Siskonmakkara-neitsyys menetetty...
Olen tähän varttuneeseen,
liki kuuskakkoseen ikääni
onnistunut elelemään ilman siskoa ja sen makkaraa.
Mutta nyt....
siinä se lepää - pursotettuna pottusiivujen päälle.
Soppana en osaa kuvitella sitä vieläkään...
Nähnyt toki olen - monastikin,
mutta kauhani olen jättänyt siihen iskemättä.
Olihan se sen verran omituisen näköistä
- että pikkuisen piti varmistaa niitä "hyviä makuja" mukaan.
Nähnyt toki olen - monastikin,
mutta kauhani olen jättänyt siihen iskemättä.
Olihan se sen verran omituisen näköistä
- että pikkuisen piti varmistaa niitä "hyviä makuja" mukaan.
Eli makkaramössön päälle tomaatteja, vuohenjuustoa
- chilisoosia ja lempparimausteita
- chilisoosia ja lempparimausteita
ja juustoraastetta....
ja siis... tämähän oli oikeinkin hyvää ja ruokaisaa!
oli muuten ensimmäinen kotiruoka,
sitten Ugandan herkkujen!!
Uunipellille uppoaa mikä vain...
hevihävikkiherkut varsinkin...
Kukkakaalit, kirsikkatomaatit, paprikat
- kyyripojaksi mozzarellaa, munamaitoa ja raasteet....
hevihävikkiherkut varsinkin...
Kukkakaalit, kirsikkatomaatit, paprikat
- kyyripojaksi mozzarellaa, munamaitoa ja raasteet....
Tätä lisuketta riitti isommallekin porukalle
- kanan, sekä kalan kanssa.
Mutta paluu Siskonmakkaraan
- mitä ajatuksia se herättää SINUSSA?
Miksi suhteeni siihen on ollut, se mikä se on...
ja on yhä.
Jotain innovatiivisia jatkohöystöjä
voisin kehitellä tulevaisuudessakin
- perinteiset kyllä jää pannaan...
miksi, en tiedä...
Siskonmakkarakeitto on todellista herkkuruokaa ja sitä voisin syödä vaikka kerran viikossa. Mitenkään muuten en osaa kuvitella siskonmakkaraa valmistavani.
VastaaPoistaJännää miten nuo keittoasiat jakaa mielipiteitä - ihanaa kyllä, että on enemmän teitä, ketkä tykkää keitoista.
PoistaMinä luulen, että multa jää kyllä keittona tekemättä. Meillä ei kotona ollut koskaan muuta kuin kalakeittoa jossa lillui pottuja ja porkkanoita
- ja ne lapsuusmaut on näemmä vahvoja muistoja/aistikokemuksia. Vaikuttaneet pitkälle - sillä kalalla elelisin yhä ja kalakeittoa keitän mieluusti - vasta nyt myöhemmin oppinut sosekeitot, joihin kyllä uppoaa kaikenlaista, mutta tuskin tulen sinne makkaroita soseuttamaan.
Ja meitä osui vielä yhteen kaksi keitotonta - joten perillisetkin ovat jääneet näitä kokemuksia vaille.
Kaikki ruoka kyllä kiehtoo, joten siksi kai läksin kokeilemaan tuota siskonmakkaraakin muussa muodossa ja ehkä testaan toistenkin
- palleroina johonkin pataan ja Marjon vinkistä jo innostuin, että nuorimmat lapsenlapset voisi innostua pursottelusta - mutta ehkä tämä mummo muuntaisi ne vaan pannulle - soppaneitsyys saa säilyä varmaan vielä hamaan tappiin!
Hih.. Poika oli Juusto - kissan vahtina, palkkana kattilallinen siskonmakkarakeittoa.
VastaaPoistaMinä olen kerran elämässäni tehnyt mitään siskonmakarasta: sen puristaminen oli minusta inhottavaa 🤢🫣
Hih - Pojasta paljastuu entistä ihanampia juttuja😍!!
PoistaItseasiassa se pursottaminen ei ollutkaan niin paha... mutta vetelinkin suolet kerralla tyhjäksi pötköiksi ja levittelin lusikalla.
Ehkä teen vielä kokeiluja jatkossakin, mutta soppaan en usko innovatiivisuuteni riittävän - ei kyllä tavisnakeistakaan soppaa...
Ehkä mulla onkin ne lilluvat nesteet se välttelyn kohde, eikä se mikä siellä lilluu... tässä pitää perehtyä omiin makuaistimuksiin vielä yli kuuskymppisenä uudelleen, kun ei näemmä tunne itteään - hih... elämä on yhtä oppimista!
Miten herkullisen näköisiä syötäviä! Onneksi söin aamupalan vähän aikaa sitten, ettei tullut "kuolemannälkä".
VastaaPoistaEn ole oikein ikinä ymmärtänyt siskonmakkaran funktiota, kun sen kypsyttyä se on käytännössä kuitenkin "vain" ihan nakin makuinen. Tai siis onhan noita nakkejakin eri makuisia, että miksi tämä "tursotus"? Säilyykin huonommin. Joskus toooooodella harvoin mies tuota ostaa, jos on juuri tuoretta ja tarjouksella. Motkottaa sitten tehdessään, että "tämäkin ylimääräinen työ täytyy tehdä", kun lisää makkara-ainesta johonkin. Onhan se ihan ok keitoissa, padoissa ja joissain wokeissakin, mitä mies tykkää tehdä, mutta ihan saman olisi ajanut "norminakki".
Ei ole mun suu ja makuaisti tehty niin hienoksi, että välttämättä osaisin valmistetuista nakeista edes erottaa, mikä niistä on ns. raakanakki, ja mikä on ollut kypsennetty jo ennen valmistusta...
Hih, minusta se pursottaminen oli oikeastaan mielenkiintoista, mutta vetelin kerralla suolet tyhjiksi ja levittelin lusikalla.
PoistaIhan tässä kommenttejanne lukien ja itseäni miettien olen saanut selville, että mun inhokki (välttelyn kohde) lieneekin ne lilluvat soppanesteet... Raakamakkaroista saksalaiset bratvurstit on kyllä TOOOOSI-hyviä ja niitäkin on monenlaisia... kuuluvat vakiona grilliherkkuihimme.
En ole koskaan ollut siskonmakkaraihminen, en edes silloin ennen, kun meillä vielä syötiin lihaa ja makkaraa. Hyvä, jos pidit!
VastaaPoistaJuu - itse makkarassa ei ollut mitään vikaa, mutta selvinnyt ittellekin, että lilluvat keitot (kalakeittoa lukuunottamatta) ei maistu...
PoistaVai onko se vain, kun kerma ja voi puuttuu.... heh heh, herkkusuu.
Liha- ja makkara on meilläkin vähentynyt ihan valtavasti... halvalla kun saa, niin kynnys kokeilla on melkein mitä vain!
Siskonmakkara on tuttu juttu minulle mutta harvemmin teen siitä keiton. Mieluummin teen makkarapotut esim. Vilhelmin grillimakkarasta.
VastaaPoistaSiskis on aika neutraalin makuista joten nuo mausteet on varmasti tarpeen jotka laitoit pursotuksen päälle! 🤗🤗🤗
Keitto jää minultakin tekemättä - tiedän, kun en tekisi sitä tavisnakeistakaan.
PoistaMutta wokit, padat, uunijutut voi vielä tullakin kokeiluun....
Ja meillä kyllä tykätään mausteista...
Minä tykkään siskonmakkarakeitosta. Kaupassa on ainakin joskus ollut valmis mikrokeitto. Pitäisikin katsoa, että saako sitä vielä. Siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi syönyt siskonmakkarakeittoa. Kotona meillä ei tehdä sitä, koska Hra Kepponen ei syö sitä. En ole varmaan ikinä tarjonnut sitä pojillekaan. Isälläni pääsen joskus syömään kotitekoista siskonmakkarakeittoa ja mökin lähellä oleva kahvila tekee sitä välillä. Silloin ostan yleensä kaksi isoa purkkia mukaani ja syön useampana päivänä sitä.
VastaaPoistaSiskonmakkaramikrokeittoa saa edelleen, ja se on yksi lempikeitoistani. Ainakin Saarioisella on siskonmakkarakeittoa.
PoistaKlups... lounaalla varmaan valitsisin toisen vaihtoehdon, salaattipöytäkin kävisi... keittovalinnassa olen tosi tylsä, kermaisa kalakeitto on ainoa. Kasvissosekeitotkin valmiina ovat niin mietoja, että maustan ne mieluusti itte, eli teenkin itte. Mutta siitä varmaan vaan johtuu, ettei lapsuudessani ollut muita kuin kalakeittoja - en ole tottunut lilluviin juttuihin... mutta utelias olen kaikenlaisia ruokia kohtaan, kun niitä tekee sellaiseen mukavampaan suutuntumaan, niin johan alkaa maistua. Luulen, että siskonmakkaratkin vielä saa jatkojalostusta, jos ovat tarjouksessa, heh heh...
PoistaSeuraavaan ruokatilaukseen lähtee sitten siskonmakkarakeittoa. Olen syönytkin jo ihan turhan monta täyteläinen tomaattijauhelihakeittoa :D
PoistaMinäkin liputan siskonmakkarakeiton puolesta. Kelpaa lapsillekin. Toki raakamakkaramössöä voi käyttää muullakin tavalla, esim. paistaa lihapullien tapaan.
VastaaPoistaKiitos vinkistä - meillä taitaa pikkuvieraiden kanssa olla oikeasti siskonmakkarapullia vielä joku kerta!
PoistaUskon, että he tykkäisivät niiden tekemisestä!
Meillä on 'aina' syöty siskonmakkarakeittoa ja tykätty ja sitä teen aina joskus. Mutta tuo siskonmakkarapelti on niin mielenkiintoisen näköinen, että sitä pitää joskus tehdä. Sekoititko makkaramassaan kermaa tai muuta notkistusta? Näyttää niin herkulliselta! Juustoraasteen alle voi piilottaa melkein mitä vaan ja maistuu hyvälle!
VastaaPoistaEn notkistanut massaa millään - kerralla vain suolet tyhjiksi ja lusikalla tasoitin pottujen päälle.
PoistaJuusto on kyllä sellainen "kunkku", että saa maistumaan mitä vaan... meillä menee juustoa ihan kamalasti ja kaikkeen ja kaikenlaista!
Siskonmakkaraneitsyys nauratti. 😂 Siitä tuli hieman kaksimielisiä ajatuksia mieleen. 🤭
VastaaPoistaMinä tykkään siskonmakkarakeitosta, ja syön sitä aina silloin tällöin. En olisi osannut kuvitellakaan, että makkara voi olla jonkin muunkin muotoinen kuin makkara. 😅
Hih - tullee ehkä jatkossakin pursoteltua eri muotoon... tuli niin hyviä vinkkejä - soppaneitsyyteni epäilen menevän ihan hautaan saakka!
PoistaVoi miten herkkuruokaa oletkin loihtinut juurikin siskonmakkarasta.
VastaaPoistaVoin kertoa juuri täälläkin tuo makkara on jännä "kummitus"
Mies halusi sitä pari vuotta sitten ostaa ja tein siitä hänen toiveiden mukaan sopan. No maistoinhan minä.
Voit sitten arvata, kun päiväkodissa oli siskonmakkarasoppaa ruuaksi ja jestas sentään
lapset kysyivät "miksi sinulla on vain yksi makkarapala lautasella" jonka sitten viimetteeksi sain kurkusta alas.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinne!
Täällä flunssaolo pukkasi!
Voi ei - siis flunssalle, toivottavasti saat karkotettua yhtä nopsaan, kuin jostain tarttui matkaan.
PoistaJa hatunnosto sun esimerkilliselle maistamiselle...
Mun päiväkoti-lounaat on onneksi vain havainnointia...
Minullakin on siskonmakkara maistamatta vielä 68-vuotiaana
VastaaPoistaNon-ni... on meillä sitten vielä uusia kokemuksia edessä...
PoistaSoppana jää mullakin kokeilematta, mutta pursotusideoita tuli nyt niin paljon, että ostoskärryyn tarttuu toistenkin!
Opiskeluaikana olin marketin kassalla töissä. Hihnaa pitkin tuli luokseni pussillinen jotain värittömiä lötköjä. Piti kysyä asiakkaalta, mitä ne ovat. Meni 30 vuotta ennen kuin maistoin. Nyt tykkään.
VastaaPoistaHitaasti, mutta varmasti - kuulostaa ihan "siedätyshoidolta"
Poista- jatkoon menee täälläkin, mutta ei soppana!
Teen aika usein siskonmakkarasoppaa. Se on minusta maukkaampaa kuin nakki- tai perusmakkarasoppa. Ei inhota yhtään :-). Muutamia kertoja ollaan laitettu siskonmakkaroita saunan kiukaalle. Tosi hyvän makuisia niinkin.
VastaaPoistaLöysit kyllä kivan tavan käyttää siskoja :-).
Itselle paljastui, ettei se "sisko" itsessään inhota - päinvastoin, on paljon monipuolisempi käyttää kuin perusnakki (en minä siitäkään, enkä HK:n sinisestäkään) soppaa tekisi. Eli opin uutta ja sain lukuisia vinkkejä jatkoonkin - varokaa vaan... kohta pukkaa oikein siskonmakkara-opusta🤣!
PoistaMinä rakastan siskonmakkarakeittoa! Pitäisikin valmistaa sitä joku päivä. Kun olimme veljeni kanssa lapsia keittoon aina laitettiin paljon siskonmakkaroita ja muistan kun vähän vanhempana saimme äidin apuna "pursottaa makkarapalloja keittoon". Siskonmakkarat nousivat aina pintaan keitossa ja meillä oli kirjoittamaton sääntö, että soppakauhaan piti ottaa muutakin kuin siskonmakkaroita eli syötiin sentään keittoruokaa eikä vain "kalasteltu herkku siskonmakkaroita". Muistan myös, että pikkuveljeni kyseli aina "Miksi ne on siskonmakkaroita? Missä on veljenmakkarat?"
VastaaPoistaKommenttisi vahvistaa vain näitä makumuistoja lapsuuden!
PoistaItselläni ne liittyvät niin vahvasti kalaan... että sillä voisin elää yhä ihan täysin.
Uteliaisuus ruokaa kohtaan on varmasti myös mummin peruja... värit ainakin...
Joten siskonmakkaran uusi tuleminen on vasta Repolaisen keittiössä aluillaan...
soppaan se ei kyllä tule meillä sukeltamaan, mutta ans kattoo mihin muualle!
Iloa keittiöön ja muihinkin fyysisiin ympäristöihin!