Pahimmat/parhaimmat raput ja The cycling Finns

Jamestown, St Helenan pääkaupunki

Laavauomaan syntynyt 

kuin loputtomiin jatkuva 

talojen muodostama horisontti.

Horisontaaliset on kaupunkiin

 johtavat portaatkin!

Vaikka kuinka yritettiin treenata 

alkukesästä myös portaissa, 

niin kyllä Jacobin 699 askelmaa 

pisti puuskuttamaan! 

Ensimmäisellä kerralla

laskeutuessakin meni vartti!

Kai se kokemus auttoi, 

kun paras nousu oli viimeisenä päivänä 12min. 

Guinesin kirjasta löytyy paras aika 

parin vuoden takaa: ylös 4min5sek

Piskuinen pieni kaupunki elää sellaista 

idyllistä 1970-1980 lukua! 

Kirjastossa tuli ihanan nostalginen tunnelma, 

kun kirjoissa oli lainataskut, 

joissa erivärisiä kortteja lainamerkinnöistä!

Mittakaavaan sopiva Big Ben

ja ihana pöhinä pubissa! 

Olimme niin-niin tervetulleita kaikkialla:
"The cycling Finns"

Kaupassakin kysyivät päivän polkaisusta 

ja tulevan päivän suunnitelmista!

Parissa päivässä kaikki saarella tuntui tietävän,  

että siellä polkee kaksi suomalaista 

ja kolmas suomalainen 

oli tullut purjeveneellä Namibiasta! 

Kohtasimme purhetija-herran eräänä päivänä satamassa.  

Harmi, että ehdimme vaihtaa kuulumisia vain hetkisen. 

Olimme lähdössä 

seuraamaan ryhävalasemojen 

hellää hoivaa - hengitysharjoituksia poikasten kanssa. 

Ei oikein zoomit ja nopeus riittänyt! 

Sateinen päivä teki kuvaamisesta haasteellista,
mutta sieluun ja silmiin nuo hetket tallentui!!
Postaan mereltä vielä oman postauksen!

Paattiamme odotellessa 
Einsteinin näköinen herra ehti kertoa,
että oli lähtenyt maailman merille 6-vuotta sitten. 
Kolmatta kertaa oli menossa ympäri.  

Arveli että seuraavaksi olisi lähdettävä 

”taas” kohti Brasiliaa ja Karibian saaria! 

Niin ne tuulet vain määrittelivät hänen elämää. 

St Helenalle oli hyvä ”jämähtää” 

odottamaan, että hurrikaanit ja syklonit 

ehtivät riehuntansa riehua! 
Harmittaa, etti tullut edes kuvaa napattua. 

Kaupunkia oli kyllä mukavaa kuvata
- tuntui tosiaan aikamatkailulta. 

Rekisterikilpiin ihastuin oitis. 

Saaren autokanta on sen verran vähäinen,
että riittää pelkät numerot!
Ja Brittityyliin tietysti; 
takana keltainen laatta ja edessä valkoinen!

Ja tässä syy porrastreenille. 

Pääkaupunkiin johtavat tiet olivat
niin kapeita ja jyrkkiä 16-27%,.
Pyöräily oli kertakaikkiaan kielletty.
Kiltisti jätimme fillarit portaiden yläpäähän. 

Lukkoja ei tarvittu!
Pääkaupunki, jossa ei ole minkäänmoista tasku-,
eikä muidenkaan varkaiden ja rötöstelijöiden pelkoa!!
Aikanmatkailua - eikö vain??