perjantai 5. heinäkuuta 2024

"Suuri jano"


Kalahari on tswanan kieltä
ja tarkoittaa = "Suuri jano"

10 000-20 000 vuotta sitten Kalaharin alueella oli valtaisa Makgadikgadijärvi. 
Järven alettua virrata laskujokiensa kautta sekä itään, että pohjoiseen Sambesijoen
osat yhdistyivät ja syntyi valtaisat Victorianputoukset, joista postaus täällä.

Nykyään järven sedimentit ovat hiekkaa, suolaa... kerrostumat ovat kivikovia.
Oli vaikuttavaa fillaroida laajaa "suolakentän" reunaa.
Suurin suola-aavikko Makarikari sijaitsee Botswanan puolella. Sadekaudella (maalis-huhtikuu) sen poteroihin kerääntyy vettä ja niitä kutsutaan suolapannuiksi
- nyt oli todella kuivaa.   




Eikä se siitä vehreämmäksi muuttunut, vaikka saavuimme jättimäiseen Namibiaan. 
Maa on pinta-alataan liki 3 kertainen
Suomeen verraten, sen sijaan asukkaita
vajaa puolet, eli 2,7milj.
Puoli miljoonaa pääkaupunki Windhoekissa
ja oikeastaan loput sen pohjoispuolella. 

Ymmärrettävästi asutus on keskisttynyt pohjoisosien vehreämmille ja elinolosuhteet mahdollistaviin Ondangwaan ja Runduun Windhoekin lisäksi.

Paikallinen matkanjärjestäjä osasi todella varautua pitkäääääääään ja kuivaaaaaaan 
8 vuorokauden aavikko-osuuteen,
sillä jätimme sivistyksen konkreettisesti Windhoekiin.

Pyöriin vaihdettiin jo Botswanan puolella leveämmät ja kestävämmät gummit...,
sillä asfalttia tulisimme näkemään seuraavan kerran Etelä-Afrikassa.,


Ruokaa vaatimattomat 7 kärryllistä.



Ei muuta kuin mars matkaan... edelleen auringonnoustessa.
Mitä etelämmäksi poljettiin, sitä viileämmiksi yölämpötilat laskivat,
reilusti alle 10. 
Pitkää hihaa ja lahjetta tarvittiin aamun ensimmäisinä polkaisutunteina.
Puolen päivän jälkeenkään ei lämpötila noussut enää yli 30, 
sen suhteen oli täydellistä pyöräilylle.


Tiet olivat kirjaimellisesti pitkiä ja suoria...
Namibiasta löytyy kuulemma 50km pitkä suora,
sitä ei sentään ollut suunniteltu meidän polkaistavaksi. 

Ukkokulta tutkaili meidän pisimmäksi suoraksi Sporttrackerin mukaan 15-16km.
Kivikkoisia, soraisia ja hiekkaa kaikissa "juoksumuodoissaan" kyllä riitti.

Rengasrikoittakaan ei selvitty  

Ja olihan ne polkijatkin välillä ellei nyt ihan "rikki", niin 
ainakin
H
epokatin tapaan maantiellä poikittain 
tai muutoin Repo(lainen) rankana selällään

Hermo-synoviaalikinttuni kramppasi kerran oikein kunnolla...
onneksi ei ollut kuin vajaa 3km tuolloin huoltoautolle...
Oli ne kyllä silti elämäni pisimmät kilsat...
kun pakko oli välillä jalkaa liikuttaa toisella kädellä,
se ei vain liikkunut, eikä koukistunut... 

Karkeaa suolaa suoraan suuhun ja komia hieroja...
johan tokeni tämäkin mummo...

Juoksuhiekan upottavuus tuli selväksi huoltoautollekin...
ei noussut lapioiden, eikä miesvoimin.

Onneksi apuun saatiin Italialaisrekkarein varustettu kunnon Monsteri.
Jäi mietintämyssyyn, mitä kautta olivat sinne tulleet (isä ja poika).


Pehmeään hiekkaan tottui yllättävän nopeasti
ja alkoi löytää sopivia ja hieman kiinteämpiä ajo-uria. 

Ja niin matka eteni yhdelle etapille, eli 
Kauriin kääntöpiirille - jossa tietenkin stopattiin valokuvaamaan. 

Eipä ollut vastaavaa turistirysää kuten meidän Napapiirillä.... 

Kauriin kääntöpiiri 23°26′S, 14°27′E




Jos taivas olikin pilvetön - niin maa ei...

Panoramamaisemat olivat välillä aivan käsittämättömiä.
Pilvet kulki kaikissa pastellin sävyissä maata pitkin.



Aavikko-osuudet tarjosi kaikki mahdolliset taivaan ja maan värit.

Näissä maisemissa jalat vain rullasi - kuin huomaamatta.
Kokea juuri pyöräillen kaikki tämä koettiin kaikista parhaimmaksi.
Autolla nämä olisivat hurahtaneet aivan liian nopeasti ohi
- kaikkea ei olisi ennättänyt havainnoimaan. 
Ja kävellen... mahdotonta… liikaa kilometrejä!
 
Päiväpolkaisut vaihtelivat sadan kilometrin molemmin puolin. 




Aloimme pikkuhiljaa lähestymään Namibian aavikon pääkaupunkia, Sossusvleitä. 
Siellä sijaitsevat maailman korkeimmat ja vanhimmat hiekkadyynit.

Nyt oli noustava satulasta, riisuttava kypärä ja lähdettävä kapuamaan...
mutta Sossusvlei ansaitsee oman postauksensa, joten siitä seuraavalla kerralla. 
Jos haluat tutustua muihin tämän seikkailun postauksiin, niin klikkaa

30 kommenttia:

  1. Huh ja huh.
    Paljon olen luonto-ohjelmia eri puolilta maailmaa katsellut, mutta kertaus on opintojen äiti, kiitos Repolainen 😊
    Kauriin kääntöpiiristä saimme taas Mursun kanssa "omaa kivaa" - nehän ei liity horoskooppeihin mitenkään, mutta kuinkas sattuikaan:
    Mursu on horoskoopiltaan KAURIS. Hmm.... Missä on Kravun kääntöpiiri? Kauriin kääntöpiiriä vastapäätä. Pöllö on horoskoopiltaan KRAPU.
    Vastakohdat täydentävät toisiaan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai sinäkin olet rapu, hih... niin minäkin... joskin olen syntynyt siellä ihan leijonan "viivoilla" ja jotenkin nuo horoskoopilliset tulkinnat enemmän osuu ja uppoaa sieltä leijonan puolelta.... äitini taasen on kauris...Eihän Mursu voi sitten koskaan ja mistään murista, jos on kauris, hih...
      Näin ne piirit pienet pyörii... kääntöpiirit ja muut.... tykkään kirjoitella itselle päiväkirjaksi seikkailut... nyt kun vielä ne muistan!!
      Heleän hempeää heinäkuista viikonloppua...

      Poista
  2. Ihan ainutlaatuisia kuvia ja kerrontaa. Tuli kyllä hassu mielleyhtymä noita kuvia katsoessa, kun tasaista maisemaa näkyy silmänkantamattomiin, niin siinä on ehkä jotain etäisesti samaa kuin Pohjanmaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - aakeaa/laakeaa... mielenkiintoista miten jossain on harjuja, laaksoja, kosteikkoja ja sitten vain tasamaata!!

      Poista
  3. No huh! Tuossa on eksotiikkaa, hikeä ja kyyneliä, toivottavasti ei vertakin. Ihan uskomatonta ja tässä ihan elää mukana, vaikka reissunne on jo takana. Onneksi ne kolme kilometriä ovat myös takana!
    Onpahan aavikolla kokoa, jestas. Montakohan Suomea tuohon mahtuisi... Minulle on yllätys, että Namibia on noin aavikkoinen maa. Piti ihan googlettaa ja sen rannikkokin on ihan aavikkoa. Yllättävää, kun luulisi, että rannikoilla sentään sataa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - juu, vereltä vältyttiin.... On kyllä ihanaa palata muistoihin ja saada valokuvatkin johonkin järjestykseen. Joskus onnistun pitämään blogi- päiväkirjaa reisuillakin, mutta nyt ei ollut nettiä, eikä kyllä aikaa, eikä energiaa... nautti vain hetkestä ja aivan ihanaa nautiskella niistä nyt uudelleen. Kiitos kun kiinnostaa seurata!! Ihanaa viikonloppua Sinulle!

      Poista
  4. Teillä on aivan hillitön halu nähdä, kärsivällisyys yrittää ja kunto toteuttaa. Nuo hiekkatiet olisivat vieneet minut jo manan majoille.
    Näittekö käärmeitä, tuli tuosta hiekkamäärästä mieleen?
    Huoltoauto oli kumminkin, okei ei ihan niin extremeä kuitenkaan, että pyörillä kaikki olisi kulkenut. Ihan riittävästi silti ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hllitön gouda, tolkuton cheddar...
      Tolkutonta ja hillitöntä maailman janomme kyllä on... oikeaan osuit... halu nähdä, kokea, elää livenä jotain ennennäkemätöntä/kokematonta polttelee kyllä mielessä kroonisena matkakuumeena! Kärsivällisyyttä myös riittää, mutta tuon kunnon suhteen joutuu jatkuvasti tekemään hommia, että säilyisi edes jonkinmoisessa kuosissa... olisi aiemmissa ikänumeroissa ollut paljon helpompaa, mutta silloin oli muuta... nyt on kaksin tälläiselle mahdollisuus ja aikaa... eli aikansa kutakin... ja tiedostaa, että on viimeiset vuodet vielä kokeilla tällaisia reisuja... eli niin kauan mennään kun kintut kestää... Ilman huoltoautoa olisi ollut meille ihan mahdottomuus.... huoltoautossa kulki siis tavaramme ja se odotti aina juomin/pienin purtavin n. 30km välein. Loistavasti toteutettu järjestäjien puolesta. Ja mikäli puhti olisi loppunut, niin autoon olisi voinut hypätä... jokunen joutui näin tekemäänkin, polven, flunssan, tai kuumeen takia - mutta todella vähän. Ja tuolloin mun kramppi päivänä kaikki hyppäsi autoon 75km kohdalla, vaikka olisi ollut mahdollisuus polkea 130. Hiukkasen korvensi korvien väliä... sisulla ja niillä suolarakeilla olisin jatkanut kyllä satulassa.... mutta... kun ei kukaan muukaan... heh heh... Oli kyllä sellainen reisu, että ikuisesti onnellinen, että tuli uskaltauduttua mukaan.

      Poista
    2. Ai niin - nähtiin käärmeitäkin... hassuja, hiekan värisiä, kuin narua - en muista lajin nimeä.

      Poista
  5. Ei voi edes kuvitella miten huikeita luontoelämyksiä ootte kokeneet. Tässä kun itse ihasteli kesän ensimmäistä tähteä taivaalla äsken koiran kanssa ulkona käydessä, pienestäkin elämyksestä onnellisena :) Niin upeaa päästä kuvamuistojesi kautta noita maisemia katsomaan. Karua mutta kaunista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on juuri sitä parhautta kun näkee elämyksiä ympärillään, kuten tähden taivaalla... kun silmät on auki elämälle... niin sitä voi yllättyä ihan missä vain näkemään jotain, mikä tekee mielen iloiseksi ja onnelliseksi!! Ei väliä kuinka paljon elämässä on päiviä, vaan kuinka paljon päivissä elämää!! Heleän kaunista heinäkuista viikonloppua!

      Poista
  6. Aivan uskomaton reissu ja uskomattomia olette tekin!
    Maisemakuviasi katsellessa ja myös alueen geologisesta historiasta lukiessa tuli aivan kylmät väreet selkäpiihin.
    Hieno tuo italialainen pelastusoperaatio. :)
    Kiitos taas näistä kuvista!

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoista tietouttakin, kiitos!

    VastaaPoista
  8. Huikeaa maisemaa, kaunista, mutta jopa hieman pelottavaakin. Jos tuolla iskisi hiekkamyrsky, niin miten pitäisi toimia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa siellä on harvoin kunnon myrskytuulia... koska tuulensuunnat mantereelta ja siitä johtuu kuivuminenkin... jos mereltä tuulisi, niin toisi kaivattua kosteutta. Ei siis tarvinnut sitä pelätä, vaikka kyllä sitä hiekaa löytyi "jokapaikasta" - vielä kotonakin, hih...

      Poista
  9. Vastaukset
    1. KUin myös. Mutta me ei taidettais Stanstan kanssa selvitä edes ekoista kilometreistä. Me ollaan vähän tämmöisiä citytyttöjä ;)

      Poista
    2. 😍kiitos kummallekin citytytölle!!
      Eikös city🚲🚲 fillaritkin ole nykyään niin-niin muotia?! Hih,...

      Poista
  10. Uskomattomia paikkoja ja pyöräilijöitä. Aivan kuin lukisi tarinaa teräsmies/teräsnainen kisasta - paitsi siellä ei kyllä maisemia ihastella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih - kisassa ei tosiaan ihailtaisi maisemia ja pysähdyttäisi ottamaan tunnelma kuvia...
      Fillaroinnissa on kyllä sekin etu esim. autolla liikkumiseen, että niin helppo pysähtyä mihin vain ottamaan kuva... ajella hitaammin muita ärsyttämättä, kun näkee jotain kaunista... ja vaikka polkee ihan vauhdikkaastikin, niin ehtii näkemään maisemaa enemmän kuin autolla....
      Nämä on juuri syitä, miksi ollaan ihan LÄÄPÄLLÄÄN 🚲🚲

      Poista
  11. Oot sinä sitkeä sissi! Kuivuus tuntuu kurkussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih.... sitä kun jostakin tykkää, niin sitä tahtoo vain enemmän ja enemmän...

      Poista
  12. Jälleen kiitän kun viet meidät lukijat noille huikeille reissuillenne ❤️ olette kyllä ihan käsittämättömiä, hattua täällä nostan kaksin käsin. Kiitos 💓

    VastaaPoista
  13. Kivaa lukea tästä suuresta seikkailustanne. Uskomattomissa paikoissa olette päässeet käymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli - tästä reisusta riittää vielä... oli niin monelaista koettavaa ja fillarin tahti tosiaan sellainen sopivan hidas, että ehti kunnolla tutkimaan ja aistimaan kaikilla aisteillaan...

      Poista
  14. Vitsit, miten huikea seikkailu! Ihanaa päästä lukemaan näitä matkajuttuja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun jutut kiinnostaa - niin ihanaa kyllä itsekin vielä palata tapahtumiin ja jäsentää kuvia.

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Syysperinteitä vaalimassa

Viikonlopuksi saimme ihania syyslomalaisia - juuri sopivasti, kun Kurpitsaviikot Halikossa  starttasivat. Syksyn ensimmäinen kurpitsakeitto ...