Uusi Vuosi ja Uudet kujeet...
Kristiina K:n ihanat haasteet jatkuu...
Tällä kertaa etsitään kodin vanhinta esinettä.
Kristiina K:n ihanat haasteet jatkuu...
Tällä kertaa etsitään kodin vanhinta esinettä.
joka tyttärellä vietettyjen neljän vuoden "mutkan kautta" päätyi meille!
Lipaston pohjassa on ehkä hiilellä tai jollain vahvalla MUSTALLA luku 1899
(en nyt käynyt tyhjentämään ja kääntämään lipastoa ylösalaisin)
Lapsista ja lapsenlapsista oli jo 90-luvulla mummolassa käydessään hauskinta
appiukon tuunaamat "salalaatikot"!
Niistä löytyi aina aika ihania ylläreitä Ukko:tettaville.
Joskus nuotteja, joskus karkkeja jne.
.
Lipasto on kyllä koko suvun aarre
ja appivanhempien nukkuessa pois oli todella ilahduttavaa,
että meidän vanhin lapsi halusi sen keinolla millä hyvänsä perheeseensä.
Liian pitkä tarina kerrottavaksi,
miten loppujen lopuksi
toispuolt Suomea Wanha lipasto saatiin Turkuseen!
Saatiin! Ja vain yksillä sakoilla!!
Niiden neljän vuoden aikana,
kun lipasto oli tyttären perheen "sydän",
niin paikallislehdessä (2015) oli kilpailu kuvata "Kodin sydän"
ja appivanhempien nukkuessa pois oli todella ilahduttavaa,
että meidän vanhin lapsi halusi sen keinolla millä hyvänsä perheeseensä.
Liian pitkä tarina kerrottavaksi,
miten loppujen lopuksi
toispuolt Suomea Wanha lipasto saatiin Turkuseen!
Saatiin! Ja vain yksillä sakoilla!!
Niiden neljän vuoden aikana,
kun lipasto oli tyttären perheen "sydän",
niin paikallislehdessä (2015) oli kilpailu kuvata "Kodin sydän"
Murskavoiton tekivät äänestyksessä
ja koko perhe pääsi pitkäksi viikonlopuksi Flamingo-kylpylään!
Sittemmin samainen perhe rakensi uuden kodin
ja lipasto muutti meille "evakkoon"
ja lipasto muutti meille "evakkoon"
- jolla tiellään on yhä...
Sopii niin täydellisesti oman makkarimme nurkkaan,
ettei siitä luovuttu!!
Sopii niin täydellisesti oman makkarimme nurkkaan,
ettei siitä luovuttu!!
Toki oltaisiin luovuttu,
mutta jälkikasvun kodista tuli niin "moderni",
ettei sitä enää sinne kaivannetkaan.
Mielenkiintoisia ovat siis huonekalujen "polutkin"!
mutta jälkikasvun kodista tuli niin "moderni",
ettei sitä enää sinne kaivannetkaan.
Mielenkiintoisia ovat siis huonekalujen "polutkin"!
Tänään kun kuvailin lipastoa,
niin nuoriso oli kyllä sitä mieltä,
että lipaston päällä oleva kello voi olla vieläkin vanhempi.
niin nuoriso oli kyllä sitä mieltä,
että lipaston päällä oleva kello voi olla vieläkin vanhempi.
Tiedä tuota.... joten lähikuva näistä kelloistakin...
Oikean puoleinen on 50-luvulta,
mutta vasemmanpuoleisesta emme saa enää tarkennusta.
Keräilen näitä kello"tauluja"
laittaakseni niihin valokuvia rakkaista!
laittaakseni niihin valokuvia rakkaista!
Minä kun olen innokas kuvaaja,
mutta kehysten(kin) pitää olla jotenkin merkityksellisiä!
Upea kaappivanhus, jos näin voi sanoa. Voi miettiä, mitä aikakausia ja näkymiä se on saanut todistaa.
VastaaPoistaToisten vanhoja esineitä katsastelen sillä silmällä, että mitäs meillä voisi olla. Nyt on jo 3 vaihtoehtoa, joista pitää alkaa kartoittamaan ikää.
Esineiden, tavaroiden, huonekalujen toivoisi osaavan puhua - niiden tarinat voisi olla mielenkiintoisia.
PoistaKivan haasteen Kristiina keksi... hauskaa käydä kurkkimassa "muiden vanhuuksia"...
Kaunis aarre ja nuo kellotkin aivan ihanuudet ( enkulin käsityöt)
VastaaPoistaKaappivanhus on tosiaan vanhimman tyttäremme ansiota, että on tallessa... en itse osannut sitä siinä vaiheessa, kun anoppilaa tyhjennettiin arvostaa... onneksi hänellä oli ukkonsa yllätyksistä niin ihanat muistot, että kaappi ei mennyt roskalavalle.
PoistaKiva postaus vanhasta lipastosta ! Hauskasti kuvat kelloissa ,hyvä idea 😁
VastaaPoistaMulla on vanha lipasto kellarissa kun ei mahtunu muuttaessa pienenpään asuntoon , sielä se pienessä kellarikopissa vie hirveesti tilaa 😆
Tuo tilanpuute tekee joskus sen, että on vaan pakko "hylätä" jotain rakastakin...
PoistaVanhat lipastot ovat kyllä aarteita. Sinun onnesi ettei tyttären moderniin sisustukseen enää sopinut. Tuo vasemman puoleinen kello on aivan ihana koristeellisine kellotauluineen ja tosiaan aika vanhalta näyttää, joten voi hyvinkin olla että on vanhempi kuin kaappi.
VastaaPoistaTosiaan tyttären ansiota, että on tallessa koko lipasto - itse en olisi sitä säästänyt raahannut tois puol Suomea. Hälle se oli rakas ja sittemmin oma arvostuksemme kasvoi...Kello on varmasti paljonkin vanhempi kuin lipasto - kaikille ei vain ole tarinaa... ei ole tullut kyseltyä tai muista, jos ovatkin kertoneet joskus (kun ei ole niin kiinnostanut)
PoistaVanhassa lipastossa on ihan erilainen tunnelma verrattuna uusiin lastulevykaappeihin.
VastaaPoistaSe on kyllä niin totta - puu on puuta!!
PoistaHieno vanha kaappi. Hyvä, että annoit sille kodin. Minustakin kello näyttää vanhemmalta kuin lipasto. Ehkä löydät joskus sille syntyajan ja oman historian.
VastaaPoistaKellon tarinaa emme varmaan saa selville, anoppilasta sekin - siltä puolelta kaikki suvun vanhimmat nukkuneet pois...
PoistaLipasto ansaitsee nimen AARRE ❤️
VastaaPoista❤️
PoistaHieno lipasto! Tuli mummolassa olleet mieleen - mihinköhän ne meni? (Luulen niiden olevan Kankaanpäässä..) Leppoisaa loppiaista!
VastaaPoista❤️
PoistaIhana lipas❤️ Juku lapsuuden kodissani on
VastaaPoistasaman tyylinen.
Ja ihanuus esillä sinula nyt nuo kellot, niin kiva idea laittaa valokuvia.
Mukavaa loppiaista!
Tuohon vanhimpaan kelloon en ole vielä raskinut valokuvaa laittaa.... tiedän kyllä jo minkä kuvan siihen haluan.
PoistaSiitä sitten joskus oma tarinansa!
Kaunis lipasto ja parasta on aina tarinat vanhojen esineiden takana. Siksi juuri ne suvussa kulkeneet tavarat ja huonekalut on sitä kaikkein rakkainta. Veikkaan, että tuokin lipasto vielä joskus ajautuu tyttäresi tai sitten lastenlasten kotiin. Toivotaan niin.
VastaaPoistaVanhimman tyttären ansiota, että lipasto on yhä suvussa - itse emme osanneet sitä anoppilaa tyhjentäessä arvostaa...
PoistaNyt toki toivoo, että joku jälkikasvusta antaa sille vielä mahdollisuuden...
Huonekalut ja muutkin esineet - jos osaisivat puhua, niin niillä vasta kerrottavaa olisikin!
Ihana vanha lipasto. Vanhoissa huonekaluissa on sisälläkin monenlaisia säilytys paikkoja .Kellot on aarteita.
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta 2025.
Appiukko oli kyllä varsinainen MacGyver.... salalokeroita ja versinkin koukkuja löytyi monesta-monesta jutusta!!
PoistaLipasto on kaunis ja hieno muisto. Alemman kuvan vasemmanpuoleisen kellon tapaista en ole koskaan nähnyt. Voisiko olla jonkun käsin veistämä ja kellotaulu on kiinnitetty erikseen? Ei vaikuta tehdasvalmisteiselta.
VastaaPoistaKyllä, kellon on käsintehty - se tiedetään, mutta tekijää ja tarkkaa vuotta ei...
PoistaEi osannut tallentaa aikanaan apen juttuja, sivukorvalla niitä kuunteli, kun tarinoi aina lapsillemme ja lapset taas oli niin pieniä, etteivät muista kaikkia ukkonsa kertomuksia - onneksi edes osan!
Kyllä onkin hieno lipasto, nuo laatikot ovat aivan mahtavia. Arvaan, että pienenä jos ja kun on saanut tutkiskella lipaston sisuksia, niin siinä on lapsella ollut mahtava homma. Ja miten hieno on tuo kello lipaston päällä. En ole koskaan nähnyt tuollaista. Se on täydellinen unelma <3
VastaaPoistaLapset juoksi aina anoppilassa makkariin ja ukon lipaston laatikolle ja siellä oli AINA "jotain".
PoistaSamaa perinnettä ollaan alettu pitää nyt yllä - vaikka välissä olikin "perinteettömiä" vuosia.
Kellon tarina on ikävä kyllä kaikilta hukassa... mutta samaisen lipaston päällä oli anoppilassa... varmaan siitäkin on tarina lapsillemme kerrottu, mutta olleet niin pieniä ja me taas annettu mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Kuvakehykseksi senkin aion tuunata - mutta eräs tietty kuva siihen on saatava... siitä tarina myöhemmin.
Aarre kätkee sisäänsä salaisuuksia ja aarteita...vanhat lipastot ovat ihania!
VastaaPoistaSalaisuudet ovat varsinkin lapsista niin kutkuttavia... joten perinnettä kävimme jatkamaan....
PoistaKaunis lipasto!
VastaaPoistaTämäpäs on kiva haaste, pitänee hypätä mukaan. Jos olisin mökillä, niin sieltä löytyisi kaikenlaista tavaraa. Mutta kyllähän sitä kaikenlaista on meillä kotonakin.
Kiitos - on kyllä kiva haaste.... ihanaa päästä kurkkimaan muidenkin "vanhuksia" - tarinoita, joita tuskin muutoin näkisi/kuulisi
Poista