Meidän "mökin"-maisemat

Kyllä se vaan niin on, että
Paku on "Meidän mökki"!!
Pyörillä kulkeva mökki... ja varsin vaihtuvia
"mökkimaisemia" tarjoilee iloksemme. 

Ei osannut ulkosaariston taivas päättää,
että paistaako, sataako??
Raekuuroksi yltyen ukkosti
ja samaan aikaan teki väritaikojaan!!
Kiitos luonto taiteestasi- sille ei ole vertaa!!

Heinäkuista eloamme postaillessa
ja upeissa Bingoissanne vieraillen tajusin, 
että alinta riviä vailla se oli omakin   
Heinäkuun Bingo

 TERASSI-RYYTIMAA-MÖKKI 

Useammallakin terassilla ennätettiin istua

- vaikkei perinteiselle ruutuliinalle
varsinkaan ulkosaaristossa ollut niin käyttöä.

"Kirveellä oli kyllä töitä" enemmänkin 

Ahvenanmaalla tai ainakin sen saaristossa
maanomistajuus poikkeaa mantereesta.
Ei ole jokamiehen oikeuksia
ja "maanomistajuudesta" ilmoitettiin
jos vaikka minkämoisin liikennemerkein,
puomein/ketjuin ja koomisinkin privat-kyltein.

Puskaparkit oli vähissä, mutta fillaroiva etsijä
löysi päiväpyöräilyllä aina mieluisia merenrantatontteja
 yhden yön "mökkeilylleen".

Välillä hurautettiin parkkiin salaa 
ja toimittiin ruokailujen kanssa 
jännitystä tihkuen, että jäädäänkö kiinni....

Mistä???
ei ollut edes metsäpalovaroitus päällä!!

No, sillä "luvattomalla maalla" oleskelusta??

Siksi ruutuliina koettiin liian huomiota herättäväksi
 ja pakun keskipenkki kun kääntyy pöydäksi...
Kyllä siinäkin maittoi.

Joulupukki toi meille muuten tällaisia retkieväitä.
Vain keitetty vesi ja alkukeitto oli valmis
- kruunaten salaattilounaan.
Kiitos pojallemme...
vanhempansa tunteva joulupukin apulainen!


Erittäin hyviä - tuskin kyllä itse raskisimme budjettimatkailijoina ostaa.
Sopivat kyllä loistavasti salaseuran ruokailuun. 

Lasillisten kanssa ei arasteltu.
Ja kyllä sitä muutaman kerran "mökin  sivuoven"
 tuntumaan uskalsi kattaa
sitä punavalkoista tunnelmaakin! Hih... 

"Mökki"- maisemat 💕

Jos illalla "mökin ovelta" näin rohkeasti
varpaita näytettiin auringonlaskulle,
niin aamulla "salaseuran" kaffet hörpittiin
niinikään oven suun "terassilla"

Kirjaimellisesti Puskaparkki!

Ja ei tämä ollut ensimmäinen
(ja tuskin viimeinenkään) kerta,
kun loma vie meitä sillan alle 

ja lähiruokaa saa poimia "mökin pihalta" 

Sade ei haittaa

- vermeet löytyy keliin kuin keliin. 

Eikä se ulkosaariston sateenkaari ollut loman ainoa...
kolmas kokonainen koettiin Karkkilassa.

"Mökki"elomme on varsin
roolijakautunutta!
Isäntä pilkkoo puut ja lämmittää "uunin"
- emäntä valmistelee paistettavat ja tekee salaatin
ja yhdessä sitten naatitaan!!

Ja jotta sen täyden BINGOn saisin huutaa 
- niin parin päivän kotipyörähdyksellä tsekattiin RYYTIMAA

Sitruunamelissa oli ottanut erävoiton ryytitynnyrissä!

Tämmöttis heinäkuu kuljettaa, 
kuis kulkee muualla?

Kalen

Kökärin korkeimmalle kohdalle Kapuaminen
ei vaadi kuin 40m merenpinnasta,

mutta kun sen tekee sateessa ja sateen jälkeen,
niin reitistä tulee ihanan monipuolinen
nelivetoa ja pyllymäkeä vaativa reitti. 

Kalenin luontopolku avaa silmiesi eteen "Itämeren portin"
- sen mistä aava alkaa!
Ei ihme, että Kalenin kallioille rakentui maailmansotien aikaan
rannikkolinnakkeet, puolustusasemat
- joiden jäänteet tarjoaa opastaulujen kera vaelluksen
myös maailmansotien historiaan.

 

Harmi, että uskomattomat puolustuslinnakkeet räjäytettiin 1945

Vaikkei pisinkään reitti ole kuin vajaat 8km, 

niin varaudu pitäväpohjaisilla tukevilla kengillä
- korkeuserot tuntuvat paljon suuremmilta kuin se 40m!

Goretexit oli loistovalinta meille osuneella säällä. 
Märkä kallioiden pinta lisäsi kokemuksen aitoutta ja vaikuttavuutta!

Korvamatona oli kyllä
"Kalliolle kukkulalle, rakennan minä majani!"

Mykistynyt ja kiitollinen tästä reitistä,
päivästä ja kokemuksesta!

Kälskärille ilman käsiä

Källskarille lähtee kesäisin joka päivä
klo 13  tämännäköinen paatti Brudhällin laiturista,
liput saat samannimisestä hotellista
ja kipparina/saarioppaana on toinen hotellin omistajista, eli Tomas.

Kippari, jonkamoista en ole ennen nähnyt
- ei käsiäkään tarvitse ohjatakseen paattiaan. 

Jo merimatka oli idyllinen

Tomas kertoili elävästi   

"Kreivi" Görän Åkerhielmin 

paratiisisaaren varhaisista vaiheista,
Göränin elosta ja vaikutuksista nykypäivään...

Ehkä tarinat saavat vielä jossain vaiheessa
uudenlaiset versiot siitä miksi talonsa ja kreikkalaisen puutarhansa
rankensi juuri sinne syvimpien vesien äärelle.

Samalle paatille osui varttuneempi herrashenkilö,
joka oli tutkinut sukellusveneitä ikänsä
- vaikka olenkin todella huono kuuntelemaan oppaita
ja pysymään aloillani porukassa.
Niin näiden kahden herran väliset keskustelut
pysyttelin itsenikin yllätykseksi korvakuulolla.

Todella harvoin (suostun) opastetuille reisuille,
mutta jos olen (joutunut) sellaiselle,
niin huitelen tarinoinnin ajan omilla poluilla
kuvaillen omaa silmää miellyttäviä asioita
L-U-O-N-T-O-A
sillä jokin rakennetussa ympäristössä vain häiritsee. 
Jäi siis Görärin talo ja saaren muutkin mökit kuvaamatta.


Tämän verran rakennettua ympäristöä kelpuutin kuviini
- helpotti ja nopeutti mun hilppailuja omilla poluilla. 



Näille rantakallioille ripottelin sydämeni murusia
- älkää kompastuko, jos menette!!

Källskärin kannuksi nimetty kalliomuodostelma
muistuttaa Seychellien rantoja

kuka osaa hioa paremmin kuin vesi/meri?

Pirunpellot hämmästyttää ja saa mietteliääksi joka kerta.
Komeimmat/erikoisimmat olen kokenut kuitenkin Getassa, 
mutta kyllä Källskär sai sijan kaksi.  

Matkaajien suojelupyhimystä Hermestä

piti tietenkin käydä halaamassa. 

Hermestä kuvataan myös tiedonkulun, jumalten sanansaattajana
ja oli tunnettu myös nopeudestaan.
Hermekseen voi siis helposti samaistua!

Vikkeliä kinttuja vaadittiin,
että ennätti koluta kaikki upeat paikat!

Källsärin jälkeen avautuikin aava Itämerin
- uloin saarikin bongattu!