Viikonloppu oli pullollaan
mielekästä tekemistä
Ensin ulkona...
Puutarhan jämät ripauksella lähimetsän syysantia.
Hiuslakalla sumuttelin reilusti
- josko puolukat, lyhtykoisot ja villiviininlehdet
säilyttäisivät värinsä kauemmin.
Sitten sisällä
valmistautuen illanviettoon ystävien kanssa.
Tätä lempparipeliä
(on muuten alkuperäisversio vuodelta 1974)
on viimeiset vuodet tullut pelattua livenä
Monimuotoinen peli, koska voihan sitä
myös "pelata syöden"
maisteluillallisen tyyliin pieninä annoksina.
Yritys makumatkailla elokuista seikkailuamme
Olispa tuoreita viikunoita useammin myynnissä
- ne jäivät makumuistoksi St Helenalta,
sillä portugalilainen aatelismies Fernão Lopes
toi ensimmäiset viikunapuut saarelle jo 1500-luvulla.
Etanapannut sopivat mainiosti myös
simpukoiden ja kotiloiden "esi"paistoon.
Kupittaan Citymarketista olisin saanut bulotteja,
mutta me herkuteltiin elokuussa monasti hiekka- ja helmiosterein
- niitä ei tiettävästi saa mistään päin Suomea.
Sinisimpukat saivat hoitaa asian
ja mielestäni hoitivat sen ihan hienosti merelliseen tyyliin,
kun tarjoiltiin ne kampasimpukan kuorissa.
Minivohvelirauta on kätevä "blinin" paistaja
Taikinassa kaali-porkkanaraastetta ja pinaattia
- suurustus juustoraasteella ja kanamunilla,
muuta sitten ei tarvitakkaan.
Päällä rahkalla kevennettyä majoneesia
- eli omintakeinen katkarapukimara.
Pikkuisen mustaa merilevää
ja "rantakaislikkoa/heinää" muistuttava
silmusalaatti parsakaalista on myös
todella hauskan ulkonäkönsä lisäksi hyvää!
Ja vihdoin tätä kalasoppaa,
jota olen jo yli vuoden suunnitellut/halunnut tehdä!
MUTTA,
ajatellut sen liian työlääksi
ja riskialttiiksi isolle porukalle.
Perhe/jälkikasvu - meitä on ollut aina koolla "liikaa"!
Siksi kokeilematta
- enkä ihan kaksinkaan ole viitsinyt!
Vihdoin neljälle, tuntui sopivalta määrältä testata!
Yli vuosi on mennyt siitä, kun miniä sai lohisoppansa
Kampin Fisken på diskenissä näin...
Lohifile tuotiin ihanan tirisevänä
suoraan pannulta lautaselle
ja "muu soppa" sitten kannusta ympärille"
Ihan ravintolaluokkaa ei pöytääntarjoilu ja palvelu ollut.
Pannulta nostin kyllä lohifileet tirisevänä,
mutta soppakattila oli pöydässä ja
jokainen sai kauhoa potut&liemet
oman maun- ja määrän mukaan ympärille.
Tästä tulee ehdottomasti meidän
kalasopan jatkotyyli ja ei lainkaan vaikea.
Maistuu nimittäin niin paljon enemmän KALAlle!
Ihan Pro!! Suosittelen kokeilemaan!
Sen verran paljon poljettiin elokuussa Eswatinissa
antilooppien kanssa,
että pitihän se vielä saksanhirveä
pikkuruisiin patoihin laittaa lähimetsän puolukoiden kera.
"Liemi" oli omintakeista "worcestershireä"
mallaviinietikkaan loraus sillilientä (sitä jäi vielä kalapadasta)
chiliä ja muitakin pippureita,
tamarin hoiti sekä tumman värin, että saosti liemen,
kun sai muhia miedolla lämmöllä piiiiiiiiiiitkään uunissa.
Sinappisiirappiset kukkakaalit kypsyivät niin ikään uunissa
ja pehmensivät makua syödessä.
Makumatkan päätös - kotimaisten omppujen aromit
piirakassa ja kaffekupposen kera.
Napoleon brandyä tilkkanen liukasteena.
Onneksi vaaleanpunaisia norsuja ja delirium- oireita
ei kenellekään aiheutunut
vaikka juomapuoli oli yhtä leikkisää kuin sapuskat.
Como Sur viinistä on tullut lemppari
etikettinsä vuoksi (fillari)
Muut pullot tyhjeni, mutta Napoleonia
tulee riittämään moniin illanistujaisiin.
Tässä kävi nyt niin, että elokuinen reisu tuli
"syötyäkin" aikaisemmin,
kuin mitä tekstit kuviin, jotka luonnoksissa odottavat.
Ehkä joskus....
