Joutuin joulua kohti käy askeleet

Menipäs "miniviikko" vikkelästi ja niin meni myös viikonloppu.
Joutuin Joulua kohti tosiaan....

Perjantaina koukkasin töiden jälkeen äidin kyytiin ja ennätettiin Turun Valonpoluille.
Auts, jokirannassa kävi kunnon viima ja näpit jäätyi kaikesta kuvaamisesta, 
mutta pakkohan se oli tänäkin vuonna muistoja tämän vuoden valoista ottaa.

Valotaide kiertää - oli hauskaa, kun ystäväni kuvasi nyt viikonloppuna samoja pupuja Kuopion torilla, 

joita kuvailtiin toissa vuonna tällää Vartiovuoren mäellä
(vielä kovemmassa pakkasessa silloin)  

Some oli ollut jo pullollaan kuvia valotaiteesta ja jotenkin paikan päällä kaikki olikin paljon pienempää...
Hienoin meistä oli ehdottomasti Samuli Hallan stigAir
joka oli olevasti koottu yliopistolle johtaville portaille Koskenniemenaukiolle. 

Taiteilija itse kuvasikin sitä mittakaavaleikiksi
- kun Stigapelin Suomi-Ruotsi jääkiekkoilijat leijailevat pitsiliinat laskuvarjoinaan vasten tähtitaivasta.

Teatterisilta Viiru ja Pesonen kuosissaan on onneksi yli joulun.
Sinne voi suunnata sitten lastenlasten kanssa vaikka Tapaninpäivän kävelylle - nyt ei kertakaikkiaan tarennut!!


Joten kurvasimme Kupittaan Hirven kautta kotiin ja vällyjen alle glögille... 

Vasta lauantai aamuna lämpenin kunnolla, kun kolmen steplaudan kanssa lemppariohjaaja pisti askelkuviot siihen malliin,
että posket punoitti ja hiki virtasi... ei voi lauantaiaamuja paremmin aloittaa.

Jatkolämmöistä huolehti keittiö - pääsin taas räpeltämään yhteen kodin lempparihuoneeseen.

 Pitkiä punajuuria, luumusosetta ja vuohenjuustoa (taas vähän kokeiluja joulua varten).
Illalla oli tulossa ystävät pieniin pikkujouluihin ja nimppareitakin juhlisettiin samalla.


Kolmen juuston (mascarpone, cheddar ja voimakas Koskenlaskija) tomaattikeitolla aloitettiin
- tai no, pikkuiset GT:t oli ihan ensinnä aperitiiveina

Tarkkasilmäisin huomaa, että ystävämme vasen käsi on kipsissä. 
Sitä elellään oikeasti liukkaita aikoja!

Rakastan näperrellä näitä tapas-tyyppisiä napostelulautasia... 
Kätevää, kun voi tehdä ennakkoon ja emäntäkin sitten nauttia juuri "napostellen"
Samalla vähän harjoittelua joulua varten - joku napostelujuttu joulupöytäänkin "tilattu"

Pääruokana "mun kuuluisaa" pippuripihviä, 
kyytipoikana ne punajuuret, mustajuuret, raitajuuret ja maa-artisokan nuput

Ja nimpparisankarille tietty kakkua...

Sunnuntain iltapäivä menikin sitten lapsenlapsen joulunäytöksessä.

Aurajoen viimat vilustutti sen verran, että nokka tukkoisena nousin
jo näin aamuyön tunteina koneelle koostamaan viikonlopun menoa.

Ei voisi viikonloppu vikkelämmin mennä...
Mut josko vielä pari tuntia kokeilisi saada unta - eiköhän se tukkoisuus viikolla katoa, kun taas vauhtiin pääsee...

Suomi 106 - ruokaperinteitä ja käpyjä

Suomen synttäreille ennätettiin kotiin...
ja varsin kansainvälisesti sitä kyllä juhlistettiin katsellen niin meidän, kun vanhimman tyttären perheen reisukuvia. 

ja herkutkin oli sekoitus koti- & ulkomaista, 
eli raglettea suomalaisittain. 

Omien lastemme ollessa pieniä/nuoria raglette oli ihan ykkösherkku
- siihen sai kyllä aina innokkaita kokkeja pilkkomaan kaikkea omalla pannulla paistuvaa ja maistuvaa.
Nauttivat, kun saivat itse keksiä mitä siihen laitetaan;
ehdoton oli nakit, maissit ja ananas... niitäpä oli siis tälläkin keraa.

Lapsilla oli oikein Raglette-vihko....
johon innokkaana merkattiin viiva... laskettiin siis kuinka monta pannua kukin söi...
Mitään ei saisi heittää pois.
Sama herkku on periytynyt suvussa - kaikilla aikuisilla lapsillammekin on raglettepannut myös omissa kodeissaan.
Onko pannu sinulle tuttu?
Ja jos, niin mitkä on suosikit, miten käytätte?
Sulattaen-lämmitten vain juuston,
vaiko kaikki täytteet  - kuten meillä? 

Ostin myös "oikeaa" raglette-juustoa aikuisempaan makuun... mutta kyllä se tuo Oltermanni näytti maistuvan paremmin aikuistuneillekin... se minkä nuorena oppii, niin vanhana taitaa. 

Jälkiruokana ja kaffen kera oli sitten maailman helpoimpia käpyjä. 
Alla Oreo-keksi, päälle lusikalla "kökö" mutakakkua
ja sitten suklaasimpukkamuroja ja siivilöiden tomusokeria. 

Pienen ja nopsan kokeiluerän tein, joten jäi vaihekuvat ottamatta...
Tuskinpa täytynee edes niitä ottaa - niin helppoja,
vaikka saan kuulemma tehdä näitä joulupöytään
- niin oli kaikille mieluisia.

 

Tänään käveltiin vetten päälläkin...

Aurinko kajasti aamuvarhaisella vuorten takaa. Rannikolle saakka se ei pilvisenä ja ripottelevana päivänä ennättänyt. Odotettavissa oli rankempaakin sadetta - niin päätimme seikkailla kävellen.

Majapaikan puutarhasta tuoreita mandariineja matkaevääksi
- että olivat maukkaita. 

Rankkasade ei koskaan tullut - joten päivästä hurahtikin useampi tunti tutkaillen ne kaikki kapeimmatkin kujat,
sekä vanhan-, että uuden kaupungin puolella. 

Trackerin mukaan oltiin kävelty vettenpäälläkin, hih...
nousu- ja laskuvesi!

Normaalisti aikaisin aamulla kalasatamassa oli kauhea kuhina - mutta nyt aamu oli hiljainen...
Rankkasateen ja myrskuvaroituksen takia kalastajatkin olivat jättäneet öisen reisunsa väliin...

Hiljalleen sade alkoi ropista - joten suunnattiin aluksi linnoituksen suojiin - vaikka ei meitä sade haittaa
- taskuun mahtuvat goretexit on aina mukana. 

Game of Thrones -fanit tunnistanee tämän muurin kanuuna rivistöineen. Esiintynyt useammassakin jaksossa.

Komea Portugalilaisten valloittajien rakentama linnoitus kilometrien pituisine muureineen valmistui jo 1505.
Nykyiseen muotoonsa sen korjautti kuningas Mohammet III vuonna 1760.
Kuninkaan tavoitteena oli rakennuttaa Essauourista maan tärkein satamakaupunki. 

Casablanca on vienyt sen tittelin myöhemmin kasvaessaan myös talouselämän keskukseksi, mutta 
hyvä kakkonen Essauoira on yhä.  

Kyllä tätä kaupunkiä "tirkisteli" linnanmuureilta mieluusti suuntaan jos toiseenkin

Jännittävää oli seikkailla sen matalilla ja kapeilla kujilla - jotka kätkivät sisäänsä niin montaa eri taiteenlajia,
käsityölaistä

ja ehkäpä maailman suurimman leivinuuniin
- jonka sisälle meidät houkuteltiin katsomaan.
Oli kyllä niin kuumaa, etten tohtinut kännykkää kaivaa esille
- vaikka ikuistettava kokemus se olisi kyllä ollut....
ja mikä tekniikka työntää 8 pitkää patonkia peräkkäin sinne metrien syvyiseen uuniin. 

Kuinkahan monta sinistä ovi-kuvaa kännykästäni löytyykään!
Ne olivat kertakaikkiaan upeita - sinisellä on karkoitettu hyttysiä = malariaa!

Muutama mielenkiintoinen ikkunaratkaisu pisti myös silmään

ja vaikka suuri osa kalastajaveneistä oli satamassa aamulla
niin kyllä siellä oli merelläkin oltu

 

Järkyttävän suuri tonnikalafile

Kyllä tuli herkuteltuakin monasti merenelävillä

Tästä seikkailusta jäi kirjaimellisesti hyvä maku!!
Kiitos Marokko!!