ja kuskimme, oppaamme Tomjunbileg,
jota onneksi saimme kutsua Tomiksi.
Kieli ei nimittäin ihan helpolla taipunut kurkkuäänteitäkin korahtaviin sanoihin
- vaikka parhaamme yritimme!
"Bayarlalaa" (=kiitos) ja "Amtte" (=herkullista)
korahteli sen verran oikein, että se sai kuulijansa hymyilemään.
Viimeksi mainittua oli pakko vältellä, kun huomasimme,
että sitä seurasi aina pussillinen "paikallista xylitolia" (=aruulia) evääksi.
Jurtan edustalla tai viimeistään jurtan kauniilla pöydällä
oli aina tarjolla aruulia,
joka on mongolialaisten hohtavan valkoisten hampaiden salaisuus.
Sitä ei auttanut pureskella, vaan imeskellä - se oli todellakin kovaa kuin kivi.
Toisessa kulhossa oli naposteltavaa horodia
- joita jo vauvoille tarjottiin.
Pehmeämpää vuohen, kamelin tai tammanmaidosta
valmistettua hapatettua, rahkamaista juustoa.
Kyytipoikana sai kulhollinen kumissia (kefiirin tapaista, alkoholia n. 2-4%)
Jos me pysähdellään huoltoasemille kaffeelle, niin mongoolit pysähtyy kumissille.
Tulipa maisteltua isännän pullosta myös muutaman kerran arkhia
(tammanmaidosta tehtyä pontikkaa)
Tom naureskeli arkhin olevan varsinaista taikajuomaa
- sillä karjakin kasvaa - jopa kolminkertaistuu.
Yhden vuohen sijaan näet illemmalla kolme.
Enkä epäile yhtään, tujua oli!
Hyvää olivat sekä kumissi, että arkhi.
Vieraanvaraisuus näkyi siinäkin,
että olisimme päässeet seuraamaan vuohen teurastusta
- sillä Nomadit ovat ylpeitä tehdessään sen kivuttomasti ja verta vuodattamatta.
että olisimme päässeet seuraamaan vuohen teurastusta
- sillä Nomadit ovat ylpeitä tehdessään sen kivuttomasti ja verta vuodattamatta.
Vuohen vatsaan tehdään käden mentävä viilto.
Valtimosuoni puristetaan niin nopeasti, ettei vuohi ehdi edes määkäistä
ja viidessä minuutissa ruho on paloiteltu.
Veri, suolet, sisäelimet otetaan talteen ja hyödynnetään ravinnoksi.
Aikalailla kaikkiruokainen olen, eläviä toukkiakin on tullut Amazonilla syötyä,
mutta nyt jotenkin oma kieleni ei ollut kovinkaan vastaanottavainen
pitkään padassa hautuneelle vuohen kielelle.
Toki sitä vähän pystyi syömään, mutta...."Amtteeksi" en sanonut!
- ettei sitä vaan tarjottu lisää!!
Valtimosuoni puristetaan niin nopeasti, ettei vuohi ehdi edes määkäistä
ja viidessä minuutissa ruho on paloiteltu.
Veri, suolet, sisäelimet otetaan talteen ja hyödynnetään ravinnoksi.
Aikalailla kaikkiruokainen olen, eläviä toukkiakin on tullut Amazonilla syötyä,
mutta nyt jotenkin oma kieleni ei ollut kovinkaan vastaanottavainen
pitkään padassa hautuneelle vuohen kielelle.
Toki sitä vähän pystyi syömään, mutta...."Amtteeksi" en sanonut!
- ettei sitä vaan tarjottu lisää!!
Koko viikko meni todella MAITO- ja LIHAvoittoisesti,
- kotiin palattua on kala maistunut!
Mongoliassa maito ja valkoinen väri on onnellisuuden vertauskuva.
Jurtat ovat syystä AINA valkoisia, koska ne houkuttelevat hyvinvointia
ja mitä enemmän juot maitoa - sitä tyytyväisempinä jumalat pysyvät.
Mitä tulee maitoon, niin tamman lypsämistä olisi ollut mielenkiintoista seurata,
mutta se on niin tarkkaa ja tiettyyn henkilöön sidottua,
että siitä pidetään vieraat kaukana.
Vuohen teurastuksen jätimme suosiolla väliin,
sillä hyppäsimme satulaan, ei pyörän - vaan...
Ensimmäinen kerta elossani...
ja onneksi sain varsin lauhkean ja kiltin pollen
Oppaaksi lähti 8-vuotias Mazaalai (=nimi tarkoittaa Gobin pikku karhua)
Aito, ihana lännensankari satulassa jalkojen riittämättä likimainkaan jalustimille.
Ukkokultanihan oli ihan elementissään, mun "Pikku karhu"
Ajatelkaas - ollaan oltu yhdessä yli 40-vuotta
ja piti mennä Mongoliaan saakka, että selvisi ratsastustaidot.
Heillä on ollut hevosia ja hän on ratsastanut satulalla ja ilman vaikka ja kuinka.
No - niimpä tietenkin, 50-luvulla syntynyt maatalon poika.
Mutta eipä ole koskaan tullut puheeksi...
aina sitä voi oppia uutta pitkässäkin suhteessa.
Fillarin- ja hevosensatulat eivät olleet ainoat, joihin pyllymme Mongoliassa asetimme.
Nämä "pussihousuiset suloisuudet" kuljetti meitä mini-Gobin dyyneillä liki pari tuntia
Ukkokultanihan oli ihan elementissään, mun "Pikku karhu"
Ajatelkaas - ollaan oltu yhdessä yli 40-vuotta
ja piti mennä Mongoliaan saakka, että selvisi ratsastustaidot.
Heillä on ollut hevosia ja hän on ratsastanut satulalla ja ilman vaikka ja kuinka.
No - niimpä tietenkin, 50-luvulla syntynyt maatalon poika.
Mutta eipä ole koskaan tullut puheeksi...
aina sitä voi oppia uutta pitkässäkin suhteessa.
Fillarin- ja hevosensatulat eivät olleet ainoat, joihin pyllymme Mongoliassa asetimme.
Nämä "pussihousuiset suloisuudet" kuljetti meitä mini-Gobin dyyneillä liki pari tuntia
Kameli/promedaari ratsastus kokemuksista tämä on ollut ehdottomasti miellyttävin.
Ensinnäkin siellä kahdenkyttyrän välisessä poterossa pysyi niin hyvin,
turkki oli niin paksua ja pehmoista, kulku säyseää...
ja tällainen amatöörikin sai ihan itse ohjastaa.
Itse polkaistut fillarikilsat jäivät viikossa nippa-nappa alle 200.
Eniten meitä kuljetti Tom ja UAZ,
joka vaikutti olevan se suosituin tapa nähdä Mongoliaa.
Onhan se menopeli, joka ei teitä tarvitse, mutta kulki kepoisasti teilläkin!!
Eniten meitä kuljetti Tom ja UAZ,
joka vaikutti olevan se suosituin tapa nähdä Mongoliaa.
Onhan se menopeli, joka ei teitä tarvitse, mutta kulki kepoisasti teilläkin!!
Logistisesti paikallinen Travel On oli suunnitellut reittimme upeasti.
Eikä hätkähtänyt, vaikka saavuimmekin 1½-vuorokautta myöhässä
- kurssi otettiin samantien kohden Gorkhi-Terjelin kansallispuistoa.
- kurssi otettiin samantien kohden Gorkhi-Terjelin kansallispuistoa.
Alunperin oli suunnitelmissa, ettei alfalttiteitä juuri käytetä,
mutta napattiin menetetty aika kiinni paremmin näin
mutta napattiin menetetty aika kiinni paremmin näin
ja ei huonoa ollut maisemat huristella "pikateitäkään"
meille kun käy aina kaikki
- varsinkin yllätykset ja niistä muodostuu usein parhaat muistot!
- vauhdissa ehti napsia kuvia niin maisemista kuin kylistä.
pysähtyä välillä treffaamaan Tompan tuttuja!!
Seuraavaksi vaihto siihen tutumpaan satulaan....
vieläkö jaksatte fillarikilometrejä?
Täältä löytyy Mongolian seikkailumme aiemmat postaukset
Ruskaretki Mongoliaan_osa 1Asuntoesittely Mongolialaisittain_osa 2
Vieläkö on villihevosia_osa 3
Voi että, onpa kiva lukea näitä eksoottisia kokemuksia! Pitäisiköhän kutsua joku seuraavan kerran kahvin sijaan kumissille ;-D
VastaaPoistaVoi että toisen kerran, noinhan Mongoliaan täytyy tutustua, hevosen selässä! Niin ihana ajatus ja oma matkakuume sekä ideat matkalle vain paisuvat. Ukkokullastasi paljastui sisäinen arojen hevosmies :-) Ehdottomasti haluan noihin maisemiin, mutta hevosen selässä ja mielellään monta viikkoa! (Pehva voi kyllä olla toista mieltä)
Näitä juttuja reissustanne on ihana lukea. Voi noita maisemia!!
Hih - Kumssilla voisi kyllä yllättää... meidän pehvat sopii kyllä paremmin fillarin satulaan. Ihanaa kun jaksat lukea reissujuttuja - niin mukava itsellekin kerrata pienen aikaviiveen kanssa kokemaansa. Minä pääsen sitten vuorostani lukemaan sinun seikkailusta!!
PoistaNuo pikkukylät muistuttavat jotenkin vanhojen länkkärileffojen maisemia; taloja hiekalla ja talojen edustalla laudoista rakennettuja "jalkakäytäviä".
VastaaPoistaTotta - ajattelin ihan samaa, että kylät sopisi mainiosti lännenleffojen miljööksi.
PoistaMinkä reissun olettekaan tehneet! Ennakkoluulottomasti maistelitte kaikkea vaikka ihan ei olisi mieli tehnytkään. Ja niinhän sitä pitää tehdäkin, muuten voi jäädä jostain hyvästä paitsioon. Kiitos tästä postauksesta!
VastaaPoistaKiitos - juu ennakkoluulot ja -odotukset kannattaa jättää pakkaamatta. Avoin mieli on helppo yllättää.... ja yllätykset on usein niitä parhaita ja mieleenpainuvimpia kokemuksia seikkaillessaan.
PoistaVoi hyvänen aika sentään näitä teidän seikkailuja. 😂 Melkoista menoa, ja monella kulkupelillä. Ja ruokapöydän antimet... noh, ainakin osittain kuulostivat hyvälle. 🤭 Olipa hauska ja elämänmakuinen kertomus!
VastaaPoistaHih - kiitos!! Mongolia yllätti upealla tavalla - sopiva ennakkoluulottomiin seikkailuihin.
PoistaKyllähän näitä teidän seikkailujanne jaksaa seurata/lukea aina vaan lisää ja lisää 🤩 Ja nauttia matkastanne kuvin ja tarinoin. Juuri noin aidossa ympäristössä milloin mitenkin kulkien - ja eihän Repolaisten matka voi jäädä uupumaan pyöräilyosiota 🚴 Kiitos kaikista tähän astisista elämyksistä, aivan huikeaa on ollut kulke
VastaaPoistaa mukana (turvallisesti omassa sängyssä, ei nojatuolimatkalla) 🧡 Sari, tällä kertaa Savonlinnasta eikä ryytimaalta 🏰
Kiitos kotikonnun terveisistä - kyllä vain on meillä harventuneet käynnit kun äitini muutti tänne. Silti se on niin, että tyttö voi lähteä Savonlinnasta, mutta Savonlinna ei lähde koskaan tytön sydämestä. Ihanaa kun olet seikkailussamme mukana - makuuasento matkata onkin ihanan rento. Rentoa syksyä toivotellen,,,
PoistaTeitähän on pidetty siellä kuin piispaa pappilassa. Tammanmaidosta valmistettu pontikka kuulostaa kyllä tosi eksoottiselta. Sen teurastuksen katsomisen olisin minäkin jättänyt väliin, olis sisuskalut joutuneet liian kovalle koetukselle. Aina oppii uutta, vaikkapa omasta puolisostaan ja joskus itsestäänkin. Tulitko yhtään merisairaaksi kamelin selässä?
VastaaPoistaJa olihan niitä villihevosia vielä, suuria laumoja näköjään. Kuulostaa oudolta, että heppoja elää luonnossa omin nokkineen, mutta sieltähän ne on kaikki eläimet alun perin kotoisin.
No todellakin - vieraanvaraisuus on kyllä ihan käsittämätöntä ja jotenkin välittyi se suuri kiitollisuus siitä, kun olimme kiinnostuneita heidän kulttuuristaan ja tavoistaan. Nämä kamelit on kertakaikkisen ihania, ei minkään moista sairautta aiheuttaneet - olisi voinut jatkaa paljon pidemmästikin. Toista oli edelliskertainen kokemus... näykki, potki yhtenään ja viimeisen vartin odotin vain, että loppuisi... mutta tuntui vaan kestävän ja kestävän... hih... silloin päätin, etten enää - mutta kuitenkin taas ja nyt on niin hyvät muistot/kokemukset... eroja kyttyräväessäkin!!
PoistaKiitos sinulle näistä kuvista ja kirjoituksista .
VastaaPoistaKiitos Sinulle, kun jaksat innostua, lukea...
PoistaHip hei, luin "sattuneesta syystä" kaikki kolme postausta kerralla, kiitos! Mahtavaa päästä taas virtuaalimatkalle. Se Istanbulin homma jäi vähän vaivaamaan, mutta kertonet siitä joskus? En ole koskaan ratsastanut kamelilla, hevosilla kyllä. Syksyä!
VastaaPoistaKiitos Stansta - Istanbul saa oman osionsa vielä, ei se huono "jämähdys" ollut.
PoistaLentomme myöhästtyminen sairastapauksen vuoksi jo Hesasta 4h50min teki sen, että ainoa Mongoliaan suuntaava Ulan Batorin lento meni.... oli odotettava seuraavaa! Minä taasen en ollut koskaan aiemmin ratsastanut hevosella - kamelilla useammankin kerran.... tämä kerta oli ehdottomasti miellyttävin. Jordanialaisella promedaarilla lie ollut paha päivä, näykki ja potki mua takajalallaan kokoajan!
Kyllä kaikki nämä Mongolian matkan osiot ovat olleet tosi huikeita. Arvostan teidän uskaliasta , reipasta ja ennakkoluulotonta asennetta kaikkeen ja kaikkiin. Ja sekin on taito, että osaa ottaa vastaan kaikkea mitä vastaan tulee; välillä ehkä jotain vähän pelottavaa tai ainakin outoa.
VastaaPoistaAruulia kuulosti näin hammasihmisestä myös järin mielenkiintoiselta. Mitähän mahtoi olla ?
Huikea matka kerta kaikkiaan ! Mistä löydätte noita matkoja ; ei taida ihan Aurinkomatkojen sivustolla olla ? :-)).
Ihanaa kun innostuit lukemaan - tulevaisuuteen itselle näitä eniten tallennan, mutta mieltä lämmittää todella, kun joku innostuu lukemaan ja kommentoimaankin - ISO KIITOS!
PoistaAruul on juustoa, joka valmistetaan (=kovetetaan) tammen, kamelin tai vuohen maistosta kivi kovaksi. Ensinnäkin säilyvyyden vuoksi, mutta myös maitoproteiinin vuoksi. Aruulia ei voi pureskella - vaan imeskellä, siksi kutsuivat sitä xylitolikseen....
No juu - ei ihan valmismatkoina löydy meidän toiveita. Tosin "varastamme" ideoita mm. Aventura, Traveller, Albatros, Mandala, Kilroy ja Tema matkanjärjestäjiltä. Joskus otamme heiltä jopa logistiikan ilman museo-&temppelivierailuja, joita tämän tyyyppiset kiertomatkat sisältävät paljon... fillarimatkoja on yllättävän vähän myynnissä valmiiksi suunniteltuina. Mutta Get your Guide tekee tosi monessa maassa fillariretkiä, päivän-parin jne. Niiden kautta saa selville vuokrafirmoja ja sähkäposti toimii lähes kaikissa maanosissa.... Get Your Guiden kautta löytyi fillarit tälläkin kertaa ja sitten paikalliset matkatoimisto Travel On ja Mongolian Aventure tours... Jos olisi vielä Tupla- ja kuitti ohjelma, niin voisin osallistua siihen kisaan matkatoimistojen osalta... olen niiden todellinen stalkkeri!!😅
On kyllä jännä ja mielenkiintoinen reissu teillä.Onko ne aruulit sellaisia kuivattuja juustopalasia?
VastaaPoistaKyllä, aruulit ovat "juustoa" - KIVIkovaa sellaista. Horodi taas sellaista juustosnacksin tapaista - vauvoillekin proteiinia.
PoistaOlisin syönyt kaiken mukisematta. Teurastuskin olisi mennyt entisen maalaistytön sika- ja kanakokemuksella ;) Niin hienoja kuvia, että olen alkanut etsiä menoa Mongoliaan. Täältä mennään - joskus!
VastaaPoistaOi ihanuus - pääsen sitten kuvienne kera uudelleen! Sinne jäi todella 😍 sydämen palasia!!
PoistaJo on ollut teillä monenlaista kulkupeliä! UAZ vaikuttaa vähän sellaiselta, että matkustusmukavuutta ei ole hiottu loppuun saakka :D
VastaaPoistaOih - UAZ oli loistopeli.... korvasi kuoppaisimmilla ja mutkaisimmilla teillä vuoristoradankin.
PoistaSamaan hintaan siis huvipuistoonkin😅😂🤣😜 ja Tomin kaasujalka oli oikein mieluinen.... mentiin, eikä meinattu!!
Voihan kolminkertainen näkymä, sai kyllä nauramaan. Kamelinkarvaa olisi kiva saada joskus joku nyttönen neulottavaksi.
VastaaPoistaNämä olivatkin karvaisimpia kameleita joita olen kuunaan silitellyt.... ihan kuin karvaiset pussihousut olisi ollut jalassa suloisuuksilla!
PoistaIhanat kulkupelit. Minua pelottaisi istua kamelin selässä.
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että olin epäileväinen kamelikyydille - sillä edellinen kokemus oli kaikkea muuta kuin "mukava muisto" - sattui niin kiukkuinen promedaari alleni, että potki yhtenään takajalallaan ja ellei saanut osumaa potkaisullaan, niin näykki.... lie ollut huono päivä.
PoistaMutta nämä "pussihousuiset" ihanuudet nähdessäni ja pehmoista karvaa silittäessäni tunsin heti, että meillä synkkaa...
Teki mieli oikein upottaa kätensä käsittämättömän tuuheaan turkkiin... siitä kyttyrästä vain pidinkin toisella kädellä kiinni.
Sai ihan itse ohjata näitä säyseyksiä.... Joten olipa ihana kun pyörsin sanani ja uskaltauduin epämieluisankin kokemuksen jälkeen.
Vau! Ihana reissu, mitä kaikkea olette nähneet, vaikka tamman maidon lypsäminen jäikin salaisuudeksi vielä. Onhan se kivaa, että noin monen yhteisen vuoden jälkeen vielä oppii uutta siipasta. Jään innolla odottamaan mitä uutta itse kuulen, tuskin kuitenkaan hevosmiestä kuten sinä, hihii :) Kamelilla ratsastaminen on kyllä aika kivaa, luulen, että olen siellä enemmän omillani kuin hevosen selässä. Toisaalta se nouseminen ja laskeutuminen on jännittävää kamelin selässä ollessa. Maisemat näyttää todella houkuttelevilta ja kivalta näyttää myös talorivistöt.
VastaaPoistaKiitos Repolainen näistä ihanista kuvista!
Iso kiitos Birgitta Sinulle, kun jaksat kuviamme ja raapusteluani lukea/seurata.
PoistaItsellekin tämä on niin suuri ilo, koota, kasata ajatuksiaan kokemastaan/näkemästään... muistoiksi tuleviin päiviin...