Kukkaiskylpyjä

Näistä ihanista kukkaiskylvyistä kiitos kuuluu 
Päivien Ilot bloggaajalle.
siellä oli juhannuksena sen seitsemän kukkasta taiottu jalkojen iloksi...

Meidän jalkaterapeutit pisti pystyyn oikein jalkakylpylän.
Ensin hoitoon pääsi isomummi ja minä,
mutta pian terapeutit helli jo omia ja toistensakin jalkoja...
Serkkupäivinä kylpylässä oli oikein ruuhkaa... 

Eikä ihme, sillä terapeuttien puheetkin oli niin ammattimaisia! 
Ratamonlehtiä piti ehdottomasti laittaa veteen runsaasti,
kun niillä estettiin haavat... neuvoi 5v

Ja kyllä se paikkansa piti, sillä yhtään haavaa ei koko viikon lomalla tullut kelleen...
eli toimii!!

 Pakko vielä mainita, että 9-vuotias nautiskeli omatoimikylvystä yli tunnin...
ei olisi raskinut lainkaan lopettaa.

Tämän mummon ote dokumentoida kännykuvin petti loppua kohden,
sillä terapiaan kuului lopuksi myös hieronta perusvoiteella ja varpaankynsienlakkaus....

Olivat ihan innoissaan vesitäytteisestä "taikalakasta"
- jonka sävyt kuulemma näkee vasta myöhemmin auringossa....

Vesi on ihanan huoleton "lotrattava lakka" pienemmillekin terapeuteille.  

Kiitos ihanasta ideasta - oli yksi lomaviikon suosituin puuha!!

Lievestuoreen Lasse

Lievestuore tunnettu Liisastaan, mutta oli siellä viikonloppuna Lassekin.
Lasse Laiskiainen innostui munimaan...

Monta ihanaa muistoa ja tarinaa syntyi parin vauhtiveikon kanssa
viikonlopussa. 

Ettei pienille faneille matka olisi ollut liian pitkä ja tylsää autossa istumista, 

niin toiseksi yöksi stoppasimme Lievestuoreen upeisiin maisemiin. 

Tekemistä kun vain riittää - niin ilo on ylimmillään! 

Ulkona ruoka maittaa ja varsinkin, kun on saanut itte osallistua valmisteluihin.

Ulpukat kiinnosti illalla ja aamulla.
Poikien mielestä nämä oli kyllä lumpeita ja lehtien päällä olisi pitänyt istua sammakoita. Innokkaana odoteltiin, mutta eipä yhtään sammakkoa nähty.
Ja onneton mummo ei osannut edes sitä laulua... lumpeenlehdistä ja sammakoista
- kuka auttaa seuraavaa kertaa varten?

Kesäkodilla on kyllä niin helppo löytää upeita tontteja...

lapsityövoimaa aamupalalla myös

Aamupesut ja -uinnit...
sit oltiinkin valmiit kotiuttamaan nämä kaks-kaks....

Tahkolla HURJASTELEMASSA

Pikkufanien kanssa päämääränä oli siis Tahko ja MTB fillaroinnit,
jonka Extreme- 120km sarjaan oli ilmoittautunut nuorimmaisemme.  

Fanijoukot ennätti Syvärijärven rannalle ihailemaan auringonlaskua
ja tutkimaan reittikarttoja, 
vaikka Muumien kanssa ilakoitiin jääluolassa nelisen tuntia.

Kuvia ja sanoja alkaa H-tyyliin sinkoilla nyt kyllä enemmänkin kuin kolme
- jotenkin vaan heinäkuuhun mahtuu niin paljon meihin sopivia H-sanoja.
Toivottavasti sopii tällainen lavea kooste Kristiina haasteeseesi?
 

Aamulla päästiin tsemppihalit ja "Onnenpotkut" antamaan tälle HURJAPÄÄLLE!

Hänen "vika" on muuten sekin, että vanhempansa ovat nyt jo neljättä vuotta
täysillä HURAHTANEET maastopyöräilyyn ja pahenee vaan.
Tuon Afrikan 5maan polkaisun jälkeen tuntuu, että voisi lähteä polkemaan minne vaan!!

Tahkolla ollessa alkoi kutkuttaa, että josko mekin ensi vuonna kisaan mukaan?
Eli ehkei ihan HULLUja olla, mutta, 
HULLUja suunnitelmia tulee kyllä ihan huomaamatta mieleen
ja kun niitä alkaa miettiä, niin tekee jo suunnitelmia niiden toteuttamiseksi. 

Isompi pikkufani totesi lähtölaukausta odottaessa,
että hänelläkin olisi ollut uusi 3-vaihteinen pyörä, 
mutta se on kotona!!
Näytti Tahkolla muutoinkin olevan, että sama harrastus on lukuisilla perheillä.
Oli siellä potkupyörä sarjakin... aivan ihanaa!!

Pikkufanien kanssa keksittiin omat Extremet. 

Kylpylän vierestä Tahkolta löytyy huikea leikkipuisto
- jossa todella pääsi pieninkin ponnistamaan kunnolla.

HYPYT

Heinäkuun tekemiset tulevat varmaan konkreettisestikin HYPPIMÄÄN
ja pomppimaan vielä ties minne.

Tulee olemaan samalla tasapainoilua,
että saamme kaiken tähän yhteen kuukauteen mahtumaan!!

HUIPULLA

HUIPULTA näkee enemmän ja kauemmas, kokonaisuuden

Hurjastelu, Hyppiminen ja Huiputtaminen saa HIKOILEMAAN
ainakin HELTEELLÄ. 

Syväri virkisti vikkelästi

HUPPUJEN alle lämmittelemään ja sitten taas kannustamaan

HURJAKSI yltyi sääkin, 3h polkemista helteessä, joka muuttui yhä
hautovammaksi helteeksi,  ennenkuin rajuilma iski totaalisesti päälle.
Virkisti varmasti polkemista, mutta läpi metsän valaisevat salamat olivat kuulemma
olleet todella vaikuttava näky.
Uskon, koska vaikuttavaa oli siinä maalialueellakin. 

Kaksi jo kaatunutta puuta oli poika nähnyt
- onneksi ei kenenkään polkijan tai toimitsijan päälle. 

Niistä nostettiin fillarit vain yli ja jatkettiin! 
HURJAA menoa, mutta silti niin kutkuttavaa...

Hurjapäällä, kuten äiteelläänkin on huono luuton,
lasilla vahvistettu ja monasti operoitu oireileva jalka.
Pojan pala puuttuu pohkeesta (polven alta), äiteellä reidestä (polven yläpuolelta).
 
Toivonut monasti, että sanonta: "Pojasta polvi paranee" pitäisi paikkaansa
- mutta ei ole tähän päivään mennessä pitänyt.
Sinnikkäästi yritetään kyllä vahvistaa niitä ympäröiviä lihaksia
ja pitää ittemme toimintakykyisinä. 

35 km meni hyvin... sen jälkeen muuttui kilometri kilometriltä tuskaisemmaksi.

Sisulla silti ensimmäisen kierroksen polki loppuun, eli 60km
ja sai todellakin ansaitut halit heti maalialueen ylitettyään.
Puolet extremestä on Huikea suoritus niissä maastoissa!!

Kyllä jäi kytemään, että josko meistäkin Ukkokullan kanssa olisi vielä noille rinteille?!
Olihan siellä niitä monenlaisia ikämies/nais-sarjoja!

Motivoisi taas treenaamaan kunnolla!

Matkalla Muumimaisia Mukavuuksia

Matkalla Tahkolle MTB-viikonloppuun
fanittamaan iltatähteämme 120km Extreme-kisaan tajusin,
että reitti kulki aikas läheltä Leppävirtaa.

Leppävirralla olimme pari vuotta sitten fillaroimassa Ukkokullan kanssa
ja bongattiin sieltä ihan mieletön luola - Muumijääluola.
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2022/07/hellepaivaa-lahes-palellen.html

Empä muista, että meitä olisi hävettänyt kaksinkaan laskea pisin rengasliukumäkeä,

mutta oli se kyllä tällä kertaa jotenkin vieläkin "NORMAALIMPAA"

= luonnollisempaa, heh heh!!

Kun ihan extempore tämä tuli matkalla mieleen, niin piti käydä kaivamaan esille,

että miten riittää vaatteet?! Luolan lämpötila -3...

Sadevermeiden alle niin paljon kuin mahtuisi kerrospukeutuen...,

mutta kun päästiin hissillä maan alle, niin siellähän oli useampi rekillinen kunnon lainahaalareita 

meidän isompienkin ilottelijoiden kokoon saakka. Ihan huippua!!

Joten niinhän siinä kävi, että tää fanijoukko ei ehtinyt fillaroijaa treffaamaan lainkaan illalla.... 

luolassa hurahti kuin huomaamatta 4h.... eikä ollut kylmä - päinvastoin!!
No - kunhan ehdittäisiin lähtöviivalle!!

Ihan huikea paikka - jääveistokset, aihealueet ja tyyli aivan erilaiset kuin pari vuotta sitten.  Villit Afrikan eläimetkin olivat päässet seikkailemaan Muumien kanssa (miten sekin sattui?)

 
ja liukumäkiä edelliseen yhteen verraten - NYT 3 erilaista aluetta!! 

Suositellaan TAAS suurella sydämellä!! 

Liukumäet, luolat, labyrintti, napakelkka, eli aktiivialueet vei toki suurimman huomion ja ajan, 

mutta kyllä jaksoi 5- ja 7-vuoviaat kiertää ja tutkia tarkoin kaikki jääveistoksetkin, 

jotka olivat aivan käsittämättömiä. Upeita yksityiskohtia! 

Lumen ja jään pinta saatu myös niin erilaiseksi - ihan käsittämätöntä!!

 

Luolaston laajuutta on mahdoton vangita kuviin.
Upeaa on myös mahdollisuus nousta korkealle majakkasillalle tähyilemään koko aluetta!!

Paljon ihasteltavia jääveistoksia,
mutta todella paljon myös sellaisia joihin voi kiivetä ja leikkiä.  

Jännityksestä piti huolen Mörkö - kukas muu...
tunnelmaa sen sijaan oli luomassa myös ihanat lyhdyt ja upeasti vaihtuva valaistus!!

Moomin Ice Cave - Leppävirta... tämä oli meille toinen kerta, mutta tuskin viimeinen!!

Eikä tässä vielä kaikki... sillä heitämpäs

teille samalla VÄRIHAASTEen 
keskellä kesää heinäkuussa, väri on 

VALKOINEN + JÄÄ 

ja samoilla säännöillä mennään
Riittää yksikin asia, mutta voihan niitä olla useampiakin! 

Ihanaa juuri startannutta heinäkuuta toivotellen!