Yhä ylös yrittää...

Pisin ajallisesti, sekä kilometerin polkaistu
ja rämmitty reittimme suuntasi High Peakin kautta 
South West Pointille.
Molemmissa olisi pitänyt olla kumileimasin vieraskirjoineen
- Peak (vaarallisempi) oli suljettu - loota viety pois!!

South Westillä sentään, joku innokas pääsi leimailemaan

Rannikkoa myötäilevät polut tarjoili suorastaan
uskomattomia maisemia.
Taivas ja meri - ne sekoittuivat toisiinsa
- aika-ajoin niiden rajaa oli mahdoton erottaa horisontissa.

Reitti kulki läpi jättimäisen lammasfarmin
ja silmänkantamattomiin ulottuvien (vuoristo) laitumin
- jossa tapasimme myös varsinaisen "ylös yrittäjän!"

Lähestyimme hiljaa ja huolissamme. 
sillä polulla oli vastasyntyneen näköinen "MYTTY"!
Korvamerkin nähtyämme huoli kasvoi entisestään, 
ei kai se ole kuollut?

Huojennus, sillä ylöshän sekin
alkoi haparoivin jaloin ponnistaa!
Nukkui vain niin sikeästi keskellä polkua!
Herättyään olikin huoli: "Missä äiti?"

On siinä pienellä karitsallakin ylös yrittämistä näillä rinteillä. 

Olisi pitänyt laskea, kuinka monta porttia
avasimme ja suljimme ennenkuin saavuimme
dramaattisille kallioille ja edessä avautui Manatin lahti ja Sperryn saari.

Eväitä ja energiaa tankkasimme ennenkuin alkoi 
punaisina hohtaville dyyneille tarpominen
- fillarit oli jätettävä parkkiin!
Ja kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin, 
niin ei tarvetta lukita - koko päivän reiteillä
emme nähneet ketään muita kuin lampaita!

Matkalla rämmitty High Peak
 siintää kaikessa rehevässä vihreydessään
näissä kuvissa takanamme!

St Helenalla vietettyjä päiviä
ei voi laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen,
mutta kyllä tämä päivä oli yksi parhaimmista.

Koska eletään uuden kuukauden,
eli syyskuun ensimmäistä päivää
- niin onhan se heitettävä haaste ja kysyttävä: 

Mikä SUUNTA
Sinua kuljettaa/kiehtoo juuri nyt/useimmiten?
Pakosta tai vapaasta halusta? 

Legenda jo eläessään

Todellakin, olen Jonathan ja legenda jo
tai paremminkin YHÄ eläessäni!
Joulukuun alussa täytän 194-vuotta!
Olen tiettävästi koko maailman vanhin elossaoleva maaeläin!

Komeilen 5pennin kolikossa,
mulla on oma Wikipedia sivu, 
190-synttäreitteni kunniaksi
minusta julkaistiin sarja postimerkkejä 
ja tietysti Guinnesin kirjaankin olen päässyt.

Saaren toista kuuluisuutta Napoleonia en muista tavanneeni, 
vaikka näitäkin huhuja liikkuu!

Olin nimittäin jo 5-kymppinen (1882),
kun minut tuotiin Seychelleiltä
tänne Plantation housen (rak. 1770-luvun lopulla)
puutarhaan silloiselle
Itä-Intian kauppakomppanian kuvernöörille
William Grey-Wilsonille lahjaksi. 

Kuvernöörit ovat vaihtuneet ja uusi on 
tulossa taas syyskuussa,
eli Britannian merentakaisten alueiden
 (Saint Helena, Ascension ja Tristan da Cunha)
kuvernöörin virkaan valittu Belinda Lewis.

 Plantation Housea on pidetty kuin kukkaa kämmenellä
- pääset kuin kurkistamaan saaren elämään viimeisten 200 vuoden aikana!

Me kurkistelimme myös saaren kirkkoihin  

St Matthew (rak.1862) lännessä,
kuuluisa lukuisista arvokkaista lasimaalauksistaan!
Suljettu oleskelumme ajan.

St James (pääkaupungissa, rak.1770) 

ja sen seitsemän kertaa ohi polkaistu St Paul,

josta tuli lempi kirkkomme-eväät syötiin pariinkin otteeseen sen tuntumassa

kiehtovine hautakivineen

Buurisotilaiden hautausmaalle löysimme vahingossa.
Buurisodat (1880-1881 ja 1899-1902),
joiden pyrkimyksenä oli perustaa Etelä-Afrikkaan
itsenäiset buuritasavallat, eli maan timatti- ja kultavarantojen hallinta.
Britit eivät luopuneet löydöistään taistelematta.
Buurisodissa menehtyi kaikkiaan liki 80 000 ihmistä.

Selvisi, että hautausmaalle on haudattu myös
kultakuumeen ja seikkailumielen viemiä
kaivoksille töihin päätyneitä suomalaisia,
jotka osallistuivat vapaaehtoisina sotaan. 

 Rinnehaudat on merkitty numeroin ilman nimiä.
Myöhemmin (1913) Etelä-Afrikan hallitus pystytti 
2 graniittista obeliskia, joihin kaikkien saarella kuolleiden
buurien nimet ja iät on kaiverrettu.
Emme löytäneet tarkasta tutkailusta huolimatta
suomensukuisia nimiä.

Paljon mielenkiintoista kyllä löysimme
 ja yllätävistä paikoista!!
Jälleen kerran todettiin,
että fillaroiden voit löytää ensinnäkin
itsesi ihan mistä vaan
ja sitten sieltä; mitä vaan!!

🖤 metsästäjät

St Helenalla on 21 virallista post-box vaellusreittiä
uniikkisin leimasimin ja vieraskirjoin. 
Tai olisi pitänyt olla, mutta kun talvi
- niin laatikot oli viety pois!!😱
Muutaman bongasimme!!

Sydäntä ei liene koskaan helppoa valloittaa, 

- ei St Helenan 🖤kään!! 
Se jos mikä, esitti vaikeasti tavoiteltavaa

Heitti ns. kapuloita rattaisiin,
eli savea renkaisiin!!
Renkaat ei pelittäneet lainkaan perinteisellä tavalla
- paremminkin kuin luistimet!
Savisin renkain taiteilimme kaarikallioden päällä
- ei mitään toivoa päästä alas...

Seuraavana päivänä uusi yritys
- alakautta ja ilman fillareita!

ja se tarjosikin yhden elämämme mystisimmän
ja monipuolisimman trekin.

Kaarikalliot alkoivat erottua edessämme

Naavan määrä kertoo luonnon puhtaudesta!

ja siellä me ollaan "lirupuron" alla
🖤 syleilyssä!!

Sataako 🖤rakkautta???

🖤bongattu päältä ja alta

- eikä siinä vielä kaikki.

Seuraavana päivänä 
Napoleonin ensimmäiseen kotiin Briars Paviljonkiin
tutustuessamme avautuikin koko kallioinen sydän
kaikessa komeudessaan silmiemme eteen!
Usein on niin,
että vasta kauempaa näkee paremmin = kokonaisuuden!!

Mitkä näkyvät hänellä onkaan ollut

kahden ensimmäisen kuukauden ajan asuessaan Briarsissa
- ennen Longwood Housen valmistumista. 

Ei ihme, että sanotaan
hänen eläneensä elämänsä onnellisinta aikaa
juuri Briarssissa! 

Palanen omaa sydäntäkin
 jäi näihin maisemiin!!