Isänpäivän aamuna askeleet vei torille
Torin kuhina starttaa aamu neljältä
Tuoreuksia tavataan hakea tuoreena!
Ymmärrettävää, koska kylmäketju katkeaa
täällä huomattavasti nopeammin kuin meillä!
Kalasaaliit olivat kahdeksan jälkeen näin vähissä!
Vihreyksiä löytyi mielin määrin!
Kasvisten, lehtien ja jopa puun
ydinten hyödyntäminen ravinnoksi
on kyllä ihailtavaa!
Banaanipuunlehtiä olen päässyt aiemminkin hyödyntämään mm. tarjoilussa ja kypsennyksessä.
Puunrungon ytimen
ja lehtiruodin (pelepah pisang)
hyödyntäminen oli uutta.
Pieneksi pilkottuna ja hyvin haudutettuna
banaanipuun rungon ydin
muistuttaa kaalia.
Indonesialainen ruokakulttuuri arvostaa
sitä makujen imeytymiskyvyn ja
rakenteensa vuoksi.
Lombokkilaiset keittävät
sitä kanan, ankansisälmyksien
tai lihan kanssa hitaasti hauduttaen!
Samaan soppaan uppoaa myös runsaasti
vuorilla kasvaneilla yrttejä&mausteita!
Näin valmistuu perinnekeitto
Jukud Ares!
Jakki ja Durian muistuttavat
ulkoisesti hieman toisiaan,
mutta maultaan ja varsinkin tuoksultaan
ne on helppo erottaa!
Me aletaan tykätä jo
löyhkäävästä durianista
-kai se on sama, kuin lapsilla;
kun kahdeksan kertaa maistaa,
niin makuaisti on selätetty!
Torin rennoin ”myyjä”
oli myös pakko kuvata!
Rennosti otti isätkin-kuvasi vaan meitä äitejä&mummoja, kun kokkailimme
niin maan perk….
Tahu dan jamurit lienevät ensimmäiset,
joita kokkaan kotiin päästyä!
Mietin vain, että banaaninlehteen käärimiseen
Ja siinä keittämisen voisi varmaan hoitaa suuressa kaalin lehdesäkin! Se olisi jopa syötävä!
Kyllä se on pata joka porisee,
ei nouse savu vielä keittäjän päästä
Sadat gulungit lenteli ilmassa
ihan tottunein ottein!
Kokkikurssi on kyllä loistava tapa
napata ainakin makumuistoja maailmalta!
Kyllä kelpasi herkutella,
niin isien kuin äitien päivän päätteeksi!
Hyvää Isänpäivää!
