Tahkolla HURJASTELEMASSA

Pikkufanien kanssa päämääränä oli siis Tahko ja MTB fillaroinnit,
jonka Extreme- 120km sarjaan oli ilmoittautunut nuorimmaisemme.  

Fanijoukot ennätti Syvärijärven rannalle ihailemaan auringonlaskua
ja tutkimaan reittikarttoja, 
vaikka Muumien kanssa ilakoitiin jääluolassa nelisen tuntia.

Kuvia ja sanoja alkaa H-tyyliin sinkoilla nyt kyllä enemmänkin kuin kolme
- jotenkin vaan heinäkuuhun mahtuu niin paljon meihin sopivia H-sanoja.
Toivottavasti sopii tällainen lavea kooste Kristiina haasteeseesi?
 

Aamulla päästiin tsemppihalit ja "Onnenpotkut" antamaan tälle HURJAPÄÄLLE!

Hänen "vika" on muuten sekin, että vanhempansa ovat nyt jo neljättä vuotta
täysillä HURAHTANEET maastopyöräilyyn ja pahenee vaan.
Tuon Afrikan 5maan polkaisun jälkeen tuntuu, että voisi lähteä polkemaan minne vaan!!

Tahkolla ollessa alkoi kutkuttaa, että josko mekin ensi vuonna kisaan mukaan?
Eli ehkei ihan HULLUja olla, mutta, 
HULLUja suunnitelmia tulee kyllä ihan huomaamatta mieleen
ja kun niitä alkaa miettiä, niin tekee jo suunnitelmia niiden toteuttamiseksi. 

Isompi pikkufani totesi lähtölaukausta odottaessa,
että hänelläkin olisi ollut uusi 3-vaihteinen pyörä, 
mutta se on kotona!!
Näytti Tahkolla muutoinkin olevan, että sama harrastus on lukuisilla perheillä.
Oli siellä potkupyörä sarjakin... aivan ihanaa!!

Pikkufanien kanssa keksittiin omat Extremet. 

Kylpylän vierestä Tahkolta löytyy huikea leikkipuisto
- jossa todella pääsi pieninkin ponnistamaan kunnolla.

HYPYT

Heinäkuun tekemiset tulevat varmaan konkreettisestikin HYPPIMÄÄN
ja pomppimaan vielä ties minne.

Tulee olemaan samalla tasapainoilua,
että saamme kaiken tähän yhteen kuukauteen mahtumaan!!

HUIPULLA

HUIPULTA näkee enemmän ja kauemmas, kokonaisuuden

Hurjastelu, Hyppiminen ja Huiputtaminen saa HIKOILEMAAN
ainakin HELTEELLÄ. 

Syväri virkisti vikkelästi

HUPPUJEN alle lämmittelemään ja sitten taas kannustamaan

HURJAKSI yltyi sääkin, 3h polkemista helteessä, joka muuttui yhä
hautovammaksi helteeksi,  ennenkuin rajuilma iski totaalisesti päälle.
Virkisti varmasti polkemista, mutta läpi metsän valaisevat salamat olivat kuulemma
olleet todella vaikuttava näky.
Uskon, koska vaikuttavaa oli siinä maalialueellakin. 

Kaksi jo kaatunutta puuta oli poika nähnyt
- onneksi ei kenenkään polkijan tai toimitsijan päälle. 

Niistä nostettiin fillarit vain yli ja jatkettiin! 
HURJAA menoa, mutta silti niin kutkuttavaa...

Hurjapäällä, kuten äiteelläänkin on huono luuton,
lasilla vahvistettu ja monasti operoitu oireileva jalka.
Pojan pala puuttuu pohkeesta (polven alta), äiteellä reidestä (polven yläpuolelta).
 
Toivonut monasti, että sanonta: "Pojasta polvi paranee" pitäisi paikkaansa
- mutta ei ole tähän päivään mennessä pitänyt.
Sinnikkäästi yritetään kyllä vahvistaa niitä ympäröiviä lihaksia
ja pitää ittemme toimintakykyisinä. 

35 km meni hyvin... sen jälkeen muuttui kilometri kilometriltä tuskaisemmaksi.

Sisulla silti ensimmäisen kierroksen polki loppuun, eli 60km
ja sai todellakin ansaitut halit heti maalialueen ylitettyään.
Puolet extremestä on Huikea suoritus niissä maastoissa!!

Kyllä jäi kytemään, että josko meistäkin Ukkokullan kanssa olisi vielä noille rinteille?!
Olihan siellä niitä monenlaisia ikämies/nais-sarjoja!

Motivoisi taas treenaamaan kunnolla!