Santorinin seikkailut Osa 3.

Yksi hauskimpia päiviä oli kruisailu mönkkärillä aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan.
Hiekka pöllyten ajeltiin mitä erikoisimpia reittejä... neliveto mönkkärit kun on mieheni mielestä juuri suunniteltu seikkailuihin joihin ei teitä tarvita...

polut, rannat, kivikot - ne vei kyllä uskomattomiin paikkoihin,
tosin muutama U-käännöskin ottaen. Yksi mieleenpainuvin reitti vei Eroosiorannalle.
Fiilis oli kuin Kiviset&Soraset leffassa
- tunnelmaa ei saanut edes kuviin vangittua, mutta onneksi siitä on video,
josta lapsetkin sen nähdessään totesivat:"Missä ihmeessä te ootte oikein ajelleet?"
"Uskaltaako teitä enää päästää kaksin maailmalle?

Jos hiekka,sora, laavaiset kentät ja kivet kiehtoo - niin vanhoihin kirjoihin skräppääminen kiehtoo myös.
Niin hauskaa, kun saa ensin
 suunnitella aukeaman taustan.

Tällä kertaa kun tiedossa Mönkkäripäivä, niin yritin loihtia hiekkaisen,
suorastaan eroosiomaisen taustan akryylimaalein, krakleerausaineella 
ja "eläimellisellä" sabluunalla kivikkoa (tuo yksi kuvio mielestäni näyttää siltä)

Päivä alkoi kuitenkin läntisimmistä kärjestä, Akrotidin majakalta, jonka jälkeen kruisailtiin kaikenväriset karttaankin merkatut rannat, cold-, red-, black- ja white. Eroosio löytyi vahingossa.
Eteläinen kalteran reuna oli uskomaton - mönkkärin lisäksi tankkasimme itsemme puoliksi kalteran reunan ulkopuolella Santorinis' heartin läheisellä näköalapaikalla.
Masut täynnä maukasta kreikkalaista kotiruokaa huomasimme silmää kantamattoman pitkät raput, jotka johtivat rantaan - ei muuta kuin sinne, hyvä rapputreeni sulattaa tuhdit fetat.

Auringonlaskua mönkkäröitiin odottamaan Profeetta Iliaan vuorelle - paikkaan josta näet koko saaren.
Iliaan luostarin lisäksi sinne korkeimmalle paikalle on asetettu myös saaten tv-, linkki- ja säämastot.
Aurinko ehti tosiaan laske mailleen ennenkuin saavuimme takaisin Kamarin kylään
- huikea päivä!

Iliaan vuorelle piti sitten kiivetä vielä kylästämme käsinkin...
miltä sieltä päivällä näyttää.
Kamarin kuohuvissa aalloissa virkistäydyimme kiipeilyreisumme päätteeksi
- komea pitkä ranta ja voi miten tyhjinä tuhannet aurinkotuolit odottavat koronan jälkeistä aikaa!
Ei meistäkään kyllä ollut täyttämään edes paria tuolia...

sitä ei vaan jaksa olla lomalla paikoillaan, 

niin kova halu nähdä ja kokea, että mitä siellä niemennotkon toisella puolella on
- meidän pari beach-päivää oli siis kävelyä, ensin itään, sitten länteen.

Tuuli oli ihana kaveri, joskin teki mulle punaisessa mekossani tuon tuosta Marilynit.

Täältä löydät tämän albumin aiemmat jutut
Kansi-Santorinin-seikkailulle+punaisten nuppineulojen "salaisuus"
Santorinin-seikkailut-Osa-1
Santorinin-seikkailut-0sa-2