maanantai 5. syyskuuta 2022

Uskomatonta, mutta KAI se on totta....

 ... siis se, että äitini on oikeasti on muuttamassa Itä-koti-Suomesta tänne länteen,
lähemmäksi meitä rakkaitaan. Eihän tuohon päätökseen ole mennyt kuin 11-vuotta...

Palveluiden hiipuminen ja julkisen liikenteen väheneminen vuosi vuodelta 
vaikuttivat lopulliseen päätökseen ja tietty sekin, 
että lopulta rivitaloasunto meni kaupaksi - se ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys.
Asuntojen arvon lasku on todellista pienillä paikkakunnilla,
yhä useampi talo on jo autioitunut ja tulee autioitumaan.
Siinä mielessä onnekasta, että asunnosta pääsi ihan virallisesti eroon, vaikkakin pilkkahinnalla.

Ja tässä on koko "upea muuttojoukko"
- vanhimman tyttäremme perhe oli kansamme laittamassa muuttoa alulle.

Miesväen niskaan raskaimmat työt, purkuhommat, kaatopaikka- ja kirpparilastit
Mitä kaikkea kaapit olivatkaan säilöneet kätköihinsä peräti neljän sukupolven ajan
- sitä ei meistä uskonut ennakkoon kai kukaan.
"Tunnetulvat" suuntaan ja toiseen, niiltä ei voitu välttyä.
Kaikkea varsin rakasta ja tunnearvoista ei millään voinut säilyttää, vaikka sydäntä riipaisi kirpparikuormaan niitä laittaakin - ja vasta nyt tajuan, että miksei niistä kaikista rakkaista olisi voinut ottaa vaikkapa kuvaa - mutta itseasiassa näistä kuvista vain 2 on minun ottamia...
Känny ei ollut lähimainkaan - kädet oli täynnä "työtä" ilman dokumentointia.   


Ilonkyyneliä tuottivat nämä ihanat isomummin "perinnöt", joista jälkikasvu ilahtui silminnähden.

Jopa minun kansallispuvun hame (jonka kankaan olen itse kutonut) kelpasi tyttärelle.
Yläosa oli kärsinyt vuosien saatossa ja essu kadonnut, mutta rintaneula ja hamekangas tullee esiintymään tulevana kesänä tyttären päällä-otetaampa kuva sitten!


Työntäyteinen pitkä viikonloppu ennenkuin oltiin tässä vaiheessa,
että pakuun kannettiin mukaan lähtevää niin paljon kuin mahtui.

ja isomummi joutuu pärjäämään tulevat kolme viikkoa varsin askeettisissa olosuhteissa.

Loput muuttokuormasta ja mummin itsensä noudamme siis loppukuusta,
kun uuden kodin asiat järjestyy täällä.

Oma olkkarikin on tulevat viikot sisustukseltaan hieman "täydempi"
- mutta ihanaa, että muutto saatiin järstymään omalla pakulla näin kivuttomasti
- siitä iso kiitos tyttären perheelle.
Tyttäremme tunnerikkaat postaukset liitän vielä loppuun
- yksi aika elämässä tosiaan on päättymässä
- voiko sitä kauniimmin kuvata!? Ei voi!!

12 kommenttia:

  1. Voi kuinka iloinen tehotiimi teillä onkaan koolla, arvostan niin tuota yhteen hiileen puhaltamista.
    Teillä niin iloinen ja hauska meininki, vaikka hommaa muutossa aina on.
    Ihanaa, kun saat äitisi lähemmäksi. Todellakin kaunis tyttäresi sanonta , että "yksi aika elämässä päättymässä"
    Iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinä-Ihana niin-niin mieltä lämmittävistä sanoistasi!
      Lämpimiä ajatuksia sylin täydeltä myös sinun viikkoon... tämähän on on jo puolivälissä!

      Poista
  2. Sinä se saat muutostakin aivan ihanan ja lämminhenkisen postauksen aikaiseksi! <3 Olipa kiva lukea tätä, vaikka toisaalta selkäpiitä karmi, kun muistin omien vanhempieni muuton parin vuoden takaa. Muutossa on aina ihan hirveä homma! Siksi sitä ei kai tulekaan harrastettua useammin, vaikka muuten olisikin kiva vaihtaa maisemia. :-D

    Ja tavaroiden luopuminen on ihan oma lukunsa… Mistä tulikin mieleeni, että pitäisi mennä kellarikomeroon ja karsia tavaraa rankalla kädellä. Kääk.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. VOi Satu - kiitos!! Ehkä jotkut äitini hokematkin on sitten menneet perille... että kaikesta pitää etsiä se hyväpuoli... kuten muutostakin! Vähän kauhunsekaisin ajatuksin "odotan" 2½-viikon päähän ajoittuvaa "loppukuormaa" kun se kaksin on ukkokullan kanssa tehtävä.. mutta ehkäpä siitäkin sitten löytyy jotain hyvää ja jättää aina ne hyvät ajatukset päällimmäiseksi - niin ne kurjemmat painuu pakosti pahnanpohjille ja pikkuhiljaa unohduksiin...

      Ja totta... olisi kyllä konmarittamista täälläkin vaikka kuinka...

      Poista
  3. Mahtava muuttoporukka teillä! Hyvä meininki siellä.

    Ihanaa kun saatte äitisi lähelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - hyvällä porukalla ja useammilla käsillä on kyllä aina helpompaa ja hauskempaa... Tyttäremme on kyllä varsinainen konkarimuuttajakin... eli omaa kokemusta, joten tässä oppii äiteekin ja ihaninta kaikessa on, että äitio asettuu vihdoin n. 7kilsan päähän 500kilsan sijaan!!

      Poista
  4. Varmasti nostattaa teidän kaikkien tunteita ja tuo mummillekin seuraa ja turvaa. Luulin jo hetken, että hän muuttaa teille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kauhia.... ei nyt sentään meille... vain 493km lähemmäksi - eli tuohon 7kilsan päähän!
      Tyttären perhe tuossa puolivälissä 3½päässä
      Vaikka läheisiä olemmekin.. niin yksityisyyttä myös kaipaamme kaikki!

      Poista
  5. Skidit jotka haluaa olla kuvissa, on kyllä ylivetoja. Se ukrainalainen 7-vuotias kun lauloi Senaatintorilla, oli lehditstötilaisuudessa niin täydellinen että itkeä tirautin, onnellisia, liikutuksen kyyneliä. Biisin kuuntelein parin päivän päästä kun en ollut ihan niin herkillä tunnoilla liikkeellä.
    Mukavaa että teitä on taas monta sukupolvea lähekkäin, ihan parasta niin kuin aiemmin jo olen kommentoinut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tän päivän muksuille tuo kuvissa olo on jotenkin niin paljon luonnollisempaa kuin ittelle aikanaan...

      Poista
  6. Niin tunnen ja ymmärrän! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stansta.... SINÄ tulit mieleen viikonlopun aikana monta kertaa!!

      Poista

Kiitos kiinnostuksestasi sivujani kohtaan.
Pienen pienikin kommentti
lämmittää AINA SUURESTI mieltä!

Näitä on luettu ja tutkittu eniten

Punakaalin vuoro päästä lautaselle muodossa jos toisessa

Niin söpö, täydellisen pyöreä punakaali suorastaan kutsui päästä koriini ja keittiöömme. Leikkasin n. 1½sentin paksuiksi renkaiksi.... 4 hal...