Longwood House
Napoleonin viimeisin asumus 1815-1821
on museoitu ja Ranskan valtion omistuksessa
puutarhaa, metsää ja hautalehtoa myöten.
Longwoodin puutarha laajeni syystä:
Napoleon innostui viimeisinä vuosinaan todella puutarhan hoidosta
- olihan se myös keino saada brittivartijoita hieman kauemmaksi asunnosta.
Tänäkin päivänä tarjoutuu mahdollisuus
astella Napoleonin suunnittelemilla
upotetuilla kävelypoluilla
ja istahtaa paviljonkiin!
Tai tehdä kuten me
- ajaa fillareilla puutarhan läpi talon kulmalle.
Piipahdimme toki sisälläkin,
mistä muutama kuva jo aiemmassa postauksessa
Mutta kyllä me ollaan niin ulkoilmaihmisiä,
että takaisin satulaan ja polkaisu Millennium-metsään.
Inspiroi todella kuultuamme sen syntytarinan.
Longwoodin tuulisilla, korkeimmilla kukkuloilla
sijaitsee yksi St Helenan mielenkiintoisimmista
luonnonsuojelusaavutuksista.
Kunnianhimoinen ympäristöprojekti,
jonka tavoitteena on palauttaa,
tai paremminkin luoda takaisin
brittien siirtomaavaltaa
edeltänyt The Great Wood
= Muinainen suuri metsä
Metsä tuhoutui lähes täysin siirtolaisten polttopuuhakkuiden
ja saarelle tuotujen vuohien vuoksi.
Vuonna 2000 käynnistettiin yhteisöllinen hanke,
johon osallistui ensinnäkin
kaikki saaren lapset ja nuoret
istuttaen oman nimikkopuun.
Lajeina saaren omat, kotoperäiset
ja erittäin uhanalaisia puut;
Commidendrum robustum - eukalyptuspuu
Gumwood - kumipuuta
Dwarf ebony - kääpiöebonypuuta
Boxwood - boksipuuta.
Sittemmin istuttajia on riittänyt merkkihenkilöistä
merkkipäivien, kiitosten osoitusten
kuin tavallisiten kävijöihin toimesta.
Meillä ei ollut siihen mahdollisuutta
- talvi, yhä edelleen ja paikalla EI KETÄÄN!
Suojelualue on kasvanut merkittävästi 26-vuodessa
250 hehtaarin kokoiseksi ulkoilma luokkahuoneeksi
lapsille ja nuorille, sekä virkistysalueeksi kaikille!
Kasvava metsä tarjoaa pesimäpaikkoja
ja turvaa sen linnuille ja selkärangattomille.
Milleniun metsästä oli helppo bongata
saaren ikoninen kansallislintu Wirebird - St Helenan tylli.
Niitä hiippaili siellä vähän joka puskassa! Meillä oli polkaisematta enää saaren itäisin kärki
Mikä avasi näkymän yhdelle maailman
"turhimmista" ja "vaarallisimmista" lentokentistä
Sekä kuivunutta,
suorastaan halkeilevaa laavakenttaä
ja silmänkantamattomiin
jatkuvia tuhkadyynejä
ennen saapumista saaren
itäisimpään kärkeen Barn Pointille.
Tulivuoriperäiselle kalliojyrkänteelle,
joka muistuttaa ainakin mereltä katsoen nimesä mukaisesti latoa.
Jyrkänteen kyljessä oleva korkein kohta
jolle nousimme portaattomia portaita
pitkin popsimaan eväitä on nimeltään Haystack Aidan raosta pääsi vielä pikkuisen pidemmälle
ihailemaan niemen kärkeä.
Latojyrkänteelle emme lähteneet urheilemaan,
välissä oli nimittäin ainakin yksi syvä sola.
