Tulimaasta Kap hornin kuohuihin

Tierra del Fuegon luonnonpuistossa ihan Tulimaan kärjessä olisi riittänyt patikointia&näkemistä koko päiväksi, mutta me vietimme siellä vain aamupäivän. Klo 15 satamaan ja sitä ennen jälleen kerran todistettava negatiivisuutensa…

Tulimaan kärki on suorastaan satumainen, meri kirkas -turkoosimainen ja tuulta niin ettei pipokaan pitämättä päässä pysynyt!

Kiehtooko tietää mistä Tulimaa on saanut nimensä? Espanjalaisten löytöretkeilijöiden taianomaisen maan löytäminen 1250, johti siihen, että matkasta väsyneet polttivat puita/nuotioita-tekivät ruokaa ja majailivat voimia keräten joskus pidemmänkin tovin ennenkin jatkoivat matkaa yhä ylemmäksi… loytääkseenkin jotakin-olivathan he löytöretkeijöitä…
mereltä käsin niemimaa siis näytti olevan aina tulessa

Tierra del Fuego(tulipalojen maa)=Tulimaa!

Tulimaan järvi Lago Roca hohti uskomattoman kirkkaana, hopeisena, turkoosina

Luontopolulta matka johti TAAS Covid-testiin…

Antigeenin tulos tulikin puolessa tunnissa… nämä negatiiviset jatkoi matkaa satamaan!

Uskomatonta, mutta totta… siinä se uljas sininen paatti on-ei muuta kuin sisään! 

Kolmas kerta siis toden sanoo-2 aiempaa yritystä valloittaa seitsemäs manner on peruuntunut! 

2. vuorokauden karanteeni määrättiin kuitenkin… negatiivisenakin… omaan hyttiin ja oven sai avata vain henkilökunnalle maski nassussa, kun he toivat meille aamupalaa, lounasta ja illallista! 

Mutta kun hytti oli näin upea, niin ei tuntunut missään

Itseasiassa luulen, että kun aluksen isoja tiloja ja pitkiä käytäviä ei pariin ensi vuorokauteen käytetty, niin tasapainoelinkin tottui hytin pikkuympyröissä paremmin upeisiin kuohupäisiin aaltoihin,
jotka pyyhkivät välillä neljännessä kerroksessa olevan hyttimmekin yli! O
ih nuo aallot, niitä jaksoi kuvata 

ja ihailla taukoamatta! 

Tosiaan 12.2. klo 18.45 irtauduimme satamasta… korvan taakse tasapainottavat laastarit, sillä suuntasimmehan maailman myrskyisimmille vesille Kap Horniin ja pahamaineiseen Dragen salmeen

Hytin ikkunat pesin ensimmäisenä, että saisi kuvia sisäpuolelta ellei ulos uskaltaisi…

mutta uskaltautuihan sitä…kaffe maistui tuulessa niin paljon paremmalta!

  

Aurinko laski Chilen puolelle ja pari tuntia keinuttuamme olimme itsekin Chilen puolella
-jokapuolella uskomatonta Patagoniaa.. 

ei sitä malttanut edes nukkumaan mennä!

Karanteenissa kaikki ruoka/juomat tarjoiltiin hytteihin… voi henkilökunnan työmäärää! 

Telkkarista striimeinä opastuksia ja informaatiota eläimistä, jäätiköistä ja muutoinkin mitä tuleman piti. Reaaliaikaista karttaa oli myös upeaa seurata miten matka alkoi edetä 

pahamaineiseen  Kap Horniin, jossa luvassa 10-12 metriset aallot…

Meidän tuurilla oli vain 8-10metriset ja välillä vain 5-6metriset aallot! Kerrassaan huikeaa…
ja parvekkeella uskalsi hyvin olla kuvaamassa välillä jopa mahallaan!

Oltuamme aluksella 48h karanteenissa omassa hytissä uusi antigeenitesti…
jos se negatiivinen, niin vapaus koitti… ja jeeeeeeee…. 

ja koittihan se!!!

Samantien tutkimaan laivaa ja pian rantautumaan ensimmäistä kertaa Sisilia-saarelle,
jossa asustaa jää-, sekä myssypingviinien yhdyskuntia…