Löytyihän ne...

Löytyihän ne, lempeät jättiläiset
vuorigorillat vuoristostaan. 

Useamman tunnin rämpiminen

ei todellakaan mennyt hukkaan.

Tässä vaiheessa mennään alaspäin
- sillä tuolla vastapäisessä tiheässä "parsakaali"metsässä
alkoi vasta se kunnon kapuaminen ja
"Piiloleikin" etsintäosuus!

Tuntui mahdottomalta ajatukselta,
että sieltä voisi löytää
jotain näin upeaa!!

Lauman Bossi - komea Hopeaselkä nähtiin aivan ensimmäisenä.
Sen rauhalliset ja arvokkaat astelut, katseet...
ja lopulta selänkääntö tuntui aivan uskomattomalta
- niin lähellä, vajaa pari metriä väliä. 

Nuoremmat uroot olivat vikkelämpiä 
ja yksi ohi mennessään läppäsi mua reidellekin.
Mitäs olin siinä polulla edessä.

Voimakas ja vahva läpsäys!
Sain kuulemma ikuisen onnen
- sillä on erittäin harvinaista kokea gorillan kosketus.

Sademetsässä sataa, 

 jollei aina, niin usein.
Meillä kävi todellinen tuuri,
sillä saimme nauttia sen sallitun tunnin
14 gorillan kanssa upeassa auringonpaisteessa
ja vasta pois rämpiessä taivas repesi!!

Viidakossa ei pystynyt kuvaamaan

- sillä märät lehdet olivat tosi liukkaat
ja ylösnousu tapahtui enemmän nelinkontin.

Tielle päästessä piti ottaa jo
muistoksi kuva jyrkkyyserosta!
Hih, tällainen oli se leppoisa välipäivä polkemisesta!

Upea VOITTAJA-fiilis!!