Kivi-kartan kierros Malolotjessa

Viehtymys polkaista luonnonpuistoissa vain kasvaa.

Niinpä Eswatinin viimeinen koskematon vuoristoerämää
Malolotja piti saada matkan varrelle keinolla millä hyvänsä.

Ensinnäkin se on maan suurin suojelualue: 
18 tuhatta hehtaaria ja puiston korkeusvauhtelut
Ngwenya-vuoren 1829 metristä 
N-komati-joen laaksoon 640m
tarjosivat kyllä silminkantamattiin 
ihmisen pienuutta luonnon kauneuden edessä. 

Ei muuta kuin kuva karttakivestä ja seikkailemaan.



Maailman vanhimpiin kallioperiin kuuluva Malolotja
on muodostunut yli 3,5 miljardin vuoden 
takaisista valtameren pohjasedimenteistä.
Lämmön ja paineen vaikutuksesta maastio
on muokkautunut liuske- ja kvartsiittikiviksi. 

Lukuisissa kohdin kivi-möhkäleet
toi mieleen Pääsiäissaaren moait. 
Nämä "ukkelit" muotoineen ja ilmeineen
oli muotoillut luonnonvoimat!

Heinätupsut vain heilui ja ratisi renkaiden alla
lasketellessa laaksoihin

Kyllä senkin huomasi milloin oltiin alhaalla, hih

ja milloin tie nousi pystyyn...

ja jokaiselta huipulta
avautui näkymä seuraavaan laaksoon 
ja alati virtaavaan Nkomat-jokeen. 
Nimi Komati, N-komati tarkoittaa swasin kielellä lehmää
- vertauksena, että lehmästäkin riittää maitoa ympäri vuoden,
niin riittää joessakin vettä!

Aluetta kutsutaan myös nimellä Highveld:
tarjoaahan se vehreitä, jyrkkiä ja
poikkeuksellisen kauniita maisemia kivien lisäksi.

Ja mitä huomattiin vasta 7tunnin polkaisun jälkeen
- siellähän olisi päässyt liukumaan rotkon yli vaijerilla.
Olivat juuri sulkeneet
 - kun aurinko alkoi päättää paistettaan.

Tuo vihreä "apina- logo" kyllä nähtiin jo saapuessa,
muttei tajuttu sen merkitystä!
Vaijeriliukujen hurmaa koettiin Costa Ricassa covidin aikaan. 

No, reidet kiittää ja kumartaa enemmän fillaroinneista. 
Huikea päivä huikessa maisemissa!

Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista
14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta
Eläimellistä menoa Eswatinissa

Eläimellistä menoa Eswatinissa

Elokuiset Eswatinin polkaisut ovat odotelleet aikaa.

Kuvat ja videot täällä tallessa,

mutta aikaa naputella kokemuksistaan

 - sitä ei ole meinannut tässä hektisessä syksyssä löytyä lainkaan...

eli kiivasta on tämä loman ulkopuolinen elämä.

Kouluvierailun jälkeen hypättiin kunnolla satulaan
ja ensimmäiset pitkät polkaisut veivät meidät 
Mlilwanen luonnonpuistoon,
joka on Eswatinin (entisen Swasimaan)
vanhin (jo vuodesta 1961) suojelualue.

Ja mikä mukavinta, ilman suuria kissapetoja, 
niin saimme suht huolettomasti polkaista,
mitä nyt välillä krokotiilit pääsi yllättämään. 

Upeaa Mhlangeni-joen patoa ja sen saaria
laiskoine krokotiileineen kuvatessa
ehdin jo ääneen kysyä, että;
"Miten niitä pääsisi kuvaamaan lähempää?"
Niin Ukko-kulta totesikin,
että yksi oli tulossa meitä moikkaamaan,
ihan pyörien taa...

Liki viiden tuhannen hehtaarin kokoinen alue sijaitsee
vehreässä Ezulwinin laaksossa maan keskiosassa.

Juomapaikat houkuttelee isompiakin köriläitä näkyville.

Bumbat sen sijaan juoksevat häntä pystyssä

heinikon suojaan heti kun kuulevat polkupyöristä lähtevää ääntä,

vaikka kuinka varovasti yrittäisi ajella. 

Seeprat puolestaan paljon rohkeampia

kuin talvella Ugandassa.

Viis veisasivat fillaroijista

- ruokahetkeä ei hetkauttanut mikään!

Eläimellistä menoa - sitä riitti - koko ajan. 

Gnuut ja muut antiloopit olivat puolestaan joko niin vikkeliä,
tai sitten ujoja, että käänsivät heti peräpäänsä, kun yritit kuvata. 

Polut monipuolisia

Korkeuserot vähän liikaakin...

- taluttaen pääsi huipulle saakka.

Mhlangeni-joen padosta muodostuneeseen tekojärveen
- ja sen upeisiin maisemiin
oli hyvä päättää toinen Eswatinin polkaisupäivä!

Aiemmat postaukset Eswatinin elokuisista seikkailuista
14-vuotta myöhemmin
Liikuttavinta

Yli vuoden odotettua kalasoppaa

Viikonloppu oli pullollaan

 mielekästä tekemistä

Ensin ulkona...

Puutarhan jämät ripauksella lähimetsän syysantia. 
Hiuslakalla sumuttelin reilusti 
- josko puolukat, lyhtykoisot ja villiviininlehdet
säilyttäisivät värinsä kauemmin. 

Sitten sisällä

valmistautuen illanviettoon ystävien kanssa. 

Tätä lempparipeliä
(on muuten alkuperäisversio vuodelta 1974)
on viimeiset vuodet tullut pelattua livenä

Monimuotoinen peli, koska voihan sitä
myös "pelata syöden"
maisteluillallisen tyyliin pieninä annoksina.

Yritys makumatkailla elokuista seikkailuamme

Olispa tuoreita viikunoita useammin myynnissä
- ne jäivät makumuistoksi St Helenalta, 
sillä portugalilainen aatelismies Fernão Lopes
toi ensimmäiset viikunapuut saarelle jo 1500-luvulla.

 Etanapannut sopivat mainiosti myös
simpukoiden ja kotiloiden "esi"paistoon.
Kupittaan Citymarketista olisin saanut bulotteja,
mutta me herkuteltiin elokuussa monasti hiekka- ja helmiosterein
- niitä ei tiettävästi saa mistään päin Suomea.

Sinisimpukat saivat hoitaa asian
ja mielestäni hoitivat sen ihan hienosti merelliseen tyyliin,
kun tarjoiltiin ne kampasimpukan kuorissa. 

Minivohvelirauta on kätevä "blinin" paistaja
Taikinassa kaali-porkkanaraastetta ja pinaattia
- suurustus juustoraasteella ja kanamunilla, 
muuta sitten ei tarvitakkaan. 

Päällä rahkalla kevennettyä majoneesia
- eli omintakeinen katkarapukimara.
Pikkuisen mustaa merilevää
ja "rantakaislikkoa/heinää" muistuttava
silmusalaatti parsakaalista on myös
todella hauskan ulkonäkönsä lisäksi hyvää! 

Ja vihdoin tätä kalasoppaa,
jota olen jo yli vuoden suunnitellut/halunnut tehdä! 
MUTTA,
ajatellut sen liian työlääksi
ja riskialttiiksi isolle porukalle. 
Perhe/jälkikasvu - meitä on ollut aina koolla "liikaa"!
Siksi kokeilematta
- enkä ihan kaksinkaan ole viitsinyt!

Vihdoin neljälle, tuntui sopivalta määrältä testata!

Yli vuosi on mennyt siitä, kun miniä sai lohisoppansa
Kampin Fisken på diskenissä näin...
Lohifile tuotiin ihanan tirisevänä
suoraan pannulta lautaselle
ja "muu soppa" sitten kannusta ympärille"

Ihan ravintolaluokkaa ei pöytääntarjoilu ja palvelu ollut. 

Pannulta nostin kyllä lohifileet tirisevänä,
mutta soppakattila oli pöydässä ja 
 jokainen sai kauhoa potut&liemet
oman maun- ja määrän mukaan ympärille.

Tästä tulee ehdottomasti meidän 
kalasopan jatkotyyli ja ei lainkaan vaikea.
Maistuu nimittäin niin paljon enemmän KALAlle!
Ihan Pro!! Suosittelen kokeilemaan!

Sen verran paljon poljettiin elokuussa Eswatinissa
 antilooppien kanssa, 
että pitihän se vielä saksanhirveä
pikkuruisiin patoihin laittaa lähimetsän puolukoiden kera.

"Liemi" oli omintakeista "worcestershireä"
mallaviinietikkaan loraus sillilientä (sitä jäi vielä kalapadasta)
chiliä ja muitakin pippureita,
tamarin hoiti sekä tumman värin, että saosti liemen,
kun sai muhia miedolla lämmöllä piiiiiiiiiiitkään uunissa. 
Sinappisiirappiset kukkakaalit kypsyivät niin ikään uunissa
ja pehmensivät makua syödessä.

Makumatkan päätös - kotimaisten omppujen aromit
piirakassa ja kaffekupposen kera. 

Napoleon brandyä tilkkanen liukasteena. 

 

Onneksi vaaleanpunaisia norsuja ja delirium- oireita
ei kenellekään aiheutunut
vaikka juomapuoli oli yhtä leikkisää kuin sapuskat.
Como Sur viinistä on tullut lemppari
etikettinsä vuoksi (fillari)
Muut pullot tyhjeni, mutta Napoleonia 
tulee riittämään moniin illanistujaisiin. 

Tässä kävi nyt niin, että elokuinen reisu tuli 
"syötyäkin" aikaisemmin,
kuin mitä tekstit kuviin, jotka luonnoksissa odottavat.
Ehkä joskus.... 

Testing-tasting

Totta tosiaan, testing-tasting
kokeilevaa kokkausta ja maistelua ennen
H-hetkeä - joka on tänään! 

Ihanat ystävämme tulossa tänään
iltaa istumaan - pitkästä aikaa...

Hämäräperäinen tuli kuvastakin
- oli sen verran myöhä jo kun maisteltiin....

Kääretorttuja kesäkurpitsoista 

väänsin viime syksynä oikein urakalla. 
Työkavereiden sato tuntui suorastaan tulvalta...
Vaan ei ole vuodet veljiä keskenään
Nyt oli turvauduttava kaupan kurpitsoihin
ja kylkeen tarttui hevihävikistä munakoiso
- kai sekin torttuun sopii.

Ihan vähän emmentaalia raasteena alle ja päälle
- yrttimausteita, valkosipulirouhetta

Uutena kokeiluna vuohenjuustolastuja
-lastuja oli helppo vuolla jäisestä juustosta.
Tuon pakasteesta suoraan vuohenjuuston "vuolemisen”
kekkasin kerran kiireessä töihin lähtiessä 
"köyhän näköiseen” salaattiin.
Sopii siis salaattiinkin erinomaisesti

sekä maultaan, että ulkonäöltään!

Oltuaan uunissa 20 minsaa 200asteessa näytti tältä

Kuperkeikka torttulevylle, päälle tuorejuustoa, 
rucolaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja

Rolling-rolling
ja tuo sama ensimmäinen kuva uudelleen... 

Rumat rullanpäät maisteltiin - tykättiin!
Joten nätit keskipalat leikellään vasta tänään!

Illan päätteeksi myös sikin-sokin simpukat sekaisin.
Kerran elämässäni valmistanut
kuorellisia kampasimpukoita
- ja kuoret yhä tallessa, ne on niin hienot!

Etanapannussa paistoin
valkosipulissa ja voissa sinisimpukoita
(jäi kuva ottamatta)
ja skippasin ne sitten simpukan kuoriin...
Vitsit miten hyvää
- esillelaitto menee vielä uusiksi...

Liitän postauksen myös Rimasan
keittiö "mietelause/aforismi" haasteeseen.

Ihan omia mietteitäni toki, mutta kun 
mietin ruokaa, keittiötä ja kokkaamista 
jossain määrin aina, niin: 
"Keittiö mielessäin... on keittiö mielessäin...."
"(vähintään) 4 väriä kerralla ja kaikki on samalla lautasella"...
(näihin tiedät kenties sävelenkin)
"Keittiö on kodin ❤️,
koska se on paikka jossa saa sotkea ❤️ kyllyydestä!"

Iltaa odotellessa...

ja nautiskellen räpeltäen keittiössä tän päivän!

Mielipuuhille aikaa toivottelen
- liittykööt ne sitten mihin huoneeseen tahansa,
tai ulkona lähelle/kauas

myös teidän viikonloppuun!