Fillarin satula

Pari päivää putkeen satulassa - lukema 191km. 
Hätä keinot keksii... 

oli pakko saada lisätopinkia eilen pepun alle,
vaikka jalassa oli pyöräilyhousut ja satulassa geelipehmuste.
Siedättäminen satulaan on siis "tositarkoituksella" aloitettu.
 
Vuosi on tietoisesti treenattu pyöräilyä
- mutta kyllä ne talven lenkit on olleet niin lyhyitä ja spinningtunnit vain 45min. 

 Pääsiäisestä suunniteltiin alunperin "satulavoittoista" viikonloppua
ja kyllähän siitä sellainen muodostuikin
- vaikka lankalauantai meni "Nääsvillessä" suvun nuorimman synttäreillä. 

Sunnuntaina mahdollistui täysmittainen "työpäivä" satulassa, 7h, 37min.
Maalaismaisemaa parhaimmillaan... ja pahimmillaan...

Paras pätkä sunnuntaina oli Kiskon kirkolta lähtevä Kirkkojärven ympäriajo. 
Mikä reitti: ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäki
(yhdessä kulkien/polkien)
kera tiukkojen mutkien.
Nautinnollista ja ei huomannutkaan, kun 25 kilsaa oli hurahtanut.... 
samaa ei voinut sanoa Muurla-Suomusjärvi välistä....
pelkkää hitaasti nousevaa peltosuoraa kymmeniä kilometrejä
- niin puuduttavaa, että aloin kaivata jo paria seepraa seuraksi. 

Maanantai valkenikin aurinkoisena - munakkaat taas nassuun ja satulaan.
Takalistossa tuntui kyllä, että istuttu on....
mutta eikös se sillä lähde millä on tullutkin.

Keli lämpeni lämpenemistään...
pakko oli käydä riisumaan ja villasukkien riisuminen oli kyllä hyvä homma.
Satulasta tuli melkein siedettävä parin paksun ja pitkän villasukan ansiosta.

Onneksi goretexit ei jääneet pakulle...
sillä niidenkin testaus talven jälkeen saatiin samalla suoritettua.
Kunnossa ovat!!

Taivas kertakaikkiaan räjähti ja repesi.... 
Kotinurkilla oli tullut rakeitakin, mutta me saimme vain testataksemme vettä ja tuulta.
Vaikuttava sää...

Ukkokulta kaarsi pakulla anopin kautta hakemaan lämpimäisiä karjalanpiirakoita.
Minä jatkoin fillarilla kotiin saakka - joten sain 7kilsaa enemmän kokemusta...
Pepussa tuntuu, mutta yllätys-yllätys... muutoin ei missään
- tänään on riitettävä se 45 min spinning.

Toukokuun puoliväli lähestyy
- kovaa treeniä, siedätystä ja ennenkaikkea pepun kestävyyttä tarvitaan vielä lisää! 
Lähtötaso pitkäkestoiselle fillaroinnille on ainakin nyt selvillä.

Pitkäperjantain 21kilsaa kun lisätään Pääsiäissaldoon - niin menihän se 200km rikki.
Ystävien kera polkaistiin kotijärven ympäri...
hyvä seura on aina ihana lisämauste kivalle harrastukselle. 

Fillaroiden pyrkimys edes pikkuisen parempaan arkeen

Ukkokulta huolsi loppuviikosta (lakkoillessaan) fillarit
ja pitihän niitä päästä sitten testaamaan.
Kunnon treenit onkin syytä saada käyntiin - sillä toukokuu lähestyy...
ja silloin pitäisi pyllyssä, pohkeissa ja reisissä olla paukkuja!!

Sää oli mitä mainioin viilettää pisin metsäisiä polkuja ja järven-, sekä meren rannan jäitä.

Luolavuorelle on rakennettu uudet kuntoportaatkin
- eivät liene vielä virallisesti auki, kun yläpäässä puomit ja teipit.

Palasi mieleen Kapua-treenit.

Nyt treenataan fillarin satulassa
- sillä palaamme takaisin Afrikkaan toukokuun puolivälissä.
Nyt ei huiputeta vuoria - vaan yritetään konkreettisesti polkea tyttöjä kouluun.

Koulumateriaaleihin keräämme varoja fillaroiden
ja tuttuun tapaan kortteillen ja askarrellen!!

Tavoitteena, että maailma olisi näiden räpellysten
 ja reisujen jälkeen pikkuisen parempi paikka meille kaikille!

Jos keväällä on tarvetta uniikille kortille esim. äitienpäiväksi,
valmistuville, synttäreitään juhliville tai vaikkapa "kissanristiäisiin"
- niin ota yhteyttä repo.pirjo(at)gmail.com

Jäällä oli vilkasta menoa niin retkiluistimin, kävellen kuin pilkkienkin!

Vihdoinkin Pakuilemaan

Rikkaruohoelämää blogin upeasta postauksesta innostuneena
askeleemme ja polkaisumme vei viikonlopuksi Lohjan suunnalle.
Ehkäpä Suomen komeinta puuta, Tammea katsomaan. 

Lohja on ollut jokakesäinen pyöräilykohteemme
kaikki ne kesät, kuin meillä on tuo "hippipaku" ollut.
Lohjan kaupunki ja Liikuntakeskus ottivat päämääräkseen 2018 yhteisen tavoitteen
kehittää Lohjasta Suomen paras pyöräilykunta ja
2021 tuo titteli saavutettiin. Eikä syyttä...
niin monipuolisia mahdollisuuksia vauvasta vaariin on Lohjalla pyöräillä, ettei tämänkään reisu ole viimeinen
- aina löytyy uutta tutkittavaa.
Täällä edellinen "LohjanPolkaisu"

Lohjansaari oli ihan uusi kokemus: 
Nyt reilut parikymmentä kilsaa tutumpi. 
Paavolan Tammi on TODELLA KOMEA!
 
Syy aivan valtaville omenatarhoille, joiden ohi viiletimme
punaisten talojen täydentäessä upeaa maalaismaisemaa
selvisi lähestyessä takakautta takaisin Tammelle.

Alitalon Omenaviinitarha,
josta löytyi kuivasta makeaan viinejä Sen Seitsemän Veljeksen nimillä ja Aleksis Kiveä muutenkin.
Pari lahjapulloa niin sopivilla nimillä ostettiin jemmaan...

Aapoa, kuivaa omena-karviaismarjaviiniä itselle.

UPEAA oli Pietilän kärjessä Kruuhunokassa katsella Lohjanjärveä, 
vaikkei yhtäkään kengurua tai koalaa matkalla bongattu,
vaikka niistä näin hienosti "varoiteltiin"
- hih, ihanaa!!

Niin oli fiilis kuin olisi ulkomailla ollut....
mutta nopeasti tuli kyllä paluu Suomalaisiin saniaismetsiinkin,
kun tallatut polut/hiekkatiet päättyikin ja edessä oli jonkun mökki
- ei muuta kuin mettään...

Miten nämä meidän reitit jo poikkeusetta sisältää tällaisia polkaisemattomia osuuksia.
No - tälläkertaa ei edes kovin pahoja/pitkiä.... hih....
Tehokasta se on taluttaminenkin - tulee ylävartalollekin hommia.

Lohjansaari tuli kyllä polkaistua/talutettua laulun sanoin joka niemennotkoa ja saarelmaa myöten.
Mielenkiintoisiin reittivalintoihin oolivat vaikuttamassa siis lukuisat loma-asunnot.
Silti tahtotilamme on pyrkiä ajamaan aina niin-niin läheltä rantoja kuin vain mahdollista.
Vesi elementtinä vetää puoleensa, vaikka Lohjansaaressa oli kyllä aivan huikean
 monipuolitset metsäpolutkin. 

Iso-Antin ja Korkiasaaren takana siinsi houkuttelevan näköinen niemenkärki
Karkalinniemi ja sitä tarkkemmin googlaillen se alkoikin vaikuttaa meidän yöpymiskohteelta. 

Kesäkuun päivissä riittää pituutta ja auringonlaskua saa ihan odotella,
joten pakulle mukava puskaparkki ja petikin jo valmiiksi.

 Illallistarpeet reppuun
ja Ukkokullan kuohuvatkin
- sillä olihan hänen syntymäpäivä. 

Pyöräily vaihtui Apostolinkyytiin
- koska Karkalinniemi on luonnonsuojelualue ja pyöräily kielletty.
Eikä siellä Lohjansaaren puoleisilla poluilla olisi päässytkään edes meidän paksuilla renkailla, sen verran kivikkoa, juurakkoa ja kalliota. 
Sammatin puoleinen niemenkärki sen sijaan olisi ollut loistavasti poljettavissa. 

Mutta Kippis ja Kulaus, 
todella kivaa oli kävelläkin... korkeuserotkin sitä luokkaa,
että kävi Kapuatreenistä.

ja omatekoiset lohibowlit maittoi illallismaiseman ollessa kohdillaan

Auringonlaskua sai oikeasti ihan odotella, se tapahtui vasta 22.48

ja laskeudututtuaankin valaisi paluumatkaamme yöpuulle komeasti kajastaen puiden lomasta!

Capital City tour by bikes

 Nyt se on todistettu-fillaroiden 🚴‍♀️🚴🏼‍♂️

 näkee ihan uuden ”puolen” kaupungista kuin kaupungista! Jopa Hesasta! 

Opiskeluvuosina luulin pääkaupunkimme tulleen ihan liiankin tutuksi 

ja asuuhan yksi lapsistammekun täällä, eli käytyä tulee yhä!

Siksi tuo outo karttapoikkeamakin tuli eilen pois veden ääreltä

-kun käytiin välinesteytyksellä heillä! 

Tänään yhdessä sushille-sillä hänen synttäreitään varten nyt tänne tultiin! 

Säätiedotus lupaili hassuja:

 ”Kesän viimeistä viikonloppua” niin starttasimmekin jo varhain eilisaamuna… 

Oli kyllä tarkoitus mennä LUONTOON, 

koska elokuun viimeinen lauantai on virallinen Suomen luontopäivä!

Mut luontoa löytyi fillaroiden pääkaupungista: metsäpolkuja, rantoja, ja kallioita vaikka kuinka paljon…

Lintutornit pursui väkeä-vähän noloa räpsiä kännyllä kuvia, 

kun muilla oli vähintään 30-40senttiset putket!🤣😅😂

Joten nopsaan jatkettiinkin matkaa ja riitti lintukuvaukseen kännyn objektiivikin!

Mikä siinä onkin, et fillaroidessa mieli halajaa aina veden äärelle!

 Ja vettä Hesa tarjosikin, upeita siltoja, metsäpolkuja, rantoja ja ajettavia kallioita! 

Monipuolinen kattaus luontopäivää Munkkiniemen rannalle paku jättäen

 ja siitä Laajalahtea polkaisten saariinkin kurkaten: Lehtisaari, Kuusisaari, Lauttasaari, Seurasaari-jossa ihana rautakautinen kauppakylä

Sporttrackerin piirtäessä mielestäni aika ”hevosen muotoisen” lenkin! 

On tämä pyörillä oleva ”mökkimme” (=paku) ihana! Illalla siirryimme ”mökkeinemme” Hernesaareen 

odottelemaan Sirpalesaaren kokon syttymistä!

Näin Muinaistulien yöhön tunnelmoiden päättyi Suomen luontopäivä! 

Näin se aurinko jo nousee uuteen päivään!

Tänään erilaista äksöniä nuorison kanssa! 

Kuinka sinä vietit Luontopäivää? Muinaistulia/Venetsialaisia?

Tai mitä sitten 

”vietitkään”?

Polkaistiin Porvoossa

 Elokuun ensimmäinen viikonloppu vierähti tosiaan Porvoossa, 
ensin popsien ja sitten polkaisten..
eli tämä on kuin jatko-osa edelliseen postaukseen.
Pyöräthän meillä oli tietty taas matkassa 
- kesälomareisulla kun ei ennätetty polkaista kuin Porvoon saaristossa, 
upeaa oli sekin, joten ei ihme... että Porvoossa on kuulemma yli 3500mökkiä.

No meidän "mökki" on paku - sen saa parkkiin milloin minnekkin...
nyt jopa mukulakivikaduille kirkon taa...

Porvoossa riiti kyllä nähtävää satulastakin käsin. 
Sikosaaren ympäriajo (vaikka onkin iso luonnonsuojelualue sen itäpuolella
ja merkitty oikein maastoreitiksi) ei onnistunut!
Sillä luonnontilassa olevia puita on poikittain poluilla sen verran tiuhaan,
että tehtiin u-käännös tai parikin.
Sikosaaren puodille kyllä polkaistiin
- sillä useammalta ystävältä olen kuullut, että sieltä saa niin hyvää/tuoretta, ja valmistettuakin kalaa ja riistaa - että kannattaa ehdottomasti poiketa
- vaikka maistelemaan, sillä palvelu on yhtä hyvää kuin tuotteet.

Mutta voi kuinka suloinen kyltti olikaan ovella...

Ei ollut maistiaisia, eikä kalaa/riistaa tällä kertaa.
Nähdessään kypäräpäiset haahuilijat pihallaan isäntä tuli ihanan pikkukalastajan kanssa juttusillemme. Nelivuotias kalastajan alku on ongella vetäissyt 5 "mutakalaa"
ja supin loukkuun olivat niitä viemässä.
Kyllä esitteli poika innoissaan niin kalasaalista,
kuin nappasi kädestäni ja halusi näyttää loukun ja vielä riistakamerankin...
Sinne siis mekin ja tosiaan videolla näkyi öisiä läheltä-piti tapauksia.

Kylläpä oli mielenkiintoista kuulla saaren elosta.
Ja niin pahoillaan isäntä oli, kun pari viimeistä kuhaa oli mennyt jo aamusta.
Nyt ei oikein kala syö, eikä jää pyydykseen
ja riistaakaan ei vielä ole, kun metsästyskausi ei ole alkanut.

Meidän kokemuksiin tuo kaikki muu esittely oli jo enemmän kuin upeaa...
ja Facebookista kehoitti seuraamaan koska on muutakin myytävää puodilla kuin "Ei joota"

Mielenkiintoisia kuvia olisi voinut napsia vaikka kuinka
- mutta pidin kännyni taskussa ja keskityin täysillä tuon innokkaan nelivuotiaan esitelmöintiin
- oi sitä intoa!! 

Luontopolkua riitti poljettavaksi jokivarsia pisin ja pakaroista paukkuja
kulutti korkeuserot niin Linnamäelle kuin hautausmaanrinteelle oikeaa serpentiinitietä.

Linnamäki on yksi Uudenmaan suurimmista muinaisjäänöksistä - vaikkei keskiaikaiseta linnasta ole jäljellä kuin vallihaudat - joita kiertää linnan ympäri kaksi.
Alueen eroosio on voimakas, joten maaperää ja kalliota vahvistetaan ja suojellaan
nyt rajoittamalla sen käyttöä - kävelykään ei kuulemma hyvää tee - mutta sallittakoon.
Pyöräily on ehdottomasti kielletty 
- joten kiltisti talutimme upean reitin kuvaillen tuplavalleja
ja "Albert Edelfeltin" männyksi nimettyä puuvanhusta.
Edelfelt ikuisti männyn jo 1892 tauluunsa - jonka moniste komeilee hautausmaanpuoleisella nököalapaikalla.  

Vanha Porvoo on vanha Porvoo
- jos oli kaunis iltavalaistuksessaan, niin sitä oli päivälläkin.
Mutta kuvaaminen ei ollutkaan yhtä helppoa - väkeä oli-oli-oli!!

23,5km polkaistiin ja todettiin kumpikin, että Porvoo on nyt nähty ja käyty!
paku jokivarteen vielä parkkiin ja risukeitin hommiin
- popsittiin perinteisempi pakulounas nokipannukaffein puupölkyille kattaen.
Suupielet pyyhkäistiin taiteilija Niko Laurilan upeisiin Porvoo-servetteihin!
Kiitos Porvoo - tarjosit mielenkiintoisen viikonlopun

ja kotimatkalla poikettiin yllättämään ystävät entisille kotikonnuille Hyvinkäälle!
Saatiimpa sinnekin kutsu pyöräilemään
- kivaa olisikin lähteä polkaisemaan Sveitsin rinteet - siellä kaksi lapsistamme on syntynyt
ja vaunuja tuli lykittyä kyllä ahkerasti Sveitsin rinteillä - mutta ompa siitä aikaa.

Kotimatkalla Forssan kohdassa taivas teki temppujaan siihen malliin,
että oli pakko pysähtyä ja napata kuva!

"Islannin" ympäriajo

Kotikulmille luvattiin sadetta, 

mutta Naantalin aurinkohan paistaa aina…

joten Naantaliin ja vielä ohikin Kustaviin saakka! 

Paku parkkiin ja pyörät esiin ja suunta maastokartalla upeilta näyttäviin maisemiin
polkaisemaan (ja aika pal taluttamaankin)
ympäri Kiparluodon luodon, jota muotonsa vuoksi Kustavin "Islanniksi" kutsutaan
(kurkkaas karttaa, eikös olekin sama "maan muoto"?)
ja samalla polkaistiin läheinen pieni Apalinjärvi!

Maasto oli todella vaihtelevaa
- juuri sellaista mistä eniten nautimme!
Tosin sisälsi puuduttavan asfatti pätkänkin mennen tullen, mutta sen kesti mennessä
odottaessaan innoissaan mitä periltä löytää
ja paluumatkan fiiliksissä siitä, mitä siellä todella oli!!

               
Jättimäiset, luonnon muovaamat "juoksuhaudat" olivat livenä aivan käsittämättömät!

Mistään kuvakulmasta niiden kokoa ei saa kuvaan vangituksi, joten iso suositus:
Kannattaa mennä kulkemaan nuo välillä "poluttomatkin polut"
-  "juoksuhautojen" kalliomaiset harjanteet!

Voi kumpa olisi ollut tämä välipäivä vapaata, niin oltais jääty tuonne luodolle yöksi!
Ja nyt olisi herätty nautittu kiireettömästi nokipannukaffet...
Mut vielä niitäkin aamuja tulee!!

Onkos se niin, että on KESÄ, kun kielo ja mansikkakin jo kukkii
ja mustikan kukat kuihtuu ja tilalla on pienenpieniä palleroisia?
Ei pakkasöitä enää kiitos!!