Vihdoinkin Pakuilemaan

Rikkaruohoelämää blogin upeasta postauksesta innostuneena
askeleemme ja polkaisumme vei viikonlopuksi Lohjan suunnalle.
Ehkäpä Suomen komeinta puuta, Tammea katsomaan. 

Lohja on ollut jokakesäinen pyöräilykohteemme
kaikki ne kesät, kuin meillä on tuo "hippipaku" ollut.
Lohjan kaupunki ja Liikuntakeskus ottivat päämääräkseen 2018 yhteisen tavoitteen
kehittää Lohjasta Suomen paras pyöräilykunta ja
2021 tuo titteli saavutettiin. Eikä syyttä...
niin monipuolisia mahdollisuuksia vauvasta vaariin on Lohjalla pyöräillä, ettei tämänkään reisu ole viimeinen
- aina löytyy uutta tutkittavaa.
Täällä edellinen "LohjanPolkaisu"

Lohjansaari oli ihan uusi kokemus: 
Nyt reilut parikymmentä kilsaa tutumpi. 
Paavolan Tammi on TODELLA KOMEA!
 
Syy aivan valtaville omenatarhoille, joiden ohi viiletimme
punaisten talojen täydentäessä upeaa maalaismaisemaa
selvisi lähestyessä takakautta takaisin Tammelle.

Alitalon Omenaviinitarha,
josta löytyi kuivasta makeaan viinejä Sen Seitsemän Veljeksen nimillä ja Aleksis Kiveä muutenkin.
Pari lahjapulloa niin sopivilla nimillä ostettiin jemmaan...

Aapoa, kuivaa omena-karviaismarjaviiniä itselle.

UPEAA oli Pietilän kärjessä Kruuhunokassa katsella Lohjanjärveä, 
vaikkei yhtäkään kengurua tai koalaa matkalla bongattu,
vaikka niistä näin hienosti "varoiteltiin"
- hih, ihanaa!!

Niin oli fiilis kuin olisi ulkomailla ollut....
mutta nopeasti tuli kyllä paluu Suomalaisiin saniaismetsiinkin,
kun tallatut polut/hiekkatiet päättyikin ja edessä oli jonkun mökki
- ei muuta kuin mettään...

Miten nämä meidän reitit jo poikkeusetta sisältää tällaisia polkaisemattomia osuuksia.
No - tälläkertaa ei edes kovin pahoja/pitkiä.... hih....
Tehokasta se on taluttaminenkin - tulee ylävartalollekin hommia.

Lohjansaari tuli kyllä polkaistua/talutettua laulun sanoin joka niemennotkoa ja saarelmaa myöten.
Mielenkiintoisiin reittivalintoihin oolivat vaikuttamassa siis lukuisat loma-asunnot.
Silti tahtotilamme on pyrkiä ajamaan aina niin-niin läheltä rantoja kuin vain mahdollista.
Vesi elementtinä vetää puoleensa, vaikka Lohjansaaressa oli kyllä aivan huikean
 monipuolitset metsäpolutkin. 

Iso-Antin ja Korkiasaaren takana siinsi houkuttelevan näköinen niemenkärki
Karkalinniemi ja sitä tarkkemmin googlaillen se alkoikin vaikuttaa meidän yöpymiskohteelta. 

Kesäkuun päivissä riittää pituutta ja auringonlaskua saa ihan odotella,
joten pakulle mukava puskaparkki ja petikin jo valmiiksi.

 Illallistarpeet reppuun
ja Ukkokullan kuohuvatkin
- sillä olihan hänen syntymäpäivä. 

Pyöräily vaihtui Apostolinkyytiin
- koska Karkalinniemi on luonnonsuojelualue ja pyöräily kielletty.
Eikä siellä Lohjansaaren puoleisilla poluilla olisi päässytkään edes meidän paksuilla renkailla, sen verran kivikkoa, juurakkoa ja kalliota. 
Sammatin puoleinen niemenkärki sen sijaan olisi ollut loistavasti poljettavissa. 

Mutta Kippis ja Kulaus, 
todella kivaa oli kävelläkin... korkeuserotkin sitä luokkaa,
että kävi Kapuatreenistä.

ja omatekoiset lohibowlit maittoi illallismaiseman ollessa kohdillaan

Auringonlaskua sai oikeasti ihan odotella, se tapahtui vasta 22.48

ja laskeudututtuaankin valaisi paluumatkaamme yöpuulle komeasti kajastaen puiden lomasta!