä tiet - ne ovat todella 

tarjonneet monipuolisuuttaan! 

Ensimmäisen päivän reitti kulki 

riisi-, banaani-, maissi- ja 

pumpuliplantaasien kautta

aina 10tonnin setelin maisemiin 

Kibalen luonnonpuistoon!

Pumpulia

Maissitehdas -jossa keskiökin ”klapitetaan” 

polttokriketiksi kotiuuneihin! 

Nämä söpöt uunithan on delux-malli 

mein risukeittimestä!

Kannustajia riitti lapsista aikuisiin

- safariautoissa istuvat turistitkin avasi ikkunoita ja tsemppasivat, kysyen kansalaisuuttanne?

”Hullut suomalaiset!”

Juututtiinhan sitä välillä liikenneruuhkaankin

Banaaniviljelmiä on mahdoton vangita kuviin

- niitä riittää silmän kantamattomiin.

Matoke kuuluu jokaisen ugandalaisen arkiruokaan

-ei huono! 

Ollaan syöty banaanifileitä leivitettynä, 

niilläkin oli joku nimi, mutta…

Suosituin jälkkäri on 

kabalagala

= banaanipannukakut! 

Mutta tässäpä paistetaan Rolexia

- jota on tarjolla lähes joka kadunkulmassa! 

Rolex = roll eggs!

Erinomainen pikaruoka 

myös fillaroijille! 

Ugandan korkeuserot yllätti 

jo ekana päivänä…

Trekkaaminen yli 1000nousumetriä

olis ehkä sittenkin helpompaa 

kävellen… 

Ukkokulta jaksoi loppuun saakka 

ylämäki-alamäki-ylämäki… 

Minä luovutin viimeiset 10km

kuvaillen vain pakusta 

miesten sinnikkyyttä! 

Georgejärven maisemat 

palauttivat nopeasti-

joten ei muuta kuin jatkamaan

seuraavina päivänä!