Lähdetäänpäs matkaan - vielä kerran kohti Malawia!!
jossa ei näyttöjä enää ollut ja piipahdettiin matkalla Sambiassakin.
Villliä touhua lennon vaihdot - sekä Etiopiassa, että varsinkin Sambiassa...
pyllyni kun penkiltä nostin - niin paikkani menetin Ukkokullan vieressä,
mutta puhumalla, enemmän ehkä käsilläni
sen sitten sain takaisin vielä Sambiasta Malawillekin, hih - matkailu avartaa!!
Matkaan lähdettiin tosiaankin Tyksin ensiavusta ja sieltäkin kesken tarkkailun
- sillä lentokoneet ei odota!!
Ukkokullalta tosiaan olisi lupa julkaista hänen todella verinen kuvansa tähän Malawimatkan alkuun,
mutta en sitä halua omiin kuvallisiin muistoihin - on mielessä pitkään varmaan muutenkin.
Kuvan otin Tyksin päivystysjonon takuuvarmaan ohitukseen kotona,
- sillä paikat jäi todella verisiksi, kun kiireellä ensiapuun lähdimme.
Lisätehosteeksi mukaan pyyheliinat, rievut - läpinäkyvässä säkissä ja toimi!!
Tai sitten toimi ihan verinen mies itsessään.
Vuotoa oli ollut solkenaan 40min kun ensiapuun päästiin,
joten sairaanhoitajan huoneen kautta lääkäri tuli jo vastaan.
Kuvan otin Tyksin päivystysjonon takuuvarmaan ohitukseen kotona,
- sillä paikat jäi todella verisiksi, kun kiireellä ensiapuun lähdimme.
Lisätehosteeksi mukaan pyyheliinat, rievut - läpinäkyvässä säkissä ja toimi!!
Tai sitten toimi ihan verinen mies itsessään.
Vuotoa oli ollut solkenaan 40min kun ensiapuun päästiin,
joten sairaanhoitajan huoneen kautta lääkäri tuli jo vastaan.
Te ketkä kävitte keräyssivujemme Kapua-blogi-päivityksen lukemassa tiedättäkin,
että alku oli hippasen jännittävää ja dramaattistakin.
Mutta luottavaisin mielin repussa spongostania ja A-vitamiinisuihketta vaan...
matkaan lähdimme ja loppujen lopuksi taas piti paikkaansa,
että kun menee oikein huonosti ja kaikki tuntuu tökkivän
- niin siitähän on suunta vain ja ainoastaan parempaan päin ja näin kävi meillekin.
Olin jopa kiitollinen, että toinen matkasäkeistämme jäi Etiopiaan
- mun fyysiset voimavarat riitti paremmin roudaamaan sitä yhtä ja molempien päiväreppuja.
- niin siitähän on suunta vain ja ainoastaan parempaan päin ja näin kävi meillekin.
Olin jopa kiitollinen, että toinen matkasäkeistämme jäi Etiopiaan
- mun fyysiset voimavarat riitti paremmin roudaamaan sitä yhtä ja molempien päiväreppuja.
Itseasiassa olisi ollut ihmeellistä, jos kaikki tavarat olisi tulleet...
Oli nimittäin työn takana selvitä tuonne takimmaiselle C11 lähtöportillekin...
Kuva ei kerro totuutta, mutta tungoksessa oli tuhansia-tuhansia ihmisiä
ja kukaan ei tuntunut pääsevän mihinkään, hih...
Suomalaisella sisussa ja kyynärpäillä hymyillen määrätietoista etenemistä,
joten vain n.10 min (kellon mukaan) lähtöportin sulkeuduttua, oltiin portilla.
Onneksi oltiin jo Afrikassa... kuka siellä kelloon katsoi...
Meidän jälkeenkin tunkevat odotettiin koneeseen....
"Hakuna Matata"... ei huolen häivää...
Malawin (chitsezevan) kielellä se on "Osandandaula"
Näin sitä poseerataan ensimmäisen kerran Malawilla - yli vuorokausi lentokentillä ja -koneissa.
Ensimmäinen yö oltiin ihan hotellissa, Blandyressä - mutta yhtäkään kuvaa ei tullut otettua,
kun se nenäverenvuoto alkoi juuri uudelleen kun saavuimme aulaan.
Ja piti kiireisenä sekä minut, että pari piccoloa - ei muistanut koko kännykkää.
Varhain maanantai-aamuna starttasimme matkaan Zomban kautta Liwondeen
- alueille, ja kyliin, joissa maaliskuussa Freddy-niminen sykloni riehui pahimmin.
Avustuksemme kohdistuivat juuri näihin kyliin, kouluihin ja terveysasemalle.
Ohikiitäviä katukuvia pikkubussin kyydistä jättäessämme taakse Blandyren- alueille, ja kyliin, joissa maaliskuussa Freddy-niminen sykloni riehui pahimmin.
Avustuksemme kohdistuivat juuri näihin kyliin, kouluihin ja terveysasemalle.
Malawi vierailu starttasi paikallisten yhteistyökumppaneiden tapaamisilla.
Että mua naurattaa mun "edustusasu", Ukkokullan safarihattu, ettei vaalea päänähkani pala
ja olkapäät kun piti olla piilossa, niin ainoa oli verhoutua huiviin.
Mekon alla oli Ukkokullan boxerit...
Joten niin "virallinen" vierailuasu, hih...
Virallista oli touhu, sillä pääsimme johonkin valtion pytinkiin,
jossa meidät Hyväntekijät esiteltiin paikalliselle ministerille.
Se oli niin virallinen ja "kakan jäykkä" selkäsuorassa tilaisuus,
ettei kukaan meistä uskaltanut ottaa edes valokuvaa.
Ennenkuin vaikuttavammat henkilöt olivat poistuneet huoneesta
- silloin napaasin tuon kuvan istuvasta Presitentistä ja huoneesta.
Siitä se "kuuluisuus" sitten alkoikin, eli pääsimme Kumppanijärjestöjen someen ja loppuviikosta
oli pieni juttu Malawin lehdessä.
Opetus tapahtuu liitutaulun avulla.
Rehtorin kansliaan ja "puhutteluun" mekin pääsimme.
Kyllä täällä yhdelle toimintaterapeutille olisi ollut hommia.
Nämä halaukset olivat aitoja ja vilkutukset lähtiessämme hellyttäviä!!
Pikkuruiseen kyläkouluun saimme kutsun lapsilta itseltään,
kun olimme iltalenkillä ihastelemassa auringonlaskua.
Auringon laskiessa pimeisiin kyliin valoa tuovat talojen pihalla loimuavat nuotiotja ruokailu kokoaa perheet yhteen. Tuli ja savu karkoittaa myös hyönteiset!!
Ensimmäiset vierailut postattu
- seuraavaksi suunnataan terveysasemalle ja ruokajakeluun yhteen Freddy-syklonin tuhoamaan kylään.
Että mua naurattaa mun "edustusasu", Ukkokullan safarihattu, ettei vaalea päänähkani pala
ja olkapäät kun piti olla piilossa, niin ainoa oli verhoutua huiviin.
Mekon alla oli Ukkokullan boxerit...
Joten niin "virallinen" vierailuasu, hih...
Virallista oli touhu, sillä pääsimme johonkin valtion pytinkiin,
jossa meidät Hyväntekijät esiteltiin paikalliselle ministerille.
Se oli niin virallinen ja "kakan jäykkä" selkäsuorassa tilaisuus,
ettei kukaan meistä uskaltanut ottaa edes valokuvaa.
Ennenkuin vaikuttavammat henkilöt olivat poistuneet huoneesta
- silloin napaasin tuon kuvan istuvasta Presitentistä ja huoneesta.
Siitä se "kuuluisuus" sitten alkoikin, eli pääsimme Kumppanijärjestöjen someen ja loppuviikosta
oli pieni juttu Malawin lehdessä.
Kun viralliset vierailut olivat ohi - niin pääsimme vihdoin oikeisiin töihin
- tapaamaan paikallisia ihmisiä ja auttamaan konkreettisesti.
- tapaamaan paikallisia ihmisiä ja auttamaan konkreettisesti.
1600 oppilaan koululle uutta maalipintaa - tyhjiin 100 oppilaan luokkiin olisi toivonut pulpetteja,
mutta eihän sinne sitten mahtuisi sataa oppilasta.
mutta eihän sinne sitten mahtuisi sataa oppilasta.
Opetus tapahtuu liitutaulun avulla.
Opettajan auktoriteettia ei kyseenalaistettu - lapset olivat enemmän kuin motivoituneita,
tiedon jano, innokkuus ja halu oppia!
Se oli kokemuksena niin ainutlaatuisen ihanaa, että kosketti sydämeen saakka.
Toisaalta tulin surulliseksi miettiessäni Suomen tilannetta
- mihin se meidän sivistys ja hyvinvointivaltion erinomaisuus on johtanut??
tiedon jano, innokkuus ja halu oppia!
Se oli kokemuksena niin ainutlaatuisen ihanaa, että kosketti sydämeen saakka.
Toisaalta tulin surulliseksi miettiessäni Suomen tilannetta
- mihin se meidän sivistys ja hyvinvointivaltion erinomaisuus on johtanut??
Rehtorin kansliaan ja "puhutteluun" mekin pääsimme.
Opettajan kuukausipalkka on 60-80€/kk
Koulupäivät alkavat klo 7, lapset tulevat jopa 16kilometrin päästä kouluun
- eikä kaikilla ole polkupyöriä. Koulupäivä kestää 7h.
Matkaan lähdetään siis juuri ennen auringonnousua ja palataan auringon laskiessa.
Ruokaa kouluissa ei tarjota - eväät pitää olla mukana.
Koulupäivät alkavat klo 7, lapset tulevat jopa 16kilometrin päästä kouluun
- eikä kaikilla ole polkupyöriä. Koulupäivä kestää 7h.
Matkaan lähdetään siis juuri ennen auringonnousua ja palataan auringon laskiessa.
Ruokaa kouluissa ei tarjota - eväät pitää olla mukana.
Kyllä täällä yhdelle toimintaterapeutille olisi ollut hommia.
Yläkoululaiset olivat hillitympiä - mutta uteliaisuus voitti myöhemmin heidänkin mielensä.
Pikkuruiseen kyläkouluun saimme kutsun lapsilta itseltään,
kun olimme iltalenkillä ihastelemassa auringonlaskua.
Mietin taas - että kuka suomalaislapsista kutsuisi ohikulkijat innoissaan katsomaan kouluaan...
No, meillä kyllä koulut on lukittunakin. Malawilla aina auki!!
Auringon laskiessa pimeisiin kyliin valoa tuovat talojen pihalla loimuavat nuotiot
Ensimmäiset vierailut postattu
- seuraavaksi suunnataan terveysasemalle ja ruokajakeluun yhteen Freddy-syklonin tuhoamaan kylään.
Voi juku teitä huikeita! Kyllä täällä jo leuat loksahtelee kunnolla.
VastaaPoistaApua mikä hurja lähtö teillä on ollut! Olisin pyörtynyt sellaisen veren määrään!
Onneksi loppu hyvin ja kaikki hyvin.
Kyllä teitä, jos jotain matkailu avartaa. Olette urheita ja rohkeita, kun päätätte jotain, sen te myös teette!
Kiitos kuvista, pääsee täältä koto suomestakin hommaan mukaan.
Ihania hetkiä ja muistojen rikasta reissua.
Urheudesta ja rohkeudesta en tiedä, mutta uteliaita isolla Uuuuuuu:lla tätä maapalloamme kohtaan!!
PoistaAikamoista! Valoa kuitenkin näkyvissä ja oppimaan pääsee ainakin osa lapsista. 16 kilsaa kävellen kouluun ja takaisin vaikuttaa aika hurjalta. Onko lie vielä kotitöitäkin tuon jälkeen, tai ennen.
VastaaPoistaMikähän tuo uoma oli tuolla ekassa videossa? tikkaita sen yli.
kannattaisiko harkita siirtoa tuossa toimintaterapeutin hommassa esim. vuodeksi, vähän niin kuin etätyötä? ;)
Sydäntä lämmittää, että varainkeruumme oikeasti kohdistuu sitä tarvitseville ja omakohtainen näkeminen/kokeminen avrasivat entisestään silmiä!! Kapua-projektiin heittäytyminen on ollut joka ikisen tempauksen ja sentin arvoinen.
PoistaJa aika lähelle olin vuosia-vuosia sitten lähdössä toimariksi, Swasimaahan.... ukkokultakin oli anonut jo vuorotteluvapaata, MUTTA - mulle tarjottiin samoihin aikoihin tätä nykyistä työtäni... ja ellei olisi ottanut sitä silloin vastaan - niin tuskin koko virkaa olisi perustettu... peruuntui, mutta niin hyvä mieli, kun tällätavoin pääsi edes hetkisen kokemaan/näkemään elämää siellä... Nyt on niin paljon elämää täällä, etten pitkäksi aikaa olisi valmis lähtemään "etätöihin" - mutta uudelleen jo mieli halajaa Afrikkaan... toisella tapaa... ehkä toteutuukin!!
Uoma oli yksinkertaisesti kaivettu oja - sillä maaliskuinen Freddy-sykloni upotti ja vei kokonaan useita kyliä.
Kuivaamista varten kaivettiin syvät ojat - että elinolosuhteet edes jotenkin palautuisi - uomissa oli yhä vettä - joissain kohdin todella paljonkin.
Onneksi pääsitte nenäverenvuodosta huolimatta matkaan! On tuo ollut ihan huikea kokemus.
VastaaPoistaHih - juu... ei kyllä kerrottu lääkärille, että se ei ole mikään suora lento... useita paineenvaihteluita. Kehotti vaihtamaan matkustusmuotoa, jos vain suinkin... No, lennot menikin hyvin - vasta perillä... ja sekin ihan hotellikonstein tyrehtyi. Kokemusrikas reisu kyllä ja pikkuhiljaa päivittelen matkaa... kuvia riittää, varavirrat riitti, liki 8vrk oltiin ilman sähköä.
PoistaSe tuntui kyllä oikeastaan tosi mukavalta!
Hyvä että pääsitte matkaan. Kokemuksesta tiedän, että vuodon pysäyttäminen ei aina välttämättä onnistu kerralla, vaan pitää tehdä isompi operaatio. Hienoja ja mielenkiintoisia kuvia. Hyvä te.
VastaaPoistaKiitos - jännäksi pisti ja ikimuistoiseksi teki jo lähdön. Yllättävän raju voi todella olla - perille pääsy palkitsi kaiken.
PoistaVerenpaineista, mustikkametsästä ja pölyisistä työkohteista kuluneella viikolla ilmeisesti johtui...
Nyt tutkittu/hutkittu ja lääkitystä paineisiin... joten ei muuta kuin kohden uusia seikkailuja!
On kyllä ollut taas ikimuistoinen matka. Ehkä moni suomalaislapsi - ja aikuinenkin - arvostaisi oman maan hyvinvointia ja mahdollisuuksia paljon enemmän tuollaisen matkakokemuksen jälkeen. Toivottavasti Ukkokulta voi jo paremmin.
VastaaPoistaKiitos - Ukkokullan verenpaineet ainakin huiteli ties-missä ja nyt taasen elämänsä kunnossa.
PoistaMalawille matkaaminen oli kyllä huikea kokemus ja toivottavasti osaisimme jakaa kokemusta oikealla tavalla!!
Riittää varmaan, kun kerron, että nenä vuotaa ja enkä nähnyt oikein kunnolla lukea..
VastaaPoistaVoi IHANA SINÄ! Niin kiitollinen kun klaaninne niin vahvasti on osallinen ja kulkenut tätä matkaa kanssamme!!
PoistaKiitos 💗Kiitos, että pääsin valokuvamatkalle. Kuvista ja videoista välittyy aito tunne ja tunnelma. Aivan upeaa työtä olette tehneet ja sillä on todellista vaikutusta!
VastaaPoistaKiitos itsellesi - tuntuu mahtavalta, että valokuvamatka kiinnostaa!!
Poista