Arabianmeren terveiset

Terveiset Arabianmeren rannalta, Indusjoen suistosta, jossa vietetty nyt pari päivää tutustuen monipuoliseen Karachiin satamakaupunkiin.

Saavuimme eteläiseen Pakistaniin eilen ennen auringonnousua - harvoin ihan näin levänneenä/nukkuneena! 

Makuupaikat tälläkertaa Istanbulista saakka!

Vähäisesti tänne väkeä lentää-turisteja ei ainakaan kokonaiset penkkirivit käytössä, joten matka meni ennätysnopeasti!  Herättelivät laskeutumisvalmisteluiden aikoihin! 

Kapunki nappasi välittömästi sykkeeseensä!

Eniten ihastuin värikkäisiin/koristeltuihin paikallisbusseihin! 

Yhteen niistä mulle tarjottiin työpaikkakin 

- asiakkaat tuplaantuisi/triplaantuisi 

kun olisi vaalea kuski😂🤣

Ihana, utelias vastaanotto valkonaamoja kohtaan!

Elämää kuhisevat kadut!

Aakkosmatka tulee tästäkin! 

Muutamia sanoja/sanontoja opettelin ennakkoon urdua ja pandzabia! Innokkaasti olen hokenut:

”kidu ho?”  ja ”skaria”

Ihastuksen ja puhetulvan herättää! 

Opinnot jatkuivat varsinkin torilla.

Kasvisten ja mausteiden upeaa värileikkiä 

Lihan käsittely oli äänekästä ja ammattimaista!

Torilta löytyy yksinkertaisesti KAIKKEA!

Kädentaitajia ja taiteilija, joka on tehnyt muotokuvia kadulla 40-vuotta!

ja mopoja, saas nähdä pääsenkö kyytiin? 

Alkoi Ukkokulta jo sillä silmällä katsella menopeliä alleen…

Huomenna kaupungin nähtävyyksiä ja illansuussa startataan seikkailuun Indusjoen vartta myötäillen, niin laaksoihin, sen pikkukyliin kuin vuorille!

Noin 50km Ulan Batoria

 

Sühbataarin, eli Parlamenttitalon aukiolta silmiin osui heti vuokrattavia maastofillareita. 
Muuta sitten ei tarvittukaan, kuin kartta kouraan ja city tutuksi.

Neljässä tunnissa ennätettiin nähdä todella paljon - oikeastaan koko kaupunki.
Yleisilme avautui parhaiten suuntaamalla tietenkin huipulle!!

Korkeimmalta kohdalta sitä vain näkee parhaiten
- kyllä linnut on valinneet itselleen hyvän perspektiivin. 

Huipulta avautui nimittäin todellinen panoraama sekä 
räjähdysmäisesti kasvavaan ja laajenevaan miljoonakaupunkiin,
että aina Tuul-joelle saakka (n. 50km),
jossa jättimäistä Tsingis Khaanin ratsastajapatsasta käytiin katsomassa.

Huiputus vaati lopuksi 312 porrasta - joten fillarit jäi suosiolla lukittuna alas.
Huipulla on Zaisan pyöreä monumentti,
joka kertoo mosaiikkitaiteen kera historiaa merkittävine kohtauksineen.
Kuten Itsenäisyysjulistus 1921, voitto natsi-Saksasta 1939,
ja rauhanajan saavutuksista Sojuz 39lennosta, jolloin
ensimmäinen mongolialainen astronautti J. Gurragchaan oli mukana avaruuslennolla.

Zaisan kukkula oli selvästi hääparien suosittu kuvauspaikka
- bongasimme lukuisia hääpareja. 
Näistä onnellista pyysin saada ottaa kuvan.  

Ihan cityssä polkeminen oli mielenkiintoinen kokemus.
Vaikka se oli selvästi nopein tapa edetä siellä,
niin silti emme nähneet, kuin muutaman hassun lapsen pyörineen.
Olimme siis jälleen nähtävyys, joille vilkuteltiin ja vislailtiin autoista. 

Poukkoilimme vuoroon autotiellä, kävelyreiteillä ja vetisilläkin "oikopoluilla".

Järkyttävät autoruuhkat eivät lakanneet öisinkään
- mihin kaikki ne autot olivat menossa jokaiseen vuorokauden aikaan???

Meillä ei ollut enää Tomia, jolta kysyä
- joten asia selvisi katuravintolassa
- jonne stoppasimme syömään puolimetriset lihavartaat.

Autoilu on maassa niin uutta ja hienoa,
että jokainen lähtee liikkeelle OMALLA autollaan
vaikkei matkaa olisi kuin 3km.
Se on vaan niin hienoa ajaa autolla. 
Ajamiseksi sitä ei voinut sanoa, se oli autossa istumista ja jonossa seisomista.
Mutta katuravintoloilla riitti asiakkaita
- lounas hoitui ikkunasta suoraan
ja oli todella hyvää!! 

Hyvä ruoka ja yllättävästä paikasta löytyneet voimaeläimeni antoivat puhtia pyöräilyyn.
Suuntasimme kaupungista Thuul-joen varteen.
Jotenkin veden äärellä ajaminen menee aina niin kevyesti!!

Se kai se on, kun maisemat on kohdillaan,
niin ei huomaa edes "kuntoilevansa"

Vaan mitä on tämä outo jokivarren pensaikko? 
Onko joku "loinen" iskenyt kiinni
- vai kuuluuko olla tuollaista "puuvillamaista" kukintoa,
joka voikukan tavoin on puhallettavissa höytyvinä ilmoille?

Nyt ei Googgelin Lenssikään johtanut kuin harhaan!

Istanbuliin jämähtämisemme pariksi päiväksi lennon myöhästymisen vuoksi
teki sen, että Ulan Bator oli otettava päivässä haltuun....
 
Nämä kuvat ovat auringonnousun aikaan Parlamenttitalon aukiolta

ja teatterin edustalta lootuskukkineen. 

Poliisi piilotteli puskissaan

Katukaivojen kannet olivat upeita!
Tajusin vasta myöhemmin kuvia katsellessa,
että niissähän oli kiinalaiset horoskooppimerkit

joita löytyi myös isompina versioina, patsaina
kaupungin keuhkoksi jätetyssä upeassa ja valtavan kokoisessa puistossa.

Turussakin on upea Kupittaan puisto ja lapsille paljon kaikkea
- mutta Ulan Batorissa lapsille (kaiken ikäisille)
oli todellakin kaikkea ja niin valtavalla alueella,
ettei NukkuMattia siellä vietetyn päivän jälkeen olisi tarvinnut odotella. 

"Tutut pojat" bongattu
- Lennon oli laitettu taustalle yksin soittamaan. 

Katukuvissa on läsnä sekä menneisyys, että nykyisyys
jättimäisine nostureineen.
Pääkaupunki nousee ja laajenee todellakin silmissä
- ehkäpä liiankin nopeasti!!

Nuorissa on kaikkien maiden tulevaisuus!
Koskahan olen viimeksi nähnyt suomalaisnuoria kansallispuvuissaan?

Yliopisto opiskelijoiden riehaa kaupungille...
ovat palanneet opiskelijakaupunkiin!

Kehittyminen on tärkeää,
mutta toivottavasti mekään emme unohda,
ketä olemme ja mistä tulemme!!

Ulan Bator kaikkina vuorokauden aikoina hotellin ikkunasta!

Kiitos Mongolia - opettavainen seikkailu elämän merkityksestä!

Täältä löytyvät Mongolian seikkailun aiemmat postaukset

Ruskaretki Mongoliaan_osa 1
Asuntoesittely Mongolialaisittain_osa 2
Vieläkö on villihevosia_osa 3
Logistiikkaa-ja-vieraanvaraista herkuttelua_osa 4
Mistä-aita-matalin_osa 5

Huiputusta_osa 6