Näin uskomaton auringonlasku odotti lapsuuden kotirannassa,
kun "viimeistä kertaa" sinne matkattiin viime torstaina!
Viimeistä siksi, että kyseessä oli muutto vol 2.
Eka kuormahan haettiin jo 3 viikkoa sitten.
Nyt mukaan kaikki loput tavarat, sänkykin ja tietty muuttaja itsekin, eli äitini.
Hyvästi Itä-Suomi!
Kuuden tunnin sijaan äitini tykö on nyt vain 6km.
kun "viimeistä kertaa" sinne matkattiin viime torstaina!
Viimeistä siksi, että kyseessä oli muutto vol 2.
Eka kuormahan haettiin jo 3 viikkoa sitten.
Nyt mukaan kaikki loput tavarat, sänkykin ja tietty muuttaja itsekin, eli äitini.
Hyvästi Itä-Suomi!
Kuuden tunnin sijaan äitini tykö on nyt vain 6km.
Perjantaista muodostui varsinainen tehopäivä...
Aamupuurot vielä oikeilta lautasilta, mutta lounas, joka maltettiin syödä vasta kolmen jälkeen
olikin jo kertakäyttö kattauksella...
Tyhjää täynnä - tai no, naapurista lainassa olevat patjat
ja matot, jotka seuraava omista toivoi jäävän paikoilleen...
Periaatteessa muuttomatkaan oltaisiin voitu startata vaikka jo ennen viittä,
mutta koska ajomatkaa olisi sen 6h, niin ilta otettiin rennosti
keräten voimia seuraavaan päivään.
Eihän se muutto siinä ollut, että kaikki on pakattu....
se purkaminen ja uudelleen järjestely... ehkä enemmänkin kuin puolet.
Niimpä Itä-koti-Suomen ruskamaisemista lähdettiin nauttimaan vielä lenkkeillen
ja ottaen kuvia muistoksi... sillä eihän tänne nyt ainakaan niin säännöllisesti ole tarvetta tulla käymään!!
jossa olikin vastassa tehotiimi = vanhimman tyttären perhe.
Kantotiimi oli käsittämättömän tehokas ja vahva...
vävyn leveillä hartioilla ei tunutunut missään pesukonekaan...
ja mikä ihaninta, niin nuorimmatkin muutto-avut aivan innoissaan.
7-vuotias kantoi kaikki pehmoiset, 12-vuotias otti vastuulleen kaikki särkyvät
- joten kantoi telkut, viritti kanavat
ja 10-vuotias ennätti jo sisutamiseenkin - isomummin makuuhuone näytti tunnissa tältä
ja mummia vietiin jo tutustumaan pihapiiriin.
Isot kehut muuttajalle itselleen...
Reippaana jäi uuteen kotiinsa heti nukkumaan
- varmasti väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja ihan innoissaan Ikean Ihmeelliseen maailmaan shoppailemaan
heti seuraavana päivänä.
Reippaana jäi uuteen kotiinsa heti nukkumaan
- varmasti väsynyt niin henkisesti kuin fyysisesti.
Ja ihan innoissaan Ikean Ihmeelliseen maailmaan shoppailemaan
heti seuraavana päivänä.
Ilman tehotiimiä ei olisi kyllä Ikean "tuhannen palan palapelistä" selvitty millään!!
Jo oikeiden hyllypaikkojen ja kaikkien palasten löytäminen
oli uusi kokemus mullekin.
1½ ylimääräisellä vapaapäivällä pidennetty viikonloppu oli enemmän kuin tehokas
- niin hyvä mieli sulkea ovi ja jättää onnellisen näköinen äiti katsomaan niin tyytyväisenä
Tanssii tähtien kanssa ohjelmaa Uuteen kotiinsa!!
Vielä riittää pitkäksi aikaa hommia...
mutta rauhoitutaan välillä ja annetaan mumminkin tottua uuteen ympäristöönsä
- me muut päästään "töihin lepäämään"!
Lisäämpä vielä kuluneen viikon RUNOtorstai mietteeni tähän postaukseen,
koska näihin muuttoaiheisiin runokin nyt vei...
P-kirjaimella leikitellen (tottakai)
inspiroijana
SusUlvoo-RUNOtorstai-aiheena-Päättäväisyys
Päivä 1.
Peräänantamaton päätös pystyyn pantu päättäväisesti.
Potku persuksille - peesaaminen pannaan
Puhuri puhalsi pesässä:
pakattiin pikarit pumpuliin,
purkit peiteltiin paperiin.
Painavatkin pakerrettiin pakolla pakuun.
Piiskattiin, putsattiin,
pyyhittiin pölytkin pitkin permantoa.
Pinnat pestiin puhtoisiksi - paljahiksi.
Piti pollan pinkeenä puhteet päivän.
Pinnistellen päättäväisesti päätyyn päästiin.
Päät pöyhittyihin palleroihin painettiin
- peiton pehmeän painallukseen.
Päivä 2.
Pimeään pihaan perävalot-pakokaasut päästeltiin.
Pisarat poskilla päätietä pitkin paluumatkalle pitkälle.
Päätös pitää
- paikkaan parempaan
piiriin perheen perustamaan pesää.
Onpa kiva että sait äitisi niin lähelle
VastaaPoistaja onhan se mukavempaa kun välimatkat pieniä. Kiva muuttopostaus😁
Oikein hyvää uutta viikkoa sinulle Repolainen ❤️
Kiitos Jael - meille kivaa juu - toivottavasti äidille myös pidemmänkin päälle, sillä oli se kyllä ISO&ROHKEA PÄÄTÖS häneltä ja iso muutos!!
PoistaHienoa, että muutto alkaa olla selvä ainakin asumisen osalta :) Tavaroita voi sitten asetella vielä pitkään. Oikeastaan aika ihanaa, kun saa asetella elämänsä ja tavaransa ihan uusiin uomiin. Onnea uuteen kotiin!
VastaaPoistaKiitos, elämän asettelu uusiin uomiin on sekä ihanaa, että kamalaa... myös luopumista liittyy arkeen paljon!
PoistaNo on teillä ollut hulinaa, huh. On hyvä että äitisi on lähellä. Minulla on myöskin äiti n.8km päässä 😊 ja ihanat ruska kuvat 👍
VastaaPoistaOnko äitisi ollut aina niin lähellä?
PoistaMinusta tämä on vielä ihan epäuskottavaa... sillä me olemme eläneet "erillään" liki 40-vuotta!
Voi miten ihanaa, että äiti on nyt saatu turvallisesti ja onnellisesti perille! Mahtaa äitikin olla mielissään, kun asuu nyt niin lähellä. Onnellista lähieloa teille! <3
VastaaPoistaLämmin kiitos Satu - on sekä onnellinen, että kaihoisa ystäviensä suhteen.
PoistaToivottavasti löytää sosiaalisena pian uusia lähiystäviä täältä!
Te olette kyllä oikeen tehotiimi! Hommat hoituvat, muutossa on valtaisa homma.
VastaaPoistaLopussa kiitos seisoo tuossakin ja ihanaa äitisi pääsi lähelle teitä rakkaita läheisiä.
Voi miten kaunis tuo ensimmäinen kuva, miten kaunis värien loisto.
Mukavaa touhukasta syksyistä syyskuun viimeistä viikkoa!
Olen kyllä niin ylpeä ja kiitollinen jälkikasvustamme; yhteenpuhaltamista ja aina auttamista puolin ja toisin!!
PoistaIsomummilla on kyllä varsinainen lähitukirengas nyt muutaman kilsan säteellä ja palvelutkin tuli viereen... sehän se oli yksi painavin muuttosyy... Samanhenkisiä ystäviä kun vielä löytäisi, niin eiköhän se "uusi elämä" löytäisi täällä uomansa.
Lokoisaa lokakuuta toivottelen!
Ihanaa, että äitisi asuu nyt lähellä teitä. Varmasti on mielissään kun saa olla liki rakkaitaan. Olette tehneet kyllä valtavan työn.
VastaaPoistaKauniit auringonlaskukuvat.
Kiitos Enkuli!
PoistaTehokasta menoa ja meininkiä! On mahtava juttu, että äiti on nyt lähellä. Onnea uuteen kotiin!
VastaaPoistaKiitos Tarja!
PoistaMahtavaa työtä teidän tehotiimi! Onnea iso mummolle uuteen kotiin!
VastaaPoistaTehotiimille annan kyllä täyden kympin ylpeänä ja kiitollisena!!
PoistaOnnittelut tehokkaasta muutosta ja onnea uuteen kotiin isomummille! Ihanaa, kun hän on niin lähellä! ♥
VastaaPoistaVoi kiitos Stansta - muutama kilometri tuntuu kyllä ihan uskomattomalta!!
PoistaTotuttelemista niin meiksillä kuin meillä!
Onnea uuteen kotiin, ja sen sellaisia leipää&suolaa -toivotteita säkillinen! Hienoja värisävyjä luontokuvissasi kyllä luonto on parasta taidetta!
VastaaPoistaKiios Sus... leipää ehkä, mut suolaa ei verenpaine kestä ja kiitos vaan... oli niin hyvä edellisviikon RUNON aihekin...
PoistaPäättäväisyys... vaati todellakin rohkean päätöksen repiä juurensa irti tuossa iässä ja muuttaa kohti tuntematonta...
Siksipä se runokin rustautui tähän postaukseen...
Ihania auringonlaskuja ja tehomuuttoa.
VastaaPoistaKiitos... kyllä... aurinko helli ja antoi energiaa väriloistollaan tähän muuttoon
PoistaMahtavaa, että sait äitisi lähelle asumaan. Ilo on varmasti yhtä suuri teille molemmille.
VastaaPoistaKokemuksesta tiedän, että parinkin tunnin välimatka tuntuu pitkältä, jos on oikeasti huoli toisesta.
Muuttaminen taas on yhtä aikaa ihanaa sekä innostavaa ja samalla aivan tolkuttoman raskasta. Hienoa, että teitä oli noin monta hommaa jakamassa.
Onnea uuteen kotiin!
Lämmin kiitos Leena.... iloa sekä haikeutta, läheisyyttä, huolenpitoa, mutta myös ikävää vanhaa ja varsinkin rakkaita ystäviä kohtaan... ja tuo huoli... Parin tunnin päähän huoli onkin aivan käsittämätön... se melkein vaatii aina lähtemään (meillä kaksi lapsista perheineen asuu juuri parin tunnin päässä, tämä tehotiimi 3kilsan päässä) mutta kun äidin luo oli 6h.... niin siinä oppi enemmän luottamaan ammattilaisiin ja ei osannut oikein edes olla huolissaan - ihmeellinen tämä ihmismieli! Nyt kyllä kokee, että voi ja ehkä osaakin olla avuksi.
PoistaOnnea äidillesi uuteen kotiin ja valtavat aplodit teidän tehotiimille <3
VastaaPoistaMuuttotarinaa lukiessa tuli kyllä samalla vähän haikea olo - johtui ehkä muistoista omista mummoista, joiden muutot tehtiin aikanaan ihan toisenlaiseen kotiin...
Voi kiitos HPöllö - aplodit minäkin annan jälkikasvulle kiitollisena ja ylpeä myös äidistäni, kun älysi muuttaa JO tässä kohdin.... eihän hän tuota päätöstä harkinnutkaan kuin 11-vuotta!!
PoistaLämminhenkinen muuttotarina ja taas niin hieno runo samalla alkukirjaimella!
VastaaPoistaVoi kiitos AilaKaarina - runoni lienevät enemmän filosofisia mietintöjä - alkukirjain leikkien tietysti, kun siihen ryhtyi, niin ei raski muuttaakaan!!
Poista