24 faktaa lapsuudesta

1. Missä synnyit?
Savonlinnassa synnärillä kuukauden etuajassa lasketusta ja koska keuhkoni eivät olleet vielä kehittyneet ja minut kiikutettiin hetimiten happikaappiin,
niin suoransanainen kätilö, vaiko lääkäri oli todennut äidille, että; "Tuskin tuo rippipäiväänsä näkee!"

Vaan jo puolivuotiaana istua napotin näin terhakkaasti ja kävelemään opin alle 10kuukautisena
- kiirettä on siis pitänyt pienestä saakka.

2. Onko sinulla sisaruksia?
Synnyttämiseni oli äidille todella vaikeaa ja sen seuraamuksena äitini ei pystynyt enää saamaan lapsia.
Pikkuveljeä minulle oltiin kyllä jo ihan tosissaan hankkimassa ollessani n. kymmen-vuotias, kun ystäviensä perheeseen adoptoitiin 2 afrikkalaispoikaa. Minä tuittupää olin määrätietoisena pakannut matkalaukun ja kertonut muuttavani (ilmeisesti mummolaan). Aikuisena olen harmitellut asiaa monta kertaa - veljestä olisi varmaan tullut rakas ja läheinen! 
Serkuista (joita on 3) muodostui varhaislapsuuteni läheisimmät ystävät. Ainoa poika-serkku Markku, minua vuoden vanhempi - me oltiin kuin peppu ja paita. Ikävä on yhä, sillä hänen elonsa päättyi ihan liian varhain. 

3. Olitko päivähoidossa?
Minua hoidettiin varhaisvuoteni kotona, ensin mummini ja isoisoisäni ("kakkopappa", kun en osannut vielä ässää sanoa).

Ensimmäiset 7-vuotta ikävuottani meitä asui yhdessä kolme sukupolvea.
Kun kakkopapasta ja niin-niin rakkaasta mummista aika jätti, niin naapurin tytöistä ainakin kaksi,
ehkä kolmekin ennätti olla ns. peräänkatsojani vielä koulun aloitettuakin.
Pyhäkoulua muistan käyneeni jo varsin pienenä ja sieltä sai suloisen lammastarran sellaiseen keräilytaustaan - ne olivat tärkeitä!

4. Kuuluiko lapsuuteesi lemmikkieläimiä?
Voi kyllä ja vaikka mitä. Varhaisimpina vuosina kuvista päätellen pari lehmää ja kanojakin
(en kyllä muista niitä ja ne olivatkin sellaisia "kesähoitolaisia" - talvet jossain valtion navetassa, mutta mummi otti ne kesäksi meille.

Oma possukin mulla oli yhden kesän ja sitten siitä tuli jouluksi kinkku
- kissoja oli myös aina, ja variskin yhden kesän.

4-vuotis synttärilahjaksi sain Lassien.
 Äiti tuli myöhemmin koirille allergiseksi
ja Sari muutti rapakon taakse Bostoniin sukulaistemme tykö.

Minusta ei kaikesta tuosta eläinmäärästä tai ehkäpä juuri siitä johtuen tullut eläinrakasta
- en voisi kuvitellakaan, että meillä olisi joku eläin,
vaikka olihan meillä vuosikaudet akvaario,
parhaimpaan aikaan kolmekin akvaariota.

5. Muistakos vielä aikaa, kun ei ollut turvavöitä, turvaistuimia eikä pyöräilykypää?

Muistan ja lämmöllä muistankin, minä olin juuri se, joka tykkäsi istua takapenkillä takaperin

ja vilkutella takana ajaville, tai kuumana kesäpäivänä (jolloin oltiin paljon autossa,
kun joka kesä mentiin Lappiin sukuloimaan) tukka hulmuten pää ulkona sivuikkunasta

- välillä kai puoliväliin vartaloakin ulkona.

Ja 5-6 -vuotiaana ajelin jo pienellä polkupyörälläni Punkaharjun harjun tietä
hakemaan viikonlopun Itä-Savoa asemalta, kun ei viikonlopun lehtiä tienposken laatikkoon kannettu.
Ei ollut pyöräteitä, ei kypäriä... no, rekatkin oli silloin vain nykyisten kuorma-autojen kokoisia.

Ja mitä tulee kypärä"pakkoon" - niin olihan mulla mopokin yhden vuoden.
Se meni myyntiin jo seuraavana kesänä kun tuli kypäräpakko - ai kauhistus;
"Hiuksethan painui sen "potan" alla ihan kamalan näköiseksi!" 

Pyöräilylypärän taisin hankkia vasta n. kolmikymppisenä.

6.Millaisia leikkejä leikit, muistatko lempileluasi?
Minä olin ulkoilma-tyttö. Koska molemmin puolin kotia oli upeat rannat, niin minä uin-uin-uin ja uin.

Puljasin aina vedessä, syöttelin sorsia, kannoin sammakoita taskussani 
ja leikin eläinlääkäriä "roskakaloilla".

Sydämensiirrot oli lempipuuhaani: särjeltä hauelle ja lahnallekin,

mutta en ollut kovinkaan hyvä kirurgi.

Sydän kyllä löi operaation jälkeen, mutta uimaan eivät enää pystyneet
vanhassa vauvan ammeessani.
Lemmikki variskin oli pitänyt viedä metsään ja vapauttaa

- sillä olin alkanut suunnitella "hänelle"operaatiota

- loukkaantuneenahan hänet huoviin otettiin, mutta kovasti ontui,

joten fysioterapeutti minussa jo teki suunnitelmia nopeuttaakseen parantumista. 

Sisäleikit oli enemmän askartelua, piirtelyä ja paperinukeilla leikin todella kauan.

Mun paperinukeilla oli aina oikeaa pitsiä ja nappeja/neppejä vaatteissaan.

Mummini oli ompelija ja sain kaikenlaista ihanuutta kätösiini lämpimin sanoin:

"Tie tyttö noista jottain!" ja tää tyttöhän teki!!

Ommella en vielä osannut alle kouluikäisenä, mutta EriKeepperiä kului runsaasti.

Sama harrastus yhä... ja rakas sellainen.

Kun ompelutaito karttui, niin äidin pitkästä minkkiturkin helmasta barbilleni tein turkin

Seurauksena elämäni toinen koivuniemenkerra-käsittely (siihen aikaan se oli ok)

Muutamaa vuotta myöhemmin äiti lyhennytti turkin ja taas käyttikin sitä.

On sen sata kertaa pyytänyt anteeksi ensi reaktiotaan...

Oikeasti ei ollut ollut vuosikausiin käytössä niin pitkänä.

En ollut koskaan nähnyt turkkia äidin päällä... ajattelin sen siellä komeron perukalla

seisovan mitään virkaa vailla. Hih... 

7. Mikäs sinusta piti tulla isona?
No se eläinlääkäri tietysti, sittemmin mattopyykkäri.
Matonpesussa kai viehätti taas se, että sai puljata veden kanssa...
Vesi on mun elementtini.

Myöhemmin kaikki veikkasi munsta tulevan taiteilijaa, käsityö-, tai kuvaamataidonopettajaa.
Ne kyllä kiinnostikin... ja taidelukioon hakauduin - mutta en kuitenkaan ollut tarpeeksi taiteellinen, 
kun minusta tuli vain tällainen taivaanrannan maalari!

8. Olitko kiltti, vai "kauhu"kakara?
Ööööö - aikamoinen kakara minusta alkoi varttua varhain.
Kanatkin pistin järjestykseen jo 2-vuotiaana.
Kai mullakin oli yritys olla kiltti, mutta kun aina sattui ja tapahtui.... kaikenlaista.
Luettelo olisi niin pitkä - että mitä kaikkea...
Urheillessa varsinkin.... oli kipsiä, liimasidettä ja ortoosia....
mut ei se neulominenkaan vaaratonta ollut, tuikkasin sukkapuikon silmääni 11-vuotiaana Uljas Mustaa katsoessa...
pari yötä tehotarkkailussa ja karsastus jälkiseuraamuksena.
Tekevälle sattuu... eli varsinainen Kakara olin ja "Kauhunsekaisia" tunteita aiheutin säännöllisin väliajoin lähimmille.
Äiti ihmettelee vieläkin, miten ihmeessä olen elossa? 

9. Olitko "avainkaulalapsi" vapaa tulemaan ja menemään?
Vai tiesikö vanhemmat tarkkaan missä milloinkin liikuit?
Mikä AVAIN??? Eihän mun lapsuudessa ovia taidettu edes sulkea... ei ollut avainta ei.
Varsin tutuilta paikoilta aina etsivät/löysivät; rannasta, aitan takaa ja sittemmin Lasse Virenin (1976 jälkeen) siivittämänä AINA urheilukentältä.

Lapsuuteni oli huolentonta ja luottavaisia olivat jopa minunlaista koheltajaa kohtaan. 
Ensiapuun vietiin vasta tarvittaessa  

10. Oliko sinulla rakas unikaveri, entä valot pois vai päällä nukkuessasi?
Oli mulla nalle... rikki rakastettu ja ei kyllä siihen aikaan otettu kuvia unikavereista.
Ne harvat kuvat on aina vaan poreearaus kuvia ihmisistä.
Valoja nyt ei todellakaan pidetty öisin päällä - eihän meillä ollut edes sähköjä.
Kaasuliesi ja sellaiset kaasulamputkin... kuka niitä olisi uskaltanut päälle jättää... ei tullut edes mieleen.
Hyvin nukutti pimeässä.

11. Millainen oli ensimmäinen koulupäivä - mitä siitä muistat?

No empä muista oikeastaan muuta kuin että sain niin-niin mieleisen koululaukun
- tuon kainalossa olevan punaisen ihanan olkalaukun!
Muutoin muistot liittyy lähinnä tähän kuvaan
- on ne polvisukatkin olleet napakat!!
Nätin mekon oli mummi ommellut ja tuo paitakin on hänen tekeleitään.
Minut puettiin kyllä aina niin-niin kauniisti ja mekkoihin...

Ilmankos yhä edelleen olen aina mekko päällä aina vain kun mahdollista!

12.Lempiaineesi koulussa? 

No ehdottomasti kuvaamataito, käsityöt ja ainekirjoitus (josta muuten aina sain arvosanaksi 9-)

Minut laitettiin kouluun ennenaikojaan... kuten synnyinkin ennenaikojaan. 

Olin siis juuri täyttänyt vasta 6-vuotta, mutta olin niin pitkä ja opin lukemaan jo 5-vuotiaana.

Joten neuvolasta oli suositeltu, että ehdottomasti kouluun, ettei tylsisty!

No - en tylsistynyt... kivaahan se oli, mutta olin aina "kuopus"

liian nuori niin moneen juttuun. En tiedä juontaako jo tuolta, vai mistä - mutta olen aina kokenut olevani vanhempi kuin mitä olen.
Toki liikuinkin aina itseäni vanhempien kanssa...
Kaikki ystäväni olivat ainakin vuoden vanhempia - osa enemmänkin.
Ukkokultanikin on useamman vuoden vanhempi.
Olen jo pitkään sanonut itseäni 6-kymppiseksi, vaikka pyöreät vuodet ei täyty vielä ensi vuonnakaan!
Ranskan maalla bussiseikkailulla nyt kesällä
olin niin onnellinen, kun 58-vuotiaat sai bussiliput puoleen hintaan... ihan kuin Interraililla olisi ollut.

13. Kiusattiinko sinua koulussa - tai kiusasitko itse muita?

Nyt kyllä ihan hävettää tunnustaa, että enemmän ehkä se koulukiusaaja.

Luokallaamme oli eräs tyttö.... kulki suht samaa koulumatkaakin,

joten eräänkin kerran (talvellakin) tyhjensimme hänen repun sisällön lumeen.

En todellakaan ole ylpeä tästä -häpeän käytöstäni - eihän sellaiseen ollut mitään tarvetta, 

mutta jotenkin se vaan oli silloin niin cool! Anteeksi!

14. Mieleen jäänyt koulumuisto?
No - minä olen sitä "vuosikertaa" kun kansa/keskikoulu murros vaihtui peruskouluun.
Neljä vuotta kansakoulua ja sitten pääsi hakemaan keskikouluun.
Sen tuntui niin hienolta ja tunsin itseni niin ISOKSI!
Sain uudet ihanat vaatteet - samanlaiset kuin naapurintytöllä. 
Meillä oli molemmilla keltainen heppa-t-paita, punainen vekkihame ja polvisukat
(mulla on monessa kuvassa muuten polvisukat)
ja päästiin keskikouluuun, hih....
Ennätin käydä keskikoulua vuoden, 
eli ykkösluokalta pompattiinkin seuraavana vuonna kutosluokalle peruskouluun.

15.minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?

Kerttu - ihana tupeerattu kuohkea kampaus, hymyilevät silmät ja

ihan ensitöiksemme teimme vohvelikankaasta ruokaliinan pulpetin päälle.

Kerttu kehui niin käsitöissä kuin muutenkin ja koin olevani todella hyvä!

Positiivinen opettajan ote kannateli.... ehkä hän kehui liikaakin...

tietäen, että olin luokan kuopus!

Kiitos kannustavalle ensimmäisten (1-2) luokkien opettajalleni Kertulle

- minusta tuli todella juuri sinun ansiosta niin yrittäväinen koulussa!

16.Millaisia ystävyys-suhteita syntyi varhaislapsuudessasi?

Niin-niin rakkaita ja tärkeitä... suurin osa säilynyt ihan tähän päivään. 

Kuvassa lienee 12-vuotis synttärini ja ympärillä rakkaimmat ystäväni.

Vain yksi heistä on ihan "unholassa" - tai siis en ole löytänyt edes facen avulla.

Yksi taasen heistä on nuorimmaisemme kummi!

ja nyt vasta huomaan, että Mirjalla on tuossa kuvassa juuri se keltainen heppa t-paita,

punainen hame ja polvisukat, hih...

Mulla mummin ompelus, lienee ensimmäinen Marimekko-mekkoni

ja niitä on muuten sitten ollut ja on eräs vieläkin!

16.Keräilitkö jotain?

Kiiltokuvia vihkoon ja niihin ystävien muistolauseita... nämä vihkot ovat yhä aarteitani!

Muuta ns. materiaalia en muista keränneeni lapsuudessa enkä aikuisuudessakaan,

tai no - pienen kiven raahaan lähes kaikkialta missä käyn. 

Nykyään koen olevani tosi ahkera "keräilijä" = varsinkin kokemusten

 ja paikkojen suhteen.

Bongaan mielelläni siirtolohkareita, kirkkoja, luostareita, majakoita, linnoja,

historiallisia kohteita ja maitakin on kiva bongailla.

17.Harrastuksesi?

No niitä riitti, kädentaidoista taideleireille, tanhusta yleisurheiluun ja tennikseen.
Pianotunneista kitaranrämpytykseen. Pianotunneilla tosiaan kävin monta vuotta, mutta koskaan en saanut pianoa - piti läksyt harjoitella sähköuruilla. Ensimmäisen kitaran säästin sitten omista rahoista - niitä tuli hankittua myöhemmin toinenkin, joka nyt on vävyllä.

18. Mitä kuului perheesi loma-aikoihin? 
Tähän voisin vastata kahdella sanalla: "Lähdettiin Lappiin!"

Isäni suku on karjalan evakoita.
Isäkin syntyi evakossa Keuruussa, mutta mummo palasi sittemmin lähemmäs itää.
Mummon sisarukset "ajautuivat" vieläkin ylemmäksi, Tornioon, Luleåån, Sommaroyhin saakka avioliittojensa myötä ja se oli joka kesä,
kun ajettiin pikku fiatillakin Norjan perukoille saakka hakemaan jäämeren lohta ja sukuloimaan. 

Oikean puolen kuvassa myös pikkuserkkuni Jaana (asui perheineen Luleåssa)

Hiihtolomillakin mut lähetettiin aina Lappiin - milloin pikkuserkkujen tykö, milloin seurakunnan hiihtoleireille;
Sallassa ainakin pari kertaa ja Ylläkselläkin jokusen.

Periaatteessa hienoja kokemuksia, mutta Lappi-kiintiöni on kyllä täynnä!!
Eikä minusta koskaan tullut hiihtäjää... edes sunnuntai sellaista!
Ne ylipitkät puukepit jaloissa ja kädetkin vielä sidottuina keppeihin...
hiihto on jotenkin vaan niin kamala laji. 

Ensimmäinen lentokokemus on Keihäsmatkoilta, vai olisiko ollut Keihäsen uusi yritys Seiväsmatkat kun lennettiin Palma de Mallorcalle.
Siitä reisusta tulee heti mieleen, kun isä istui puistonpenkillä ensitöikseen koiranpaskaan uudet vaaleankeltaiset ruutuhousunsa.

19. Olitko äidin vai isän tyttö, kumpi piti kuria?
Isä oli aina töissä piiiiiiiiitkää päivää (yksityisyrittäjä) ja äitiysloma oli siihen aikaan 3kk,
eli nopeasti oli äitikin palannut töihin ja ei ne kovin lyhyitä olleet äidinkään työpäivät,
joten eniten olin mummin tyttö ja ainoana lapsena onnistuin kietomaan hänet niin pikkusormeni ympärille, että kuri ei ollut kummoinenkaan. 
Mulla oli kyllä "Uhma-ikä" varsinkin äitin sanomisia kohtaan pitkään...

Näin kiltin näköinen teinikuva musta on kuitenkin napattu (ainakin jouluna)
Äiti piti tiukkaa kuria mm. menojeni ja kotiintuloaikojen suhteen.
Ruisrockkiinkaan en päässyt, mutta sen sijaan telttailemaan kyllä tyttökavereiden kanssa...
hih... oispa äiti tiennyt mitä kaikkea puuhattiin. 

20. Oliko perheessäsi tupakoijia, entä käytettiinkö alkoholia

- koska itse kokeilit ensimmäisen kerran?
Pappani poltti tupakkaa, mutta aina vain ulkona ja muistelen, että silloin oli lapsillekin "tupakoita".
Muistan aidonnäköisen kermanvärisen Camel-askin ja sen sisällä valkoiseen paperiin käärittyä lakua. Muistaako kukaan muu?
Yritin googlettaa, mutta en löytänyt kuin suklaisena... ehkä ne sitten olivat suklaata.
Mutta sen muistan, että ihan oikean näköisiä ja niin hienoja: cooleja!!
Oikeaan tupaakkaan sorruin vasta nuorena aikuisena, kun olin ravintolassa töissä... siellä et saanut taukoa muuten kuin tupakoimalla.
Meidät tupakoimattomat lähetettiin aina kaffekupin kanssa hommiin: "Mee sää kun mul on viel Marlboro kesken!" Kävin polttamaan saadakseni pitää tauot!
Mutta empä polttanut kuin parisen vuotta - en kai oikeasti edes oppinut siihen... poskisauhuja vetelin.

Kuva googlehaulla lainattu netistä

Olohuoneen isossa ruskeassa kirjahyllyssä oli sellainen lasiovellinen baarikaappi,
jossa aina joku komea pullo brandyä ja hienot paksut kristallilasit.
Siitä tarjottiin vieraille ja Ruotsin reisuilta tuotiin aina Kirsberry Cherryä, jolla ensimmäiset kännitkin vetäistiin ystävän kanssa yläkerran portaikossa.
Kahdestaan tyhjennettiin koko pullo ja minähän tulin pyörimällä ne raput alas....
ai kauhia mikä kankkunen - muistan sen vieläkin!! Ja kurinpitäjä oli silloinkin äiti!!

21. Lempiruo'at lapsuudessa? 
Kala-kala ja kala. Meillä oli aina kalaa ja olen kuulemma tullut koulusta ihan kiukkuisena manaten miten pahoja kalapullia siellä on.
Taisin maistaa vasta tuolloin 6-vuotiaana ensimmäisen kerran lihapullia.
Minä rakastin jauhaa niitä kaloja, meillä oli sellainen pöytään kiinnitettävä mylly ja mun hommaa rouskuttaa kalat mössöksi.
Kalaa syötiin kyllä kaikessa muodossaan, savukala kesällä oli aivan ihanaa,
ja yhä herahtaa vesi kielelle, kun ajattelenkin mummin voissa paistamia pikkumuikkuja (pyrstöstä vain kiinni ja kokonaan suuhun)
Ja kyllä maistui sieltä jäämereltä haettu lohikin, a-jai-ja-jai.
Marjoja ja vihanneksia kasvatettiin ja syötiin myös ahkerasti.
Ja kun nuha meinasi tulla, niin mummi keitti sipulimaitoa - siitäkin opin tykkäämään. 

22. Saitko pukeutua mieleisiisi vaatteisiin, vai "puettiinko sinut lapsuudesta nuoruuteen asiaan kuuluvasti"?

Tokihan minut pienempänä puettiin, mutta varsin varhain pääsin vaikuttamaan mitä pitsiä mekkooni laitetaan ja mihin kohtaan, 
Mummilla oli myös ihania Burdan kaavoja, joista etsiskelin aina itselleni mieluisia ja mummi ompeli.

Minä olin pienenä mekkotyttö ja vieläkin tuppaan jopa farkkujen päällekkin vetämään mekon! 

23. Suosikkisi telkkarista ja C-kasetilta?
Hih, no ensinnäkin meille tuli sellainen pieni akulla toimiva televisio varmaan vasta kun olin jo jotain 8-9 -vuotias.
Ensinnäkin se oli niin pieni, etten oikein jaksanut innostua siitä. Vasta nuoruudessa tuli seurattua
jotain Uljas Mustaa ja Ritari Ässää, telkkari ei ole koskaan kiinnostanut, jotenkin ei vaan jaksa KATSOA mitään tai ehkä pysyä paikoillaan - se siinä varmaan suurin ongelma on!

Mutta C-kasetit oli kovassa käytössä ja nauhat jäi jumiin tuon tuostakin.
Nuorten Sävellahja oli suosikkini, sinne lähetettiin usein itsekin onnitteluja/terveisiä ja biisi toiveita.
Sormet oli rec & play napuuloilla valmiina aina nauhoittamaan hyviä biisejä ja tietty niitä itse toivottuja tervehdyksiäkin.

24.Lapsuuden vaikutukset aikuisuuteen?
Mietin ensin, että mitähän kysymys tarkoittaa, mutta summaampa nyt sitten omalla tavallani.
Opettajalla on iso merkitys koulussa viihtymiseen, isovanhemmilla muuhun elämään kun omat vanhemmat paljon töissä.
Kala on yhä lempiruokaani ja mekko päällä olen aina...
Lappi on nähty ja käyty "liian monta kertaa"
- vaikka raahasinhan minä sinne heti oman perheenkin kun asuntoauto hommattiin.
Matkailukärpäsen koen kuitenkin saaneeni jo isän maidossa (äiti ei niinkään tykännyt niistä reisuista)

Mutta hauskaa oli kaivella vanhoja kuvia ja takaraivolta muistojaan
- vaikka taisi viedä lähes vuoden ennenkuin sain aikaiseksi vastata Ninalta saamaani haasteeseen.

Toivottavasti tosi moni nappaa tämän 24 faktaa lapsuudesta haasteen.
Olisi ihanaa lukea teidän mietteitä ja tutustua menneisyyteenne!!