"Hilloatko" - säilötkö muistoja?

 Niin se jälleen kuukausi vaihtui...
elellään marraskuun ensimmäistä päivää.

Jäänyt tavaksi heittää jokin kuukausittainen haaste,
niin tällä kertaa 

uteliaisuuteni liittyy M U I S T O I H I N

"Hilloatko" - säilötkö muistoja
ja jos, niin miten ja mihin?

Tämä käsilaukku ”hyppäsi” olalleni

Glagown värikkäiltä kujilta 

blanco kamerana 15- vuotta sitten.
Pikkuhiljaa siihen alkoi lisääntyä "muistoja"

Lemppari rannekello väsyi - ei jaksanut enää
viisareitaan pyörittää uudellakaan patterilla.
Sekuntti"viisari" =lentokone pyöri vielä vuoden verran
- Atlannin ylle loppui senkin lennot.

Niin mieleinen, etten raskinut pois heittää.
Käsilaukkuun kiva lisä, samoin kuin
fillarin mallinen haaraniitti, kun sellaisia ystävältä sain.

Keskiympyrässä on ennättänyt olemaan
monenmoisia omia räpellyksiäni.
Aluksi aina kyseisestä maasta,
jonne olimme menossa (jos laukku pääsi mukaan)

Nyt on jämähdetty tällaiseen maailmankarttaan, 
kun olen todella surkea käyttämään käsilaukkuja.

Laukku virunut vaatehuoneessa
- ehkä kerran pari vuodessa pääsee enää ulkoilemaan. 

Niimpä tämä uusin tuunaus
- jonka sain yllätyksenä ihanalta Stanstalta 

(kääks, ainakin yli vuosi sitten, ehkä jo pari vuotta sitten)
pääsi laukkuun vihdoin viimein viime lauantaina. 
YK:n päivänä, kun juhlistimme 20-vuotista Kapuaa!
Niihin juhliin tämä laukku oli juuri sopiva!

Koruihinkin voi liittyä paljon muistoja.
Tähän rannekoruun rippirististäni
lähtien säilötty rakkautta, kaikki lapsemme,
ensimmäinen äitienpäivä kukkanen, reisuja.
Tosin tuota patakorttia en yhtään muista...
mihinhän se liittyy??!!
Korujakaan en ole käyttänyt enää vuosikymmeniin 
- kihla- ja vihkisormuksetkin voisin liittää tähän.
Ne eivät ole sormessa olleet 15-vuoteen. 
Korut ei vaan tunnu hyviltä käytössä
 - hankalia. 

No - valokuvat,
niihin on kyllä "hillottu" vaikka ja mitä.
Valokuva albumeita löytyy useampikin lipastollinen. 

Yllättävän paljon muistoja on
näissä hauskoissa pienissä kamera-albumeissa 

Onhan näitä ihanan iso pino
- mutta toinen samanlainen laatikko odottaa

kaikkia tekemättömiä muistoja! 

Joskus jääkaappimme ovi
oli pullollaan magneetteja
- ei ole ollut enää vuosiin.
Purin ja kierrätin ne palasina
näihin kameroihin - osaan mahtui
näemmä ihan kokonaisenakin!

Tämä lienee passin kierrätystä, 
kun vanhojen passien leimatkin on leikattu talteen. 
Yhtäkään leimaa ei ole hukkaan heitetty, 
välillä on ollut pakko kopioida,
tullivirkailijat kun leimaa molemmin puolin!

Osa kameroista on useampi sivuinen, 
osa vain "kannet" (=4kameraa)

Kuvamuistoja näihin mahtuu ihan
ensimmäisestä reisustani saakka. 
tuo Ruotsi, äitini ja punainen nekkari
- minä olen vasta masussa! 

Kai minä olen säilöjä
- kierrätystäkin säilönnässä
- ainakin albumit on pienentyneet.

Ehkä se SUURIN
"Hillojen" paikka on ❤️

Sinne on säilötty eniten ja toivon, 

että olisi muistiakin varmempi paikka! 

Vaikka unohtaisin, niin ehkä tunnen….

Paljastakaas nyt,

 missä ne teidän ”hillot” on
ja missä ovat piilossa?

Säilöntäpaikkansa paljastaneet:
Villa Emilia

Love boat ja hiekkaranta

Tämä lienee kirjaimellisesti Love boat

Purjehtijoiden häät ja mausteina
muutkin mielenkiinnonkohteet heidän elämästään

- olipa upeaa ideoida!

ja kortin taakse luettelo
korttiin liittyvästä Ensiapupakkauksesta

Niin kiva malli, että tein toisenkin.

Tähän korttiin sain liitettäväksi valokuvien
lisäksi muutakin materiaalia;
harjoituspainon, simpukoita, kiven ja hiekkaa Tanskan rannikolta. 

Ja kylläpä syntyikin kiva yksityiskohta kortin edustalle. 
Nämä alkavat olla sellaisia kortteja,
joita ei enää postissa lähetellä
- ehjänä ainakaan

Takana runsaasti tilaa omille toivotuksille
ja kehitysyhteistyö tarra.

Niin kiitollinen,
kun olette luottaneet ideoitavakseni

tällaisia yllätyksiä läheisillenne!

Hämähäkit keittiössämme

Kun ärsyttävistä pienistä banaanikärpäsistä oli päästy,

niin keittiön valtasi hämähäkit.

Kavereinaan käärmeitä, kummituksia...

ja talon väkikin kummajaisina!

Hämähäkit tunki ihan joka paikkaan
- vohveliraudalle, pulliin

Joten kepposteltavahan se oli,

kun ei karkkien kimppuunkaan niin helpolla päässyt...

Yhdessä tekeminen, suunnittelu ja ideointi
- se oli ainakin yhtä kivaa kuin syöminen,
juhliminen ja yhdessäolo ensin "omalla kokki-porukalla"
ja viikonloppuna (13hengen) mega-porukalla

Käärmepullien vartalot syntyi grillitikuista, 
jotka käärittiin folion sisälle. Folioihin voita tai öljyä pintaan ennen käärmeiden kietoutumista niiden ympärille-että saat ne irti tikuista!

Pippureista silmät ja sekös vasta hauskaa olikin,
kun joku puraisi ja söi pippurin.

Kepponen!

Käärmeet sopisi mainiosti juustotikuiksi
 vaikka keiton kupeeseen.
Miksei sämpyläkin vois olla kieron-lieron muotoinen?
Voishan se... 

Aaveiden kaavut syntyi torttutaikinasta, 
joka kaulittiin ohueksi
- kahden tortun palasta sai 4 kaapua. 
Vartalona puolikas nakki,
 silmäreiät vatkaimen puikolla.
Kanamunalla voitelu ja uuniin. 

Eikä pelkästään irvinaamoja
- myös hymynaamoja.

Suurin osa juustonaamoista

 tosiaan hymyili päästessään 

pienten pyöreiden paahtoleipien ja tomaattikiekkojen  päälle.

Paahtoleivästä jääneet reunat
muussattiin maidon kanssa
helposti muotoiltavaksi pizzapohjaksi.
Seitin muotoon totta kai!

Täytteet ylösalaisin,
eli juustoraaste alle ja tomaattikastike (=ketsuppi)
veriseksi seitiksi päälle.

Oli tarjolla jo illalla,
muttei kertakaikkiaan jaksettu
kaikkea edes maistella
- niin säästyi ison porukan iloksi

Kurpitsakeittoa oli tarjolla sekä kylmänä, että kuumana.
Pikku-ruokakriitikoiden mielestä
kylmänä oli kermaisen pehmeää
(heh heh, ilman kermaa tosin kokattu
- salaisena aseena vahva Koskenlaskija)

Niin innokkaat ja taitavat pikkukokit, 
ettei mummon tarvinnut pal muuta kuin napsia kuvia

Tarkkasilmäiset huomannee,
että salaattiinkin on hypännyt kahdeksanjalkaisia.

Halloweenit hassuteltiin siis syyslomalla!

Tämän kuvan myötä kysynkin, että 
Karkki vai Kepponen?

Ja toivottelen mukavia viimeisiä kesäajan iltoja!!