"Toisen päivän" Seikkailut

Viikonlopussa on tosiaan kaksi päivää
ja kun jää Puskaparkkiin = Luontoon nukkumaan,
niin sitähän herää sitten valmiina tutkimaan lähiluontoa heti lisää  aamulenkin merkeissä.

Torholan luola on Suomen suurin kalkkikiviluola. 
Luola on muodostunut sen paikalla sijainneen kalsiittisen kalkkikiven
syövyttyä veden vaikutuksesta kokonaan pois.
Jättäen jäljelle kestävämmän leptiittigneissisen luolaston, jolla on leveyttä 36m, korkeutta 14m ja pituutta yli 30m,
sekä haarakäytäviä lähes 100m.
Covidin aikoihin innostuimme bongaamaan ympäri Suomea
suurimpia ja erikoisimpia siirtolohkareita!
Koskaan emme ole tietoisesti bonganneet luolia, mutta 
Yle.fi.Suomen-20-kiinnostavinta-luolaa 
luettelosta yli puolet on tullut koluttua.
Ihan vaan kun ovat sattuneet olemaan lähettyvillä... niinkuin Torholakin.
Luola/paikka josta ei vielä viime viikolla tiedetty mitään
- oltu koskaan kuultukaan.
Onkohan nyt sitten kierrettävä tietoisemmin loput (joskus) 

Vaan ryömitääs nyt ensin Torholan uumeniin ennenkuin toisia luolia edes sijainniltaan tutkitaan.

Minä innokkaana laskeuduin ja aloin etenemään reipasta tahtia luolassa eteenpäin.
Vaikeimmissa kohdissa oli mentävä ihan persiillään...
kun ei ollut jalalle sijaa... mihin laskeutua
Siis niin pitkälle kuin pääsin.

Olin näet siinä uskossa sinne menosssa ENSIMMÄISENÄ (kuten eukot heikoille jäille); 
että toiselta puolelta noustaan ylös ja ulos - mutta...
sen oikeasti hankalan kohdan jälkeen kun olin juuri hypännyt pimeään tuntemattomaan....
niin Ukkokulta kertoi, ettei luolaa kuulemma pääsekään enää läpi.
Enkö ollut lukenut sitä infotaulua??? 
Heh heh.. itte seisoi siellä ylhäällä ja jäi kuvaileemaan kuulemma upeaa näkyä = vaimoaan!!😅🤣

Voi pyhät pieksut sentään... ei voinut olla edes kiukkuinen vaan päinvastoin... nauraa vaan. 
Postiivisesti ajattelin tulevaa koitosta Malawilla
- sielläkin on kuulemma kivikkoista ja jonkun luolan läpi rämmittävä

Joten ylpeänä tässä sanon, että kokemusta on.... kontattu on ja kännyn valokin muuttui olemattomaksi ja kiivetty on MAHDOTTOMASTA paikasta takaisin ihmisten ilmoille ja vain pari pikku reikää "EräJorma"-housuissa muistona.

Olipa Seikkailu  - mutta siihenhän olin valmis, kun samoin "Tahdon"
tuolle uskomattoman uteliaalle tyypille 37-vuotta sitten....
 ja siitä tulee jo 41-vuotta kun on seikkailtu yhdessä. 
Aina on voinut luottaa, ettei se mua minnekään jätä... 
ja tottunut on Ukkokultakin, ettei vaimo malta lukea opastekylttejä ja inffoja....
se menee jo....
JOten ITE minä taas Seikkailuni järjestin!!

Luulen, että mulla on hetken aikaa taas "Kuulo päällä" ja osaan innokkuuttani säädellä!!
Aamun luolalenkki ei siis ollut kuin parin kilsan mittainen, mutta rankempi kuin iltapäivän pyöräily....

Aivan upean-upean järven, eli Lönnhammerinjärven ympäri.

Jos oltaisiin oltu jo lomalla, niin tähän olisi jääty kyllä yöksi... 
Mikä ihana paikka parkkeerata paku rantatielle
- lounastaa ja pystyttää päivän päätteeksi
oma st. Repore kahvila ruutuliinoineen

 Kapuan upeilla Tattiksilla. 

Nämä on aivan mielettömät keksinnöt... aiemmat Kapuajat suunnitelleet
Paksua, oikeaa umpimäntyä.... varsi rullautuu irti ja uppoaa maahan kuin maahan... 
No - kallioon ei...
Mutta mikä apu puutarhassa, kitkeä, kerätä marjoja pensaista ja retkellä myös...

Me hommattiin heti kolmen setti... lastenlasten Unelmien Pakuöitä varten
jokaisen pyllylle oma!!
Ja näin kaksin yksi Tattis toimii pöytänä.

Jos tilaat kolme, niin minä ompelen ruutuliinan kaupanpäälliseksi.
Ja näistäkin tuotto lyhentämättömänä Malawin tytöille!!

Kannattaa käydä kurkkaamassa, jos vaikka on kitkemistä joskus....
ja marjapuskissa sato jo kasvaa, retkistä puhumattakaan.

Ja ilmoita meille tahtotilasi....silloin Repolaisten keräystilille tulee provikat
https://kapuashop.fi/tuote/tattis-istuin/