Paita ja peppu

Ennen reisua ahkeroin useampiakin kortteja
 - joten aloitetaas niiden "purku"
elämän alkupuolelta!

Pikkuiset paidat peppuineen kuvastaa niin hyvin 
Ugandan Baby Box hanketta. 
Hanke jatkuu koko tämän vuoden
ja sinne kortteilenkin vielä toistaiseksi, 
mutten koko vuotta!

Sillä, 

Baby Box hanke on saanut siivet alleen.
Pienellä työllä,
pienellä perille viedyllä nyytillä
voi olla ISO MERKITYS!

Hanke on saanut kantavampaa tukea;
Rotaryjärjestöjen mukaan tulo
niin Suomessa, (Samppalinna Turku)
Intiassa kuin Yhdysvalloissa!!

Kiitollinen teille kaikille tukijoille
- isommat rattaat pyörittää
pikku paitojen ja peppujen hanketta jatkossa!

Pikkuneidin mekon liitän mukaan lempihaasteeseeni

TryItOnTuesday/2026/03/Make-it-feminine

Ja niin kauan kuin omat peput jaksaa vielä polkea,
niin jatketaan(han) yhdessä hyvän tekemistä?

Pienestä kasvaa yhdessä ISO-juttu,
se tuli taas todistetuksi. 

Suuntaamme mitä todennäköisimmin
loppu- tai alkuvuodesta
Burkina Fasoon.

ACT (The African Child Trust) järjestö
tukee orpojen ja heikommassa asemassa
olevien lasten ja leskien koulutusta
ja voimaantumishankkeita hygieniasta lähtien
lukuisissa Afrikan maissa.
Yksi tarvitsevimmista on Burkina Faso.

Sinne pienikin apu - eli YKSI(kin)
kortti antaa mittavasti toivoa, 

Olethan tarakalla matkassa mukana tänäkin vuonna!

Ketä haluat keväällä/kesällä ilahduttaa?
Vauvasta valmistuneiden ja äitien kautta vaariin
synnytän mielelläni pahvista uniikkeja tervehdyksiä!

Enkä ole vieläkään saanut tehdä sitä
"Kissanristiäiskorttia"
- eli aihe kuin aihe, lupaan yrittää!! 

Haavi auki....

Kirjaimellisesti jäi haavi auki, 
kun ovenpielessä odotti hauki!

Olen ihan vakavissani alkanut miettiä,
että hommaisko tuolle
Ukkokullalle pilkkivehneet?!
Nythän sillä olisi eläleläisukkona siihen aikaakin!!

Sainhan minäkin häneltä nuorikkona
liki ensimmäisenä lahjana
(olikohan jouluna vai synttärinä)
 parturisetin koneen&sakset.
Jotka muuten yhä toimii kuukausittain 
yli 4-kymmenen vuoden jälkeenkin! 

Tiedä sitten, tihenisikö kalasaalis 
- sillä silloin tällöin ilman pilkkiäkin
on hiihto- ja kylmäuintireisuiltaan kalasaalista kantanut. 

Kyllä tuore kala maistuisi useamminkin
- voisin elää pelkällä kalalla!

Toinen mikä maistuu loputtomasti
- on kukkakaali.

Sitä on pursuillut hevihävikissä, 
sillä myyvät sitä nyt 3,49 KAPPALE, 

järjetön hinta - ei kai sillä kaupaksi mene.

 
Hävikistä 0,65/kg tarttuu matkaan kyllä.
Viikonloppuna ostin 2 ja tein perinteisen gratiinin.
Parin päivän viiveellä ostin 3 (jotka maksoivat 1,87)

N. puolet murusiksi pakkaseen ja toinen puoli muusiksi
joka jäi ihmeen löllöksi, vaikka valutin siivilän läpi. 

Niimpä heitinkin pellille ja juusto
on niin kiva kaveri
 - että sen kanssa "tiivistyi" loistavaksi pannariksi.

 Mistä syntyikin sitten toisenlainen kalajuttu

Eikä muuten hullumpaa ole
hedelmien/marjojenkaan kera!

Sitä hyötylahjaa yhä mietin....

Ilman siskoa ja sen makkaraa

Siskonmakkara-neitsyys menetetty...

Olen tähän varttuneeseen,
liki kuuskakkoseen ikääni
onnistunut elelemään ilman siskoa ja sen makkaraa.

 Mutta nyt.... 
siinä se lepää - pursotettuna pottusiivujen päälle.

Soppana en osaa kuvitella sitä vieläkään...
Nähnyt toki olen - monastikin, 
mutta kauhani olen jättänyt siihen iskemättä.

Olihan se sen verran omituisen näköistä
- että pikkuisen piti varmistaa niitä "hyviä makuja" mukaan.

Eli makkaramössön päälle tomaatteja, vuohenjuustoa
- chilisoosia ja lempparimausteita

ja juustoraastetta....

ja siis... tämähän oli oikeinkin hyvää ja ruokaisaa!

oli muuten ensimmäinen kotiruoka,
sitten Ugandan herkkujen!!

Uunipellille uppoaa mikä vain...
hevihävikkiherkut varsinkin...
Kukkakaalit, kirsikkatomaatit, paprikat
- kyyripojaksi mozzarellaa, munamaitoa ja raasteet....

Tätä lisuketta riitti isommallekin porukalle
- kanan, sekä kalan kanssa. 

Mutta paluu Siskonmakkaraan
- mitä ajatuksia se herättää SINUSSA?

Miksi suhteeni siihen on ollut, se mikä se on...
ja on yhä.
Jotain innovatiivisia jatkohöystöjä
voisin kehitellä tulevaisuudessakin
- perinteiset kyllä jää pannaan...
miksi, en tiedä...

Missä Rolex?

Monellakin voi olla Rolex ranteessa,

mutta entä masussa?

Itseasiassa, jos tämä olisi kehonosien välinen kilpailu
- niin masut voittaisi mennen tullen ranteet
 sillä Rolex on Ugandan suosituin pikaruoka.

Niitä kadunkulmia ja pihapiirejä,
joissa meidän risukeitintä muistuttava
pikkuinen uuni "muurinpohjalevyineen" oli
- Oli nimittäin joka mutkassa ja käänteessä...
Pääkaupunki Kampalassakin
käänsit pääsi mihin suuntaan tahansa,
niin aina luki Rolex.

Maaseudulla oli "kioski-katuja"
mutta aivan yhtä hyvin saatoit pysähtyä pihaan,
jossa uunin näit ja kysäistä Rolexia
ja se kyllä sinulle paistettiin.
Erinomainen pikaruoka ja
"energiapatukka" myös fillaroijille.

Roll eggsin sisälle käärittiin mitä sattui löytymään, 
tässä tomaattia ja sipulia.

Kokemuksemme Afrikkalaisista ruoista vaihtelevat kovasti
Uganda meni heittämällä kärkeen!!
Annokset ovat jättimäisiä
- mutta normaali Ugandalainen syö kerran päivässä. 

Ja mikä parasta, ruoka on todella terveellistä.
Maut mietoja
- joskin paikallisella chilitipalla saat kyllä potkua!!

Kansa itse elää pääsääntöisesti kasviksilla,
banaaneilla ja koisoilla

Banaania on kaikissa muodoissaan:
fileinä, keittona, paistoksena,
muhennoksena, eli Matoke jota ilman ei yksikään päivä onnistu! 

Banaania käytetään alku- pää- ja jälkiruoissa
- riippuen banaanista,
sillä lajeja on kymmeniä.

Banaaniplantaasit olivat aivan järjettömän kokoisia
- ei ihme, että Uganda ruokkii lukuisia naapurimaitaankin.

Kuin myös kahvittaa ja teettää (heh heh)

Enpä muista ennen nähneeni kahvin kukkaa ja marjojakaan

Ensimmäinen Afrikan maa,
jossa kahvi oli todella hyvää
ja sitä osattiin keittää!

Ja jos jostain, niin kurpitsoista ja munakoisoista
valmistetut ruoat olivat aivan taivaallisen hyviä.
Kibalo ei lainkaan tykännyt, että kuvaan munakoisoja
- sillä ne kertovat köyhyydestä.
Avokadot olivat jättisuuria ja niin maukkaita
Unohtamatta papuja, linssejä ja herneitä.

Ja minähän olin kuin taivaassa
kun kyytipojaksi oli usein kalaa

Alkumatkasta fillarireittimme olivat paljon
järvien läheisyydessä tai niiden ympäriajoja

(niitähän me Suomessakin tykätään polkea) 
Niinpä ensimmäisen viikon majapaikatkin
olivat vesistöjen äärellä.
Upeissa maisemissa.

Liharuoka on harvinaista,
se possu tai vuohi teurastetaan usein uutena vuotena, 
kun perheet kokoontuu yhteen. 

Hedelmiä oli mahdollista ostaa lähes vauhdissakin 
Karviaiskoiso, ananaskirsikka
oli omittu Ugandan marjaksi.
Minä olen sijoittunut sen alkuperän aina eteläamerikkaan,
perulaiset pitivät sitä omanaan.
Mutta myönnettävä on, että näin hyviä ja tuoreita
en kyllä ole mistään muualta saanut kuin Ugandasta
- joten olkoon Ugandanmarja(kin)

Tyypillinen aamupalan aloitus
kuin myös jälkiruoka on hedelmälautanen.
Nuo hedelmätomaatit olivat makeita.

Kaupat tunnistit tuplaovista

Näyttävät pieneltä, 
mutta kätkivät sisäänsä kaiken tarpeellisen ja enemmänkin!

Näin se lähiruoka saapui kyliin. 

Isommissa kylissä Kibale ja Robert olisivat vieneet
meitä "turisti ravintoloihin"
- ei kiitos!

Viihdyimme paljon paremmin
siellä missä he itsekin ruokailivat
ja tutustuimme ihaniin,
niin ystävällisiin ihmisiin. 

Varsinkin lapsiin

jotka näkivät, kuulivat
jo käsittämättömän kaukaa meidät.
Ja tulivat juolksujalkaa
tsemppaamaan, kannustamaan ja moikkaamaan meitä!

Tätä iloa ja riemua jokaisen viikonloppuun!