Missä Rolex?

Monellakin voi olla Rolex ranteessa,

mutta entä masussa?

Itseasiassa, jos tämä olisi kehonosien välinen kilpailu
- niin masut voittaisi mennen tullen ranteet
 sillä Rolex on Ugandan suosituin pikaruoka.

Niitä kadunkulmia ja pihapiirejä,
joissa meidän risukeitintä muistuttava
pikkuinen uuni "muurinpohjalevyineen" oli
- Oli nimittäin joka mutkassa ja käänteessä...
Pääkaupunki Kampalassakin
käänsit pääsi mihin suuntaan tahansa,
niin aina luki Rolex.

Maaseudulla oli "kioski-katuja"
mutta aivan yhtä hyvin saatoit pysähtyä pihaan,
jossa uunin näit ja kysäistä Rolexia
ja se kyllä sinulle paistettiin.
Erinomainen pikaruoka ja
"energiapatukka" myös fillaroijille.

Roll eggsin sisälle käärittiin mitä sattui löytymään, 
tässä tomaattia ja sipulia.

Kokemuksemme Afrikkalaisista ruoista vaihtelevat kovasti
Uganda meni heittämällä kärkeen!!
Annokset ovat jättimäisiä
- mutta normaali Ugandalainen syö kerran päivässä. 

Ja mikä parasta, ruoka on todella terveellistä.
Maut mietoja
- joskin paikallisella chilitipalla saat kyllä potkua!!

Kansa itse elää pääsääntöisesti kasviksilla,
banaaneilla ja koisoilla

Banaania on kaikissa muodoissaan:
fileinä, keittona, paistoksena,
muhennoksena, eli Matoke jota ilman ei yksikään päivä onnistu! 

Banaania käytetään alku- pää- ja jälkiruoissa
- riippuen banaanista,
sillä lajeja on kymmeniä.

Banaaniplantaasit olivat aivan järjettömän kokoisia
- ei ihme, että Uganda ruokkii lukuisia naapurimaitaankin.

Kuin myös kahvittaa ja teettää (heh heh)

Enpä muista ennen nähneeni kahvin kukkaa ja marjojakaan

Ensimmäinen Afrikan maa,
jossa kahvi oli todella hyvää
ja sitä osattiin keittää!

Ja jos jostain, niin kurpitsoista ja munakoisoista
valmistetut ruoat olivat aivan taivaallisen hyviä.
Kibalo ei lainkaan tykännyt, että kuvaan munakoisoja
- sillä ne kertovat köyhyydestä.
Avokadot olivat jättisuuria ja niin maukkaita
Unohtamatta papuja, linssejä ja herneitä.

Ja minähän olin kuin taivaassa
kun kyytipojaksi oli usein kalaa

Alkumatkasta fillarireittimme olivat paljon
järvien läheisyydessä tai niiden ympäriajoja

(niitähän me Suomessakin tykätään polkea) 
Niinpä ensimmäisen viikon majapaikatkin
olivat vesistöjen äärellä.
Upeissa maisemissa.

Liharuoka on harvinaista,
se possu tai vuohi teurastetaan usein uutena vuotena, 
kun perheet kokoontuu yhteen. 

Hedelmiä oli mahdollista ostaa lähes vauhdissakin 
Karviaiskoiso, ananaskirsikka
oli omittu Ugandan marjaksi.
Minä olen sijoittunut sen alkuperän aina eteläamerikkaan,
perulaiset pitivät sitä omanaan.
Mutta myönnettävä on, että näin hyviä ja tuoreita
en kyllä ole mistään muualta saanut kuin Ugandasta
- joten olkoon Ugandanmarja(kin)

Tyypillinen aamupalan aloitus
kuin myös jälkiruoka on hedelmälautanen.
Nuo hedelmätomaatit olivat makeita.

Kaupat tunnistit tuplaovista

Näyttävät pieneltä, 
mutta kätkivät sisäänsä kaiken tarpeellisen ja enemmänkin!

Näin se lähiruoka saapui kyliin. 

Isommissa kylissä Kibale ja Robert olisivat vieneet
meitä "turisti ravintoloihin"
- ei kiitos!

Viihdyimme paljon paremmin
siellä missä he itsekin ruokailivat
ja tutustuimme ihaniin,
niin ystävällisiin ihmisiin. 

Varsinkin lapsiin

jotka näkivät, kuulivat
jo käsittämättömän kaukaa meidät.
Ja tulivat juolksujalkaa
tsemppaamaan, kannustamaan ja moikkaamaan meitä!

Tätä iloa ja riemua jokaisen viikonloppuun!