Illallinen takapihalla

Illallinen vanhan työpaikan takapihalla 

meni tosiaan pitkäksi.
Ukkokulta vertasi jo kivenpäiden lukemiseen...
sillä niitä kiviä riitti ja riitti.

"Lukeminen" oli enemmänkin loikkimista,
parkouria yrittäen selvitä
kiveltä kivelle jalkojaan kastamatta. 
Pieniä roiskeita ja yhtä kantakosketusta
lukuunottamatta onnistuimme. 

 

Luonto valoineen ja varjoineen
tarjoili niin interaktiivisen
ja jatkuvasti muuntuvan valoshown
ettei siitä saanut silmiään irti!

 - eli myönnetään, ilta meni pitkäksi



Jotenkin vain oli ihan pakottava tunne
kiipeillä vastarannan kallioilla
ihan viimeiseen auringonsäteeseen saakka.

Ja viimeisten säteiden jälkeenkin

Pimeässä rämmimme takaisin pakulle. 

Ei huono "mökki"-maisema!

Villasukista huomaa,
että pakukausi alkaa olla taputeltu...

ei vaiskaan,
vielä sitä kuvan verran tarkeni varpaita heilutella.

Kristiina K:n blogissa oli joku aika sitten 
postaus asuinpaikkojen lukumäärästä = 17!

Tätä postausta naputellessa tuli laskettua omat työpaikat
ja niitä on muuten 17!!
 Kaikkien takapihalla en ehkä
illallista viettäisi tai ainakaan olisi yötä.
Montakos sulla?

Sateessa ja paisteessa

Synnyinkoti, se auttaa ymmärtämään
- selittää mielelleni hiljaa: 
"Miksi olen tänään se joka olen!"
"Miksi kiinnostaa juuri nämä asiat." 

Sillä jälleen kerran kun polkaisimme tänne
elämäni ensimmäisten "kuntoportaiden" äärelle,
niin ymmärrän jälleen itseäni enemmän.

Miksi elo on nyt sellaista kuin on...
luonnon, mieluiten koskemattoman luonnon
äärellä oloa, kapuamista, pyöräilyä.
Niillä eväin olen pienestä pitäen varttunut
- siis tottunut!

Ja miten etuoikeutettu olen,
että elämääni löytyi ihminen,
jonka veri vetää aivan yhtä vahvasti ulos
sateeseen tai paisteeseen - ei sen väliä. 

Monet maisemat ovat sateessa, tuulessa

jopa vaikuttavammat kuin auringonpaisteessa! 

70kilsaa tutummaksi
poljettiin sadekuurojen saattelemana

Kesälahdentien, Putikon ja Vaahersalon polkuja/teitä
Puruveden täl-, ja toispuol sekä varsinkin välissä.

Ennenkuin saavuttiin äitini ja minun lapsuuskotiin

Eikä se jäänyt yhteen ainoaan kertaan
edes tässä (pidennetyssä) viikonlopussa. 

Toinen kerta tultiinkin pakulla ja äiteen kera!
 Siitä tulikin oikea TÄHTI-hetki!

Lienen tullut paljolti ulkoilma isääni,
koska äitee on tunnetusti enemmän sokerista...
Oli ehtinyt harmitella,
miten KURJAT säät meille osui pakuilla, 
hänen viettäessään aikaa
ystäviensä ja entisten naapureiden luona. 

Iloinen kyllä, että viimeinen päivä oli paistetta
- niin monella tapaa!

Halailla puita ja tallustella rakkailla mailla, 

Seuraavalla kerralla on kyllä varattava
kotitalo lammenrantasaunoineen viikonlopuksi
- että saadaan oikeasti kylpeä vielä tässä samassa saunassa, 
johon liittyy niin paljon rakkaita muistoja

Risukeitin pääsi hommiin...
Pitihän ne sumpit juoda kotitalon kuistilla

Syksyn sinisin hetki

Juuri ennen mitä upeinta Sinistä hetkeä 

ehdimme ”tiputtaa” äidin kyydistä 

ystävänsä tykö viettämään pidennettyä viikonloppua vihdoin viimein.

Siitä tulee nimittäin pian 4-vuotta, 

kun äiti muutti lähemmäksi meitä länsi-Suomeen! 

3. suunniteltu kerta toden sanoo! 

Saas nähdä miten rätti-poikki on, 

sillä hänen treffikalenteri kuulosti niin-niin täydeltä!
Yhtäkään viestiä tai kuvaa ei ole
meille ennättänyt laittaa ja se on hyvä se!

Meidän kanssa nyt saa olla aina Hih!

Meidän ”mökki” stopattiin

 ensimmäiseksi yöksi Putikon puskiin! 

Maisemat riitti iltaviihteeksi

- luonto on kyllä paras ihan  ”valomestari”

Luo sellaista taidenäyttelyä 

valoineen ja varjoineen,

etten kyllästy siihen koskaan! 

Oli helppo lumoutua näihin 

”interaktiivisiin”😅😍

”eläviin tauluihin” pimeään saakka! 

Aamulla oltiinkin reippaana 

 polkemaan minullekin uusia suuntia.  

Vaikka Punkaharjulla olen syntynyt

-niin Kesälahden ja Putikon suuntaan
 on näemmä ollut harvoin asiaa!

 
Ja mikä hauskinta,
niin tuosta Ukkokullasta, 
jonka kanssa on samoja polkuja poljettu 

vuodesta -82 paljastui taas uusia juttuja! 

 Hänelle Huviniemen ympäristö 

nostatti muistoja vaikka ja kuinka!

Minä olen ollut niin pikkutyttö vielä, 

että nimi oli kyllä tuttu, 

mutta kertaakaan en ollut käynyt! 

Kai, kun "siihen ikään" vartuin, 

niin asuinkin jo Savonlinnassa!

Kesälahden ja Putikon pienet hiekkatiet 
veivät kyllä ihan aikamatkalle heinäseipäineen

ties kuunka vanhojen hirsitalojen kautta 

tukkilautoille! 

Jos illalla koki olevansa taidenäyttelyssä,

 niin nyt poljettiin Suomi-Filmissä!

Ruskaretkeksi voisi varmaan myös nimittää! 

 Eikä tässä ollut vasta kuin 

puolet päivän polkaisusta, joten

to be continued….