Ruukut kukassa

 ruukut kukkii koko kesän kastelematta.
Toivottiin kukkaruukku-korttia ja kun "synnytin ensimmäisen" - tietty somettaen...
niin tilattiin heti toinen ja tässä ne nyt sitten ovat valmiina tilaajilleen.

Kapuan Korttipaja sulkeekin ovensa nyt reiluksi pariksi viikoksi
ja lähtee treenaamaan fillarointi osuutta Malawin reisuun
Melontaakin tarttis päästä kokeilemaan...
ja vaihtoehtoja näytti sillekin olevan reittimme varrella!
Eli antaa vaan pidellä kelejä kuin kelejä....
Kaikki LOMAsäät KELPAA!! 

Värikkäät kädet

Usein tulee kuvattua vasta valmis kortti tai työ.
Mutta nyt paljastan mistä johtuu, että minulla on usein niin värikkäät kädet...
Lapsiasiakkaani sitä usein hämmästelee ja ompa joskus käsistäni syntynyt narratiiveja
- satuja ja tarinoita.

Kortteihin taustat maalaan mieluiten itse ja loppusuiruista, kun kortti leikataan kokoonsa
 tulee työstettyä/maalattua pieniä yksityiskohtia/koristeita.

Maalatessa alla oleva suojapahvi alkaa myös elää omaa tarinaansa
- uuden taustan mielikuvia, ideoita seuraavaan ja seuraavaan työhön.
Tuo ruskea alupahvi on jo "matkalla" yhteen korttiin...

Luonnolla on oma kiertokulkunsa ja niin näyttää olevan taiteellakin...

Vai onko tämä vain tekniikoiden sekamelskaa
- sillä sekoittelen maalit, suihkeet, kynsilakat, vesi- ja peitevärit
 - kaikenmaailman hileisiin ja hippuihin.
Paksumpaa tekstuuria teen sekoittamalla maissijauhoja akryylimaaliin, 
omatekoista kohopastaa.

Onhan tämäntapaisella taiteella nimikin = mixedmedia. 
Mun töissä mediaa on vähän... joten olisiko tämä vain mixedArttia?

Hauskaa se ainakin on, siis sotkeminen, kaikenlainen kokeilu
ja kahta kertaa ei samanlaista synny...
Olen siis tyylisuunnalleni uskollinen kuten keittiössäkin
"Mitä kaapista löytyy" -tekniikalla.

Kaaos-ateljeestani löytyy vaikka mitä.

Tällainen lopputulos näillä sekoituksilla

Kortti kuin coctail!!

Kaalin koverrusta

Suosituin kaalin ja jäävuorisalaatin leikkaustapani on viime ajat ollut kovertaminen.
Sisukset on syöty salaateissa ja muissa ruoissa, mutta jäljelle jääneet kupit
toimiikin sitten itse astioina - syötävinä sellaisina.

Tällä kertaa täytteeksi maitoproteiinia Mifu-suikaleiden muodossa ja tuota 
Italian tuliaista riittää vieläkin - siinä on potkua sen verran, ettei muuta maustetta tarvita.
Ruokalusikallisen heitin ja puoli purkkia Koskenlaskija dippiä. 

Kesän ensi sipuleita tulee myös laitettua nyt ihan kaikkeen - antaa maun lisäksi väriä. 

Soossit kuppeihin, tomaattia, avokadoa ja persiljaa 
- muuta sitten ei tarvitakkaan kuin aterimet

Näitä kuppeja tulen varmaan suosimaan pakuiltojen aterioissa myös...
Luontoon sopiva ekologinen kattaus!

    Kuis teillä leikataan kaalit ja jäävuorisalaatit?

"Toisen päivän" Seikkailut

Viikonlopussa on tosiaan kaksi päivää
ja kun jää Puskaparkkiin = Luontoon nukkumaan,
niin sitähän herää sitten valmiina tutkimaan lähiluontoa heti lisää  aamulenkin merkeissä.

Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola. 
Luola on muodostunut sen paikalla sijainneen kalsiittisen kalkkikiven
syövyttyä veden vaikutuksesta kokonaan pois.
Jättäen jäljelle kestävämmän leptiittigneissisen luolaston, jolla on leveyttä 36m, korkeutta 14m ja pituutta yli 30m,
sekä haarakäytäviä lähes 100m.
Covidin aikoihin innostuimme bongaamaan ympäri Suomea
suurimpia ja erikoisimpia siirtolohkareita!
Koskaan emme ole tietoisesti bonganneet luolia, mutta 
Yle.fi.Suomen-20-kiinnostavinta-luolaa 
luettelosta yli puolet on tullut koluttua.
Ihan vaan kun ovat sattuneet olemaan lähettyvillä... niinkuin Torholakin.
Luola/paikka josta ei vielä viime viikolla tiedetty mitään
- oltu koskaan kuultukaan.
Onkohan nyt sitten kierrettävä tietoisemmin loput (joskus) 

Vaan ryömitääs nyt ensin Torholan uumeniin ennenkuin toisia luolia edes sijainniltaan tutkitaan.

Minä innokkaana laskeuduin ja aloin etenemään reipasta tahtia luolassa eteenpäin.
Vaikeimmissa kohdissa oli mentävä ihan persiillään...
kun ei ollut jalalle sijaa... mihin laskeutua
Siis niin pitkälle kuin pääsin.

Olin näet siinä uskossa sinne menosssa ENSIMMÄISENÄ (kuten eukot heikoille jäille); 
että toiselta puolelta noustaan ylös ja ulos - mutta...
sen oikeasti hankalan kohdan jälkeen kun olin juuri hypännyt pimeään tuntemattomaan....
niin Ukkokulta kertoi, ettei luolaa kuulemma pääsekään enää läpi.
Enkö ollut lukenut sitä infotaulua??? 
Heh heh.. itte seisoi siellä ylhäällä ja jäi kuvaileemaan kuulemma upeaa näkyä = vaimoaan!!😅🤣

Voi pyhät pieksut sentään... ei voinut olla edes kiukkuinen vaan päinvastoin... nauraa vaan. 
Postiivisesti ajattelin tulevaa koitosta Malawilla
- sielläkin on kuulemma kivikkoista ja jonkun luolan läpi rämmittävä

Joten ylpeänä tässä sanon, että kokemusta on.... kontattu on ja kännyn valokin muuttui olemattomaksi ja kiivetty on MAHDOTTOMASTA paikasta takaisin ihmisten ilmoille ja vain pari pikku reikää "EräJorma"-housuissa muistona.

Olipa Seikkailu  - mutta siihenhän olin valmis, kun samoin "Tahdon"
tuolle uskomattoman uteliaalle tyypille 37-vuotta sitten....
 ja siitä tulee jo 41-vuotta kun on seikkailtu yhdessä. 
Aina on voinut luottaa, ettei se mua minnekään jätä... 
ja tottunut on Ukkokultakin, ettei vaimo malta lukea opastekylttejä ja inffoja....
se menee jo....
JOten ITE minä taas Seikkailuni järjestin!!

Luulen, että mulla on hetken aikaa taas "Kuulo päällä" ja osaan innokkuuttani säädellä!!
Aamun luolalenkki ei siis ollut kuin parin kilsan mittainen, mutta rankempi kuin iltapäivän pyöräily....

Aivan upean-upean järven, eli Lönnhammerinjärven ympäri.

Jos oltaisiin oltu jo lomalla, niin tähän olisi jääty kyllä yöksi... 
Mikä ihana paikka parkkeerata paku rantatielle
- lounastaa ja pystyttää päivän päätteeksi
oma st. Repore kahvila ruutuliinoineen

 Kapuan upeilla Tattiksilla. 

Nämä on aivan mielettömät keksinnöt... aiemmat Kapuajat suunnitelleet
Paksua, oikeaa umpimäntyä.... varsi rullautuu irti ja uppoaa maahan kuin maahan... 
No - kallioon ei...
Mutta mikä apu puutarhassa, kitkeä, kerätä marjoja pensaista ja retkellä myös...

Me hommattiin heti kolmen setti... lastenlasten Unelmien Pakuöitä varten
jokaisen pyllylle oma!!
Ja näin kaksin yksi Tattis toimii pöytänä.

Jos tilaat kolme, niin minä ompelen ruutuliinan kaupanpäälliseksi.
Ja näistäkin tuotto lyhentämättömänä Malawin tytöille!!

Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos vaikka on kitkemistä joskus....
ja marjapuskissa sato jo kasvaa, retkistä puhumattakaan.

Ja ilmoita meille tahtotilasi....silloin Repolaisten keräystilille tulee provikat
https://kapuashop.fi/tuote/tattis-istuin/

Vihdoinkin Pakuilemaan

Rikkaruohoelämää blogin upeasta postauksesta innostuneena
askeleemme ja polkaisumme vei viikonlopuksi Lohjan suunnalle.
Ehkäpä Suomen komeinta puuta, Tammea katsomaan. 

Lohja on ollut jokakesäinen pyöräilykohteemme
kaikki ne kesät, kuin meillä on tuo "hippipaku" ollut.
Lohjan kaupunki ja Liikuntakeskus ottivat päämääräkseen 2018 yhteisen tavoitteen
kehittää Lohjasta Suomen paras pyöräilykunta ja
2021 tuo titteli saavutettiin. Eikä syyttä...
niin monipuolisia mahdollisuuksia vauvasta vaariin on Lohjalla pyöräillä, ettei tämänkään reisu ole viimeinen
- aina löytyy uutta tutkittavaa.
Täällä edellinen "LohjanPolkaisu"

Lohjansaari oli ihan uusi kokemus: 
Nyt reilut parikymmentä kilsaa tutumpi. 
Paavolan Tammi on TODELLA KOMEA!
 
Syy aivan valtaville omenatarhoille, joiden ohi viiletimme
punaisten talojen täydentäessä upeaa maalaismaisemaa
selvisi lähestyessä takakautta takaisin Tammelle.

Alitalon Omenaviinitarha,
josta löytyi kuivasta makeaan viinejä Sen Seitsemän Veljeksen nimillä ja Aleksis Kiveä muutenkin.
Pari lahjapulloa niin sopivilla nimillä ostettiin jemmaan...

Aapoa, kuivaa omena-karviaismarjaviiniä itselle.

UPEAA oli Pietilän kärjessä Kruuhunokassa katsella Lohjanjärveä, 
vaikkei yhtäkään kengurua tai koalaa matkalla bongattu,
vaikka niistä näin hienosti "varoiteltiin"
- hih, ihanaa!!

Niin oli fiilis kuin olisi ulkomailla ollut....
mutta nopeasti tuli kyllä paluu Suomalaisiin saniaismetsiinkin,
kun tallatut polut/hiekkatiet päättyikin ja edessä oli jonkun mökki
- ei muuta kuin mettään...

Miten nämä meidän reitit jo poikkeusetta sisältää tällaisia polkaisemattomia osuuksia.
No - tälläkertaa ei edes kovin pahoja/pitkiä.... hih....
Tehokasta se on taluttaminenkin - tulee ylävartalollekin hommia.

Lohjansaari tuli kyllä polkaistua/talutettua laulun sanoin joka niemennotkoa ja saarelmaa myöten.
Mielenkiintoisiin reittivalintoihin oolivat vaikuttamassa siis lukuisat loma-asunnot.
Silti tahtotilamme on pyrkiä ajamaan aina niin-niin läheltä rantoja kuin vain mahdollista.
Vesi elementtinä vetää puoleensa, vaikka Lohjansaaressa oli kyllä aivan huikean
 monipuolitset metsäpolutkin. 

Iso-Antin ja Korkiasaaren takana siinsi houkuttelevan näköinen niemenkärki
Karkalinniemi ja sitä tarkkemmin googlaillen se alkoikin vaikuttaa meidän yöpymiskohteelta. 

Kesäkuun päivissä riittää pituutta ja auringonlaskua saa ihan odotella,
joten pakulle mukava puskaparkki ja petikin jo valmiiksi.

 Illallistarpeet reppuun
ja Ukkokullan kuohuvatkin
- sillä olihan hänen syntymäpäivä. 

Pyöräily vaihtui Apostolinkyytiin
- koska Karkalinniemi on luonnonsuojelualue ja pyöräily kielletty.
Eikä siellä Lohjansaaren puoleisilla poluilla olisi päässytkään edes meidän paksuilla renkailla, sen verran kivikkoa, juurakkoa ja kalliota. 
Sammatin puoleinen niemenkärki sen sijaan olisi ollut loistavasti poljettavissa. 

Mutta Kippis ja Kulaus, 
todella kivaa oli kävelläkin... korkeuserotkin sitä luokkaa,
että kävi Kapuatreenistä.

ja omatekoiset lohibowlit maittoi illallismaiseman ollessa kohdillaan

Auringonlaskua sai oikeasti ihan odotella, se tapahtui vasta 22.48

ja laskeudututtuaankin valaisi paluumatkaamme yöpuulle komeasti kajastaen puiden lomasta!

Treenikuulumisia

Välillä vauhdikkaita treenikuulumisia
KAPUAkuntoa lähdettiin oikeasti kohentamaan heti lokakuulta saakka.

Tuolloin ei näin vauhdikkaan tärähtäneitä kuvia olisi meistä saanut...

Ylläoleva kuva oikeasti on paras kuvaus kuluneesta kahdeksasta kuukaudesta.

Kaksi tärähtänyttä, innokasta vaiko suorastaan HULLUA, 

jotka eivät itsekään uskoneet mahdottomaan tavoitteeseen...
ja olivat vielä Porkkalanniemessä (7-9.10.2022) ensi kokoontumisessa perua osallistumisensa
kokien sen mahdottomaksi!!

Pelottavinta oli se rahasumma, varainkeruu - josta kummallakaan ei ollut kokemusta
lasten harrastuksia enempää.

Aivan käsittämätöntä, että juuri näiden kuvien/videon oton aikoihin keräystilimme
pomppasi uudelle tuhatluvulle...  kuin loppusuoralle!!

https://kapua.fi/osallistuja/repolaiset/

NYT on usko ja luotto, että ME saavutamme sen TEIDÄN KANSSA YHDESSÄ!!

TE olette kaiken aikaa uskoneet, tukeneet, luottaneet, kannustaneet
Sanat ei riitä kertomaan: KIITOS-KIITOS-KIITOS!!!

8-kuukautta sitten ei kahden ja kahden puolen tunnin treenit olisi sujuneet millään.

Treenaus on monipuolistunut - eilenkin TOTAL
- kuntopiiri tyyppinen kisailu kahden joukkueen välillä ja päälle tanssitunti lattareiden merkeissä.
Tanssitunnit ovat aina olleet mulle mieluisia
- mutta nyt on lihaskuntoa ja kestävyyttä liitetty jommalle kummalle puolelle tanssituntia. 

Niin hauskaa ja niin mahtava kannustus ja tuki M&M Kuntotalolta
- tuntuu, että kaikki ovat hengessä mukana....
niin he kuulemma ovatkin!!

Pakko lopuksi tähän kirjoittaa yksi lempi"viisaus"

"Kukaan ei voi tehdä kaikkea, 
mutta jokainen voi tehdä jotain!"

Siitä kiitos!!

 

Aalloilla rakkauden

Kevääseeni on mahtunut paljon itselleni mieluisaa näpertelyä.
Ja niin monipuolista, kun aiheet ovat vaihdelleet elämänkaaren laidasta laitaan. 

Kiehtovinta on kuitenkin ollut pyrkiä toteuttamaan jotain ainutlaatuista
ja jotain varsin henkilökohtaista - vaikkei itse tunne, tai ole edes koskaan nähnyt henkilöitä
joiden "henkilökohtaisuuksia" pyrkii toteuttamaan, niin että ne koskettaisivat oikeasti myös saajiaan. 

Lähipiiri on päässyt arvausleikkeihin, että mistähän tämän ja tämän kortin saaja pitää,
mikä on hänelle/heille tärkeää, miten nauttivat elämästään, missä vaikuttavat jne.

Suuri kiitos kuuluu korttien tilaajille, 
heidän vihjeillä ja tuntemuksella on mahdollistunut yritys yrittää
toteuttaa jotain henkilökohtaista itselle vieraille ihmisille.

Suuri kiitos kuuluu korttien tilaajille myös siitä,
että he ovat tukeneet näin KAPUAhankettamme, varainkeruuta 
 maailman 3. köyhimmän maan tytöille. 

Itsellekin tämä on tuonut kortteiluun aivan erilaisen merkityksen
ja tehnyt rakkaasta harrastuksesta entistäkin rakkaamman!

KIITOS!

Toisella kerralla jo helpompaa

Toisella kertaa tosiaan helpompaa, vaikka aihe onkin todella vaikea!
.
Talvella sain tilauksen kortista, joka tulisi saattohoitoon siirtyvälle
https://repolainenreissaa.blogspot.com/2023/03/aivan-erityinen-kortti.html

Sama tilanne edessä tämänkin kortin saajalla, mutta koska pöivät todella vähissä
- niin tekstiä jäi vielä tilaaja miettimään ja itsekin....
Eli saa auttaa PIKAISESTI, mikä olisi sopiva teksti

"Piristystä päivään" - onko sopiva????
Sinnikkyydestä, kuten aiemmassa tapauksessa ei voida enää "puhua"
- kun ei oma sinnikkyys auta, vain kivunlievitys enää.