"Taas" -matkailua

 "Taas"-matkailu jatkuu

edellinen postaus oli "Taas" Hämeenlinnaan,

niin tässä tulee 

Taas Seiliin!

Edellisestä kerrasta olikin jo 6-vuotta!

Eilen seilasimme sinne äiteen kanssa.

Onneksi tässä välissä on ollut ainakin 2 teatteriversiota,

ehkä kolmekin - ja yksi kirja;
Katja Kallion Yön Kantaja

jonka pohjalta elokuva "Kerro Kaikille"

on ihan viimeistelyä vaille valmis.

Ensi-iltaan syksyllä
ja tuleehan Seili jälleen  

Turun kaupunginteatterin
suurelle lavallekin 3.9.alkaen.
(Liput on jo varattu!)

Seilin suhteen TAAS on todella positiivinen asia

- voisikohan sanoa, että "Fanitan"!! 

Ja eilen tuli yksi Fani lisää!!

Laboratorio ja potilastietokortit palauttivat äiteen
muistelemaan työuraansa, ihan alkuaikoihin
Metsäntutkimuslaitoksen taimilabraan
neulasten ravinnepitoisuuksien mittauksiin
ja sittemmin sairaanhoitaja-vuosiin.

Kirkko oli saanut uuden ulkomaalin.
Tummempi värisävy pisti heti silmään.
Nyt kuulemma lähes identtinen
alkuperäisen 1733 rakennusvuoden sävy.

Saariston, rannikoiden kirkoissa roikkuvat purjelaivat
ovat jotenkin sykähdyttäviä.
Sama perinne näkyi 100% Portugalin rannikolla
Kiitoksin, muistoin ja suojelurukouksin!
Merenkulkijat SILLOIN = AINA
todella tarvitsevat suojelua
myrskyisillä merillä!

Carolina Olsonin ristin kuvaan näemmä joka kerta, 
vaikka eniten Seilin saaren tarinaa
on todistetusti löydetty Amanda Aaltoseen liittyen.

Jutta Ahlbeck-Rehnin väitöskirja (2005) herätti
henkiin useammankin potilas-,
kuin henkilökunta naiskohtalon.

Väitöskirjaansa pohjautuvaa dokumenttia
yritin etsiä Yle Areenasta.
En vaan löytänyt kuin muutaman minuutin trailereita.
Jatkan etsimistä ja lisään tähän, jos löydän. 
Äiteellekin haluaisin sen näyttää. 

Punkkiprojektin jätän nyt näin pienelle huomiolle.
Borrelioosin tuplasti sairastaneena 
ja ikuista hermoborrea kantavana, 
en jaksa avautua enempää.

Toki myönnän ja arvostan tutkimusta. 
Joskin punkit ovat vieläkin "viisaampia"
tai ainakin ovelampia - kanta vain kasvaa!!

Onhan täällä suotuisaa ja kaunista heidänkin elää!!

Heippa "hetkeksi"

Alkoi nimittäin taas tehdä mieli mennä
yöpymäänkin Seiliin
Ja sitä paitsi, meidän fillarit ei ole nähneet saarta!!

Katumaa, Vanajaa ja Hattulan selkää

Hämeenlinna yllätti "taas"

- täällä oli mukamas poljettu aiemminkin!!

Todistettua on, että autolla kiertely menee liian nopeasti
- ei ennätä kaikkea rekisteröidä
ja kävellen taas et jaksa niin paljon.

Satulassa iskee kumma huuma;
varsinkin karttasovelluksen lätäköiden kera.

Jompikumpi toteaa:
"Kato tuolta pääsisi noin läheltä rantaa!"
Sillä joku maaginen magneetti siinä vedessä on, 
että se vetää puoleensa.

Ja Hämeenlinnalle täydet dropsit, 
siellä on ajateltu oikeasti kevyenliikenteen kulkijoita
- niille tiet rantaa, päristelijöille kauemmaksi
ihan kaupungin ytimessäkin.

Välillä oli pikkuisen haasteellisempaa kohtaa
- tai siis valitsimme itte sen "rannimman"
- yläpuolella radan vieressä olisi kulkenut sorapolku!
 

Ja mitä tulee hieman kaukaisempiin järviin, lampiin
- niin aktiivista porukkaa on ollut talsimassa sinne polkuja 
Pyörilläkin pääsee polkaisemaan todella lähellä rantaa!!
Kiitos!

Katumajärvi oli niin ihana,
että se tuli loppujen lopuksi polkaistua kahdesti.

Vanajanlinnan ympäristö kiehtoi,
kun talvella tuli seurattua Petollisia

Linnalle polkaistiin puskaparkistamme
osin teitä ja loput pyöräteitä pisin. 

Pihaa kiertäessä nähtiin ja tajuttiin, että sieltähän pääsi rantaan
ja sitä johtava polku olisi ihan mahdollinen polkaisuun 

Hämeenlinnassa linnoja riitti, 
ja olipas mukavaa,
kun nimikkolinnakin oli niin kutsuva,
että saattoi ajella sisäpihallakin

Vanajavesi puolestaan on sen verran iso ja pitkä, 

ettei sitä kokonaan saatu kierrettyä, vaikka 
poljettiin jo Valkeakoskellakin sen viertä. 
Hämeenlinnassa sitä riittikin pitkästi, 

aina Hattulaan saakka.  

Paljon lähempänä vettä et kyllä pysty polkemaan
ja nähtävää riitti Aulangon tekosaarilta

näiden rapsuteltavien kautta
tupsahdettiinkin Rautakaudelle.

Tunnelin kautta vanhan Graniittilinnan pihalle. 

joka myös kesäteatterin näyttämönä toimii!

Tuhkimo-tarinalla hulppeat puitteet. 

Me jatkoimme kuitenkin rautakautisten asuinpaikkojen
 ja polttokenttäkalmiston suuntaan

ja jälleen vettä näkyvissä,
pieni tekolampi = Joutsenlampi

ennen Aulangon huipulle nousua!

Jälleen rapputreeniä, niin näköalatorniin ylös, 
kuin karhuluolaan alas. 

Linnun siivin pääsee kauas ja korkealle
näkee paljon ja kauas!

Siipiä ei ollut, 
mutta kun kintut jaksaa vielä polkea ja kavuta,
niin paljon päivässä näimme ja koimme!
Sitä eniten ittelle mieluisaa tekemistä ja näkemistä! 

Mitkä elementit sinua vetävät eniten puoleensa?

Meitä selvästi vesi ja korkeudet!
Niitä Tour de Hämeenlinna tarjosi upeasti - kiitos!!

Tulikin on ihana! 
Risukeitin on retkeilijän mikro...
minuuteissa valmis.  
Ilmeisen kovan nälän aiheutti päivän polkaisut,
kun on sapuskatkin jääneet kuvaamatta!!
Hattulan makkaraa...
ei sen eksoottisempaa!
Hyvin niillä energiat palasi!

Paljon ennätti pidennetyssä viikonlopussa
osa 1.
Tämä postaus on siis osa 2.

Eikä ollut edes tämän
 "matkan järjestäjän" =Ilmatieteen laitos
palveluihin/suunnitteluun aiemmin turvauduttu!!
Varsin tyytyväisiä!!

Vaikka varusteet onkin kaikkiin keleihin, 
niin myönnettävä on, ettei kuivauskaappia/rumpua
pakussamme ole, vaikka muut elämisen ilot tarjoaakin. 

Työkaverit jo palailee lomiltaan, hih...
ittellä reilu viikko töitä ja jos sit pääsis polkaisemaan 
oikein kunnolla ja pidemmästi!!