Onk tää ny si lihakakku?

Tarkoitukseni oli postailla vihdoin viimein loppuun

 elokuiset seikkailumme eteläisissä Afrikan maissa,
mutta...
Syyslomalaiset on keksineet kaikenlaista innovatiivista -

joten pakkohan tässä on "purkaa"
välissä tämän viikon touhuja

- ettei jää huomiotta heidän tämän kertaiset keksinnöt!

Vilskettä ja vilinää on riittänyt seiska ja ysi-veen kanssa, 

mitä nyt näin aamutuimaan, kun mummo yksin vain on hereillä. 

Tää on ny sit lihakakku!!

Kesällä rakastivat pyöritellä tai ehkä vielä enemmän
punnita lihapullia pikku vaa'alla! 
Niinpä niitä suunnittelin syyslomasapuskaksikin.

Kivaahan se oli taaskin ja koko pellillisen pyörittelivät kaksisteen.

Yks' kaks seiska-vee kysyi,
että miks aina on lihapullia, miksei oo lihakakkua?

Niimpä - miksei?
Joten tuumasta toimeen
- mureketaikina broiskun jauhelista irtopohja vuokaan.
Sillä epäilin, etten saa sellaisesta
kuivakakku vuoasta kaakkua kauniisti irti. 

Suurin uunin kestävä "keskusta" kekattiin kannusta ja toimii!

Pikkukokit sai taiteilla koko komeuden
- kaikki samalle suurelle lautaselle!
Ranutkin kekkasivat laittaa siihen keskelle.

Oli muuten hyvää...

Palataan Afrikkaan myöhemmin
- näiden ihanuuksien kanssa iloitaan tässä ja nyt!

Yhä isommalle kivelle; Sibebelle

Maailman toiseksi suurin kiven järkäle Sibebe rock = monoliitti
 kohoaa "Kalju päänä" (tuttu silläkin nimellä, Bald rock) 
350metriin Mbuluzijoen laakson yläpuolelle. 

Maapallomme suurin graniittiplutoni löytyy Australiasta, Uluru
- siellä tarvottiin 9-vuotta sitten 2017
- silloin ei vielä fillareita "oltu löydetty" seikkailuihimme. 

Kivet ja kalliot ovat kyllä jostain itsellekin
tuntemattomasta syystä kiehtoneet aina.
Covid-vuosina bongailtiin ahkerasti Suomen
suurimpia ja erikoisimpia siirtolohkareita.
Lapsenlapset keksi niistä lukuisia jättiläistarinoita. 

Kuusi suurinta oli jotenkin huvittavatkin, kun 
liittyivät ihan omaan "LÄHI"-eloon 
ja silti ei  oltu niissä aiemmin käyty. . 

Turussa oli helppo bongata 1. ja 3.
Kukkarokivi ja Kärsämäen Pirunpesä.
2. Ilveskivi Pohjanmaalla, ystävät asuvat ihan nurkilla, 
eikä olleet hekään käyneet aiemmin.
Ystäviä kun sai tavata silloin vain ulkona.
4. Tervolankirkko kotikonnuilta Savonlinnasta 

Äitikin asui silloin vielä siellä, 
eikä ollut kuullut koko paikasta.
5. Kuurnan lohkare Kontiolahdella
Poika opiskeli Joensuussa
ja sen myötä meillä oli "lomaosake"
koluta kunnolla vaara-Suomen ihania luontokohteita. 
6. Kummakivi Ruokolahdella, 
ihan ystäviemme mökin lähellä.
He sentään olivat siellä jo käyneet.

Lukuisten kivenjärkäleiden perässä 
 on maailma kiehtonut näiden bongausten jälkeenkin. 

Mutta yksi on yhä piilossa Sipoon korvessa.
Erikoisesti rapautunut rapakivigraniitti, 
joka muistuttaa muodoltaan...
No joo... antaa olla,
että pysyy siistinä kieleltään tämä blogi.
Jos ajattelee luontoa,
niin mikä Sinua siellä kuljettaa?
Mikä on se syy pukea ylle ja lähteä ulos?
Tutuissa maisemissa hapensaanti/liikunta, 
mutta millaiseen ympäristöön/maisemaan
askeleillasi silmäsi viet, jos voisit valita?

Oma vastaus taisi jo pitkästä höpinästä selvitä; 
kivet, mutta kyllä myös vedet!

Mutta jos alan nyt niitä luetella,
niin ei koskaan päästä tuonne 
Sibebe rockille, joka oli siis toinen syy,
miksi Eswatiniin on mieli kaihonnut jo 14-vuotta

Kyllä nostan hattua, jopa kypärää niille,
jotka tarpovat koko matkan trekaten.  

kuva Mbuluz Rotary Club

 Mbabane-Mbulizin Rotareiden jo vuodesta 2004 järjestämä
Sibebe Survivor varainkeruukävely kokoaa yhteen
vuosittain heinäkuun viimeisenä sunnuntaina 
tuhansia vaeltajia/kävelijöitä ympäri maailmaa.

Minä samalla polulla, ihan yksin
- tai no, kaksin!

Ketään emme nähneet 8½ tuntia
kestäneen valloituksemme aikana
muutakuin Sibebe lager tankkauksella
Sibebe resortilla

Suorastaan käsittämätön keidas = kangastus
keskellä nousua.

Näin energisinä alkoi huiputus,
jonne resortilta vie kävellen n. 1½-2 h
Kyllä meilläkin kesti saman.

Tähänkin meni aikaa, kun piti oikein 
"mallikansiota" kuvata!

 
Resortilta onnistui polkaisten liki pari kilsaa 

kiviä kääntäen ja heinätupsujen ratistessa renkaiden alla. 



Ylhäältä valuvan veden vuoksi
kallion liukkaus pakotti taluttamaan

lopulta oli luovuttava pyöristä kokonaan. 
Järkäle nousi kirjaimellisesti pystyyn. 

Huipulta avautui 360asteen panorama näkymät 
Mbuluzijoen laakson kyliin ja 
koko Highveldia ympäröivään luontoon

 
Linnut, te näette kyllä kauas
 ja upeita kokonaisuuksia! 
Joskus tällaisissa maisemissa
kuvittelen itselleni siivet ja päästän
mielikuvikseni liitämään, leijailemaan. 

Jos huipulle pääsy tässä postauksessa(kin) kesti kauan,
niin alastulo ei todellakaan ollut yhtään helpompaa.

Eli ansaitsee oman juttunsa;
 sisältäen jotain ihan uskomatonta...
mm. "sukelluksen" vesiputouksen alle.

Niinpä päätän tämän postauksen kuin mainoksen:  

"Ei tässä vielä kaikki!"

Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista
14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta
Eläimellistä menoa Eswatinissa
Kivikartan kierros Malolotjessa

100 lasissa

Vihdoinkin toinenkin vävy saavutti miehen iän
- 100 lasissa ja 40 mittarissa.

Koko suvun yhteisen herkun,
eli sushin merkeissä sitä juhlistimme. 

Rasiakortit, joihin Ukkokulta suunnitteli 
täydellisesti sopivan kirjekuorisabluunan.
Kuoreen sujahtaa helposti
lahjakortti, rahaa, runo, jne.

Kiva lahjaidea juhlaan kuin juhlaan 
ja mahtuu kuoren taa halutessaan Fazerin sininenkin. 

Peilikartongit ovat vaikea kuvattava,
mutta sopivat mainiosti autoteemaankin
ja tuo mittaristanssi on kyllä niin-niin mainio!
Parikymppiä enemmän lienee
mittarissa seuraavassa miehelle tilatussa kortissa!

Kivi-kartan kierros Malolotjessa

Viehtymys polkaista luonnonpuistoissa vain kasvaa.

Niinpä Eswatinin viimeinen koskematon vuoristoerämää
Malolotja piti saada matkan varrelle keinolla millä hyvänsä.

Ensinnäkin se on maan suurin suojelualue: 
18 tuhatta hehtaaria ja puiston korkeusvauhtelut
Ngwenya-vuoren 1829 metristä 
N-komati-joen laaksoon 640m
tarjosivat kyllä silminkantamattiin 
ihmisen pienuutta luonnon kauneuden edessä. 

Ei muuta kuin kuva karttakivestä ja seikkailemaan.



Maailman vanhimpiin kallioperiin kuuluva Malolotja
on muodostunut yli 3,5 miljardin vuoden 
takaisista valtameren pohjasedimenteistä.
Lämmön ja paineen vaikutuksesta maastio
on muokkautunut liuske- ja kvartsiittikiviksi. 

Lukuisissa kohdin kivi-möhkäleet
toi mieleen Pääsiäissaaren moait. 
Nämä "ukkelit" muotoineen ja ilmeineen
oli muotoillut luonnonvoimat!

Heinätupsut vain heilui ja ratisi renkaiden alla
lasketellessa laaksoihin

Kyllä senkin huomasi milloin oltiin alhaalla, hih

ja milloin tie nousi pystyyn...

ja jokaiselta huipulta
avautui näkymä seuraavaan laaksoon 
ja alati virtaavaan Nkomat-jokeen. 
Nimi Komati, N-komati tarkoittaa swasin kielellä lehmää
- vertauksena, että lehmästäkin riittää maitoa ympäri vuoden,
niin riittää joessakin vettä!

Aluetta kutsutaan myös nimellä Highveld:
tarjoaahan se vehreitä, jyrkkiä ja
poikkeuksellisen kauniita maisemia kivien lisäksi.

Ja mitä huomattiin vasta 7tunnin polkaisun jälkeen
- siellähän olisi päässyt liukumaan rotkon yli vaijerilla.
Olivat juuri sulkeneet
 - kun aurinko alkoi päättää paistettaan.

Tuo vihreä "apina- logo" kyllä nähtiin jo saapuessa,
muttei tajuttu sen merkitystä!
Vaijeriliukujen hurmaa koettiin Costa Ricassa covidin aikaan. 

No, reidet kiittää ja kumartaa enemmän fillaroinneista. 
Huikea päivä huikessa maisemissa!

Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista
14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta
Eläimellistä menoa Eswatinissa