Malawin Triatlon osa 3. Huiputus

KapuaMalawi reisun ja sen Triatlonin loppuhuipennus oli 3 päivää kestävä trekki,

KAPUAminen maan korkeimman vuoren Mt. Mulanjeen huipulle, kolmeen kilometriin (3002m)!

Kilometrejä kertyi 43,44 ja helppo ynnätä, kun startti tapahtui 640 metristä,

niin 2342m oli nousua ja olihan sieltä alaskin tultava - siihen meni neljäs päivä!

Elämämme huikein saavutus - itsemme ylittäminen!! 

Sitä oli odotettu - siihen oli treenattu, sen eteen oli tehty töitä ja oltiin niin-niin valmiit!!

 Nyrkit yhteen ja töppöstä toisen eteen...

3 ensimmäistä vuorokautta tarjosivat sellaisia maisemia, sellaisia kokemuksia....

ettei niihin osannut millään muotoa valmistautua... vaikka niitä oli odottanutkin ja googlaillut.

K-niinkuin Kapua.... ei muuta kuin huippua kohti!

Reitti oli kivinen jo alkumatkasta ja nousuun lähdettiin heti.
Ensimmäisenä päivänä kapusimme liki 2tonniin 15 kilometrin matkalla.
Kuntoportailla - rapuilla treenaaminen oli kyllä todella hyvä ohjeistus!
Nyt sen sai kokea, ettei sitä rapputreeniä oltu turhaan tehty!!

 antoi kyllä kummasti pontta maisemien monimuotisuus:
vesiputoukset, sillat, kasvillisuus 

 
kummalliset kiven lohkareet

ja kohtaamamme paikalliset, jotka hakivat polttopuita vuorilta.

Kokemuksesta sanon, ettei ihan helpolla tule polttopuut tämänkään äidin&tyttären kotiin.
Minä jaksoin kannatella puukuormaa muutaman minuutin
- alas jyrkkää rinnettä se pään päällä olisi ollut mahdottomuus.
 

Myös vuoristossa oli asutusta.
Nämä teltat olivat siis vakutuisia koteja

Meidän teltat oli luksusta paikallisiin verrattuna. 
Joskin tarjosivat nekin extreme kokemuksia
- vaikka meidän varusteet oli taatusti niin paljon parempia kuin paikallisten kotiteltoissa.

Mitä ylemmäksi vuorille kapusimme, sitä kylmemmiksi varsinkin aamuyöt muuttuivat.

Ilmankos lätäköt olivat aamulla jäässä ja mulla lähes kaikki kaikki vaatteet päällekkäin,
jotka olin vuorille raahannut sadeviitasta lähtien. 

Ukkokulta vaan nukkui.

Miesten- ja naisten välinen lämpötila ero on kuulemma tieteellisesti todistettu.

Nainen tarvitsee lämpöisemmän makuupussin... eipä tiedetty tuota ennakkoon.

Eli aina oppii uutta. 

Seuraava yö, ei ollut enää yhtä kylmä - mutta aamuyöstä heräsin outoon tunteeseen...
Oliko mulle sattunut vahinko?

Illalla oli kyllä ihanaa nukahtaa tarpomisen jälkeen hellivän keveään sateenropinaan
- pikkuyön tunteina viereinen koski herätti voimistuvalla kohinallaan.
Ja samalla tajusin, että makuupussin toinen puoli "lotisi".
Äkkiä pelastamaan teltan etuosasta tavarat pois.... osa niistäkin aloitteli jo uimaan!

Vaan kyllä se päivä ja hellivä aurinko kuivasi kaiken, minkä yö oli kastellut!!

Eli ei muuta kuin jatkamaan matkaa, läpi pilvien...

läpi maaäidin kohdun ja lukuisten luolien

välillä puuskuttaen ja hengähdystaukoja ihaillen uskomattomia maisemia

Päät pilvissä - kirjaimellisesti!

Huippu alkoi jo näkyä. 

Tosin viimeisen päivän KAPUAminen kohti huippua oli vuorikiipeilyä
- vaellussauvoja ei saanut ottaa mukaan
Sillä oikeasti matkasta suurin osa mentiin karhukävelyä - nelinkontin.

ajatukset oli pakko pitää kasassa päästäkseen YLÖS...
ja sulkea pois mieleen hiipivät kauhun sekaiset tunteet, että MITEN SIELTÄ PÄÄSEE ALAS!!

Kohtaloako????
Mutta meidän motivaatiota lisäsi kummasti se,
että Huiputuspäivä osui meidän 37-vuotis hääpäiväksi!!
Aivan käsittämätöntä!!

Ehkä yksi ikimuistoisin hääpäivä!!
37-vuotta sitten (tai oikeammin 41-vuotta sitten, joilloin yhteinen seikkailumme alkoi)
Ei arvannut tyttö tää, mihin yhteiset vuodet saa kiipeämään??!! 

Huipulla oli kyllä niin-niin HUIPPUfiilis!!

Ja ME KAIKKI teimme sen, voimalla 7 mie...
eikun: kuuden naisen ja yhden miehen!!

Enää puuttui, että päästään alas...

siitä se pyllymäki sitten alkoikin!!

Vaelluksia on tehty ennenkin - mutta se mikä Malawilta puuttui, oli POLUT!!
Täällä ei yksin olisi päässyt ja osannut mihinkään. 

 

Ilman tätä uskomatonta paikallistiimiä, jotka kokkasi, kasasi/purki teltat,
lämmitti pesuveden ja kantoi pahoissa paikoissa reputkin.
Eli piti meidät hengissä koko vuorivaelluksen ajan ilman mustelman mustelmaa!
Ilman heitä emme olisi selvinneet!!

Ruokahuolto pelasi niin sisällä kuin ulkona

Chisepo hutin toiletit; korkeimmalla (2100m) sijatseva bace camp ennen huippua (3002m)
Ei jonoa naistenkaan vessaan.

Päällä pilvien...

...yli vesiesteiden

Auringonnousuista

 auringonlaskuihin

koimme jotain sellaista, joka piirsi jälkiä sydämeen.

joka ikinen askel oli ottamisen arvoinen!

Kunnostamme tästä, joka vie eteenpäin elämässä kiitämme M&M Kuntotaloa
- nyt ei malta lopettaa, treenaus jatkuu! 

Uusia vapaaehtoisia haetaan, KapuaNepal24
https://kapua.fi/

Oletko Se SINÄ?

Voimme suositella suurella sydämellä!

Pienen palasen paremmaksi elämää Malalwilla - ison palasen paremmaksi omaa elämää!!

Aiemmat postaukset Malawilta:

Hakuna-matata-Osandandaula

Kohtaamisia Malawilla

Malawin-triatlon-osa-1-Pyöräly

Malawin-triatlon-osa-2-Melonta

4-Yötä-villin-luonnon-keskellä