Myrskyjä ja tyrskyjä

Tämä lienee meidän "virallinen"
Rubiini hääpäivän kuva!!

Rakkaus ja uteliaisuus luontoon,
liikunnallisiin seikkailuihin läheistemme lisäksi  
on se liima, joka on pitänyt meidät yhdessä
kaikki nämä vuodet!

On ollut haastavia ja raastavia elämänvaiheita, 
mutta kummaltakin on löytynyt tahtotilaa
kavuta kurkkaamaan onko vastassa aurikoisempaa,
vaiko myrskyisempää.

Toivon tämän "erikeepperiin" pitävyyteen jatkossakin!!

Kun tätä kuvaa katsoo, niin 
tietoisesti ja luottavaisina lähdimme
ellei ihan myrskyjä, niin ainakin tyrskyjä kohden 

 Thomas ja "pikku"-Tomppa (16vee),
jos oikein parin ison moottorin äänen yli nimet kuulin
Nuoresta herrasta on todella varttumassa
isänsä jalanjäljissä huippuopas
niin sukellukseen kuin meren ihmeisiin.
Mary vaiko Debi oli bongannut meidät
jo fillarein vuoristossa
 - Oh, YOU!!! iloisen halauksen kera!

Satama jäi taa 

Jos merenelävien hengitysharjoituksia

oli mahdoton vangita kuviin,
niin sama on saaren mitta- ja korkeussuhteissa.

Paatissa pikkuruisina Egg Islandin poukamassa 
ja munasaari (nuoli) fillaripolun varrelta "vähän ylempää"

Kallioiden pinnat ovat paksun,
vuosisatojen aikana kertyneiden
merilintujen ulosteen eli guanon peitossa.
Mitäpä muuta pesämateriaalia
eteläinen Atlanninvaltameri tarjoaakaan!

Tyllejä ja keijutiiroja - sekä näitä hassuja "hännällisiä"
White-tailed Tropicbirdejä

Delfiinit olivat uteliaita ja tekivät upeita loikkia
- spiraalimaisiakin ihan veneen lähellä.

Saint Helenan viralliset (2018)
 yleisöäänestyksellä valitut seitsemän ihmettä
7 Wonders of St Helena
Diana’s Peak – Saaren korkein huippu ja kansallispuisto (823m)
Jacob’s Ladder – historiallinen porraskuilu 699portaineen 
Longwood House – Napoleonin viimeinen koti ja museo 
High Knoll Fort – Saaren suurin ja näyttävin historiallinen linnoitus
Jonathan the tortoise – Maailman vanhin (193v) maaeläin, jättiläiskilpikonna 
Heart Shaped Waterfall – Sydämenmuotoinen vesiputous 

Swimming with Whale Sharks – Valashaiden kanssa uiminen 

6 bongattiin!!!
Valashaiden kanssa uimaan menoa ei
tähän vuodenaikaan (talvi) harkittu edes märkäpuvussa.

Ihastuksesta katselimme tätä merkillistä saarta
ihan kaikista perspektiiveistä!

Vaikka limtuperspektiivistä viimeinen kuva,
niin vielä tulossa monta postausta,
sillä ei suinkaan tässä vielä kaikki!

Pahimmat/parhaimmat raput ja The cycling Finns

Jamestown, St Helenan pääkaupunki

Laavauomaan syntynyt 

kuin loputtomiin jatkuva 

talojen muodostama horisontti.

Horisontaaliset on kaupunkiin

 johtavat portaatkin!

Vaikka kuinka yritettiin treenata 

alkukesästä myös portaissa, 

niin kyllä Jacobin 699 askelmaa 

pisti puuskuttamaan! 

Ensimmäisellä kerralla

laskeutuessakin meni enemmän kuin vartti!

Kai se kokemus ja kilpailuhenkisyys auttoi, 

kun paras nousu oli viimeisenä päivänä 12min. 

Guinesin kirjasta löytyy paras aika 

parin vuoden takaa: ylös 4min5sek

Piskuinen pieni kaupunki elää sellaista 

idyllistä 1970-1980 lukua! 

Kirjastossa tuli ihanan nostalginen tunnelma, 

kun kirjoissa oli lainataskut, 

joissa erivärisiä kortteja lainamerkinnöistä!

Mittakaavaan sopiva Big Ben

ja ihana pöhinä pubissa! 

Olimme niin-niin tervetulleita kaikkialla:
"The cycling Finns"

Kaupassakin kysyivät päivän polkaisusta 

ja tulevan päivän suunnitelmista!

Parissa päivässä kaikki saarella tuntuivat tietävän,  

että siellä polkee kaksi suomalaista 

ja kolmas suomalainen 

oli tullut purjeveneellä Namibiasta! 

Kohtasimme purjehtija-herran eräänä päivänä satamassa.  

Harmi, että ehdimme vaihtaa kuulumisia vain hetkisen. 

Olimme lähdössä 

seuraamaan merenelävien

hengitysharjoituksia poikastensa kanssa

Ei oikein zoomit ja nopeus riittänyt! 

Sateinen päivä teki omat tepposet kuvaamiseen.
Mutta sieluun, silmiin ja sydämeen hetket tallentui!!
Meidän 40-hääpäivä avasi 
mereltä käsin ihan uuden näkökulman saareen!

Paattiamme odotellessa 
Einsteinin näköinen herra ehti kertoa,
että oli lähtenyt maailman merille 6-vuotta sitten.
 Kolmas ympärikierros oli menossa.

Arveli että seuraavana olisi

”taas” Brasilia ja Karibian saaret! 

Niin ne tuulet vain määrittelivät hänen elämää. 

St Helenalle oli hyvä ”jämähtää” 

odottamaan, että hurrikaanit ja syklonit 

ehtivät riehuntansa riehua! 
Jäi kuvakin herrasta nappaamatta. 

Kaupunkia oli kyllä mukavaa kuvata
- tuntui tosiaan aikamatkailulta. 

Rekisterikilpiin ihastuin oitis. 

Saaren autokanta on sen verran vähäinen,
että riittää pelkät numerot!
Ja Brittityyliin tietysti; 
takana keltainen laatta ja edessä valkoinen!

Ja tässä syy porrastreenille. 

Pääkaupunkiin johtavat tiet olivat
niin kapeita ja jyrkkiä 16-27%.
Pyöräily oli kertakaikkiaan kielletty.
Kiltisti jätimme fillarit portaiden yläpäähän. 

Lukkoja ei tarvittu!
Ihana pääkaupunki, jossa ei ole minkäänmoista tasku-,
eikä muidenkaan varkaiden ja rötöstelijöiden pelkoa!!
Aikanmatkailua - eikö vain??