Polkaistiin Porvoossa

 Elokuun ensimmäinen viikonloppu vierähti tosiaan Porvoossa, 
ensin popsien ja sitten polkaisten..
eli tämä on kuin jatko-osa edelliseen postaukseen.
Pyöräthän meillä oli tietty taas matkassa 
- kesälomareisulla kun ei ennätetty polkaista kuin Porvoon saaristossa, 
upeaa oli sekin, joten ei ihme... että Porvoossa on kuulemma yli 3500mökkiä.

No meidän "mökki" on paku - sen saa parkkiin milloin minnekkin...
nyt jopa mukulakivikaduille kirkon taa...

Porvoossa riiti kyllä nähtävää satulastakin käsin. 
Sikosaaren ympäriajo (vaikka onkin iso luonnonsuojelualue sen itäpuolella
ja merkitty oikein maastoreitiksi) ei onnistunut!
Sillä luonnontilassa olevia puita on poikittain poluilla sen verran tiuhaan,
että tehtiin u-käännös tai parikin.
Sikosaaren puodille kyllä polkaistiin
- sillä useammalta ystävältä olen kuullut, että sieltä saa niin hyvää/tuoretta, ja valmistettuakin kalaa ja riistaa - että kannattaa ehdottomasti poiketa
- vaikka maistelemaan, sillä palvelu on yhtä hyvää kuin tuotteet.

Mutta voi kuinka suloinen kyltti olikaan ovella...

Ei ollut maistiaisia, eikä kalaa/riistaa tällä kertaa.
Nähdessään kypäräpäiset haahuilijat pihallaan isäntä tuli ihanan pikkukalastajan kanssa juttusillemme. Nelivuotias kalastajan alku on ongella vetäissyt 5 "mutakalaa"
ja supin loukkuun olivat niitä viemässä.
Kyllä esitteli poika innoissaan niin kalasaalista,
kuin nappasi kädestäni ja halusi näyttää loukun ja vielä riistakamerankin...
Sinne siis mekin ja tosiaan videolla näkyi öisiä läheltä-piti tapauksia.

Kylläpä oli mielenkiintoista kuulla saaren elosta.
Ja niin pahoillaan isäntä oli, kun pari viimeistä kuhaa oli mennyt jo aamusta.
Nyt ei oikein kala syö, eikä jää pyydykseen
ja riistaakaan ei vielä ole, kun metsästyskausi ei ole alkanut.

Meidän kokemuksiin tuo kaikki muu esittely oli jo enemmän kuin upeaa...
ja Facebookista kehoitti seuraamaan koska on muutakin myytävää puodilla kuin "Ei joota"

Mielenkiintoisia kuvia olisi voinut napsia vaikka kuinka
- mutta pidin kännyni taskussa ja keskityin täysillä tuon innokkaan nelivuotiaan esitelmöintiin
- oi sitä intoa!! 

Luontopolkua riitti poljettavaksi jokivarsia pisin ja pakaroista paukkuja
kulutti korkeuserot niin Linnamäelle kuin hautausmaanrinteelle oikeaa serpentiinitietä.

Linnamäki on yksi Uudenmaan suurimmista muinaisjäänöksistä - vaikkei keskiaikaiseta linnasta ole jäljellä kuin vallihaudat - joita kiertää linnan ympäri kaksi.
Alueen eroosio on voimakas, joten maaperää ja kalliota vahvistetaan ja suojellaan
nyt rajoittamalla sen käyttöä - kävelykään ei kuulemma hyvää tee - mutta sallittakoon.
Pyöräily on ehdottomasti kielletty 
- joten kiltisti talutimme upean reitin kuvaillen tuplavalleja
ja "Albert Edelfeltin" männyksi nimettyä puuvanhusta.
Edelfelt ikuisti männyn jo 1892 tauluunsa - jonka moniste komeilee hautausmaanpuoleisella nököalapaikalla.  

Vanha Porvoo on vanha Porvoo
- jos oli kaunis iltavalaistuksessaan, niin sitä oli päivälläkin.
Mutta kuvaaminen ei ollutkaan yhtä helppoa - väkeä oli-oli-oli!!

23,5km polkaistiin ja todettiin kumpikin, että Porvoo on nyt nähty ja käyty!
paku jokivarteen vielä parkkiin ja risukeitin hommiin
- popsittiin perinteisempi pakulounas nokipannukaffein puupölkyille kattaen.
Suupielet pyyhkäistiin taiteilija Niko Laurilan upeisiin Porvoo-servetteihin!
Kiitos Porvoo - tarjosit mielenkiintoisen viikonlopun

ja kotimatkalla poikettiin yllättämään ystävät entisille kotikonnuille Hyvinkäälle!
Saatiimpa sinnekin kutsu pyöräilemään
- kivaa olisikin lähteä polkaisemaan Sveitsin rinteet - siellä kaksi lapsistamme on syntynyt
ja vaunuja tuli lykittyä kyllä ahkerasti Sveitsin rinteillä - mutta ompa siitä aikaa.

Kotimatkalla Forssan kohdassa taivas teki temppujaan siihen malliin,
että oli pakko pysähtyä ja napata kuva!