Katumaa, Vanajaa ja Hattulan selkää

Hämeenlinna yllätti "taas"

- täällä oli mukamas poljettu aiemminkin!!

Todistettua on, että autolla kiertely menee liian nopeasti
- ei ennätä kaikkea rekisteröidä
ja kävellen taas et jaksa niin paljon.

Satulassa iskee kumma huuma;
varsinkin karttasovelluksen lätäköiden kera.

Jompikumpi toteaa:
"Kato tuolta pääsisi noin läheltä rantaa!"
Sillä joku maaginen magneetti siinä vedessä on, 
että se vetää puoleensa.

Ja Hämeenlinnalle täydet dropsit, 
siellä on ajateltu oikeasti kevyenliikenteen kulkijoita
- niille tiet rantaa, päristelijöille kauemmaksi
ihan kaupungin ytimessäkin.

Välillä oli pikkuisen haasteellisempaa kohtaa
- tai siis valitsimme itte sen "rannimman"
- yläpuolella radan vieressä olisi kulkenut sorapolku!
 

Ja mitä tulee hieman kaukaisempiin järviin, lampiin
- niin aktiivista porukkaa on ollut talsimassa sinne polkuja 
Pyörilläkin pääsee polkaisemaan todella lähellä rantaa!!
Kiitos!

Katumajärvi oli niin ihana,
että se tuli loppujen lopuksi polkaistua kahdesti.

Vanajanlinnan ympäristö kiehtoi,
kun talvella tuli seurattua Petollisia

Linnalle polkaistiin puskaparkistamme
osin teitä ja loput pyöräteitä pisin. 

Pihaa kiertäessä nähtiin ja tajuttiin, että sieltähän pääsi rantaan
ja sitä johtava polku olisi ihan mahdollinen polkaisuun 

Hämeenlinnassa linnoja riitti, 
ja olipas mukavaa,
kun nimikkolinnakin oli niin kutsuva,
että saattoi ajella sisäpihallakin

Vanajavesi puolestaan on sen verran iso ja pitkä, 

ettei sitä kokonaan saatu kierrettyä, vaikka 
poljettiin jo Valkeakoskellakin sen viertä. 
Hämeenlinnassa sitä riittikin pitkästi, 

aina Hattulaan saakka.  

Paljon lähempänä vettä et kyllä pysty polkemaan
ja nähtävää riitti Aulangon tekosaarilta

näiden rapsuteltavien kautta
tupsahdettiinkin Rautakaudelle.

Tunnelin kautta vanhan Graniittilinnan pihalle. 

joka myös kesäteatterin näyttämönä toimii!

Tuhkimo-tarinalla hulppeat puitteet. 

Me jatkoimme kuitenkin rautakautisten asuinpaikkojen
 ja polttokenttäkalmiston suuntaan

ja jälleen vettä näkyvissä,
pieni tekolampi = Joutsenlampi

ennen Aulangon huipulle nousua!

Jälleen rapputeeniä, niin näköalatorniin ylös, 
kuin karhuluolaan alas. 

Linnun siivin pääsee kauas ja korkealle
näkee paljon ja kauas!

Siipiä ei ollut, 
mutta kun kintut jaksaa vielä polkea ja kavuta,
niin paljon päivässä näimme ja koimme
 itselle mieluisaa tekemistä ja näkemistä! 

Mitkä elementit sinua vetävät eniten puoleensa?

Meitä selvästi vesi ja korkeudet!
Niitä Tour de Hämeenlinna tarjosi upeasti - kiitos!!

Tulikin on ihana! 
Risukeitin on retkeilijän mikro...
minuuteissa valmis.  
Ilmeisen kovan nälän aiheutti päivän polkaisut,
kun on sapuskatkin jääneet kuvaamatta!!
Hattulan makkaraa...
sillä energiat palasi!

Paljon ennätti pidennetyssä viikonlopussa
osa 1.
Tämä postaus on siis osa 2.

Eikä ollut edes tämän
 "matkan järjestäjän" =Ilmatieteen laitos
palveluihin/suunnitteluun aiemmin turvauduttu!!
Varsin tyytyväisiä!!
Vaikka varusteet onkin kaikkiin keleihin, 
niin myönnettävä on, ettei kuivauskaappia/rumpua
pakussamme ole, vaikka muut elämisen ilot tarjoaakin. 

Työkaverit jo palailee lomiltaan, hih...
ittellä reilu viikko töitä ja jos sit pääsis polkaisemaan 
oikein kunnolla ja pidemmästi!!

Rakas IronMan

Viikonloppu vierähti perheen oman

IronManin kanssa
ja kyllä on syytä ylpeyteen!

Pahin ensimmäisenä,
eli uinti Aurajoessa, 1,9km
Veden lämpötila 15-16astetta. 

Märkäpukua ylle, mut paljaat varpaat&kädet!
Useampi keskeytti lämpötilan vuoksi!

Avovesi uintikokemusta todella vähän takana
ja kun yhteislähdössä tungos
aiheutti vettä keuhkoihin,
niin maalissa kommentti olikin, että:
"Muuten meni hyvin, kun en sitten hukkunutkaan
siihen 30metrin päähän lähdöstä!!

Ylpeinä ja itsekin märkinä seurasimme kisaa.

Sää oli nimittäin KOSTEA koko päivän. 
Laskettiinkohan me, että kastuimme oikein kunnolla 7kertaa.
Ensimmäisen kerran polkaistessa kotoa klo 7.20 Varvintorille.

Viis meistä - sehän oli vettä vain
ja meillä hyvät varusteet,
joten vesi jäi vielä kerrosten päähän ihosta.

Mutta ne muutaman millin levyiset renkaat
- märkä asfaltti, varsinkin mutkissa. 
Meinasi vetää meillä maastorenkaillakin omille poluille!!

Äiteet nyt on aina huolissaan, 
mutta tällä kertaa astetta enemmän.  

Enemmän kuin ylpeinä
seurasimme pyöräilyosuutta!
Perässä ei pysynyt oikopolkujakaan,
mutta onneksi muutaman kerran
näki vilahduksen
niin kevyesti rullaavasta rakkaasta tyypistä!!

Tämä on se tyyppi
joka sai meidätkin rakastumaan pyöräilyyn!
Ja pyöräily on sitten avannut meille koko maailman!
Paikkoja, jopa maita joihin emme olisi
koskaan muutoin päätyneet.
Oma ainoa Triatlonimme oli Malawilla!

Fillarointi oli kuulemma parasta.
90kilometrin matkalla pääsi oikein
ohittelun hurmokseen. 

90kilsaa poljettua
piti vaihtaa jalkaan lenkkarit.  
Loppuhuipennuksena puolikas maraton,
eli 21kilsaa Aurajokirantaa Forum Marinumilta
Turun Linnan ympäri kolmesti. 

Aivan käsittämätöntä,
että juoksi puolikkaan ennätyksensä
- vaikka alla oli uinti ja fillarointi. 

Maalissa ja syystäkin rinta rottingilla, 
nyt on Teräsmieskisan neitsyys menetetty!
Ihan huikea suoritus ensikertalaiselta!!

Äiti ja iskäkin tarttee palautumista
tästä huumasta!!
Fillarin mittarit näytti meilläkin 67lkilsaa...
tai siis VAIN 67km.