Popsittiin Porvoossa

Nyt on pakko ensinnäkin kiittää PikkuKepposta
Blogiystävyys opasti meidät tälle upealle illalliselle Porvoon vanhan kaupungin sydämeen,
vanhan Tuomiokirkon vastapäätä olevaan idylliseen Sicapelle ravintolaan.

Ravintolan nimellä onkin tarina, jonka ehkä haluat kuulla
Paivänlehti.fi/Vanha-Porvoo-Kun-Gallen-Kallelan-susikoirat-Sikapellen-söivat

Kuva Leppävaara-seura, lainattu Päivälehden artikkelista

Meidän mielenkiinnon herätti Muurahaiset
-niitä lähdettiin siis Turusta saakka syömään Porvooseen!
Vaan kuinkas olikaan käydä???
 
Saimme upean ja niin henkilökohtaisen vastaanoton tilaamaamme aikaan
 ja meidät ohjattiin SicaPellen hurmaavaan yläkerran käytävään/loungeen
nauttimaan shampanjaa ja ruokahalua herättäviä alkupala-snacksejä.

Minähän iloisesti kerroin jo odottavani muurahaisia!
Mutta tarjoilijan kauhistunut ilme ja sanojen takeltelu, että:
"Eihän nyt muurahaisia kukaan syö...

Huoneen valtaisi hiljaisuus, niin tarjoilijan kuin minun....
kunnes sain suustani ulos, että NYT ilta alkoi kyllä SUURELLA pettymyksellä.

Tarjoilija riensi alakertaan ja omistajista Taru tuli pian kertomaan,
että ruokalista elää todella ajanhengessä ja muurahaiset eivät ikävä kyllä olleet enää listalla.

Hetkeä myöhemmin rapuissa kuului korkojen kopinaa
ja Taru kehui ensinnäkin suoraa palautettani ja sitä täydentävää "koiranpennun katsettani"
Ääneen lausutuilla toiveilla voi kuulemma saada ihmeitä aikaan...
Jostain "Ihmeestä" he niitä muurahaisia sitten taikoivat meille!!

Meidän toast skagen oli täydentynyt muurahaisilla - yammy!!
 Toinen pikkusuolainen oli kananmaksapalleroinen orvokeilla.

Ja kurkatkaapa kokonaisuutta, kun gazpachot tarjoiltiin suloisesti kahvikupeista,
niin eikös näytäkin kuin olisi kaffet ja leivokset tarjolla?

Kuppi-idea ihana - nyt saan käyttöä anopin perintökupeille
- enpä ole tajunnut tarjoilla niistä kylmiä tai miksei kuumiakin alkukeittoja! Söpöä!

Me käymme Suomessa todella harvoin ravintolassa syömässä
- jos käymmekin, niin se on sitten sushia - sillä sitä olen laiska tekemään itse.

Muutoin rakastan siinä määrin kaikenlaista kokeilevaa kokkailua, ettei yhtä yllättävää menyytä ravintoloista voi löytyä kuin omasta keittiöstä, heh heh!!

Kokeilukynnyksen ylittää sitten juuri vain tällaiset muurahaiset sun muut....
Maisteluillallisiin tulee siis innostuttua joskus - harvoin niihinkin.
Niissä viehättää YLLÄTTÄVÄT yhdistelyt ja varsinkin ulkoasu/esillelaitto.

Tällä kertaa tajusin mm. sen, että minun keittiöstä puuttuu pinsetit,
silikonimuottejani voisi käyttää erilaisten tahnojen - kuten vaikka punajuuritahnan kanssa,
eikä täyttää niitä pelkästään akryylimassalla kortteja varten!!

Ja "liekin heittäjällä" voi kypsentää/grillata rapuja, simpukoita ja oikeastaan mitä vain,
eikä pelkästää antaa väriä  creme bruleen pintaan.
Tarttee vaan tarkistaa palovaroittimen patterit, ennenkuin alan enemmän grillailla
ja heitellä tulta - liekittänytkään en ole aikoihin!! 

Täydet kymmenen pistettä saa kokeista Matias - joka työskenteli koko ajan tarkkailevan silmäni alla... 
hän tuli viimeistelemään muutamat annokset jopa pöytäämme, kun huomasi jo,
että muuten menen aina kännykkäni kanssa kuvaamaan.

Yritettiin yhdessä löytää netistä jo wasabin (japanin piparjuuren) siemeniäkin
- sillä empä ole koskaan ennen syönyt tuoreita wasabin lehtiä (tosi mietoja, mutta ihania)
Plantaagenin sivuille etsintä johti - siellä oli ollut taimia, mutta ei ole enää,
etsintä siis jatkuu - saa ilmoitella, jos tietää! Kiitos!!

Itse menuussa oli jälleen yllätyksiä suuntaan jos toiseen
- ehkä upein yhdistelmä maultaan oli 
- parmesanrisotto mustapippurilla.
Oli pakko kysyä kuinka kauan kypsytettyä parmesan oli, sillä siinä oli makukin mukana
- vastaus: 24kk - ilmankos!!! Nam!!

Ulkonäöllisesti ei jatkoon - sillä 
näytti riisipuurolta, eli ei täyttänyt mummini 4värin sääntöä,
vaikka marinoituja sitruunakuutioita olikin muutama päällä
- ne olivat kivoja ja toivat raikkautta!

Lämmin osterikastike puolestaan kruunasi liekinheittimellä grillatut kampasimpukat.
Muoto, eli taivaallisen ohuet "slaissit" Matias sivalteli tikarillaan ja taidolla kuin aidon sushikokin

Simpukoiden päällä juuri wasabinlehtiä.

Toinen taivaallinen kastike: perinteinen valkoviini-voi kastike 
kruunasi palan ruijanpallasta ja tonnikalalla maustettua fenkolia. Hyvä kompo ja värikin aikas ok!!
100-vuotta vanhaan juureen tehty leipä oli kyllä aivan uskomatonta jo kostealta koostumukseltaan.

Sitten näitä osittain jatkoon ja osittain kertaluonteiseksi jääviä kokemuksia.

Tuo tofua muistuttava broilerinrinta ei mene jatkoon maultaan, eikä varsinkaan ulkonäöltään.
Sen sijaan naattiporkkana saa suoraan jatkopaikan; kiva leikkaus naatteineen, täydellinen napakkuus ja pintamausteiden kompo; chorizo würzungia ja arrabiata antoivat potkun!
Sinapinsiemen kastike näytti hauskalta - oli kovin hunajainen ja makea mun makuun,
ukko-kulta tykkäsi.

Illan kauneimmat pisteet menee punajuuriparfaitille joka lepäsi vuohensjuustovaahdon päällä
- vuohenjuusto ei ollut homekuorinen, vaan pehmeä ja siksi mauton, chevrevaahto olisi sopinut tähän antamaan makua - siitä tulee muuten taivaallinen vaahto!
Outoa annoksessa oli myös lakritsanjuuret - varmasti ihana nautinto, mikäli pitää lakritsista!
Punajuuritahnasta silikonimuottiin tehty kiekura oli kaunis - pakko käydä kokeilemaan...

Jälkiruoat meillä menee aina oikeastaan tuplana ukkokullan suuhun, kun minä en ole koskaan oppinut syömään muuta jälkiruokaa kuin marjoja ja juustoja.
NYT aivan suussasulavien hieman kirpeiden marinoitujen mansikoiden kera oli mustaherukkaparfait, mustaherukkasitruunaliemessä "hattuna" päällä mansikkaLASI - siis ihana!!
Ja söin itse ihan kokonaan!!

Itseasissa söin myös ja hyvällä ruokahalulla tämän söpön orvokeilla ja raparperillä koristellun
brie-juuston.
Lie ollut enemmän väli/siirtymäruoka pääruoista jälkiruokiin - kuin jälkiruoka,
mutta minulle todella mieleienen jäkiruoka; no tietty - kun juustoa!!  

Nämä pari annosta meinasin unohtaa julkaista - mutta kun kuvatkin niistä on, niin mainittakoon täälä lyhyesti - ei jatkoon!!

Omituisin ehkä koskaan syömäni yhdistelmä,
munakas on piilossa tuolla tuoreiden marinoitujen herneiden ja lohenmädin alla.
Annos oli lämmin ja lohenmäti lämpöisenä muistutti enemmänkin Helmivellin perunahelmiä
- omituisia koostumukseltaankin ja kaikki tuop pyöreys yhdessä - vaikka väriä olikin.
Taru oli ihana - aina noutaessaan kysyi mielipidettä - vastaukseni: "mielenkiintoinen"
kuulemma näkyi taas koiranpentuilmeenä, ettei ehkä positiivisen mielenkiintoinen, hih!!
Tuo jälkiruoka kompo meni nyt ainesosiltaan ihan ohi - makeaa oli ja ukko-kulta hoiteli mieluusti minunkin osuudet.

Kuten myös näistä suloisista puulaatikoista,
jotka tuotiin päällekkäin kasattuna pöytään keittiön loppuhuipennuksena. 

Marmeladit ja vaahtokarkit ei kuulu kurkustani alasmeneviin, vaikka ne olisi tehty raparperistä, lakritsista ja mustaherukasta - mutta ukko-kulta söi mieluusti tuplana ja minäkin rouskuttelin vaahtokarkin alta anistähden - niistä pidän!! 
Ruoveden herkulta ostan aina pussillisen kun on markkinat
- käytän lähinnä koristelussa ja jouluisissa juomissa kauniita lasissa. 
Montaa ei kannata syödä - mutta yksi ok!!

Illallisemme alkoi klo 17.15 ja päättyi 21.55

Aurinko oli laskenut mailleen - taiteillut taivaan upeisiin sävyihin. 
Lasillinen viiniä olisi voinut vielä maistua jossain vanhan kaupungin idyllisessä jokikuppilassa,
mutta ne kaikki sulkivat ovensa klo 22 lauantai-iltana.
Musiikki kaikui vain sillanjuuren laivaravintolasta ja oli makuumme liian nuorta, heh heh...
Viinikin paranee ikääntyessään, mutta musiikille ei taida niin käydä näin hankalien asiakkaiden kera.
Eikä uuden kaupungin puoli kiinnostanut sitäkään vertaa.

Joten nautiskelimme vain hiljaisista kävelykaduista - oli ihanaa ottaa kuvia,
kun ei todellakaan ollut turisteja edessä, kuten saapuessamme oli yllin kyllin.

Hyvä että saimme pakun parkkiin sopivan kävelymatkan päähän ravintolasta...
aika vinoon itseasiassa, joten ajattelin meidän nukkuvan hyvin läheisesti
- mutta olihan yö jo aika vilpoisa, joten hyvin nukutti 

Takaikkuna näkymä yöpaikastamme
- että minä rakastan tätä hippipakuilua!!

Eli kun lauantai vaan Popsittiin Porvoossa, niin sunnuntaina sitten Polkaistiin Porvoossa.
siitä seuraava postaus!

Kiinankaali veneet on lastattu

Kiinankaali veneisiin lastattiin kyytiläiseksi vihreää pestoa, parsaa, punasipulia, luumutomaatteja, kylmäsavulohta ja basilikaa. Juustoina Auraa ja Vegaanista Goudaa.

Pesto alle ja muut täytteet päälle, josta 1/3osan kylmäsvulohta jätin laittamatta juustoraasteen alle
- säästin sen ns. somisteeksi ja väriksi jo paistetuille veneille.

On kyllä aika Bueno ja menee jatkoon mennen tullen.
Mikä mukavinta, niin kaaliksi käy oikeastaan mikä vain.
Itse tenyt varhais, kiinan, puna-, valko-, kyssä, kukkakaalista
ja myös jäävuori-, rooman- ja lehtisalaateista.
Muotona sopii joko kupit, jos saat ne aika ehjinä irti, kuten tämä kiinankaali on helppo irrottaa
ja pitää muotonsa. Mikäli hauraampia, kuten varhaiskaali ja kukkakaali, niin 
helppo leikata noin sentin paksuisina "pihveinä" alle ja täytteet päälle.

Ystäväpiirissä olen saanut lempinimen "Kaalimaan Kakara"
- joten näin "kakaroitiin tällä kertaa"

Cape Hornin tyrskyissä

Skräppääminen on mukavaa myös luonnosten mukaan, 
yksi lempisivusto on SketchesInThyme-Maven-Patricia-creates
jossa kuukaudessa neljä eri luonnosta. Tässä elokuun ensimmäinen
Kolmiot koin aika haasteelliseksi, mutta vääntäytyihän nekin sinne jotenkuten.

On kyllä niin ihanaa vihdoin viimein tehdä albumia yhdestä elämämme erikoisimmata seikkailusta...
jo senkin vuoksi, että oli covid... testejä jouduimme tekemään 13 kertaa
ja olimme aina niin-niin negatiivisia että...

Silti tämä on yksi POSITIIVISIMMISTA seikkailuista, jolla olemme olleet...

Pullokortti uusiin tuuliin

Työkaverin siirtyessa uusiin haasteisiin
perhosten kepeydellä toivotellaan tiimin puolesta Onnea ja Menestystä!!

Mari on aina ihaillut pullokorttejani, joten saa nyt itsekin sellaisen.
Kuohuviini sapluunalla olen tehnyt jo niin monta korttia, että nyt halusin erilaisen muodon.

Hahmottelin pullon mallista - hahmotusviivat näyttikin niin hauskoilta,
että vahvistin niitä lisää ja leimasin hivenen tekstiä reunoihin.
Väritys metallinhohtoisilla liiduilla, mutta ei näyttänyt tarpeeksi lasimaiselta, niin 
lisäsin kunnon kerroksen päälle Glossy Accentia (lasitetta)
Kätevä siksikin, että siihen sai samantien painella päälle ajattelemani koristeet.  

Vaikka on paljon kaikenlaista - niin oli nopea tehdä. 
Piirtäminen vei enimmän ajan, mutta muutoin

Liitän korttini mukaan
TryItOnTuesday-Make-it-feminine
CraftersCafe-287-Spring-or-autumn-colours
haasteiseen

 

Paluu Aakkos-matkalle Antarktis

Viime syksynä innostuin mukaan facebookin Luovasti Taiteillen ryhmän

A-Z maasta-kaupunkiin haasteeseen

ja tammikuun loppuun mennessä oli valmiina kaikki kirjaimet A-Z.

Täältä löydät pinon aiemmin tekemiäni pikkukameroita seikkailuistamme

RepolainenReissaa-A-Z-Aakkosmatkan-The-End

Mietin jo silloin, että näitä on kiva jatkaa uusista seikkailuista,
olimmehan juuri lähdössä Argentiinan kautta Tulimaahan ja hyppäämään sieltä 
tutkimusalukseen, joka vei meidät Eteläisten Shetlantsaarten kautta Etelämantereelle.

Kauan kesti, ennenkuin pääsin muistelemaan tätä seikkailua valokuvin, pensselein ja paperisilpuin

Mutta nyt kun vauhtiin pääsin.... niin.... syntyy enemmänkin!

Tässä olimme vasta nousseet M/S Ocean Victory tutkimusalukseen 
ja hyttiin meidät suljettiin 2½ vuorokaudeksi koronakaranteeniin,
vaikka testituloksemme olivat negatiiviset sekä Suomesta lähtiessä, 

että Buenos Airesissa ja vielä Ushuaijassakin...
Mutta 3 Puolalaismatkaajaa saivat positiivisen tuloksen 
ja eivät päässeet laivaan lainkaan, joten saatoimme olla olleet samassa tilassa heidän kanssaan 
Ushuaian hotellissa - siitä varotoimenpide.

Minä pesin tietty ensimmäisenä hytin ikkunan - siitä oli Chilen vuonoja katseltava.
Koska yhteisille kansille ei ollut menemistä!
Tasapainolaastarit korvan taakse... 

sillä matkasimme maailman myrskyisimmille merille.
Dragensalmessa aallot nousivat reilun parin vuorokauden aikana vain 11metriin yöllä
- eli selvisimme vähällä. 
En malttanut nukkuakaan, 

vaan videoin verhonraosta ihania aaltoja.
Parvekkeelle en kyllä uskaltanut mennä kuin päivisin.  


Kolme vuorokautta aavaa merta ja 3 negatiivista koronatestiä ja hytin ovet avautuivat
ja pääsimme jopa rantautumaan Eteläisille Shetlandsaarille.
Ensi kohtaaminen tuhansien ja tuhansien pingviinien kanssa oli kyllä ainutkertainen kokemus.
Tosiaan, meillä oli lähestymiskielto.... ei 5m lähemmäs, 
mutta se ei koskenut pingviineitä.
Eräs yritti haukata saapastanikin...
Että ne taapertajat olivat hurmaavia!

Pingviinien lisäksi valaita, merileijonia ja hylkeitä.
Elimme kyllä niin villin luonnon keskellä ja armoilla, ettemme unohda tätä koskaan. 
Siksi tämä(kin) matka on tehtävä uudelleen jopa näin...
askarrellen ja taiteillen!
 

On ihanaa palata seikkailujen valokuviin yhä uudelleen ja uudelleen.
Tulostella mieleisiä muistoja nostattavia minimalistisessa koossa ja toki isompanakin.

Vanhasta karttakirjasta kuin silppulaatikosta löytää kyllä sopivaa silputtavaa somisteeksi. 
Kierrätys on lähellä sydäntäni ja sitä yritän "tulkita" töilläni.

Kaikki mantereet on nyt siis valloitettu, mutta lähes jokaisella mantereella riittää lisää tutkittavaa!
Etelämantereelle tuskin palaamme, mutta muille toivottavasti kyllä!

Seikkailu juuri tutkimusaluksella avarsi etelämantereen elämää
ja ihmisen pienuutta niin upeasti,
ettei nuo aivonystyrät ole vieläkään pystyneet kaikkea rekisteröimään tiedostoihin.
Mutta kun tätä matkaa taas albumeiden muodossa teen, niin tutkin lisää!!
 
Ja voi kuinka hauskaa tällainen pikkuruinen näprääminen onkaan.
Toisaalta - samalla kun tulostelin minikuvia, niin tulostin myös isompia,
eli ohessa alkaa valmistua vähän suurempikin albumi Etelämantereen seikkailusta.

Näin sitä saa tehdä saman seikkailun monta kertaa
- ja siitähän minä juuri tykkään - seikkailla koko ajan "jossakin"!!

Lapset on kovasti kehuneet tuota pientä kokoa,
jaksavat katsoa... heh heh...
Lipastosta kun löytyy albumeita myös sellaisessa koossa,
että saranarenkaat on haettu Bauhausesta.
MUTTA, kyllä syyhyää tehdä näitä isojakin!!

Koska tämä oli yksi elämämme upein seikkailu, niin mukaan myös:
MoreThanWords-08/2022-Adventure-Map

Taustapaperin leimailin aiheeseen sopivin leimakuvin

ja koristeet on todellakin ihan pienistä silpuista klusterityyppisesti vain kasattu kuvien reunoille tuomaan pientä silmäniloa ja eipä mene hukkaan pienimmätkään paperin silput!! 

Nämä kolme sivua ovat ihan normikokoiseen skräppialbumiin,
eli taustapaperi on 30,5 x 30,5

jos kiinnostuit, niin täällä helmikuiset postaukset suoraan paikanpäältä
Buenos-aires
End-of-world
Tulimaasta-Kaphornin-kuohuihin
Cat-eikun-Pingving-walk
Antarktis
Vaaleanpunaisten-pilvien-alla
Aalloilla siis
Lemairen kanava&Paradise-bay-by-zodiac
Deseption-Island-Tulivuorisaari
HalfMoonIsland
2½-vuorokautta-paluumatkaa

Da Vinci teemalla Onnittelut

TheMaleroom-164-Monochrome
inspiroi toteuttamaan Da Vinci teemaan toivottua onnittelukorttia
ruskean eri värisävyillä.
Hassua vain miten tuo ihana Stamperian paperi onkin vaalea kuvassa ja
glitteri vastaavasti näyttää kaikelta muulta kuin ruskealta - valo taittuu valokuvassa. 

Kylläpäs olikin kivaa tehdä pitkästä aikaa kortti miehelle
- rosoisuutta rustailin kultaisella kohojauheella ja krakleerausainetta tekstissä
- mutta niin se vain on, ettei kuvaan saa vangittua samaa tunnetta kuin livenä on!

Mukaan myös:
TraumFabrik-106-Old
WeLove2Create-8-Craft-card-making-scrapbooking
MovingAlongWithTheTimes-145-AG

LOMALLA viimeiseen minuuttiin

Kun viimeinen loma-aamu alkaa näin... 
niin sitä ei voi muuta sanoa kuin että akut on ladattu!!

Lapsenlapsista yksi oli vielä pääsemättä "Unelmien Pakuyöhön" tänä kesänä
ja tämä yksi ihanainen/eläväinen 10-vuotias luonnonlapsi halusi järjestää mummon&ukon
viimeisenä loma-aamuna All Inclusiven kunhan vaan teeskentelimme nukkuvamme melkein 10. 

Itseasissa torkahdimmekin uudelleen ysin jälkeen - joten sai oikeasti herätellä meidät!!
Siis niin ihanaa!!

Ja kyllä moni Lohjan Liessaaressa lenkkeillytkin pysähtyi kommentoimaan
ja yksi pyysi lupaa ottaa kuvankin!!

Olisi brunssiaamiaisella tehnyt pienen omaisuuden nuori herra
sillä useampi totesi, että kahvila Liessaaren parkkipaikalta puuttuikin!!

Pienelle hiirulaiselle, joka nuuhkien selvästi esitti uteliaisuuttaan piknic-paikkaamme kohtaan
"ravintoloitsija" murensi juustoa...


Sää suosi mitä parhaiten viikonloppuamme

Lohjanharjun reiteillä me olimme jo kolmatta kertaa
- nuori herra ensikertaa isoveljen vanhalla läskipyörällä.

Alkuun juuret ja mutkittelevat polut oli haasteellisia, mutta nopeasti oppi.
Liessaaren lenkin vetäisi sitten jo sellaista vauhtia, että oli mummolla perässä pysyttelemistä!

pyörälenkkien jälkeen mikäpä olikaan mukavinta kuin pulahtaa jo aikas vilpoiseen veteen...

lauantaina sadekuuron jälkeen en uskaltautunut, mutta sunnuntaina pulikoitiin toista tuntia
Aurlahden uimarannassa - aikas kaukana oli hyppylaituri... mutta hienosti pulikoitiin sinne saakka sukeltelemaan - lokit oli kyllä pitäneet vessanaan laituria.

Viime vuonna isoveljen kanssan Kaarteen Sotamuseossa
- nyt pikkuveljen kanssa Tytyrin Elämyskaivoksessa
- kyllä olikin upea kierros myös meille aikuisille tuo Lastentahtiin kierros!!

Ukko-kulta on työnsä vuoksi käynyt kaivoksessa useita kertoja ja itseasiassa paljon syvemmälläkin siellä - mutta hänellekin oli elämys, miten tuo 114m syvyydessä oleva "historia kerros" oli muuttunut.

Ja kyllä nautti pakuilijakin!!
Iso suositus paikalle!!

Mutta NYT....
Töihin....