Ruskaretki Mongoliaan

Ruskaretkemme 2024 suuntasi Mongolian aroille,
aistimaan taigaa ja tundraa niin trekaten kuin fillaroiden.

"Mutka" matkassa pysäytti meidät pariksi päiväksi Istanbuliin.
Sillä sairastapauksen vuoksi lentomme Helsingistä
nousi ilmojen teolle 4h 50min myöhässä.
Mikä tarkoitti sitä, että päivän ainoa lento Ulan Batoriin meni
ja seuraava olisi vasta ylihuomenna - yölentona!

Eihän sekään huono asia ollut,
sillä Istanbulissa olimme olleet viimeksi 1986.

Pari päivää "rauhoitti" meidät tutkimaan sateista kaupunkia.

Siellä se siintää, Euroopan ja Aasian yhdistävä 
upea Bosborinsalmen ylittävä Dardanellien riippusilta.
Epävakaisesta säästä huolimatta voisin tehdä postauksen Istanbulistakin
- mutta mieli vie niin lujaa takaisin Mongolian maisemiin ja tunnelmiin,
että jätän ajatuksen Istanbulista myöhemmäksi.

Mongolian nouseva aurinko otti meidät näin upeasti vastaan
jo pilvien yläpuolella ennen uutta päivää.

Pääkaungin tutkimisen jätimme lomabn loppuun - jos olisi aikaa!

Ukkokulta naureskeli, että emännän perässä ei meinannut pysyä
- kun se innostui päästessään luontoon - neliveto oli kieltämättä päällä!!

Myönnettäköön, että näitä Gorkhi-Tereljin kansallispuiston maisemia
ja kultaisina hohtavia vuorenhuippuja odotimme seikkailulta eniten.

Vaikka korkeudet eivät vieneet kuin liki kahteen kilometriin
- niin reitit olivat ihanan monipuolisia laskeutuen välillä syvään solaan.

Solasta puolestaan sai katseellaan etsiä ja miettiä
mistä pääsisi ylittämään seuraavan kivisen nyppylän päälle...

 ja sen jälkeen toivottavasti vielä takaisin tuolla alhaalla siintävän leiriin.

Muutaman (korppi) - no ei sentään,
vaan maakotkan katsellessa ihmisten omituisia touhuja.

Heille vuorilla seikkailu oli niin paljon helpompaa.

Ja jälleen kerran - oli niin paljon helpompaa päästä ylös...
kuin tulla sieltä alas.... trekatessa!!

Fillareilla se olikin sitten toisin päin
- mutta niistä huiputuksista sitten toisella kertaa!!