Lukuisten tarinoiden taulu

Viikonloppuna vietimme Ihanan äitini "Kymppisiä"
ja vihdoinkin paljastui se todellakin salassa pysynyt
"Lukuisten tarinoiden taulu"

jota maalaamassa ja salaisuutta
kutkuttavasti piilossa pitämässä onnistuivat olemaan
suvun nuorimmatkin 5-veestä alkaen puolisen vuotta! 

Nämä olivat kyllä hauskimmat synttärit,
missä olen pitkään aikaan ollut
- vatsalihakset on yhä nauramisesta kipeät. 

Hauskuuksien takana oli paljolti nuorimmaisemme:
ikuinen pelle ja niin sanavalmis,
että muisteloleikit puolin ja toisin
sai mummonsakin nauramaan tikahtumiseen
ja monasti onnenkyyneliin saakka.

Tupa oli täynnä tunnelmaa, rakkaita ja hyvää ruokaakin.
Äitini rakastamia uuniperunoita parilla kala-soossilla  
ja salaattinkin äidin herkuista: persimonia ja leipäjuustoa.

Taulun tarinaa riittääkin sitten pitkästi...
 se vie Puruveden ja Pihlajaveden väliselle korkeimmalle harjulle: 
äitini, kuin myös minun syntymäkotiin.

Arvatenkin oli selvää, että koko suvun rakastamat raput
piti tauluun maalata

Jos tietämämme talon tarina juontaa 1920-luvulle,
niin taulunkin tarinasta tuli pitkä.

Se kulki useammassa kodissa
ja muuttui/täydentyi joka kerta uusilla,
kunkin maalaajan muistoilla meille kaikille rakkaasta paikasta. 

Tarkkaa hommaa

Taiteilijoiden tarkasta työotteesta ja työvaiheista
kuvattu "Kirja" kuului myös lahjaan...

Eilen vatupassattiin seinälle - äidin sohvan taakse!!

Meni reilut pari vuotta sitten tänne muuttaessaan sanomaan,
että suurin toive olisi saada jälkikasvun maalaama taulu seinälleen... 
Oli jo unohtanut koko jutun....
onnistuimme yllättämään...

Jos paikasta riittää tarinoita, niin tulee riittämään taulustakin.
Lapsenlapsenlapset suorastaan kiljuivat, että tunnistaako isomummi paikkaa? 

Monella tapaa hyvänmielen viikot ovat takana!
Selvisimme Ukkokullan kanssa lastenlasten hoidosta ennätyspitkän ajan,
* 12 yötä ja päivää - bileetkin onnistui!!

Nyt on edessä Härkäviikot
- opiskelijakin vielä työarjessa mukana
seuraavaan siintävään lomaan saakka!!